Meijeri : Kolminäytöksinen kansanhuvinäytelmä

By Artturi Järviluoma

The Project Gutenberg eBook of Meijeri
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Meijeri
        Kolminäytöksinen kansanhuvinäytelmä

Author: Artturi Järviluoma

Release date: July 1, 2025 [eBook #76425]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1925

Credits: Tapio Riikonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEIJERI ***

language: Finnish




MEIJERI

Kolminäytöksinen kansanhuvinäytelmä


Kirj.

ARTTURI JÄRVILUOMA





Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1925.






    Nämä Huhtajärven asukkaat ovat vakavaa, vilpitöntä väkeä. Leikin sijaa
    ei ole silloin, kun he joutuvat heidän yhteiskuntaansa järkyttävien
    kysymysten eteen. Mutta jos he siitä huolimatta meitä huvittavat,
    niin syy ei ole heidän. Meidänkin elämällemme ja vakaville, suurille
    riidoillemme nauravat joskus tulevat polvet.



HENKILÖT:

HEIKKILÄN ENKKELI (Engelbrekt), talokas, leski.
VAPPU, edellisen käly.
JANNE, Enkkelin renki.
FIIA, Enkelin piika.
IITU, Enkelin pikkupiika.
HEIKKILÄN AAPO, talokas.
IISKA, Aapon renki.
JUSTUS, Aapon renki.
MIINA, Aapon piika.
LEPPÄLÄN MARIAANA, talon tytär.
SUSSO, kulkukauppias.
TUPPU, tukkilainen, harmonikansoittaja.
KIILILÄN KALLE, Enkkelin torppari.
KIERTOKOULUNOPETTAJA.
HILIPPA-HEIKKI,  |
HUHTAMÄEN ROOPE  | talollisia.
VÄKÄJOEN IISAKKI |

Mariaanan poika Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta, neljä torven- ja
yksi klarinetinsoittaja sekä kaksi vanhahkoa akkaa.

Tapahtuu eräässä Suomen syrjäkylässä 1880-luvulla.




ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.


Heikkilän Enkkelin tupa. Perällä, keskellä seinää ikkuna, vasemmalla
yksi ja oikealla kaksi ovea. Vasemmassa nurkassa takkamuuri,
oikeanpuoleisessa nurkassa kaksikerroksinen ja vasemmalla etualalla
yksikerroksinen sänky. Takan ja oven välissä vasemmalla on vesitynnyri,
peräikkunan edessä patapenkki, oikealla, ovien välissä astiakaappi ja
oikealla etualalla pöytä, jonka kummallakin puolella on penkki sekä
lisäksi muutamia tuoleja siellä täällä lattialla.

Tupa on vaatimattoman näköinen, seinät ovat muualta paperoimattomat ja
nokeentuneet, mutta pöydän takana oleva osa on paperoitu sanomalehdillä
ja oikeuden pöytäkirjoilla. Pöydän takana seinällä on kello ja pari
värillistä kuvaa Turkin sodasta. Huonekalut ovat useampaa väriä, mutta
pöytä, ovet ja akkunan puitteet kellertävät.


I:nen kohtaus.

    Janne ja Fiia.

JANNE (Noin 30-vuotias, yksinkertainen luonnon lapsi, miettii
usein elämän pulmallisia kysymyksiä ja uskoo ehdottomasti omiin
johtopäätöksiinsä, on senvuoksi itseensä luottava sekä puheessaan
ylimielinen ja rehentelevä. — Istuu tuolilla takan luona
vuoleskelemassa lapionvartta.)

FIIA (Noin 25-vuotias, tanakka ja terhakka, puhuu suuriäänisesti.
— Tulee lypsyltä vasemmanpuolisesta ovesta, laskee ämpärin melkein
viskaamalla ikkunan edessä olevalle penkille.— Huonotuulisena).

Tuossa sitä taasen on. Paljon sitä tulikin, kun se vain olisi oman
lehmän maitoa. (Vilkaisee Jannea ja rupeaa siivilöimään maitoa
pienempiin astioihin, joita ottaa kaapista. — Pisteliäästi). Mutta
se näyttää siltä, että minä jään ikuisesti piiaksi, toisten lehmiä
hoitamaan ja toisten maitoja kaatelemaan. (Suoraan Jannelle, tiukaten).
Kuule! Koska siitä tulee tosi? Jo toissa vuonna lupasi Enkkeli-isäntä
meille torpanmaan, ja sinä et vain pääse niin pitkälle, että
lähdettäisiin sinne. — Tässä täytyy etsiä itselleen parempi miehenalku.

JANNE

Älä noita turhia puhu! — Silloin et ole joutavan jälillä, kun olet
minun kassani. Parempaa et löydä tältä kulmalta.

FIIA

Jos ei ole varaa parantaa, niin eipä taitaisi paljon pahetakaan! Saisi
ehkä kumminkin sellaisen, joka jotakin yrittäisi! — Miksemme voisi jo
nyt kevätkesästä ruveta sitä torppaa hommaamaan. Tehtäisiin kirjat ja
merkittäisiin rajat ja —. Mutta sinä olet kuin valtiopäiviltä tullut,
et kykene mihinkään.

JANNE (Muljauttaa silmiään pahasti Fiian loukkaukselle »valtiopäiviltä
tullut» ja vastaa vähän ärtyneenä).

Olenhan minä sen jo sanonut, että syksyllä lähdetään. Silloin olet
sinä ollut talossa viisi vuotta ja saat isännältä lehmän ja minä saan
varsan, kun minä olen ollut seitsemän vuotia. Sellainen on ainakin
ollut puhe.

FIIA

Niin syksyllä! — Niin sinä sanoit jo toissa vuonna ja viime vuonna ja
sanoisit kai vielä tulevanakin vuonna! — Ja mistä sinä tiedät, mitä
tästä talosta saadaan. Mikä sen tietää, minkälaisen emännän Enkkeli
saa, ja se se kumminkin määrää, mitä talosta annetaan. Enkkeli sanoo
vain: (Matkien) Jaa, niin, tuota —. (Kaataa maitoa vatiin ja tuo sen
Jannelle — Töykeästi). Juo nyt tuosta oikeaa lehmän maitoa sinäkin. Ei
sitä tiedä, koska sekin ilo tästä talosta loppuu.

JANNE (Hölmistyneenä)

Häh!

FIIA (Rauhallisesti, mutta tarkoittaen ärsyttää).

Sanoin vain, että ei sitä tiedä, kuinka kauan tässä talossa oikeaa
maitoa annetaan.

JANNE

Mitä sinä meinaat?

FIIA

Sitä vain, että kun ne saavat tänne meijerin, niin ei se enää jouda
lehmän maito rengin suuhun.

JANNE

Kyyrieleison! Jottako meijeri tänne Huhtajärven kunnialliseen kylään! —
Kuka sellaista on puhunut?

FIIA

No vastako sinä nyt tuossa tulet! Johan sen kaikki tietävät, että
toisentalon Aapo-isäntä ja opettaja ja Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen
Roope ja Hilippa-Heikki sitä hommaavat. Ja opettaja kulkee liehtarina
talosta taloon, takki leuhkallaan kuin vanhan variksen siivet.

JANNE

Älä nyt!? — Mutta eihän Enkkeli-isäntä ole siinä joukossa.

FIIA

Meidän isäntä menee sinne, mihin uusi emäntä käskee, — jos se nyt uutta
emäntää saakaan.

JANNE

Sanon vieläkin: Kyyrieleison! (Pontevasti) Jos tänne meijeri laitetaan,
niin tämä poika lähtee talosta vaikka keskellä vuotta.

FIIA (Vähän innostuen).

Niinkö? — (Hymähtäen) Et sinä kykene lähtemään!

JANNE (Pöyhistyen).

Minäkö? — Koska sinä olet kuullut minun turhia puhuvan! Kun minä
jotakin sanon, niin se pitää niinkuin sinaatin päätös.

FIIA (Härnäten).

Entäs, kuinka se oli se meidän talosta lähtömme toissa vuonna ja viime
vuonna?

JANNE

Se on eri asia! Mutta kurnaalia minä en jää tähän taloon juomaan. Sen
saat uskoa tällä sanalla.

FIIA (Hymähtää).

Saa nähdä. (Keskustelun aikana on siivilöinyt maidon pienempiin
astioihin ja asettanut ne kaappiin.)


2:nen kohtaus.

    Edelliset, Iitu ja Vappu.

IITU (Noin 15-vuotias. — Tulee ulkoa, vasemmalla olevasta ovesta,
kantaen puusylyistä, viskaa puut kolisten lattialle takan eteen. —
Fiialle).

Jokohan lapset nukkuvat?

FIIA (Välinpitämättömästi).

En tiedä. — Tuolla se on Vappu ollut kamarissa jo niiden kanssa hyvän
aikaa. (Siirtyy takan eteen tulta kohentelemaan ja keittohommiin.)

VAPPU (N. 20-vuotias, lapsellinen, esiintyy usein pikkuvanhasti
koettaessaan olla topakka emännöitsijä. — Tulee peremmästä ovesta
oikealla. — Toruen.) Iitu! Sinäkö täällä niin kolistelet, että herätit
Pikku-Aapon. Saat nyt mennä itse sitä nukuttamaan. (Istuutuu pöydän
viereen sukkaa kutomaan.)

IITU (Menee kävellä-töyssyyttäen kamariin. Ovi jää vähän raolleen.)

JANNE

Tuota — Vappu. — Onko siinä perää, että tähän kylään laitetaan meijeri?

VAPPU

En minä ole mitään sellaista kuullut.

JANNE

Mutta niin tuo Fiia sanoi, että Hilippa-Heikki ja opettaja ja
toisentalon Aapo —

VAPPU (Keskeyttää).

Ei Aapo-isäntä ainakaan.

FIIA (Yliolkaisesti).

Kyllä se on samassa juonessa.

VAPPU (Kivahtaen).

Kuka sellaista on sanonut? — Aapo-isäntä ei rupea talonväkeänsä nälällä
piinaamaan.

FIIA (Tiukasti).

Niin ne vain sanovat.

VAPPU (Varmana).

Kyllä se on juorupuhetta. — Eikä tänne meijeriä laiteta ollenkaan.

JANNE (Nauraa-höräyttää ja vilkaisee Fiiaan).

Niin, höpinäksi minäkin sitä juttua arvelin.

VAPPU (Pienen vaitiolon jälkeen).

Eikö isäntää ole vielä näkynyt?

FIIA

Ei ole. (Tuttavallisemmin) Saa nyt nähdä, tuleeko tällä matkalla uusi
emäntä taloon.

JANNE

Ei tule! Saatte olla aivan varmoja, että siitä ei tule mitään. Mitäs
isäntä ottaa Kiililän Kallen puhemieheksensä! Torppari on sittenkin
vain torppari, kun oikein taloissa kuljetaan. — Jos minä olisin isännän
sijassa, niin minä pyytäisin Aapo-isännän puhemiehekseni ja sitten
tulisin Vapun luo ja sanoisin että: eikös meidän passaisi?

FIIA

Pyh, sinä! Valtiopäiviltä tullut!

JANNE (Vilkaisee, harmistuneena Fiiaan.)

VAPPU (Nenäänsä nyrpistäen).

Eipä huolittaisi sittenkään. Se riittää, että yksi sisar on ollut
Enkkelin emäntänä.

JANNE (Vapulle).

Joo. Mutta kyllä minä yrityksen tekisin.

FIIA (Kiusoitellen Vapulle).

Taitaisi viedä vahti makkarat ja puhemies morsiamen.

VAPPU (Kivahtaen).

Kuinka niin?

FIIA (Vähän hämmästyen).

Ei kuinkaan. Muuten vain sanoin.

JANNE

Ei Vappu lähde meijeritaloon emännäksi.

IITU (On kamarissa laulanut ensin yksitoikkoisella sävelellä sss
— sss — pau — pau. Vähitellen muuttui sävel kumminkin »Mariana
se kaupungilla»-nimisen arkkiviisun säveleksi, jota ensin laulaa
hyräillen, mutta nyt parkaisee kimeällä, kinattavalla äänellä.)

    Miljoonan antoi kruunulle
    Ja loisen tuomareille,
    Niin se jäi tuo Mariaana
    Nuorelle Tetringille.

VAPPU

(Juoksee kamariin) Iitu, oletko siinä hoilottamatta! Herätät kaikki
lapset. (Menee kamariin ja vetää oven kiinni.)

JANNE (Fiialle nyrpeänä).

Kuule! Mitä sinä tarkoitat sillä että »valtiopäiviltä tullut»?

FIIA (Tiukasti).

Sitä vain, että sinä olet kuin nukkuneen rukous. Et kykene mihinkään.
Tässä vain olet ja suutasi soitat. (Halveksien) Ja sitten vielä Vappua
katselet. — (Uhaten) Minä jätän sinut Aapo-isännän kanssa morsiamia
etsimään ja otan itse paremman.

JANNE (Ärtyneenä).

Älä tuota samaa aina jankuta.

FIIA (Tiukasti).

Laila, että syksyllä päästään torppaa asumaan.

JANNE (Viskaa työnsä uunille ja lähtee ulos).

Onhan tässä vielä aikaa! Monta kuukautta!

FIIA (Jannen jälkeen).

Ja sitä on iankaikkisuudessa vielä enemmän, mutta minä tulen vanhaksi
sitä ennen. (Lakaisee kiukkuisesti huiskimalla lattialta Jannen
vuolemat lastut ja järjestelee muutenkin tupaa).


3:s kohtaus.

    Fiia, Tuppu ja Iitu.

TUPPU (Noin 30-vuotias, laiskan ja vetelän näköinen. — Tulee
ulko-ovesta, kainalossa yksirivinen harmonikka. Katsoo taaksensa vähän
ihmeissään).

Mihinkä se Janne niin kiukkuisesti menee? (Fiialle) Että — päivää!

FIIA (Kääntyy oveen päin).

Kas, Tuppu. Oletpas sinäkin näillä mailla. Ja oikein pelin kanssa
liikkeellä.

TUPPU

Niin, kun on lauantai-ilta. Ja sitten ajattelin —. — Eikös se teidän
isäntä ole niinkuin riijausmatkalla. Ajattelin, jotta kai se nyt panee
hypyt pystyyn, kun emännän saa. (Istuutuu.)

FIIA

Eipä tuota tiedä, saako se. — Huonostihan sen matkat ovat tähän asti
luonnistuneet.

TUPPU

Mutta kelpaisihan tällaisessa talossa vaimoihmisen emäntänä keikkua.
Isäntä on hyvännahkainen, ja ruokaa on, ja kun se meijeri laitetaan,
niin silloin on talossa rahaakin kuin roskaa.

FIIA (Vilkaisee oveen, josta Janne meni. — Innostuneena).

Laitetaanko tänne meijeri?

TUPPU

Joo, kyllä se laitetaan.

FIIA (Viekkaana).

Kas kun me emme tiedä asioistakaan, vaikka olemme aina tässä. Mutta
sinä näytät olevan paremmin perillä. Mistä sinä sen niin varmaan tiedät?

TUPPU (Rehennellen).

Miksen minä tietäisi. Kun opettaja minua pyysi sen meijerin
käyttäjäksikin elikkä meijeristiksi.

FIIA

Älä nyt! Et suinkaan luvannut?

TUPPU (Katsellen luihusti silmäkulmain alta).

Een minä. —

FIIA

No minä ajattelinkin! Janne ja Justus ja Iiska olisivat antaneet sinua
selkään, jos olisit meijerin veivaajaksi ruvennut.

TUPPU

Vihaavatko ne meijeriä niin?

FIIA

No sen ymmärrät! — Mihinkä se meijeri laitetaan?

TUPPU

Ne aikovat sitä sinne meidän mökille, se kun oikeastaan on Enkkelin
oma, mutta se ei ole vielä varmaa. Huomenna on täällä kokous, jossa se
asia päätetään.

FIIA (Vähän epävarmasti ja puoliksi kysyen).

Ja sitten on meijerimaito joka talon pöydällä.

TUPPU

Joo, kylläkai. Mutta opettaja sanoi, että meijeristi ja meijeristin
akka ja kakaratkin saavat syödä vain kermaa ja voita.

IITU (Tulee kamarista ja kuulee viimeisen lauseen).

Keisariko niin hyvää syö?

FIIA (Katsoo tutkivasti Tuppua. Iitulle).

Ei, kun meijeristi. (Tupulle) Kun et sinä vain olisi luvannut?

TUPPU

Een — minä —

IITU (Huomaa Tupun harmonikan).

Soittakaa nyt. Tuppu, vähän.

FIIA

Niin soitapas!

TUPPU (Asettaa harmonikan polvelleen).

Mitä minä sitten soittaisin?

FIIA

Soita vaikka sitä polkkaa, että (laulaa) »Tilijali tulijali tilijali
tulijali tilijali tulijali jullallaa — li tullai jalituli tullai
jalituli tullai jalituli jullallaa.»

TUPPU (Leikkiä laskien).

Mitäs te annatte pelimannin palkkaa? (Fiialle) Et sinä ole vielä
maksanut vanhaakaan velkaasi.

FIIA

No nyt saat (Ottaa perällä olevan sängyn alta pärekorin, josta kaivaa
esille korpun ja tuo sen Tupulle.) Tässä on.


4:s kohtaus

    Edelliset ja Janne.

JANNE (Tulee ulkoa ja huomaa, että Tuppu saa korpun. Muljauttaa
silmiään).

Jassoo!

FIIA (Vähän nolona Tupulle, mutta tarkoittaen, että Jannekin sen
kuulisi).

Niin, siinä on pelimannin palkka.

TUPPU (Syö korppua).

Hyvältä se maistuu.

JANNE (Kiukkuisena, mutta hilliten itsensä).

Jassoo!!

IITU (Katselee Tupun syöntiä tyhjää nieleskellen).

Mutta kun korpun kanssa olisi vielä sitä voita ja kermaa, niin se se
vasta hyvää olisi.

JANNE (yhä raivoisampana. Kävelee lattialla harteitaan kohautellen).

Jassoo!!!

IITU

Kuka sitä sellaista ruokaa taas saakaan?

FIIA (Tahtoo ärsyttää Jannea).

Tuppu tuossa vain äsken sanoi, että kun hän akan ottaa, niin akka ja
kakarat saavat syödä vain kermaa ja voita.

TUPPU

Hö, hö, joo.

JANNE (Pysähtyy. -— Hammasta purren).

Jassoo!!! — Ettäkö sinä —. Etkö sinä ole valtiopäiviltä tullut?

TUPPU

Mitä sinä tarkoitat? Minä olen ollut tukinuitossa ja tulin kotiin
toissapäivänä.

JANNE

Vai tukinuitossa! (Suu katkerassa naurunirvistyksessä) Uitatko sinä
tukkia vastavirtaankin?

TUPPU

Kukapa nyt tukkia vastavirtaan uittaisi. — Me toimme lautan
Puhalammesta puulaakin sahalle.

JANNE (Istuu pöydän luo, lyö nyrkillä pöytään).

Kermaa ja voita!

FIIA (Edelleen Jannea härnäten).

Niin, kun se meijeri tänne laitetaan — huomenna kuuluu olevan täällä
meillä sitä varten kokous, sen tiesi Tuppu — ja kun se taitaa
tulla sinne Tupun äidin mökille, niin opettaja oli pyytänyt Tuppua
meijeristiksi ja luvannut, että Tuppu saa syödä vain kermaa ja voita.

JANNE (Hypähtää seisomaan. — Tupulle).

Kyyrieleison! Lupasitko sinä ruveta meijerin veivaajaksi?

TUPPU (Pelokkaana).

Een, en minä.

FIIA

Mutta kyllä sillä meijeristillä olisi hyvä ruoka.

JANNE (Raivoissaan. Hieroo tukkaansa ja katsella-muljauttelee Fiiaa ja
Tuppua).

Voita, kermaa ja — kurnaalia! (Tupulle) Soita mies! Soita jumalauta!
Tässä menee järki.

TUPPU

Se meijerikö sinun mieltäsi noin —?

JANNE

Soita nyt, soita vaikka kurnaalipolkkaa. Mutta soita kohta.

TUPPU

Kyllä minä —

FIIA

Soita sitä (laulaa) tilijali tulijali —

JANNE (Synkästi).

Onko se sitten sitä kurnaalipolkkaa?

TUPPU

Ei mun polkkani ole mitään kurnaalipolkkaa! — Kun minä soitan, niin
tulee ääni kuin klaneetista vain ja nuotti on niin heliä, että
halvatunkin varpaat heiluu.

IITU (Piialle).

Mitä se kurnaali on?

FIIA

Meijerimaitoa.

JANNE

Joo, kurnaalia!

FIIA

Taikka »heilullaa», taikka »ranttalurjua» taikka. —

JANNE

Kurnaalia se on! (Tupulle) Mutta soita poika! Soila kohta! Vai
katsotaanko, oletko sinä se parempi miehen alku?

TUPPU

Hyvät ihmiset. Niinhän sinä puhut kuin tahtoisit riitaa tehdä.

JANNE (Hilliten kiihkoansa).

Minä olen niin hyvä mies, että minä en tee riitaa asiastakaan.

FIIA (Tuttavallisesti Tupulle).

No Tuppu, soita nyt.

    (Työkkää Tuppua kylkeen.)

JANNE (Näkee Fiian ystävällisyyden ja kiivastuu uudelleen).

Mutta ei! Nyt ei soiteta yhtään! — Minä en viitsi kuunnella! Sinun
pelisi panee aina »puuh, puh, puh, puuh, puh, puh,» niinkuin
Lenkku-Leenan pieksu.

TUPPU

Tämäkö minun pelini — niinkuin Lenkku-Leenan pieksu. Älä noin
mahdottomia puhu, kun kaikki sanovat, että siinä on korea ääni. Eikö
niin, Fiia?!

JANNE (Lähestyy Tuppua. — Raivoissaan).

Kuule mies! Sinä härnäät minua. (Ottaa Tuppua takin kauluksesta ja
ravistaa.) Oletko sinä parempi mies kuin minä?

FIIA (Juoksee hätääntyneenä väliin).

Hyvä ystävä, Janne älä nyt. —

IITU

Rupeavatko ne tappelemaan? (Kiipee ylisänkyyn.)

JANNE (Työntää Fiian pois).

Katso nyt ja odota.

TUPPU

Mitä sinä joutavia. Kuka sellaista on sanonut. Ainahan sinä olet ollut
väkevämpi mies kuin minä.

JANNE

Mutta kumpi meistä on parempi?

TUPPU

Älä nyt Janne. Odota, että saan pelini pois. (Panee harmonikan, pois.)
Sinä olet parempi niittämään — ja — halkoja hakkaamaan ja — puhdetöitä
tekemään ja —

JANNE

Älä kiertele! Sinä et sano suoraan!

TUPPU (Katsoo kauhistuneena Jannea, jonka kiukkua ei ymmärrä).

— niin, ja viisaampi mies sinä olet —

JANNE

Kyyrieleison! Mutta kumpi meistä on parempi?

TUPPU (Hätäisesti).

Sinä. Sinä tietysti.

JANNE

No niin. Miksi et sitä kohta sanonut. (Heittää otteensa. — Fiialle.)
Siinä sen nyt kuulit. (Menee istumaan penkille. — Rauhoittuneena.) No,
Tuppu. Soita nyt.

TUPPU (Koettelee kaulaansa).

Mitä sinä Janne oikein tarkoitit?

    (Iitu kiipee ylisängystä alas).

FIIA (Koettaa pelastaa pulmallisen tilanteen).

Tuo Janne on joskus niin leikkisä, ettei sitä tahdo oikein ymmärtääkään.

TUPPU

Jaa, että leikkiäkö se vain oli?

JANNE (Jurosti).

Joo, leikkiä.

TUPPU

Ja minä kun luulin, että sinä oikein tosissasi. (Nauraa-höräyttää.)
Kyllähän minäkin leikin ymmärrän.

IITU

No soittakaa nyt, Tuppu.

TUPPU

No, joo. (Soittaa Fiian loilottamaa polkkaa, toiset kuuntelevat
hartaina.)


5:s kohtaus.

    Edelliset, Vappu ja Susso.

(Soiton alussa tulee Vappu kamarista ja rupeaa häärimään takan luona.)

SUSSO (Noin 50-vuotias, kuivettuneen näköinen ja liehakoiva. — Tulee
ulko-ovesta kori käsivarrella ja pussi selässä.).

Hyvät päivät, hyvät päivät! Vaikka iltahan tässä jo rupeaa olemaan.
Niin että hyvää iltapäivää talonväelle. — Ja täällä on sellainen
pelin helinä kuin häissä. (Tuppu lopettaa soiton) — Aivanko täällä
on nuoriväki vain kotona, vaikka — niin, nuorihan se on vielä teidän
isäntäkin. — Ja Vappukin on niin komistunut — sanon vain vieläkin
Vapuksi, vaikka emännäksihän taitaisi pitää jo sanoa — niin että tuo
Vappukin on niin komistunut, että kohta kai se jo meneekin oikeaksi
emännäksi. Ja sellaista minä olen kuullutkin. Niin, helppohan onkin
muuttaa, kun on lyhyt matka. Hi, hi, hi.

VAPPU

Älkää nyt vain keittäkö mitään juoruja.

SUSSO

Hui, hai! Minäkö juoruja. Minulla on tosissakin tekemistä. (Äkkiä kuin
pelästyen.) Mutta missä isäntä on?

FIIA

Riijausmatkalla se on Kiililän Kallen kanssa.

SUSSO (Pettyneenä).

Soo, soo. Vai niin. Ja Kiililän Kalle on puhemiehenä?

TUPPU

Sitähän varten minäkin olen pelin kanssa liikkeellä, että jos isännän
matka luonnistuu, niin sitten kai täällä tulee hypyt.

IITU

Ei siitä mitään tule nytkään.

JANNE

Isännällä on huono puhemies.

SUSSO

No niin on! — Se naimiskauppa se kuuluu vähän niinkuin akkojen
asioihin. Akat sen osaa parhaiten asettaa kohdallensa.

JANNE (Omasta sukkeluudestaan nauttien).

Kun on akka puhemiehenä, on piru konttimiehenä.

SUSSO

Älä sano. Monta hyvää paria on vain Sussokin laittanut.

JANNE

Eihän siinä asiassa apuria tarvittaisi ollenkaan.

SUSSO

Tottakai! Eihän sitä muuten. — Yhdeksi esimerkiksi. Tuo Vappu tuossa
on kuin punainen puolukka. Sitä katsellaan ja katsellaan, mutta se
oikeakaan ei saa suutansa auki, ja niin asia pitkistyy ja mutkistuu.

VAPPU (Toruvasti).

Johan minä sanoin, että ei saa keittää mitään juoruja. Ja sitä oikeaa
ei taida ollakaan.

JANNE (Vapulle).

Niin, kun ne hiljankin laittavat sen meijerin tänne ja Aapo-isäntä on
parhaana hommamiehenä.

VAPPU

Kuka sitä on sanonut?

FIIA

Tuo Tuppu sitä tiesi.

TUPPU

Joo, kyllä se niin on. Ja huomenna on täällä teillä sitä varten kokous.

VAPPU (Kuivasti).

Vai niin. (Menee kamariin).

SUSSO (Havahtuen).

Kuulkaas! (Kaivaa koriaan.) Joko te osaatte sen uuden meijerilaulun?
Minulla on niitä täällä. Ne maksavat viisi penniä. (Antaa koristaan
Piialle, Jannelle, Tupulle ja Iitulle kullekin viisun.) Se alkaa sieltä
toiselta lehdeltä ja nuotti on näin: (Laulaa kinattavalla äänellä)

    Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
    niinpä meijerikin —

JANNE (Keskeyttää laulun).

Joo. Siinä on perää, että ulkomailta ne kaikki perhanat — meijerit —
kahvit ja kahvimyllyt —

FIIA (Keskeyttää).

Älä nyt taasen rupea kahvia morkkaamaan, kun kerran itsekin siitä
tykkäät.

JANNE (Matkien).

Tykkäät! Kun ei muuta ole, niin juohan sitä vaikka sumppi-lurua, mutta
»tykkäät». Kun olisi oikeaa viinaa, niin se se poikaa olisi.

FIIA (Yliolkaisesti).

Saahan sitä kaupungista.

JANNE

Saa, kuka saa. — Kyllähän herrat sitä saavat, mutta harvoin se
renkimiehen suuhun joutaa. Ja kun se Jumala nyt on kerran luonut
suomalaisen sellaiseksi, että se tarvitsee kovaa leipää, kuumaa saunaa
ja väkevää viinaa, ennenkuin se pysyy terveenä, niin mitä varten ne
herrat ovat ruvenneet luonnon järjestystä muuttamaan.

TUPPU

Joo, sellainen se on suomalaisen luonto.

JANNE

Ja mitä varten juuri ne sitä ihmisen syömistä ja juomista aina
järjestävät! — Jos tekee jotakin pahaa, niin pannaan vesikoppiin vettä
ja suolatonta leipää popsimaan. — Niin, mutta silloin onkin tehnyt
jotakin pahaa, mutta mitä pahaa me olemme tehneet, kun meille ruvetaan
kurnaalia syöttämään ja viina viedään pois.

SUSSO

No, ostatteko te näitä viisuja?

FIIA (Jannelle).

Kylläpä sinä olet saanut viinaa liiaksikin usein.

SUSSO

Nämä maksavat viisi penniä. Ostatteko te?

TUPPU.

Joo. Jos minä ostan itselleni ja — — tälle Iitulle. (Kaivaa taskustaan
rahan).

JANNE (Hyvillään).

Jaha, Iitulleko sinä. — Minä ostan sitten Fiialle.

IITU (Innokkaana).

No lauletaan nyt.

JANNE

Joo, jotta opitaan tämä kurnaalivirsi.

(Kaikki laulavat. Iita ja Susso laulavat oikeassa tahdissa, Fiia panee
kaikenlaisia koristuksia, etuiskuja ja luisumisia äänestä toiseen.
Janne ja Tuppu seuraavat sormellaan tekstiä. Tuppu laulaa ensimmäisen
värsyn hiljaa. Janne mörisee kuin karhu ja jää auttamattomastt jälkeen.)

    »Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
    Niinpä meijerikin,
    Josta lähtee se turmelus arvaamatoin,
    Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»

TUPPU (Rauhallisesti selittäen).

Eihän siitä nyt sentään mitään turmelusta voi tulla.

JANNE

Miksei tulisi! Turmelus siitä tulee, kun jumalanviljaa niin pilkataan,
että maidosta tehdään kurnaalia. — Ja kun ne sitten panevat siihen
vielä myrkkyä.

TUPPU (Edelleen selittäen).

Ei meijerimaitoon myrkkyä panna.

JANNE (Tupulle uhkaavasti).

Tottavie, poika! Ethän sinä vain rupea kieräilemään!

TUPPU

Enhän minä muuta kuin sanon vain niinkuin asia on.

JANNE

Älä ole olevinasi niin viisas. Kyllä tässä toisetkin jotakin tietävät.
(Fiialle) Näithän sinäkin kirkonkylän meijerissä sen suuren tynnyrin,
jossa oli alunaa, ja sitä pantiin maidon sekaan.

FIIA

Näin minä.

JANNE

Ja mitäs aluna on muuta kuin myrkkyä.

TUPPU

Ei se alunaa ollut.

JANNE

Olkoon mitä myrkkyä tahansa, mutta sillä ne sen maidon värjäävät niin
siniseksi. (Vakavana Tupulle.) Kuule Tuppu! Teetkö sinä leikkiä, vai
oikeinko sinä tosissasi noin puhut? Kyyrieleison! Silloin minä sinun —

TUPPU (Pelästyen).

Ei, enhän minä. Mitäs minä. —

JANNE

No niin, no. Lauletaan sitten. Mutta laula Tuppu sinäkin niin jotta se
kuuluu, että sinäkin olet hengessä ja totuudessa mukana.

IITU

Lauletaan nyt.

(Kaikki laulavat kuten ennenkin. Janne katsoa muljauttaa tuon tuostakin
Tuppuun, silloin Tuppu lisää voimaa ja huutaa, minkä kurkusta lähtee.)

    Ja nyt alkaa se aika, jota odottivat
    Emännöitsijät Suomen maan,
    Kun ei puisia punkkia kuurata tartte
    Eikä kirnuja kalskuttaa.

    Eikä tyttösten piikana palvella tartte,
    Menee meijerikouluun vaan.
    Siellä palkka ja plutoona puuttumatoin
    Onko onnea kalliimpaa!

    Eikä renkikään liiaksi lihoa voi,
    Jotta töillensä estettä ois —

JANNE (Keskeyttää).

Jukoliste! Liikaako tässä on nyt lihonnut. Mutta isännät, ne kyllä
pitävät puolensa. Meidänkin isäntä väänsi tänä aamuna tuollaisen
(näyttää peukaloaan) voikimpaleen leivälleen, vaikka on arkipäivä.

FIIA

Niin, mutta sehän lähti riijausmatkalle.

JANNE

Lähteköön vain. Mutta ei rengille voita anneta, vaikka lähteekin
riijaamaan.

IITU (On noussut tuoliltaan ja katsonut ikkunasta).

Tuollahan se isäntä jo tulikin.

    (Kaikki hyökkäävät ikkunaan)

FIIA

Huonosti näyttää käyneen, koska isäntä on noin kiukkuisen näköinen.

SUSSO (Hyvillään).

No niin — he — he — näyttää käyneen.

JANNE

Kas, kun heittää ohjaksetkin vain noin pihalle ja rupeaa kömpimään
kärryistä. — Menen korjaamaan sen hevosen. (Menee ulos).

FIIA

Ja Kiililän Kalle istuu kuin puujumala. — Kyllä on käynyt huonosti!

IITU (Peräytyy ikkunasta).

Nyt isäntä tulee sisälle.

    (Kaikki vetäytyvät ikkunasta pois.)


6:s kohtaus.

    Fiia, Iitu, Susso, Tuppu, Enkkeli ja Kalle.

ENKKELI (Noin 35-vuotias, pehmeäluontoinen, puhuu kiukkuisenakin
kimeällä, lempeällä äänellä, muulloin on aina hymyilevä. — Tulee
ulkoa mustassa verkapuvussa, menee kiukkuisena puhisten, sivuilleen
katsomatta etummaisesta ovesta oikealle.)

    (Kaikki katsovat uteliaina Enkkeliä.)

FIIA

Mitähän siellä on tapahtunutkaan?

KALLE (Noin 35-vuotias kuivettunut kyhnys. Tulee ulkoa. — Nolona.)

Terveisiä kyliltä. (Istuutuu etualalle vasemmalle.)

TUPPU

No tulikos Enkkelille uusi emäntä.

FIIA

Niin, miten kävi?

KALLE

Isäntä itse pilasi asian.

ENKKELI (Tulee kamarista paitahihasillaan. — Pehmeällä falsettiäänellä,
vaikka onkin raivoissaan).

Voi herran jee! — Halli ja kissa ulos! Niin ja Iitu ja Fiia ja Tuppu ja
kaikki! (Rauhallisesti.) Kalle saa jäädä.

    (Iitu, Fiia, Tuppu ja Susso menevät ulos. Susso vähän
    vastahakoisesti aivan kuin aikoisi jotakin sanoa.)

ENKKELI

Voi tätä hirmuista häpeää! — Kun olisi edes viinaa! — Ja sinullakaan ei
ole mitään sanomista.

KALLE

Niin, isäntä — tuota — johan minä sanoin, että isäntä itse — tuotanoin
— pilasi asian. Minähän jo sain asiat hyvälle alulle. Justiina ja
isäntä olivat jo asian puolella, kun minä kerroin, niinkuin asia
on, että (lukee kuin ulkolukua) Heikkilän Enkkelin taloa ei rasita
syytingit eikä intekningit ja että neljä lypsävää ja mulli ja kaksi
vasikkaa on navetassa, eikä porvarille ole velkaa, kun joka vuosi jää
viljaa syömättäkin. — (Puhuen) Niin kuulihan isäntä sen itsekin.

ENKKELI

Mutta kun se Justiina sanoi, että »enkelin kärryihin hän ei lähde,
ennenkuin matkustaa taivaaseen». — Se, se — niin perhanasti —. Mutta
sehän on synti. Selvää jumalanpilkkaahan se on! — Eikä minun nimeni ole
enkeli, se on oikein Enkkelrehti.

KALLE

Jumalanpilkkaahan se oli. — Mutta toisella kerralla pitää olla
varovainen. Isäntä ei saa puhua meijeristä mitään.

ENKKELI

Mutta kun sinä olit jo kaikki asiat kertonut, niin minä ajattelin,
että se antaisi niinkuin lopullisen puleeringin, kun minä kerron, että
meidänkin kylään tulee meijeri. Mutta silloin se ärähti. — Ja (Melkein
itkien) »enkelin kärryt!» Voi Kalle kulta!

KALLE

Niin se sanoi, että ei koskaan sellaiseen taloon emännäksi, jossa
kurnaalia syövät emännät ja piiat.


7:s kohtaus.

    Edelliset ja Susso.

SUSSO (Pistää päänsä oven raosta). Isäntä hyvä. Saanko tulla sisään?
Minulla olisi vähän asiaa.

ENKKELI

Eivätpä ne nyt taida auttaa ne Susson asiat.

SUSSO

Isännän tykö minä lähdin aivan jantusjalkain. Oli asiaa, vaikka sitten
tässä ajan kuluksi ruvettiin viisuja laulamaan — niitä meijeriviisuja.
Vaikka kyllähän meijeri hyvä laitos on, en minä sillä —

ENKKELI (Kiukkuisena). Vieköön piru kaikki meijerit!

SUSSO (Hämmästyen). Aivan niin minunkin mielestäni, että vieköön vain.

ENKKELI

Mutta mikäs se asia sitten —?

SUSSO

Niin — tuota — kyllähän se olisi niinkuin kahdenkeskistä, mutta
puhemieshän se taitaa olla tuo Kalle, niin että — hi — hi kyllähän sen
voin tässäkin sanoa. (Tulee Enkkelin luo, puhuu supattamalla.) Se oli
niin, että minä kävin Leppälässä eilen, minulla kun on vähän tuota
kauppatavaraa ja sattui muutenkin olemaan asiaa. Hilippa-Heikin emäntä
tarvitsi paimentyttöä kesäksi ja minä arvelin, jotta se Annan-Heikin
tytär sieltä Leppälän loukolta lähtisi, niinkuin sitten lähtikin. Ja
paluumatkalla poikkesin Leppälään vähän lepäämään, kun nuo jalat jo
vähän tahtovat väsyä ja muutenkin oli mukava poiketa tuttuun taloon.
Mariaana nytkin mulle oikein kahvit keitti ja toi vielä voinokareenkin
kahvin sekaan.

KALLE

Ainako se vain on kotona, se Mariaana?

ENKKELI

Onko se se sama, jolla on se poika?

SUSSO

Se, se on. Mutta niin kovin rehti ja reilu ihminen. Ja ainoa tytär,
eikä ole kuin yksi veli.

ENKKELI

Mitenkä monta lehmää siellä Leppälässä on?

SUSSO

No, Mariaana näytti mulle eilen navetan, ja siellä oli ainakin
seitsemän kantavaa ja sitten mulli ja vasikoita ja — niin — hi hi —
tallissakin me kävimme ja siellä oli kolme hevosta ja niin nätti ruskea
varsa.

ENKKELI

Onpa siinä jo olemista.

KALLE

Mutta mitenkä niiden intekninkien ja syytinkien laita mahtaa olla?

SUSSO

Niitä ei ole Leppälässä ollenkaan. Vielä mitä. Rahaa se käärii Leppälän
isäntä vain piirongin lootaan. Ja on sillä saataviakin. Mariaana
kertoi, että viime vuonnakin hänen isänsä oli lainannut Housunmäen
Iisakille, kun se lähti Amerikkaan, kaksisataa markkaa.

ENKKELI

Kyllähän se Leppälä hyvä talo on, mutta kun sillä Mariaanalla on jo se
valmis poika.

KALLE

Oliko mitään puhetta, mahtaisiko Mariaana — niin kuin — tänne Heikkilän
Enkkelille — tuota —?

SUSSO

No tottahan toki se tulisi, vaikka en minä uskaltanut asiaa vissimmäksi
tiedustaa. Mutta Mariaana lupasi huomenna käydä kirkolla ja takaisin
tullessaan poiketa tänne. Se sanoi, että kun täällä on se kiertokoulun
opettaja ja sen pitäisi täältä mennä sitten Leppälään, että hän
poikkeaa kysymään, koska se opettaja tulee.

ENKKELI

Vai niin, että jo huomenna. — Mennään tuonne kamariin juttelemaan. Tule
sinä Kalle mukaan.

    (Menevät etummaisesta ovesta oikealla.)


8:s kohtaus.

    Iitu, Vappu ja Aapo.

IITU (Huutaa ulkona).

Vappu! Vappu! (Kurkistaa sitten varovaisesti oven raosta ja juoksee
kamariin. — Huutaa) Vappu, Vappu!

VAPPU (Tulee kamarista). Oletko hiljaa, etteivät lapset herää. — No
mitä nyt?

IITU

Niin, kun Aapo-isäntä kysyi, että onko Vappu kotona ja se tulee juuri
tänne. Sillä on varmaan jotakin asiaa.

VAPPU (Hätääntyy).

Ettäkö Aapo? (Suorii vaatteitaan) Voi, voi! (Iitulle) Mene sinä lasten
luo.

IITU

Se Aapo-isäntä tulee aivan kohta. (Menee kamariin).

AAPO (Noin 25-vuotias, terveen ja luontevan näköinen, luonteeltaan
rauhallinen ja huumoriin taipuva. — Tulee ulko-ovesta). Iltaa! Sinäkö
täällä olet yksin kotona?

VAPPU (Hämillään).

Niin, sain juuri lapset nukkumaan.

AAPO

Miten ne äidittömät jaksavat? — Vaikka mikäpä hätä niillä on niin
kauan, kuin sinä olet talossa.

VAPPU (Pikkuvanhasti).

Eihän sitä kukaan ole oman äidin veroinen.

AAPO

Eipä kyllä. — Mutta kun Enkkeli tuo uuden emännän —. Lähdetkö sinä
sitten pois?

VAPPU (Naurahtaa vähän ontosti).

Lähden. Kotiin tietysti.

AAPO

On se vähän ikävää. — Kun on tottunut — näiden muutamien kuukausien
aikana — sinut näkemään tällä yhteisellä pihalla ja sitten sinä menet
pois. — Eikö sinun tule ikävä — noita orpoja? (Viittaa kamariin.)

VAPPU (Hiljaisesti).

Kyllähän sitä aina vähän —

AAPO (Päättävästi).

Kuule Vappu. — Minä olen vähän ajatellut, että mitähän jos me
lähtisimme tässä ennen juhannusta viemään tervoja kaupunkiin — yhdessä.

VAPPU (Ujona).

En tiedä —

AAPO

Se meidän terva on silloin vietävä ja ajattelin — jos sinä —

VAPPU (Vähän viekkaana).

Mutta mitä minä siellä tekisin?

AAPO (Siirtyy lähemmäksi, ottaa Vapun vasemman käden. — Myöskin
viekkaana).

Olisi parempi ostaa mitan mukaan, ettei sitten tarvitsisi
sopivankokoista sormea lähteä etsimään.

VAPPU (Koettaa muka vetäistä kätensä pois. Katsoo Aapon kättä!).

Onpa sinulla leveä kämmen.

AAPO

Niin, sen sisään häviää sinun kätesi kokonaan. Katsos noin! (Sieppaa
Vappua vyötäisiltä.) Ja sinä sovit niin hyvin tähän minun kainalooni.

VAPPU (Hätäisesti).

Aapo, et saa tuolla lailla —, sattuisi vielä joku tulemaan.

AAPO

Mitä sillä on väliä. Pian me käymme kaupungissa ja huomenna menemme
isäsi luo. Lähdetään kohta kokouksen jälkeen.

VAPPU (Tempautuu irti. — Kivahtaen).

Mikä kokous teillä on?

AAPO

Onpahan vain — sen meijerin vuoksi —

VAPPU (Vakavana, melkein tiuskaisten).

Niin, kuule. Oletko sinäkin sitä meijeriä puuhaamassa?

AAPO

Kuinka niin?

VAPPU (Tiukaten).

Niin, sano nyt. Oletko sinä sitä meijeriä hommannut?

AAPO (Vähän ihmetellen).

Kyllä, multa —

VAPPU (Kivahtaen).

Silloin emme me lähde yhdessä kaupunkiin.

AAPO

Mutta mitä sinä tarkoitat?

VAPPU

Minä en mene sellaiseen taloon emännäksi, jossa lapset ja piiat ja
rengit saavat vain meijerissä myrkytettyä maitoa — jollei emäntä saa
lapsille jotakin tippaa varastetuksi.

AAPO (Vähän huvitettuna ja ihaillen Vapun topakkuutta).

Mutta eihän se toki sellaista —

VAPPU

Ja minkälainen se koti olisi, jossa ei kirnu edes kerran viikossa
hurisisi eikä äiti saisi antaa lapsille kirnuvoileipää. (Siirtyy
vähitellen muistelmiinsa.) Kuinka hauskaa olikaan ennen lapsena, kun
äiti kirnusi voita. Me leikimme lattialla, pyörimme siinä äidin jalkain
juuressa juuri sillä kohtaa lattialla, johon aurinko paistoi, niin että
jalkoja melkein poltti. Me kiskoimme äitiä hameesta ja kysyimme vähän
väliä, koska saadaan kirnuvoileivät. Mutta äiti sanoi, että niin kauan
pitää kiltisti odottaa, kun kirnu sanoo: »Meidän vanha jusu, jusu,
jusu, jusu.» — Silloin kun äiti seisoi siinä kirnuamassa, oli äiti niin
kaunis ja hyvä — (Muistaen todellisuuden, katsahtaa Aapoon. Itkien.) Ja
sinä et antaisi minulle ollenkaan kirnua. (Juoksee kamariin.)

AAPO (Naurahtaa harmistuneesti ja hieraisee tukkaansa).


9:s kohtaus.

    Aapo, Fiia, Janne, Utu, opettaja, Enkkeli, Kalle ja Susso.

FIIA (Pistää päänsä ovesta). Joko tänne saa tulla? — No eikö täällä
isäntää olekaan? (Tulee sisään)

AAPO

Mitä sinä isäntää pelkäät?

    (Janne ja Iitu tulevat).

FIIA

No, äsken se täällä tiuski kuin pahuus ja ajoi meidät kaikki ulos.

AAPO

Mitä te sitten teitte?

FIIA

Emme mitään. Mutta kun se tuli kotiin, niin se oli niin pahalla päällä,
että ei muuta kuin kohta vain komensi Hallin ja kissan ja meidät
pellolle, vaikka Halli ja kissa eivät tuvassa olleetkaan.

JANNE

En minäkään ollut.

AAPO

Olikohan sen matka onnistunut huonosti?

OPETTAJA (Nuorehko mies, vähän herrahtavasti puettu ja touhukas, tulee
juoksujalassa sisään).

Hyvää päivää! Hyvää päivää! (Huomaa Aapon.) Kas! Päivää! (Kättelee
Aapoa. — Katselee ympärilleen.) Eikös Enkkeli-isäntä olekaan kotona?

    (Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista).

OPETTAJA

Jaha. Sieltähän se isäntä juuri tuleekin. Kysyin juuri täällä. Hyvää
iltaa! (Kättelee Enkkeliä.)

ENKKELI

Iltaa!

OPETTAJA

Minä tulin vain sanomaan, että minä sain jo sanan Huhtamäen Roopellekin
siitä huomisesta kokouksesta.

ENKKELI (Hämmästyen).

Mistä kokouksesta?

OPETTAJA

No, siitä meijerikokouksesta.

ENKKELI

Per — sitä minä en enää muistanutkaan. (Hieraisee tukkaansa.
Kiljaisee.) Piru vieköön koko meijerin!

JANNE (Rähähtää leveään nauruun).

OPETTAJA (Pelästyneenä). Kuinka? Mutta isäntähän itse —. Mitä tämä
tietää? (Katselee ympärilleen kuin apua hakien.) Mutta Aapo-isäntä.
Sanokaa te nyt edes jotakin. Tämä kulmakuntahan jää aivan takapajulle
—! (Melkein opettaja-äänellä.) Minkä tähden Enkkeli-isäntä sanoi, että
pir- paha periköön meijerin?

AAPO

En tiedä, mutta (vilkaisee oveen, josta Vappu meni — naurahtaen) minun
tekisi mieleni sanoa samoin. — Mutta täytyyhän se kokous huomenna
pitää, kun sitä kerran on puuhattu.

OPETTAJA

Tietysti se on pidettävä, sillä (puhuja-äänellä) nykyinen edistys käy
niin kohisten virtavasti ja suurin lainein eteenpäin, että edistystä
täytyy mielessään ja teoillaan seurata, sillä muuten jää kokonaan
takapajulle — (Keskeytyy.)

SUSSO (On ottanut kantamuksensa, tulee Enkkelin luo. Enkkelille).

Huomenna me sitten tulemme Marjaanan kanssa.

ENKKELI (Hyvillään).

Niin!

    Esirippu.




TOINEN NÄYTÖS.


Näyttämö sama kuin ensimmäisessäkin näytöksessä, mutta tupa on
siistitty, sillä on sunnuntai. Ikkuna on auki.


1:nen kohtaus.

    Vappu ja Iitu.

IITU (Istuu patapenkillä. Hänen edessään on kehto, jonka jalkopää on
patapenkkiin päin. Iitun jalat ovat toinen toisella, toinen toisella
puolen kehtoa jalaksella)

    Mariaana se kaupungilla
    Asteli taitavasti,
    Siksi kun tuli oma kello
    Kymmenehen asti.

    Mariaana kun kotia tuli
    Isä portoksi tervehti häntä,
    Mariaana se rivollilla
    Hengen isältänsä.

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö Pikku-Aapo nuku?

IITU (Siirtyy kehdon vieressä olevalle tuolille istumaan ja katsoo
kehtoon. Puhuu lapsen kielellä).

Eihän te Aapo nuku. Timmut vain niin tuurina. — Nuku, nuku nyt. Muuten
minä laulan sinulle sitä rumaa meijerilaulua.

VAPPU

No, älä viitsi sitten keinuttaa. Ei se taida nukkua.

IITU (Katsoo edelleen kehtoon).

Eihän te miet viitti. (Nostaa äkkiä päänsä ja katsoo Vappuun.) Tykkääkö
Vappu Aaposta.?

VAPPU (Hätkähtää ja vähän nolostuu).

— Jaa, niin, Pikku-Aaposta. Tykkäänhän minä.

IITU (Nyökkää hyväksyvästi, mutta saa uuden ajatuksen).

Mutta tykkääkö Vappu sitten Aapo-isännästä?

VAPPU (Tiukasti).

Mitä sinä tuollaisia joutavia kyselet?

IITU

En minä mitään pahaa —, mutta ajattelin, että sitten kun te menette
naimisiin, niin enkö minä pääse sitten lapsenpiiaksi Vapulle?

VAPPU

Emme me mene koskaan naimisiin.

IITU (Ihmeissään).

No mutta miksette? Aapo-isäntähän on niin komea mies ja hyvä. — Se
puhuu aina minunkin kanssani niinkuin Vappukin. Ja sitten se kysyy
aina, että mitä Iitulle kuuluu ja kuinka lapset voivat ja mitä Vappu
tekee ja —

VAPPU

Mitä sinä silloin sanot?

IITU

Minä sanon, että minulle ei kuulu mitään ja että lapset voivat hyvin ja
sitten minä kerron mitä Vappu tekee. (Muistaa äkkiä.) Mitä varten Vappu
eilen itki?

VAPPU (Toruvasti).

Oletko sinä jo senkin kertonut Aapo-isännälle?

IITU (Vakuuttavasti).

En ole. — Enkä kerrokaan, jos Vappu kieltää.

VAPPU

Ei se mitään ollut —, mutta et saa sitä kertoa.

IITU (Vakuuttavasti).

En kerro. — Mutta saanko sitten tulla Vapulle lapsenpiiaksi?

VAPPU (Koettaa olla arkipäiväinen).

Älä nyt puhu lapsellisia! — En minä huoli Aaposta eikä (vähän
surullisesti) Aapo huoli minusta — enää.

IITU (Inttäen).

Mutta Aapo-isäntä tykkää. — Minä olen nähnyt kuinka se aina katsoo, kun
Vappu kävelee pihalla, ja sen silmät ovat silloin niin merkilliset —
aivan kuin ne nauraisivat.

VAPPU (Innostuu huomaamattaan).

Koska sinä olet sellaista nähnyt?

IITU

Monta kertaa! Eilenkin ja tänä aamuna.

VAPPU (Havahtuu ja koettaa olla arkipäiväinen).

Sinä olet erehtynyt. Ei se mitään merkitse. (Katselee ympärilleen
etsiäkseen uutta puheenaihetta). Käypäs hakemassa vähän puita, koska
näkyvät olevan aivan lopussa. (Iitu menee ulos).


2:nen kohtaus.

    Vappu, Aapo ja Iitu.

VAPPU (Istuutuu kehdon viereen, selkä ikkunaan päin).

No, Aapo, mitä sinulle kuuluu?

AAPO (Menee ikkunan ohi ja kuulee nimensä, pistää päänsä ikkunasta
sisään ja katselee vähän ihmeissään, mutta huomaa, että Vappu puhuu
toiselle Aapolle. — Jää kumminkin ikkunaan).

VAPPU (Laskeutuu polvilleen kehdon viereen ja katsoo kehtoon).

Sinä olet niin kiltti poju. — Sinä et rupeaisi meijeriä laittamaan
kaikkien kiusaksi, niinkuin se toinen. Se on paha mies, se suuri Aapo.
Se tahtoisi viedä maidon meijeriin, niin että sinäkään et saisi maitoa.
Ja silloin sinun poskesi menisivät aivan kurttuun niinkuin mummun
posket. Mutta Vappu ei anna viedä kultaselta ruokaa. Sinusta täytyy
tulla suuri ja vahva — niin suuri kuin siitä toisestakin Aaposta. —
Voi, kuinka sillä oli leveä kämmen! Ja käsivarret! Ne olivat niin
vahvat! — Mutta se on paha mies, oikein paha — paha — paha — (Viimeiset
sanat tulevat melkein itkunsekaisesti).

AAPO (On kuunnellut ikkunassa aluksi huvitettuna, mutta tulee lopulta
noloksi, kuopaisee harmistuneena korvallistaan ja poistuu ikkunasta).

IITU (Tulee ulkoa tuoden puita, jotka heittää uunin eteen.)

VAPPU (Nousee kehdon äärestä).

Nostetaan Aapo tuonne kamariin. Ehkä se siellä sittenkin nukkuisi.

IITU (Ravistelee hamettaan. Ottaa kiinni kehdon toisesta päästä).

Eikö Aapolle pitäisi antaa maitoa?

VAPPU

Niin, ehkäpä se sitten paremmin nukkuisi. — Lämmitä sinä vähän. (Iitu
ja Vappu kantavat kehdon kamariin).

IITU (Tulee kohta takaisin, käy hakemassa ulkoa kivivadin, jossa on
maitoa. Kaataa siitä maitoa pieneen pannuun, jonka panee tulelle, ottaa
sitten lapsensarven, jota rupeaa pesemään).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ihmeissään, kun ei enää löydäkään Vappua. —
Iitulle).

Iituko täällä vain on yksin kotona. Mitäs Iitulle kuuluu ja voivatko
lapset hyvin?

IITU

Ei minulle mitään kuulu, ja lapset voivat hyvin ja Vappu on tuolla
kamarissa Pikku-Aapoa nukuttamassa. (Pesee sarven sisältä).

AAPO

Mahtuuko Iitun koko käsi tuonne sisään?

IITU (Naurahtaen).

Tottahan nyt. — Mutta Vapun mahtuu myös.

AAPO

Onko Vapullakin niin pieni käsi?

IITU

On. Meillä on aivan yhtä suuret kädet ja yhtä paksut sormet.

AAPO

Vai niin! — Näytäpäs kättäsi. (Iitu tarjoa ensin oikeaa kättä) ei kun
tuota toista. — Kovin ovat hoikat nämä sormet. — Minä oikein mittaan.
(Ottaa penkiltä langan pätkän.) Ei tämä ole kuin puolitoista tuumaa —
tämä ympärysmitta. (Pistää langan iloisena kellon kuoren sisään).

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö se maito ole jo lämmintä? (Aapolle kylmästi.) Kas, päivää.

AAPO (Istuutuu vasemmalle, sängyn luo).

Päivää.

IITU

Kyllä tämä jo lämmintä on. (Antaa sarven Vapulle.)

VAPPU (Kaataa pannusta maitoa sarveen. — Pisteliäästi ja pikkuvanhasti).

Täytyy tässä vielä koettaa ruokkia noita lapsiraukkoja maidolla,
ennenkuin te olette sen meijerin tänne saaneet. (Antaa sarven Iitulle,
joka menee kamariin, mutta mennessään katselee vähän suruissaan Vappua
ja Aapoa, joilla näyttää olevan riita syntymässä).

AAPO (Vähän leikkiä laskien).

Mutta tämän talon isäntähän sanoi eilen, että »piru vieköön meijerin»,
niin että kyllähän nämä lapset saavat maitoa vastakin.

VAPPU (Hymähtäen).

Mikä sen tietää! — Ja onhan niitä muitakin lapsia — ja aikaihmisiäkin,
jotka joutuvat kärsimään.

AAPO (Koettaa rauhoittaa).

No mutta eihän se meijeri nyt niin —

VAPPU (Kivahtaen).

Älä sinä puolusta ollenkaan. Kyllä se tiedetään. (Sulkee ikkunan).

AAPO

Eikä tänne oikein suurta meijeriä ole aiottukaan.

VAPPU

Ei sillä ole väliä! Suuri tai pieni! Synti on sama.


3:s kohtaus.

    Vappu, Aapo, Kiililän Kalle, Enkkeli ja Iitu.

KALLE (Tulee läähättäen ulko-ovesta).

Päivää! Onko isäntä kotona? (Odottamatta vastausta ja vilkaistuaan
ympärilleen menee kamariin.)

AAPO

Olipa sillä kiire!

VAPPU (Pisteliäästi).

Taitaa juosta niissä meijeriasioissa.

AAPO (Naurahtaa).

Kalle juoksee muilla asioilla! — Leppälän Mariaana näkyi äsken tulevan
tuonne pihaan poikansa kanssa ja minä luulen, että sillä on vähän asiaa
Enkkelille. — Ja sitä varten Kallellakin on kiire.

VAPPU (Edelleen pisteliäästi).

Ja kiire sillä on Enkkelilläkin. — Tuskin puolta vuotta on siitä, kun
sisko kuoli — (Pikkuvanhasti.) Mutta sellaisiahan te miehet olette.

AAPO (Arkipäiväisesti, joten härnääminen tulee kärkevämmäksi, mutta
kumminkin veitikkamaisesti).

Niin, tarvitseehan talo emännän. — Ja eihän sillä ole väliä — vaimo
kuin vaimo. (Vilkaisee Vappuun).

VAPPU (Nakkaa niskaansa).

Niin, mitäpä sillä on väliä! — Ja meijeri kuin meijeri.

KALLE (Tulee kamarista ja menee kiireesti ulos).

ENKKELI (Tulee kamarista hyväntuulisena, mutta vähän hermostuneena.
Panee tullessaan pyhätakkia päälleen, mutta pistää vahingossa oikean
käden vasempaan hihaan. — Aapolle).

Kas, päivää! (Takille.) No mikä peijakas! Mikä siitä on hihan vienyt?
(Saa vian selville). No, katsokaas nyt, kun takki oli mennä nurin päin.
— Jaa, (Hymyilee) mutta se merkitsee hyvää onnea. — Vappu, panepas sinä
kahvipannu tulelle! Täällä on kahvia ja sokeria (Ottaa housuntaskustaan
tötterön).

VAPPU (Ryhtyy kahvinkeittoon. Ottaa uunin takaa mustuneen kahvipannun
ja panee sen »raakustan» roikkumaan)

ENKKELI

Tuo se kahvi sitten tuonne kamariin. (Kävelee lattialla, silittelee
pukuansa, ottaa lakin päästään ja silittää tukkaansa. Katsoo sitten
ulko-ovelle. — Hymyillen).

Joo, niin. Nyt sitä sopisi vaikka vierasten tulla.

AAPO (Vähän hymyillen).

Taitaakin olla sitten parasta näin lähimmän naapurin väen mennä pois.
(Menee ulos).

ENKKELI (Vapulle).

Missä lapset ovat? — Ajattelin, että jos niidenkin pitäisi tulla
näyttämään itseään.

VAPPU

Aapo ja Pentti ovat tuolla kamarissa —

ENKKELI

Sano »Peenhartti», niinkuin sen nimi oikein on.

VAPPU (Vähän tiuskaisten).

Niin, Aabraham ja Bernhartti ovat kamarissa ja Pikku-Enkkelrehti ja
Valtemari ja Angelika ja Ritsoffi ovat tuolla pihalla — missä lienevät.

ENKKELI

Ne pitäisi hakea kotiin.

VAPPU

Saa Iitu mennä etsimään. (Avaa kamarin oven.) Iitu! Nukkuvatko ne
molemmat?

IITU (Kamarista, kuiskaten).

Kyllä ne nyt jo nukkuvat.

    (Tulee sisään).

VAPPU

Menepäs hakemaan toisetkin lapset kotiin.

IITU

Mistähän ne taasen löytää! (Menee ulos.)


4:s kohtaus.

    Enkkeli, Vappu.\ Mariaana, Pikku-Kalle. Kiililän Kalle ja Susso.

(Marianna, Pikku Kalle, Kiililän Kalle ja Susso tulevat sisään.)

ENKKELI (On hämmästyvinään). Sieltäpä tulee vieraita! — Päivää!

MARIAANA (Noin 30-vuotias, pöyhistelevä ja leiskuva käytökseltään,
kävelee soutamalla ja hartioitaan heiluttaen, on vähän yksinkertaiinen.
Puettuna monur hameisiin, silkkisaali harteilla ja toinen käsivarrella,
silkkihuivi päässä. — Ylpeästi).

Hyvää päivää taloon! (Kättelee Enkkeliä, mutta ei huomaakaan
Vappua.) Oli vähän asiaa tuolle opettajalle ja ajattelin, että käyn
samalla katsomassa kuinka Enkkeli voi, kun kerran tuttujakin ollaan.
(Istuutuvat).

ENKKELI (Hymyilee ystävällisesti ja tyhmän näköisenä).

Niin sopiihan se, niin —

SUSSO

Mariaana tuli kirkosta ja nyt kotimatkalla sopii vähän kyläilläkin, kun
kotona on kaksikin piikaa.

ENKKELI

Vai oikein kaksi.

MARIAANA

Niin, ettei tarvitse mennä vettä kantamaan ja muihin sellaisiin
touhuilun näin emäntäihmisen.

ENKKELI

Niin, aivan niin.

MARIAANA

Vaikka en minä työtä pelkää. Kyllä minä kannan korennon toisesta päästä
siinä kuin toinenkin, mutta isä sanoo aina, ettei minun tarvitse, kun
kerran kannattaa piikoja pitää.

KALLE

Kuinka suuri se teidän talonne oikein on?

SUSSO

No siinähän on lääniä niin, että ei suinkaan Mariaana tiedäkään, kun
metsääkin on kolmattasataa tynnyrinalaa.

ENKKELI

Niin. Onhan siinä lääniä.

KALLE

Mutta eikös Leppälän metsä ole myyty puulaakille?

MARIAANA

Ei pitkiin aikoihin. (Pikku Kallelle.) Kalle. Kuinka vanha sinä nyt
oletkaan?

PIKKU-KALLE (On istunut välinpitämättömän näköisenä. — Jurosti).

Kahdennellatoista.

MARIAANA

Niin. Siitä on nyt kaksitoista vuotta ja silloinkin myytiin vain
kahdeksantuumaisiin asti.

KALLE

Ja Mariaanalleko kuuluu kolmasosa kaikesta?

MARIAANA

Niin. Velimies saa kaksi kolmannesta ja minä yhden kolmanneksen, kun
isästä aika jättää. Mutta nyt kohta minä saan lehmän ja varsan ja
piirongin ja vaatteita —

SUSSO (Keskeyttää).

Ja niitä on paljon. Hi, hi. Niin että aitan orret notkuvat. Ja sitten
Mariaana saa kuu-sisa-taa markkaa rahaakin.

ENKKELI

Vai kuusisataa markkaa!

MARIAANA (Pikku Kallelle).

Menepäs katsomaan vähän hevosta. (Ottaa hameen taskusta sokeripalan.)
Tässä saat sokeripalan.

    (Pikku-Kalle menee vastahakoisesti ulos).

MARIAANA (Vähän hiljaisemmalla äänellä).

Ja Helperi, tietääkös Enkkeli, se Helperi maksaa Kallesta vielä
kahdeksan markkaa kuukaudessa siihen asti, kun Kalle täyttää
viisitoista. — Ja se Helperi on hyvä maksaja, ei se jätä rästiin.

KALLE (Kuin ulkolukua).

Mutta hyvä se on tämä Heikkiläkin. Ei tätäkään taloa rasita intekningit
eikä syytingit ja neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on
navetassa eikä ole porvarille velkaa, kun joka vuosi jää viljaa
syömättäkin, vaikka sioillekin annetaan, niin etteivät tahdo kävelemään
päästä.

ENKKELI (Hymyillen).

Niin kyllähän se niin on —

    (Iitu ja lapset tulevat ulkoa).

SUSSO

Siellähän ne lapsikullatkin tulevat.

ENKKELI

Niin — siellähän ne näkyvät tulevan.

    (Iitu ohjaa lapset Enkkelin luo).

MARIAANA (Katsoo lapsiin).

Kuinka monta lasta sitä Enkkelille jäikään?

ENKKELI

Kuusi — niin kuusi.

MARIAANA

Tässähän on vasta neljä.

ENKKELI

Niin, kaksi nukkuu tuolla kamarissa. — Tässä on isän kaima. (Näyttää
pisintä poikaa.) Sen nimi on Enkkelrehti niinkuin minunkin.
(Muokkaa sukkeluuden, jolle itse nauraa.) Ja vaikka sitä sanotaan
Pikku-Enkkelrehdiksi, niin kyllä siitä tulee yhtä rehti mies kuin
isästäkin. — Tuo tuossa on Valtemari ja tuossa talon ainoa tytär
»Likka» (Joutuu hämilleen.) Niin — Likka — sanottu vain Likaksi.
(Vapulle.) Mikä sen nimi oikein onkaan?

VAPPU

Angeliika.

ENKKELI

Niin, Ankelikkahan se on. Ja tuossa on Ritsoffi. Ja tuolla kamarissa
on vielä kaksi poikaa. Vanhemman nimi on Peenhartti ja nuorimman vain
Aapo. — Tuo Vappu tahtoi, että siitä tulisi Aapo. (Lapsille) Saatte nyt
taas mennä.

(Lapset juoksevat ulos. Iitu menee perempänä olevaan kamariin. Vappu
vie kahvitarjottimen kuppeineen etummaiseen kamariin. — Susso saattelee
lapset ulos ja jää sitten takkakivelle istumaan.)

KALLE

Siinä on pulskia miehenalkuja ja tuhti likka. Posket kaikilla kuin
nisupullat. Mutta ne saavatkin kylliksi lehmällistä, kun tästä talosta
ei viedä mitään meijeriin.

ENKKELI

Niin, ei viedä nyt eikä koskaan!

KALLE

Joo. Tässä talossa saavat emäntä ja lapset ja palkolliset oikeaa ruokaa.

ENKKELI (Hyväksymisiä odottaen).

Niin, — oikeaa ruokaa.

KALLE

Eikä tässä kylässä meijeriä olekaan.

MARIAANA

Mutta kun minä kuulin, että täällä teillä olisi juuri tänä päivänä
meijerikokous.

KALLE (Hätäisenä).

Niin, kyllähän se, mutta ei se mitään —. Se on vain tuon opettajan ja
toisen talon Aapo-isännän touhuja.

ENKKELI

Niin sellaisia joutavia tohinoita.

KALLE

Niin juuri, joutavia tohinoita. Ei tämä meidän isäntä sellaisiin rupea.
Se sanoi eilen itsensä niin kirkkaasti siitä irti. Se sanoi jotta »piru
vieköön koko meijerin».

MARIAANA

Mutta millä sitten talolliset rahaa saavat, jollei meijeriä ole. —
Isäkin aina sanoo, että ei se rahaa tuleta, jos joskus voinaulan
kirnuaa ja sen juoksuttaa kauppapuotiin, se raha kuluu siinä samassa,
mutta kun kerran kuukaudessa saa litviikin meijeristä, niin sillä jo
makselee vähän palkkojakin. Viime kuussakin meillä nostettiin vähän
päälle neljäkolmatta markkaa. Ja se on jo rahaa, se.

ENKKELI (Hämmästyen).

Niin on. Paljon se on.

KALLE (Arastellen).

Viedäänkö Leppälästä maitoa meijeriin?

MARIAANA

Viedään toki! Eikä talossa rahanpuute muuten lopu. Niin sanoo isäkin.

ENKKELI

Joo, niin. — Sitähän se opettajakin, — että ei talonpoika muulla rahaa
saa.

MARIAANA (Tiukasti).

Ja sellaisessa talossa, jossa on ainainen rahanpuute, on raskas olla
emäntänä.

ENKKELI (Avuttomana).

Niin — toki — (Kiusallinen äänettömyys.)

KALLE (On hieronut päätään, saa yht'äkkiä aatteen).

Mutta kun se meijerikokous on tänä päivänä, niin pianhan se meijeri
tännekin saadaan, jos se niinkuin ehtona olisi.

ENKKELI (Ilostuen).

Juu, niin. Pianhan se saadaan.

VAPPU (Tulee kamarista).

Nyt se kahvi olisi valmista.

ENKKELI

Niin, mennään juomaan kahvia, kun Vapulla sattuu olemaan valmiina. — No
Mariaana ja Kalle, käydään tänne kamariin.

    (Vappu vie kahvipannun kamariin).

ENKKELI (Hymyillen).

Tämä on se emännän ja isännän kamari. (Menee kamariin jättäen oven
auki).

MARIAANA

Mikä kultaselleni on tullut?

PIKKU-KALLE (Itkien).

Niin kun ne pojat sanoivat, että minä olen meijerimaidolla ruokittu.
(Kalle katsahtaa Pikku-Kallen surkeutta ja menee kamariin).

MARIAANA

Kalle-parka! Mennään tuonne kamariin, niin saat kahvia. (Menee
Pikku-Kallen kanssa kamariin ja panee oven kiinni).

SUSSO (Katsoo pettyneenä kamariin päin. Jää istumaan takkakivelle,
huojuttelee ruumistaan).


5:s kohtaus.

    Susso, Janne, Fiia, Enkkeli ja Vappu.

JANNE (Tulee ulkoa vähän arastellen, katselee ympärilleen).

Johan ne vieraat ovat menneet.

SUSSO (Happamana).

Vieraat ovat tuolla kamarissa kahvia juomassa.

FIIA (Tulee ulkoa, kuulee Susson sanat).

Ja Susso on siinä, vaikka Susso on suurimman vaivan nähnyt.

PIKKU-KALLE (Tulee likaisena ja itkien ulkoa).

SUSSO (Muka rauhallisesti).

Eihän sitä taas sovi noin isäntäväen kanssa — eheei —

JANNE

Niin, sellaistahan se on, että isännät ne parhaat palat aina ottavat
yksin.

FIIA (Sussolle innokkaasti).

No, tuleeko niistä pari?

SUSSO

Tulee toki! (Supattaen). Ja silloin ei tästä talosta lopu kurnaali.

VAPPU (Tulee kamarista ja kuulee Susson vuorosanat).

Mitä Susso sanoo?

SUSSO

Sanoin vain, että kun Mariaana tänne tulee emännäksi, niin ei täältä
kurnaali lopu.

FIIA (Jannelle).

Siinä sen nyt kuulit.

JANNE

Kyyrieleison! Sanoivatko ne niin?

VAPPU

Mutta Enkkelihän sanoi eilen, että meijeriä ei laiteta.

SUSSO

Sanoi, mitä sanoi, mutta äsken se sanoi toista.

    (Fiia on kierrellen kaarrellen mennyt kamarin
    oven luo ja rupeaa kuuntelemaan).

VAPPU (Fiialle).

Mitä sinä siellä teet?

FIIA

St. (Kuiskaten.) Ne puhuvat juuri meijeristä. — Olkaa hiljaa, että
kuulen. — Isäntä sanoi, että (matkii Enkkeliä) »niin laitetaan vain
meijeri. Kyllä se sopii». (Kääntyy takaisin oveen päin kuunnellakseen).

ENKKELI (Avaa kamarin oven ja katselee tupaan).

Susso — niin, Susso tulee tänne kamariin. Täällä olisi Sussollekin
kahvia.

    (Fiia vetäytyy pelästyneenä ovelta).

SUSSO (Hyvillään).

No enhän minä — mitä se isäntä nyt joutavia. —

ENKKELI

Kyllähän se kahvi joskus maistuu. (Menee kamariin).

SUSSO

Niin toki. Kyllä se maistuu. (Menee kamariin ja sulkee oven).


6:s kohtaus.

    Vappu, Janne, Fiia, Iiska, Justus ja Miina.

JANNE

Niin, kyllähän se kahvi maistun.

FIIA (On mennyt takaisin ovelle kuuntelemaan).

Nyt ne särpivät kahvia eivätkä puhu mitään.

VAPPU

Mitä siinä viitsit kuunnella! — Jos laittavat meijerin, laittakoot, ja
jos niistä tulee pari, niin tulkoon. Samahan se on.

FIIA

Nyt Kalle sanoi, että eikös se sovi, että te menette yhteen.

VAPPU (Uteliaana).

No, mitä Marianna sanoo?

FIIA

Se sanoo — (Kuuntelee, kääntyy sitten tupaan päin ja vilkaisee
Janneen.) Se sanoi, että sopiihan se, mutta ensiksi pitää Huhtajärven
kylässä olla meijeri.

VAPPU (Kuivasti).

Vai niin! (Menee perempään kamariin).

JANNE (Synkkänä).

No, sitten se on valmista. (Menee ikkunan luo ja puhuu siitä.) Iiska
ja Justus. Tulkaa vähän tänne. (Kääntyy tupaan päin.) Sanon niillekin,
mitä tässä tulemassa on. Ne luulivat, että koko meijerijuttu loppui,
kun isäntä eilen niin sanoi.

(Iiska ja Justus tulevat ulkoa. Iiska on noin 30-vuotias, kuivettunut,
aina hämmästynyt ilme kasvoilla. Justus on noin 18-vuotias, roteva,
koettaa esiintyä miehekkäästi ja hakee hyväksymistä varsinkin Jannelta).

JANNE

Joo, kyllä se on sillä lailla, että kyllä ne sen meijerin laittavat.
Meidän isäntä sanoi juuri tuolla kamarissa niin.

IISKA

Älä nyt?!

JUSTUS

Vai niin sanoi! — Mitähän ne sillä tarkoittavat? Eihän ihminen voi sitä
ranttalurjua syödä.

MIINA (Noin 30-vuotias, yksinkertainen, mutta omalla tavallaan
koreilunhaluinen ja ihailee opettajaa. Tulee ulkoa ja menee Fiian luo.
— Fiialle).

Mitä täällä on tapahtunut?

    (Fiia selittää meijerijutun Miinalle, joka sen jälkeen
    jää tylsänä silmiään räpytellen katsomaan suoraan eteensä).

JUSTUS (Pääasiallisesti Jannelle).

Pappilan porsaatkin kuolivat, kun saivat sitä meijerimaitoa.

JANNE

Niin, kun ne panevat siihen alunaa. Tietäähän sen, että myrkky on
myrkkyä.

JUSTUS

Se on vain ihme, kuinka ne siat sitä ollenkaan syövät.

JANNE

No, sen ymmärtää, kun ne nyt kerran ovat järjettömiä luontokappaleita
ja nälkä kun on.

IISKA

Miltähän se oikein maistuu se kurnaali?

MIINA (Kasvot tulevat yhtäkkiä eloisiksi).

Miltä se velli maistui, jota sinä äsken söit?

IISKA

Se oli hyvää velliä ja minä soinkin sitä kolme vadillista.

MIINA

Hyvää se oli minunkin mielestäni, mutta se oli meijerimaidosta
keitettyä.

IISKA

Sinä valehtelet!?

FIIA

Mistä teille olisi meijerimaitoa tullut?

MIINA

Leppälän Mariaana toi opettajalle kannullisen maitoa ja siitä se velli
keitettiin.

FIIA

Oliko se sitten meijerimaitoa?

MIINA

Kylläkai se oli, koska isäntä sitten sanoi, kun se sitä velliä söi,
että meijerimaidosta tulee hyvä velli.

FIIA

Sinäkö sen keitit?

MIINA

Minä sen keitin.

IISKA

Etkä sanonut mitään. Totisesti, jos minä nyt kuolen, niin on se sinun
syysi.

MIINA

En minä tiennyt, että se oli meijerimaitoa.

JANNE

Kyllä kurnaali pitäisi osata eroittaa oikeasta maidosta.

JUSTUS (Ylpeillen).

Enpä minä syönyt sitä velliä.

MIINA

Niin, kun olit kylällä.

FIIA (Vilkaisee Janneen).

Vai niin, että jo toisessa talossa syödään kurnaalia.

IISKA (Hätäisesti).

Voi hyvät ystävät! Tuntuu aivan kuin minun vatsani halkeisi —

MIINA

Sinä söit kai niin paljon.

IISKA (Ärähtäen).

Kyllähän minä tunnen koska vatsa on täysi ja koska sitä muuten
puhistaa. (Melkein itkunsekaisesti.) Kuule, Justus. Kuinka niiden
pappilan porsaiden kävikään?

JUSTUS

Vatsa oli vain ruvennut pöhistymään ja pöhistynyt pohistymistään.

IISKA (Koettelee vatsaansa).

Aivan niin. —J oo. — Juuri niin!

JUSTUS

Ja sitten oli joka porsas vain muutaman kerran kiljaissut, ja niin oli
henki mennyt.

IISKA

Herra siunatkoon! — Ei muuta kuin muutaman kerran kiljaissut! — Hyvät
ihmiset. Minua niin pullistuttaa! Eikö teillä ole mitään lääkettä?

JANNE

Viina olisi hyvää, mutta kun sitä ei ole näin renkimiehellä.

JUSTUS

Joo. Sehän käärmeen myrkkyynkin on hyvää.

FIIA

Eiköhän tuollaiseen puhistustautiin olisi jästi hyvää. Sitä muori
käytti.

IISKA

Anna sitten sitä. (Koettelee vatsaansa.) Koettakaa, hyvät ihmiset! Eikö
se ole paisunut?

    (Fiia laskeutuu lattian alle kellariin.
    Janne ja Justus koettelevat Iiskon vatsaa).

JANNE

Joo, kyllä on kovasti pinnattu. — Kumma kun se Aapo-isäntä viitsii
tehdä tuollaista koninleikkiä.

JUSTUS

Ei se ole isännän syy. Opettaja se on kaiken pahan alku ja juuri.

MIINA

Ei opettaja ole paha. Opettaja on niin korkeasti oppinut ja hyvä mies.

JUSTUS

Se, se vain tarvitsisi saada kunnolleen oikein miehen kädestä.

IISKA

Niin tarvitsisi.

FIIA (Nousee kellarista, antaa tuopin Iiskälle).

Tässä sitä nyt on sitä käytettä.

IISKA (Katselee tuoppiin). Mitenkä minä teen? Juonko minä vai syönkö
minä tätä?

JANNE

Juo nyt ensin, mitä juomalla lähtee ja syö sitten loput.

IISKA (Juo tuopista).

Hyi, (Sylkäisee) tphyi! Kyllä on pahaa! Niinkuin sianruokaa! Mutta
sianruokaahan se on kurnaalikin.

JANNE

Syö nyt vain loputkin siitä astiasta.

IISKA (Kaivaa sormellaan tuopin pohjaa ja kaataa suuhunsa. — Ähkii ja
puistattelee).

    (Kaikki ovat seuranneet osaaottavina ja vakavina Iiskän toimia).

FIIA (Tuo kaljatuopin pöydältä).

Juo tuosta kaljaa päälle.

    (Iiska juo).

FIIA

Eiköhän se nyt sentään auta.

JANNE

Miltä nyt tuntuu?

IISKA

Tuntuu kuin se lääke ei tahtoisi mennä sen kurnaalimyrkyn kimppuun,
mutta en minä sitä poiskaan päästä, jotta sopikoot nyt siellä välinsä.
(Puree hampaat yhteen).

JANNE (Viittaa Iiskään).

Joo, tässä on taasen yksi ennustus ja tunnusmerkki siitä, mitä tuleman
pitää, kun se meijeri valtaan pääsee. Siitä tulee sellainen mylläkkä ja
sekamelska, että kuninkaat ja kirkkoherratkin heittävät kuperkeikkaa ja
maan päälle tulee valmis helvetti.

JUSTUS

Joo — että valmis helvetti! — (Jannelle, puoliksi kysyvästi.) Mutta
kyllä kai ne isännät päänsä pitävät.

JANNE (Ensin miettien, sitten vähitellen innostuen). Jos minä
menen sanomaan niille kokoukseen oikein kovat sanat! — Minä sanon
niille, että sellainen ei passaa ja että se meijeri on jumalanviljan
pilkkaamista. Minä kuuletan ne niin, että niiden korvat vielä
huomennakin pillittävät. Minä sanon, että kun pappilan porsaatkin
kuolivat kurnaalista, niin me emme sitä syö. Minä sanon, että työmies
on palkkansa ansainnut ja ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta
kiinni sitoman.

IISKA (Jonka hiiva on humalluttanut).

Mutta tämähän on oikein mukavaa! Myrkky tappelee minun vatsassani
lääkkeen kanssa. Se kuohuu ja kiertää siellä, niin että tohina kuuluu
ja minun päätäni niin kummallisesti viemistää. (Horjuu.) Ja sen minä
sanon, että minä uskallan kiljaistakin, vaikka kaksi kertaa. (Hiljempää
Justukselle.) Eikös, kuule Justus, eivätkös ne porsaat kiljaisseet edes
kymmenen kertaa?

MIINA (Hyökkää Iiskan luo).

Iiska kulta, oletko sinä sairas?

IISKA (Juhlallisesti mutta vähän sammaltaen).

Eriä, vaimo, minusta, koska se opettaja on niin hyvä mies.

MIINA (Menee Fiian turviin. — Melkein itkien).

Jokohan Iiskalle tuli lähtö?

JANNE

Iiska! Mikä sinua oikein vaivaa?

IISKA

Minun on niin hyvä olla.

MIINA (Nyyhkyttäen).

Niin, niin. — (Melkein saarnanuotilla.) Kuoleman edellä aina tuskat
loppuvat, ja köyhän on silloin helppo lähteä.

JUSTUS (Jannelle).

Ettei se jästi vain mennyt sen päähän.

IISKA (Justukselle).

Ei mennyt! — Mutta kun se kurnaali on meijerissä pyöritetty aivan
hulluksi ja kun se nyt pääsi minun vatsaani, niin se pitää vanhat
tapansa. Se pyörii siellä niin riivatusti, että on oikein mukava
kuunnella. — Kuulkaa pojat, kuinka se kurisee, eikä se nälkää kurise.

JUSTUS

Mutta sinähän aivan hoipertelet. (Tukee Iiskää).

IISKA

Niin, kun se kurnaali hurraa tuolla sisällä, niin se heiluttaa minuakin.

    (Janne tukee myöskin Iiskää. Miina nyyhkii ja
    niistelee nenäänsä. Fiia lohduttelee Miinaa).

IISKA

Ja minun tekee mieleni laulaa sitä laulua, että

    Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee

Niinpä —

(Keskeyttää yht'äkkiä laulun. Puristaa molemmin käsin vatsaansa
ja katsoo suurin silmin kauas avaruuteen. Huutaa sitten aivan
selventyneenä.) Päästäkää irti! (Juoksee käppyrässä ulos.)

MIINA (Kiljaisee).

Siunatkoon! Mikä sille tuli!

JUSTUS (Katsoo ovesta).

Tuonne se juoksee tarhakartanolle.

MIINA (Hätäisenä Justukselle).

Mene katsomaan, ettei mene vielä surmillensa.

FIIA

Niin mene!

JUSTUS (Menee ulos).

MIINA

Voi Iiska-parkaa!

JANNE (Ponnella).

Ja mitä varten viaton karitsa, niinkuin Iiskakin, joutuu kärsimään ja
uhrataan, miksi eivät syylliset, niinkuin tuo opettaja tai Leppälän
Mariaana, saa rangaistusta?

FIIA (Kuulee kamarista kolinaa).

St. Morsiuspari tulee.


7:s kohtaus.

    Edelliset, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle, ja Susso

(Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista ja
menevät suoraan ulos muut paitsi Susso, joka oltuaan ensin kahden
vaiheilla jää kumminkin sisälle. Enkkelillä ja Kallella näyttää olevan
paha omatunto, ne menevät tuvan läpi häpeissään.)

FIIA

Siinä se seilasi nyt se Saaronin lilja ja meijeriprofeetta!

    (Justus tulee ulkoa).

MIINA ja FIIA (Yhtä aikaa).

Kuinka se voi? Mikä sille tuli?

JUSTUS

Kyllä se nyt jo on parempi. Se voihki ja ähki ensin kuin käypä
kaljatynnyri, mutta eiköhän se jo vähän helpottanut.

SUSSO

Kuka kipeänä on?

FIIA

Iiska se vain oli syönyt meijerimaitoon keitettyä velliä ja tuli
kipeäksi.

MIINA (Itkunsekaisesti).

Mitenkähän sen raukan sisälmykset sitä kestävät?!

SUSSO

Eikö teillä ollut antaa sille viinaa tai pikiöljyä?

FIIA

Kyllä sille lääkettä annettiin.

MIINA (Saarnanuotilla).

Siitä minun onkin mieleni hyvä, että jos Iiska nyt kuolee, niin ei sen
tarvitse lääkkeen puutteeseen kuolla.

FIIA

Me annoimme sille tuon tuopillisen jästiä.

SUSSO

Vai on jästi hyvää sellaiseen tautiin.

JUSTUS (Jannelle).

Ja sitten Iiska käski sanoa sinulle, että myrkkyä siinä maidossa oli,
niin että sano sinä ne kovat sanat niille isännille. — Niitä on jo
tuossa pihalla.

FIIA (Menee katsomaan ikkunasta).

JANNE

Kyllä minä pidän niille oikein rengin saarnan.

FIIA

Tuolla pihalla ovat toistenkin talojen rengit ja piiat. Mennään mekin
sinne.

JANNE

Mennään vain, mutta minä tulen pian takaisin. (Kaikki menevät ulos. Kun
isännät samalla astuvat sisään, katsella muljauttelevat pahasti, mutta
eivät puhu mitään).


8:s kohtaus.

    Enkkeli, opettaja, Aapo, Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki, Väkäjoen
    Iisakki, Janne ja Iitu.

(Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki ja Väkäjoen Iisakki vääntyvät hitaasti
ovesta sisälle, vilkaisevat ohimennen tuvasta menijöihin, mutta eivät
rupea vastaan mulkoilemaan. Istuutuvat vasemmalle sängyn ja takan luo).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ympärilleen).

Mihinkäs Enkkeli jäi?

HILIPPA-HEIKKI (Virnistellen).

Sillä taisi olla oma meijerinsä siellä kärryillä. Sitähän se jäi
hoitelemaan.

HUHTAMÄEN ROOPE (Nauraa).

Hö, hö, hö. Uusi meijeri. Ja oikein leveää lajia.

OPETTAJA (Tulee, kainalossa papereita, ottaa lakin päästään).

Kas niin. Kaikki ovatkin jo täällä. (Asettelee paperit pöydälle)
Me voimme siis aloittaa kokouksen, joka tämän Huhtajärven kylän
historiassa tulee muodostamaan rajapyykin, jonka jälkeen tämäkin kylä
ja kaikki sen asukkaat tulevat kulkemaan edistyksen ja valistuksen
tietä kirkasta, korkeaa päämäärää — (Keskeytyy).

ENKKELI (Tulee sisään).

HUHTAMÄEN ROOPE

Hö, hö. Joko se meijerska nyt lähti?

ENKKELI (Hymyillen).

Niin. — Jo se Leppälän Martaana lähti — Joko täällä on kokous
käynnissä? Siirrytään tänne pöydän viereen.

    (Kaikki asettuvat pöydän ympärille istumaan).

OPETTAJA (Katsottuaan, että kaikki ovat paikoillaan, nousee seisomaan.
— Puhujaäänellä).

Rakkaat ystävät. Arvoisat kansalaiset. — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä
asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen.
Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen
kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän
kokoukseen saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä
kutsuu ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä
majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä
velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa,
kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa.
(Taidepaussi).

AAPO (Keskeyttää opettajan puheen).

Eikö meidän pitäisi ensiksi valita puheenjohtaja.

HILIPPA-HEIKKI

Niin, kai se niin on tapana.

OPETTAJA (Istuutuu nyrpeänä paikalleen).

HUHTAMÄEN ROOPE

Rupea sinä Aapo niitä puheita hoitelemaan —

HILIPPA-HEIKKI (Vilkaisee opettajaan).

— niinkuin tähänkin asti.

ENKKELI.

Niin.

AAPO

Onko se sitten niin päätetty?

TOISET

Joo.

AAPO

Ja kirjuriksi minä ehdottaisin opettajaa.

ENKKELI

Niin.

HILIPPA-HEIKKI Sopiihan se.

HUHTAMÄEN ROOPE

Eihän tässä muitakaan ole.

AAPO

Ja nyt olisi opettajalla puheenvuoro.

OPETTAJA (Nyrpeänä istualtaan).

Mitäpä minä tässä rupeaisin puhetta pitämään. (Ojentaa paperin.) Tässä
on yhtiökirja. Jokaisen osakkaan on maksettava sen mukaan osakemaksua
viisikymmentä markkaa.

VÄKÄJOEN IISAKKI (Kiljaisee kauhistuneena).

Viisikymmentä markkaa! Mistä sen otat?!

HUHTAMÄEN ROOPE

Niin, mistä sieppaat sellaiset rahat, kun tervakin on niin huonossa
hinnassa.

HILIPPA-HEIKKI

Mitä ne kaupungissa siitä nyt maksavat?

HUHTAMÄEN ROOPE

Kolmetoista markkaa kokotynnyriltä kuuluvat maksavan. Eikä silloin
tahdo oikein liietä meijeriin viisiäkymmeniä markkoja.

ENKKELI (Hätäisenä).

Mutta kyllä se meijeri nyt olisi laitettava. Tämä elämä menee muuten
aivan pilalle.

VÄKÄJOEN IISAKKI

Mistä otat viisikymmentä markkaa!?

OPETTAJA (Puhuu istualtaan).

Te, arvoisat läsnäolijat, te olette kaikki suuren ja jalon asian
edestä esitaistelijoita. Teidän tulee uhrata kullat kulmiltanne, kuten
muinoin, Siionin tyttäret, kun Kampyyseksen joukot päälle karkasivat.
— Nyt meidän on toteltava sitä kutsumusta, joka meidät on majoistamme
tänne kutsunut. Se kutsumus on suuri ja ylevä —

H. ROOPE (Iisakille).

Koska sinä panet tervahautasi palamaan?

V. IISAKKI

Ensi viikolla.

H. ROOPE

Poltatko sinä itse, vai tuleeko sinulle siira?

V. IISAKKI

Kyllähän sellaisen rytöksen itsekin. — Ei siinä ole kuin kahdentoista
sylen puut.

H. HEIKKI

Mutta kyllä sillä on suuri ero, kun on oikein siira, paljon enemmän se
ottaa haudasta tervaa.

ENKKELI (Hätäisenä).

Eikös meidän pitäisi puhua siitä meijeristä.

V. IISAKKI (Enkkelille).

Pane sinä rahat, niin laitetaan vain meijeri.

OPETTAJA (Äikistellen).

Niin, jos Enkkeli-isäntä ja Aapo-isäntä sen yhdessä perustavat, niin ne
tulevatkin rikkaiksi.

AAPO

Emme me kahden sitä voi perustaa! (Melkein tyytyväisenä.) Ja mitäs
siitä enää puhutaan. Heitetään koko yritys. Kirjuri vain merkitsee
pöytäkirjaan kaikkien nimet, jotka kokouksessa ovat, ja että kun ei
ollut rahaa, niin ei voitu yhtiötä perustaa.

H. HEIKKI (Kivahtaen).

Kyllä sitä nyt taas sen verran rahaakin on ettei niin saa kirjoittaa.

H. ROOPE

Minkälainen isäntä se nyt olisi, jolla ei viittäkymmentä markkaa —

V. IISAKKI

Kyllä meilläkin aina sen verran on rahaa.

OPETTAJA

Mitä siinä sitten muuta kuin pankaa puumerkit tähän yhtiökirjan alle.

H. HEIKKI

Anna tänne se paperi. (Kiskaisee paperin eteensä.) Mihinkä minä
kirjoitan?

OPETTAJA

Tuohon (Näyttää).

H. HEIKKI (Piirtää puumerkkinsä, ottaa housuntaskusta kukkaron ja
sieltä setelin, jonka lyö pöytään.) Tässä on meidän talon puolesta.

H. ROOPE (Piirtää myöskin puumerkkinsä ja kaivaa samoin esille setelin).

Ja tuossa on meidän puolesta.

OPETTAJA (Tarjoaa paperia V. Iisakille).

Eikös Väkäjoen isäntä kirjoita?

V. IISAKKI (Katselee paperia).

Eiväthän tähän vielä ole Enkkeli eikä Aapokaan kirjoittaneet.

ENKKELI (Iloisena).

Niin, kyllä minä kirjoitan (Piirtää puumerkkinsä ja käy hakemassa
kamarista rahan).

AAPO (Välinpitämättömästi). Kyllähän minäkin kirjoitan. (Kirjoittaa
nimensä ja ottaa lompakosta rahan).

N. IISAKKI (On kaivanut liivinsä povitaskusta tupakkamassin, josta
ottaa rahan käteensä, piirtää sitten puumerkkinsä).

No tuossa se on sitten se minun merkkini. (Panee rahan pöydälle.)
Ja tässä on raha. — Vaikka kyllä se nyt taisi mennä, niinkuin olisi
takkaan viskannut.

JANNE (Tulee ovesta kuin työnnettynä, katsoo kiukkuisena ensin oveen,
ja sitten isäntiin, joutuu hämilleen, ottaa lakin päästään ja menee
takkakivelle istumaan. Kokouksen osanottajat katsovat ihmeissään ja
jännitettyinä Jannea).

OPETTAJA (Koettaa selviytyä välikohtauksesta).

Tuota. — Niin. — Kai kokous sitten jättää sen koneen ostamisen tämän
Aapo-isännän tehtäväksi, kun hän matkustaa kaupunkiin tervaa viemään.

ISÄNNÄT

Joo, sehän kyllä sopii —

OPETTAJA

Käymmekö sitten sinne Tupun äidin mökille katsomaan, jos se meijeri
voitaisiin laittaa sinne.

(Ulkoa rupeaa kuulumaan laulu:)

    »Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
    Niinpä meijerikin
    Josta lähtee se turmelus arvaamatoin,
    Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»

JANNE (Kuultuaan laulun tulee levottomaksi, panee lakin päähänsä
ja tekee yht'äkkiä rohkean päätöksen. Nousee seisaalleen). Tuota —
(Pakoitetusti) Mutta me emme syö!

ISÄNNÄT

Häh? Mitä? Kuinka?

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa?

JANNE

Että — tuota — me emme syö!

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa? Kutka eivät syö? Ja mitä he eivät syö?

JANNE (Pakoitetusti ja melkein itkunsekaisesti).

Kurnaalia!

AAPO

Mutta eihän sitä tarvitsekaan. — Meijerimaito annetaan sioille ja
vasikoille.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Niin, ei Jannen tarvitse. Sioille se —

JANNE

Mutta kun pappilan porsaatkin kuolivat ja (Aapolle) teidän Iiskakin on
niin kipeänä tuolla, kun söi kurnaalia että voihkii ja pihisee kuin
kaljatynnyri ja —

AAPO

Mistä Iisakki meijerimaitoa olisi saanut?

JANNE

— ja kun se on jumalanviljan pilkkaamistakin. Ja ei sinun pidä riihtä
tappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa ansainnut!
— Niin se on! (Poistuu kuin paeten).

    (Kaikki nousevat).

H. ROOPE

Mitäs me nyt teemme, kun ne tuollaisen pystyn nostivat?

V. IISAKKI

Eiköhän oteta rahoja pois ja jätetä koko touhu.

ENKKELI (Hätäisenä). Älkää hyvät miehet. Tämä elämä menee muutoin päin
helvettiä.

AAPO

Eihän sitä nyt enää viitsi puuhun mennä, kun kerran nimi tuli
kirjoitetuksi. Ja ehkä siitä meijeristä sentään tulee hyötyäkin.

ENKKELI

Niin, Leppälässä nostavat meijerilitviikissä neljäkolmattakin markkaa
kuukaudessa, ja se on jo rahaa, se.

V. IISAKKI

Ettäkö neljäkolmatta? Kuukaudessa?

ENKKELI

Niin. Viime kuussakin olivat nostaneet niin paljon.

V. IISAKKI

Vai neljäkolmatta? — Annetaan sitten rahojen olla tuossa.

IITU (Tulee peremmästä kamarista, hätkähtää vähän nähdessään isännät,
mutta menee rohkeasti etummaiseen kamariin. Kuulee opettajan sanat.)

OPETTAJA

Kai isännät siis pysyvät päätöksessään, koska sanasta miestä ja
sarvesta härkää?

H. ROOPE

No joo! Menköön nyt sitten vaikka porotuohiseen.

ENKKELI (Iloisena).

Niin. No sitähän minäkin, että niin —. Ota sinä, Aapo, nyt nuo rahat.

OPETTAJA

Menemmekö nyt sinne Tupun äidin mökille?

H. HEIKKI

Mennään vain.

H. ROOPE

Joutaahan tässä.

    (Kaikki tekevät lähtöä ja siirtyvät hiljalleen ovea kohden).

IITU (Tulee etummaisesta kamarista tuoden kahvikalut, jotka asettaa
takkakivelle ja rupeaa kuppeja pesemään.)

OPETTAJA

Ja sitten, kun se meijeri saadaan, sitten pidetään oikein komea juhla —
vihkiäisjuhla.

H. ROOPE

Mikä se sellainen juhla on?

V. IISAKKI

Ettei vain tule maksamaan sekin!

ENKKELI (Innokkaana).

Niin, kyllä se juhla silloin sopii.

AAPO

Taitaa olla turhaa. Mutta tehköön opettaja, miten tahtoo.

    (Kaikki menevät ovesta).


9:s kohtaus.

    Iitu, Janne, Fiia, Justus, Miina ja Iiska.

(Kun isännät ovat menneet, vilkaisee Iitu ensin oveen, jättää sitten
astiainpesun ja juoksee ikkunaan. Samalla tulevat Janne, Fiia. Justus
ja Miina sisälle).

JANNE

Joo. Tässä minä seisoin ja kyllä minä niille sanat sanoin. Niin olivat
isännät kuin Kylmä-Santeri kinkerillä, kun minä oikein annoin niiden
kuulla lakia ja evankeliumia.

JUSTUS

Mutta kyllä niitä mahtoi harmittaa se laulukin.

JANNE

No sen tietää, että se harmitti. — Ja kun minä sanoin, että ei sinun
pidä riihtätappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa
ansainnut, niin opettajankin silmät olivat kuin sarkanapit, kun kuuli
oikein tietomiehen puhuvan.

JUSTUS

No oliko siitä apua?

JANNE (Vakuuttavasti).

Jos sanasta koskaan on apua, niin kyllä siitä nyt oli.

IITU

Mutta minä kuulin, kun opettaja sanoi isännille, että sarvesta härkää
ja että opettaja sitten laittaa sellaiset kalliit vihkimäjuhlat sille
meijerille.

JANNE

Missä sinä sellaista kuulit?

IITU

Tässä äsken.

FIIA (On mennyt ikkunaan).

Niin, tuolla ne isännät nyt näkyvät menevän Tupun äidin mökille sen
meijerin paikkaa katsomaan.

JANNE (Vilkaisee ikkunaan).

Niin näkyy! Perr —! (Tulee etu-alalle ja jää synkkiin mietteisiin).

    (Justus, joka on Jannen jälessä käynyt ikkunassa,
    siirtyy myöskin etu-alalle, mutta Fiia, Iitu ja
    Miina jäävät ikkunasta katselemaan).

IISKA (Tulee sisään väsyneen näköisenä).

No, sanoitko sinä, Janne, niille ne kovat sanat?

JUSTUS

Kyllä Janne täällä niiden korvat kuumensi kuin mies, mutta ei siitä
ollut apua! Tuonne ne menevät nyt juuri Tupun äidin mökille meijerin
paikkaa katsomaan.

JANNE (Äkkiä päättävästi).

Kuulkaa pojat! (Vilkaisee ikkunaan päin ja alentaa äänensä.) Kun
sanasta ei ole apua, niin laitetaan, pojat, sellainen mojahdus, että
koko meijeri lentää taivaaseen — tuota —

JUSTUS (Ihaillen).

Osaatko sinä sellaisen laittaa?

JANNE

Kyllä me osaamme. — Ja kun ne eivät vähemmällä opi sitä, että renkikin
on ihminen, niin oma niiden on syy.

JUSTUS

Joo, laitetaan sellainen, että siitä puhutaan vielä muuallakin.

IISKA (Innostuneena).

Joo, laitetaan vain vaikka jo huomenna. Tänä päivänä minä en jaksa.

    (Fiia, Miina ja Iitu kääntyvät ikkunasta lupaan päin.)

MIINA (Huomaa Iiskan ja tulee nopeasti hänen luokseen).

Iiska kuita! Kuinka sinun kävi?

IISKA (Vilkaisee vähän nolona ympärilleen).

En sano.

JUSTUS (Vilkuttaa silmää Jannelle. Poikamaisesti ja sisäisellä
riemulla).

Joo, ei sanota mitään.

JANNE

Ei sanota, mutta perästä kuuluu.

    Esirippu.




KOLMAS NÄYTÖS.


Varhainen kesäaamu. Perällä on pieni, ajan harmaaksi maalaama rakennus,
jonka vasemmanpuoleisessa päässä on ikkuna, toisessa ovi ja portaat.
Portaitten vieressä on laudoista muodostettu koroke soittokuntaa
varten. Mökin seinässä ikkunan yläpuolella on lauta, johon on maalattu
HUHTAJÅRVEN MEIJERI, ja oven päälle on kiinnitetty paperi, johon on
hiilellä piirrelty ELÄKÖÖN!!! Portaat, joille kuljetaan keskeltä, on
muodostettu puhujalavaksi, köynnöksiä ei vielä ole, mutta portaitten
viereen on pystytetty pari seivästä ja niiden väliin kiinnitetty lauta
puhujan papereita varten. Portaitten edessä muutamia lautoja sekä
puupukkeja penkkejä varten. Mökin takana on joki. Sivuilla ja taustassa
on lehtipuita.


1:nen kohtaus.

    Janne, Justus ja Iiska.

(Justus ja Iiska hiipivät rakennuksen oikeanpuolisesta päästä varovasti
esille. Janne tulee vasemmalta samoin hiipimällä, kantaa pientä pataa.)

JUSTUS (Kuiskaa).

Janne!

JANNE (Hätkähtää, mutta tunnettuaan toiset menee lähemmäksi).

Jaha!

JUSTUS

Onko sinulla nyt se voimamälli?

JANNE: (Näyttää pataa).

Tässä on. Ja se onkin sellainen mälli, että kun kerran vain mojahtaa,
niin tuo tupa pyllähtää jokeen.

IISKA

Mitä siinä on? Onko se ruutia?

JANNE

Mistä tulisi voi lehmättömälle! Rengin ei kannata ruutia ostaa. Mutta
sama voima tässäkin on. Seinäjoellakin ne tekevät ruutia tulikivestä
ja hiilistä, ja niitä molempia tässä on. Tulikiveä on kaksi naulaa ja
sysiä kaksi kahmalollista.

IISKA

Jaa, niin, se tulikivi, se se taitaa aina jymyn pitää.

JUSTUS

Sehän se, eihän se muuten tulikiveä olisikaan.

IISKA

Viedäänkö se nyt nurkan alle?

JANNE

Joo. Tuonne taakse. Ja sitten sytytetään. (Kääntyy mökkiin päin ja
näkee siinä ylimääräiset laitteet.) Katsokaa, katsokaa pojat, mit se
opettaja täällä on värkännyt. — Kyyrieleison! Tuossa on niin, että
»Huhtajärven meijeri» ja tuossa »Eläköön».

IISKA (Kiukkuisena).

»Eläköön». — Jukoliste! Minä menen ja revin nuo kirjoitukset pois!

JANNE (Ylimielisesti).

Anna olla herrankekkaleen vehkeet.

IISKA

Mutta kun minä muistan, kuinka se meijeri eli minun vatsassani, niin —.
Anna, Janne, minun repiä ne pois.

JUSTUS (Näyttää puhujalavaa).

JANNE (Iiskälle).

Odota nyt. Kyllä ne siinä samassa mojahduksessa menevät meijerit
niinkuin kirjoituksetkin.

JUSTUS (Katsoo vasemmalle, nykäisee Jannea ja Iiskää). Perhana! Tuolla
tulevat opettaja ja Tuppu.

JANNE (Harmistuneena).

Niin näkyy. Mennään pois hetkeksi.

    (Janne, Justus ja Iiska menevät oikealle).


2:nen kohtaus.

    Opettaja ja Tuppu

(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen köynnöstä, jonka laskevat
portaitten eteen.)

OPETTAJA

Asetetaanpa tämä köynnös nyt tähän puhujalavan ympäri. (Rupeavat
kiinnittämään köynnöstä).

TUPPU (Viittaa soittajien lavaa).

Mitäs tuolla sitten tehdään?

OPETTAJA

Se on soittokuntaa varten.

TUPPU

Vai niin! — (Pettyneenä). Minä ajattelinkin, että mistä tähän juhlaan
pelimanni —. Vai että oikein soittokunta.

OPETTAJA

Niin, minä ajattelin, että kun kerran on tällainen juhla, niin
kannattaa tuoda soittokuntakin vaikka Helsingistä.

TUPPU

Tuleeko tämä sieltä asti?

OPETTAJA

Ei. Tämä tulee kirkonkylästä. Eikä niitä tule kuin viisi soittajaa,
taikka oikeastaan torven soittajia ei tule kuin neljä — enempää ei
kirkolla ollut, mutta kun pää-ääni olisi jäänyt kokonaan pois, niin
lupasi Vuolteen Janne tulla sitä soittamaan klaneetilla.

TUPPU

Vai oikein niin komeasti.

OPETTAJA (Tyytyväisenä).

Kyllähän tämän juhlan olisi voinut saada juhlallisemmaksikin, mutta ei
tällä kulmalla ole koskaan tuliaisiakaan ollut.

TUPPU

Vai soittaa se Vuolteen Janne oikein soittokunnassa.

OPETTAJA

Eihän se oikein vakinaisesti soita, eikä se nuotteja tunne, mutta se
soittaa ulkomuistista ja hyvin soittaakin.

TUPPU

Soittaahan se —. (Taiteilijaylpeydellä.) Mutta klaneetista ei saa kuin
yhden äänen kerrallansa. Toista se on, se minun pelini. Sillä saa vetää
moniäänisestä paasin kanssa.

    (Köynnös on saatu ripustetuksi).

OPETTAJA (Viittaa puhujalavaa).

Tässä minä pidän sitten juhlapuheen.

TUPPU

Vai opettaja —

OPETTAJA

Niin ne pyysivät niin hartaasti, että minä pitäisin puheen, ja
täytyihän minun luvata. (Katselee puhujalavaa.) Kyllä tämä on nyt hyvä.
Eikös olekin?

TUPPU

Joo, kyllä se on hyvä.

OPETTAJA

Nuo penkit meidän täytyy vielä asettaa paikoilleen. — Otetaanpa kiinni.

    (Opettaja ja Tuppu asettavat laudat pukkien
    päälle näyttämön kummallekin puolelle.)

OPETTAJA

Tähän keskelle, näiden penkkien väliin tuodaan sitten se juhlan
pääasia. (Hätkähtää.) Niin, mutta sitä varten täytyy saada alusta.

TUPPU

Minkälainen se pitäisi olla?

OPETTAJA

Sellainen pieni pöytä tai korkea penkki.

TUPPU

Ei täällä taida olla sellaista, mutta jos kävisi Enkkelin talosta
hakemassa.

OPETTAJA

Niin, mennään vain. Johan täällä onkin kaikki kunnossa. Vaikka kohta ne
tulevat vieraatkin ja kohta se tuodaan sekin — (Muistaa.) Mutta onko
Tuppu koskaan ennen veivannut sellaista. Tarkoitan, että osaako Tuppu
veivata? (Lähtee poispäin vasemmalle).

TUPPU

Kylläkai sitä osaa —. Mutta — tuota — opettaja. — Jos ne nyt sitten
rupeavat minua lyömään, niin tuleekos opettaja sitten minun puolelleni?

OPETTAJA

Kutka Tuppua löisivät?

TUPPU

No, Janne ja Justus ja Iiska ja ne kaikki muut.

OPETTAJA

Eivät ne tule ainakaan minun saapuvilla ollessani. (Menee vasemmalle).

TUPPU

Mutta jos ne tulevat, niin kylläkai opettaja sitten — (Menee opettajan
jälessä).


3:s kohtaus.

    Janne, Justus ja Iiska.

(Janne, Justus ja liska tulevat oikealta näyttämölle.)

JUSTUS

Kuulitteko pojat, että Tuppu rupeaa meijerinveivaajaksi.

IISKA

Niin kuuluu rupeavan.

JANNE (Omissa ajatuksissaan).

Jo minä sitä vähän epäilinkin, kun ne sen meijerin tänne Tupun
äitivainaan mökille laittavat, että Tupusta se tulee. (Jää miettimään).

JUSTUS

Annetaan sille selkään! — Se on kiero mie! — Rupeaa
meijerinveivaajaksi, vaikka on aina meidän kanssamme niitä
meijerilauluja laulanut parhaana miehenä.

IISKA

Joo, niin on, parhaana miehenä.

JUSTUS

Ja sitten pyytää opettajaa puolelleen! — Mutta jos me teemmekin
molemmista mänttinahkaa!

JANNE (Miettimisen aikana on naama mennyt leveään hymyyn. — Rähähtää
nauramaan).

Ei, pojat, emme me satu niihin. — Se on hyvä, että Tupusta tulee
meijerinveivaaja! Eipähän sitten ainakaan ole se »parempi miehenalku».

JUSTUS

Mitä sinä tarkoitat?

JANNE (Tahtoo sekoittaa asian).

Ei mitään. — Ajattelin vain, että mitenkähän se Tuppu sitten silmänsä
panee, kun koko mökki on pyllähtänyt jokeen.

JUSTUS

Jaa, niin! — Joko mennään sytyttämään se mojahdus?

JANNE

Mennään vain. Katsokaa te, ettei ketään tule.

(Janne, Justus ja Iiska menevät perälle. Janne menee mökin taakse,
Justus mökin toiseen ja Iiska toiseen päähän. Viimemainitut vilkuilevat
vuoroin näyttämölle, vuoroin mökin taakse).

IISKA

Saatko syttymään?

JANNE (Mökin takana).

Kohta.

JUSTUS

Pane se pata vähän alemmaksi, niin syttyy paremmin ja kyllä se sieltä
alhaaltakin heittää samalla lailla.

    (Janne, Justus ja Iiska juoksevat oikealle.)


4:s kohtaus.

    Opettaja, Tuppu, Janne, Iiska ja Justus.

OPETTAJA

Pannaan se tähän keskelle, näkyvälle paikalle. (Pöytä on asetettu
paikalleen) Kas, tähän se sopii hyvin.

TUPPU

Joo, kyllähän se siitä näkyy.

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Ja muistaako Tuppu nyt: Sitten kun minä olen pitänyt puheen, sitten
kaadetaan maito sisään ja Tuppu rupeaa käyttämään konetta.

TUPPU

Mistä minä saan maitoa?

OPETTAJA

Enkkelin talosta lupasivat tuoda. (Pelästyy.) Etteivät vain unohda! —
Täytyy käydä vielä muistuttamassa. (Katselee ympärilleen.) Muutenhan
tämä onkin kunnossa. — Ai, eihän vielä! — Soittajille pitää vielä tuoda
tuolit.

TUPPU

Jaa niin. Käydäänkö nekin hakemassa Enkkeliltä?

OPETTAJA

Niin kai on parasta. Mennään heti. (Menevät vasemmalle).

    (Janne, Justus ja Iiska kurkistavat näyttämölle).

JUSTUS

Mikä siinä on, kun ei se mälli mojahda?

JANNE

En tiedä. Kyllä siinä oikeat aineet on, niin että se kai ei ole
syttynyt.

IISKA (Katselee, vasemmalle).

Tuolla tulee ihmisiä.

JANNE (Harmistuneena).

Kylläpä niitä nyt täällä juoksee!

    (Katoavat kaikki oikealle.)


5:s kohtaus.

    Fiia, Vappu, Miina, opettaja ja Tuppu.

FIIA (Tulee vasemmalta näyttämölle).

Tulkaa katsomaan. Täällä on jo meijerin häähuone valmis. — No, jopa on
laitokset! — Mutta pian se vihkiminenkin kai alkaa.

    (Miina ja Vappu tulevat jälessä).

MIINA (Haltioituneena).

Kyllä on kaunista! — Se on korkeasti oppinut mies se opettaja. Se osaa
vaikka mitä. Se on nuo kirjoituksetkin maalannut.

FIIA (Miinalle toruen ja arkipäiväisesti).

No, joko taas?

MIINA

Minkäs minä sille voin, että opettaja on niin oppinut mies.

FIIA

Älä puhu koskaan joutavia! — Pidä sinä vain Iiskasta kiinni, äläkä
rupea herrain perässä juoksemaan.

MIINA (Pahastuu nieleskellen kyyneleitä).

Enhän minä juoksekaan. Ja kyllähän minä Iiskasta pitäisinkin kiinni,
mutta kun se Iiska ei pidä ollenkaan minusta kiinni.

FIIA

Mutta älä toista kertaa syötä sille kurnaalia. Se voisi paukahtaa halki.

MIINA

Se ei ollutkaan kurnaalia. Aapo-isäntä sanoi niin.

FIIA (Epäillen).

Ei sitä tiedä.

VAPPU (Koettaa puhua arkipäiväisesti).

Joko se Aapo-isäntä tuli kaupungista?

MIINA

Jo se tuli tänä aamuna Väkäjoen Iisakin kanssa. — Ja Väkäjoen isäntä
oli kertonut, että Aapo osti kihlat kaupungista, sellaisen kretliinin,
kukallisen silkin ja sormuksen.

FIIA

Vai että kihlat! Ketähän se nyt meinaa, kun (Vapulle) teidän välit
katkesivat.

MIINA

Taitaa ajatella vieläkin tuota Vappua.

VAPPU (Salaten mielenliikutuksensa).

Mitenkä se olisi osannut minulle sormuksen ostaa, ilman mittaa. — Ei,
kyllä sillä on toinen. Emmekä me sopisikaan, kun tuo meijeriasia tuli
väliin.

    (Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen
    kumpikin kahta tuolia, opettaja tulee edellä.
    — Miina niiaa opettajalle makean näköisenä).

FIIA (Pukkaa Miinaa kylkeen. Toruvasti).

Oletkos siinä!

OPETTAJA

Päivää, päivää! — Neidit ovat tulleet katsomaan tätä meijeriä. — Olkaa
hyvät ja istukaa. Kohta tänne tulevat muutkin juhlavieraat.

VAPPU (Kylmästi).

Emme me ehdi vielä juhlimaan. (Menee vasemmalle).

MIINA (Ihaillen).

Me poikkesimme vain katsomaan, kuinka kauniiksi opettaja on kaikki
laittanut. — (Keskeytyy).

FIIA (Topakasti).

Ja nyt täytyy mennä taas töihin. (Ottaa Miinaa kädestä ja vetää hänet
pois).

    (Opettaja ja Tuppu ovat asettaneet tuolit soittolavalle).

OPETTAJA

Ja nyt minä menen soittajia vastaan. Ne ovat kyllä aivan pian täällä.
(Menee, vasemmalle).

TUPPU (Pelokkaana).

En minä tänne yksin jää, minä tulen mukaan. (Menee vasemmalle).


6:s kohtaus

    Janne, Iiska ja Justus.

(Janne, Iiska ja Justus tulevat perätysten ja varovaisesti oikealta).

JUSTUS

No, nyt ei täällä ole ketään.

IISKA

Kuulitteko, mitä Miina sanoi, että se ei ollutkaan kurnaalivelliä, jota
minä söin.

JANNE (Ylimielisesti).

Miinaa on vain narrattu. — Koska sinä olet ennen tullut vellistä
kipeäksi?

IISKA (Miettien).

Jaa, niin. — (Varmasti.) Kylläkai ne ovat sitä Miinaa narranneet.

JUSTUS

Joo! Annetaan meijerin vain mojahtaa.

IISKA

Mojahtakoon vain minun puolestani.

JANNE

Mennään katsomaan mikä siinä on vikana, kun ei se jo pyllähdä.

    (Menevät varovasti mökin oikeanpuolisesta päästä,
    Janne kulkee edellä, sitten Iiska ja viimeisenä Justus.
    Janne kurkistaa ensimmäisenä nurkan taakse).

IISKA

No palaako se?

JANNE

Kyllä siellä savua näkyy, mutta sitten sieltä kuuluu sellainen
merkillinen pörräys ja pinajaminen.

IISKA

Joo, niin kuuluu. Turisee kuin tuore puu lakassa.

JUSTUS

Kylläkai valkeaa silloin täytyy kohentaa.

JANNE

Joo. — Jää sinä, Justus, tänne vahtiin, että huudat meille, jos ihmisiä
tulee. Me menemme tulta korjaamaan.

(Janne ja Iiska menevät varovaisesti mökin taakse. Justus palaa
takaisin ja katselee ympärilleen. Hetken kuluttua juoksevat sekä Janne
että Iiska, toinen toisesta, toinen toisesta päästä mökkiä näyttämölle
huitoen käsillään, ähkien ja kiroten.)

JUSTUS

Mi — mikä teille tuli?

IISKA

Kun nuo ampiaisen saatanat, en paremmin ole -ja siunaa, sotkevat
ihmisen silmät.

JANNE

Eivät ne ampiaisia olleet! Pikku-piruja ne olivat, jotka tuon (viittaa
mökkiä) maitohelvetin puolesta meitä piikeillään pistelivät.

JUSTUS

Pistivätkö ne sinuakin?

JANNE

No niin pomppivat naamaan, että oli aivan kuin olisi rakeita satanut.

JUSTUS

Se savukohan ne ampiaiset ajoi pesästään?

JANNE (Ylimielisesti).

Mistä se ampiaispesä olisi juuri siihen osunut?! — Ampiaiset kuuluvat
vain samaan juoneen. Isännät ja opettajat, ne sinne olivat ampiaisia
laittaneet.

IISKA (Hieroen naamaansa. Epäillen).

Ei suinkaan. Mitenkä ne niitä sinne olisivat vieneet?

JANNE (Hymähtäen ylimielisesti).

Mitenkä?! — Mikä sen opettajan konstit tietää.

JUSTUS

No saitteko edes nyt sen mojahduksen syttymään?

IISKA

Mitä vielä! — Siinä hädässä kaatui koko pata ja putosi jokeen. (Hivelee
naamaansa.) Voi turkanen tuota minun naamaani! Sitä pakottaa joka
paikasta ja rupeaa kiristämään niin, että kai siinä nahka halkee.

JUSTUS

Haudo vedellä tuossa joen rannassa.

JANNE

Sitä minunkin naamani tarvitsee. (Painelee naamaansa).

JUSTUS (Katsahtaa vasemmalle).

Tuolla tulevat isännätkin tänne.

JANNE

Tulkoot! — Minun sappeni kiehuu niin riivatusti. — Kurnaalihäät
ja ampiaiset! — Kyyrieleison! — Hoitakaa minua, pojat, etten tee
hirmutöitä! (Pui nyrkkiään).

JUSTUS

Älä nyt, Janne. — Mennään tänne joen rantaan, että saat hautoa
naamaasi. (Vetää Jannea käsivarresta).

IISKA (Ottaa Jannea toisesta käsivarresta. — Lepytellen).

Mitä sinä Janne turhia. Mennään tänne.

    (Menevät kaikki oikealle. Janne on kyräilevinään vähän vastaan).


7:s kohtaus.

    Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Huhtamäen Roope,
    Enkkeli, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta,
    Kiililän Kalle, Fiia, Miina ja kaksi akkaa.

(Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen Roope tulevat
vasemmalta.)

HILIPPA-HEIKKI

Katsokaas, mitä se opettaja on tänne laittanut!

VÄKÄJOEN IISAKKI

Ettei se vain tule kovin tyyniksi tämä tällainen.

HUHTAMÄEN ROOPE

Mehän sanoimme, että ei penniäkään näihin juhliin.

HILIPPA-HEIKKI

Eihän se mitään maksa, kun soittokunnankin kustantaa Aapo.

H. ROOPE

On sillä Aapollakin vielä sellaisia varsan kujeita. Ruveta nyt
opettajan kanssa hommaamaan tällaista. Ja se soittokunta taitaa maksaa
paljon.

HILIPPA-HEIKKI

Eivät ne ota mitään palkkaa. Aapo vain antaa niille kaupungintuliaisia.

H. ROOPE

Mutta on se sittenkin ihme. Aapohan sanoi myös, että tällainen juhla on
aivan joutava.

VÄKÄJOEN IISAKKI (On tarkastellut mökkiä).

Ja oikein on tuohon kirjoitettu, että »Huhtajärven meijeri» ja tuolla
vielä että »Eläköön». — Mitähän sekin tarkoittaa?

H.-HEIKKI.

Se kai tarkoittaa samaa kuin »halleluijaa».

V. IISAKKI

Niin kai.

H. ROOPE

Eikö tänne muita tulekaan?

H.-HEIKKI

Johan se Enkkelinkin juna tuli tuolla, ja meijerska oli konehtöörinä.

H. ROOPE

Hö, hö, hö.

V. IISAKKI (on ollut lähempänä mökkiä).

Mikä täällä haisee niin myrkylliseltä?

H.-HEIKKI

Mikäs se nyt täällä —?! — Tuppu on kai avannut akkunansa.

(Enkkelin väki saapuu vasemmalta. Edellä tulee Mariaana, sitten
Pikku-Kalle, sitten Enkkeli ja Enkkelin neljä lasta, kaikki pitävät
toisiaan kädestä kiinni. Jonon lopussa tulee Kiililän Kalle.
Mariaana asettelee kaikki istumaan oikeanpuoliselle penkille samassa
järjestyksessä kuin ovat tulleetkin ja istuutuu itse penkin alapäähän.)

MARIAANA

Istukaa nyt sitten lapset kauniisti.

ENKKELI (Hymyillen).

Joo, niin, kauniisti.

(H-Heikki, K. Iisakki ja H. Roope, vääntyvät istumaan
vasemmanpuoliselle penkille. Oikealta tulee kaksi akkaa, joilla
kummallakin on virsikirja nenäliinan sisässä.)

1:NEN AKKA (Toiselle).

Täälläkö se selitys pidetään?

2:NEN AKKA

Niin. Mutta en tiedä kuka täällä mahtaa saarnata. Ja taidetaan täällä
messutakin kun tuonne on laitettu tuollainen alttari. (Viittaa
portaita).

1:NEN AKKA

Mennään tuonne istumaan. (Viittaa vasemman puolista penkkiä, jolle
sitten istuutuvat).

    (Fiia ja Miina tulevat vasemmalta).

MARIAANA (Huomaa tulijat).

Siellähän se Fiia on! Ja kotona etsittiin niin kovasti, kun pitää tuoda
maitoa tänne meijeriin.

FIIA

Mutta minä en lähdekään kuljettamaan maitokuormia meijeriin.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Joo. Iitu sitä sieltä tuokin nyt, ettei Fiian tarvitse.

FIIA

Mutta minä en lähde koskaan sellaiselle asialle.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Niin. — Saa Iitu tuoda vastedeskin.

MARIAANA

Eikös piian pidä tehdä sitä, mitä käsketään?

FIIA

Kyllä, jos piika tekee.

1:NEN AKKA

Meijerijuhlako täällä onkin!?

FIIA (Kiihtyneenä).

Niin, meijerijuhla! — Meijeri tuodaan tänne ja ylennetään tuohon
pöydälle kaiken kansan nähtäväksi ja tuolla (viittaa portaita)
saarnataan ja tuolia (näyttää soittolavaa) soitetaan pasuunoilla.

2:NEN AKKA

Mutta sehän on taivaaseen huutava synti!

1:NEN AKKA

Kultainen vasikka, pasuunat ja baalin papit! Voi maailmaa pahennusten
tähden!

2:NEN AKKA

Mennään pois!

    (Molemmat akat jäävät kumminkin istumaan päätään heilutellen).

FIIA (Pelästyen).

Mutta mikä käry täällä on?

V. IISAKKI

Sitähän minä jo äsken sanoin, että mikä täällä käryää.

    (Kaikki haisteleva! ilmaa. Enkkeli ja
    Mariaana katsahtavat pienempiin lapsiin).

FIIA (Melkein kiljaisten).

Tämä on tulikiven hajua!

    (Kaikki pelästyvät ja nousevat ylös).

1:NEN AKKA (Kauhistuneena).

Niin on! (Sylkee.) Tphyi, tphyi, tphyi kolmasti! (Vakuuttavasti.)
Täällä on käynyt se sarviniekka, se itse pääpelsepupi, ja se on
jättänyt hajun jälkeensä.

2:NEN AKKA

Herra hyvästi siunaa!

    (Kaikki katselevat vakavina ympärilleen uskomatta
    kumminkaan täydellisesti paholaisen vierailuun.)

ENKKELI (Miettien).

Mitäs asiaa sillä pelsepuupilla nyt olisi ollut tänne Huhtajärven
kylään?

1:NEN AKKA

Mitäkö asiaa!? — Onko tuo otollista, että kultainen vasikka tuodaan
kansan palveltavaksi!!


8:s kohtaus.

    Edelliset, Janne, Iiska, Justus ja Aapo.

(Iiska, Justus ja Janne tulevat oikealta. Iiskän ja Jannen naamat ovat
kovasti paisuksissa.)

MIINA (Huomaa Iiskän).

Hyvät ihmiset! Minkä näköinen sinä olet, Iiska! Oletko sinä sairas?

FIIA (Huomaa Jannen).

Ja sinä, Janne, sinä olet samanlainen! Mikä teitä vaivaa?

    (Kaikki kerääntyvät Iiskää ja Jannea tarkastelemaan).

1:NEN AKKA (Kiljaisee).

Hii! Niissä on rutto!

    (Syntyy hämminki. Kaikki pakenevat edemmäksi Iiskasta ja Jannesta).

1:NEN AKKA (Profeetallisella ponnella).

Niin, rutto! — Niinkuin kirjoitettu on, että saatana silloin rikeeraa
maan päällä ja ihmisiä vaivaa rutto ja pahat paiseet. Tämä on lopun
edellistä!

2:NEN AKKA (Kun Iiska on vähän lähentynyt, huutaa).

Älä tule tänne! Mene pois! (Sylkäisee.) Tphyi, tphyi, tphyi, tphyi.

1:NEN AKKA

Menkää pois! Menkää korpeen! Ja konsa ihmisiä lähestytte, huutakaa:
saastainen! saastainen!

JANNE (Aluksi vähän nolona).

Ei tämä nyt sentään oikeaa ruttoa ole, mutta (viha nousee) saatanan
juonia tässä kyllä on. Ja tuo meijeri on kaiken pahan alku.

IISKA

Meitä pistivät ampiaiset.

1:NEN AKKA

Vai ampiaiset! Ampiaisetko tänne sen tulikiven hajunkin jättivät?!

JANNE (Hätääntyy). Tulikiven haju — onko täällä — eihän täällä ole
tulikiven savua. Vai tunnetko sinä, Iiska?

IISKA (Myöskin hätääntyneenä).

En — en minä mitään tunne.

JUSTUS

Mi-mistä tänne tulikiven savua olisi tullut.

JANNE

E-ei täällä ole. En minä ainakaan mitään tunne.

H.-HEIKKI

Johan minä sanoin, että Tuppu se vain on avannut akkunansa.

    (Kaikki rauhoittuvat ja asettuvat taasen paikoilleen istumaan).

1:NEN AKKA (Mielenosoituksellisesti toiselle).

Tule pois! Täällä ei ole meidän hyvä olla. (Menevät oikealle).

MIINA (Tulee Iiskän luo).

Vai ampiaiset sinua ovat noin pistelleet! Kun tullaan kotia, niin saat
vähän viinalla hautoa naamaasi. Minä sain isännältä kaupungintuliaisia
pienen tilkan.

IISKA (Nauraa höräyttää).

Jottako minä viinalla naamaani pesisin! Älä nyt! Mutta anna minulle
ryyppy sisään.

    (Janne ja Justus jäävät vasemmalle etualalle.)

JANNE (Justukselle).

Tätä ei sisu enää kestä! Ryöstetään se meijeri ja kannetaan se tuonne
jokeen.

    (Aapo tulee vasemmalta, seisahtuu Jannen ja Justuksen
    taakse ja kuulee hymyillen näiden puheen).

JUSTUS

Joo! — Kootaan pojat ja viedään meijeri jokeen ja annetaan sitten
kaupunpäällisiksi selkään Tupulle ja opettajalle. — Ja saakoot isännät
saman löylyn.

AAPO

— Tuota — sen jälkeen, kun opettaja on täällä tämän juhlansa pitänyt,
niin meillä olisi siellä kotona vähän kaupungintuliaisia, jotta jos
tahtoisitte tulla maistamaan.

    (Kaikki kohahtavat ihmetyksestä ja kasvoihin tulee eloa, kiittelevät
    muhoilemalla ja aivan pienellä päännyökkäyksellä).

IISKA (Nielaisten).

Jottako mekin?

AAPO

Tottakai! Oman talon väki nyt ainakin.

JUSTUS (Joka huomattuaan Aapon, on pelästynyt).

Sehän on — isäntä — tuota — aivan liikaa.

JANNE (On murjottanut Aapon kutsusta huolimatta. Kun nyt Iiska ja
Justus kiittelevät Aapoa, katsoa muljauttaa heitä kumpaakin ja sanoo
halveksivasti.)

Jassoo! — Vai sellaisia miehiä, Iiska niinkuin Justuskin! (Kävelee
yksinäisyyteen näyttämön oikealla etualalla).

    (Justus ja Iiska siirtyvät vähän häpeissään peremmälle).


9:s kohtaus

    Edelliset, opettaja, soittajat, Iitu ja Vappu.

(Opettaja tulee vasemmalta. Hänen jälessään tulee viisi soittajaa, nim.
basson, tenorin, alton ja b-kornetin soittajat, näillä kullakin on
nuottikirja, viidentenä tulee klarinetinsoittaja ilman nuottikirjaa.)

OPETTAJA

Tulkaa tännepäin. Tänne näin. Täällä on teille oma lava. (Ohjaa
soittajat lavalle.) Kai te osaatte sitten soittaa sen Kunkrissanin
marssin. Se sopisi niin hyvästi. (Soittajat nyökkäävät.) Ja sitten kun
minä annan merkin, niin te saatte aloittaa.

    (Opettaja juoksee vasemmalle, soittajat asettuvat soitto-asentoon).

OPETTAJA (Hetken kuluttua juoksee takaisin ja huutaa).

No, nyt! Aloittakaa nyt! (Menee sen jälkeen oikeanpuolisen penkin luo
ja katselee tyytyväisenä, minkä vaikutuksen mahtava soitto tekee).

(Soittokunta soittaa »Kope Christian stod ved», mutta klarinetti, joka
soittaa korvakuulolta, tekee omasta aloitteestaan jos minkälaisia
koristuksia ja kuvioita. Torvet sekaantuvat silloin tällöin tahdissa
ja töräyttelevät aivan luvattomia. — Ihmiset kumminkin kuuntelevat
ihmeissään ja ihastuksissaan).

OPETTAJA (Juoksee kesken soiton vasemmalle ja huutaa).

Tänne päin! Kantakaa varovasti.

(Opettaja palaa vasemmalta. Hänen jälessään tulevat Tuppu ja eräs mies
kantaen laatikkoa, jonka laskevat pöydän viereen ja nostavat laatikosta
mahdollisimman pienikokoisen separaattorin pöydälle. Tuppu ja hänen
seuralaisensa menevät vähän sivulle. — Ihmiset aikovat nousta ylös
separaattoria katsomaan. — Soitto loppuu.)

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Istukaa kaikki paikoillanne, niin te näette kaikki aivan hyvin.

IITU (Tulee vasemmalta vetäen pienestä laatikosta tehtyjä,
nelipyöräisiä leikkivankkureita. Laatikossa on kaksi noin 2—3 litran
vetoista maitokannua.) Tännekö tämä maitokuorma oli tuotava.

OPETTAJA

Aivan oikein. Jätä siihen vain.

(Iitu menee vähän sivulle. Kiellosta huolimatta menevät kaikki
muut tarkastamaan separaattoria lähempää paitsi Janne, joka mitään
huomaamatta murjottaen tuijottaa separaattoria, ja Aapo, joka näkyy
silmillään hakevan jotakin väkijoukosta. — Separaattorin tulee
kumminkin näkyä katsomoonkin.)

VAPPU (Tulee melkein kohta Iitun jälessä, jää vasemmalle etualalle,
katselee separaattoria ja hymähtää).

Tuollainen rääppänäkö se vain olikin.

AAPO (Tulee Vapun luo, viittaa separaattoria).

Tuossa se nyt sitten on se koko riidan syy.

VAPPU

Kovin on pieni! Ja tuollaisen tähden sitten tehdään laulut, riidellään
ja itketään.

AAPO (Vakavasti).

Tyhjästähän ne suuret riidat aina saadaan syntymään, kun on vain
riitojen tekijöitä. (Äänen sävy muuttuu lämpimäksi.) Mutta kuinka se
on, pelkäätkö sinä vielä tuota — meijeriä?

VAPPU (Vilkaisee hämillään Aapoa ja painaa päänsä alas).

En tiedä.

AAPO (Ottaa taskustaan pienen paketin ja antaa sen Vapulle).

Katsos, minä toin sinulle vähän kaupungintuliaisia, että jos sinä
huolit niistä —

VAPPU (Yhä enemmän hämillään).

Mitä — sinä —

AAPO

Ja sitten minä toin sinulle tämän. (Ottaa taskustaan sormuksen ja
pistää sen Vapun sormeen).

VAPPU (Iloisena).

Kuule, Aapo. — (Puristaa Aapon kättä.) Kuinka sinä osasit ostaa tämän
sormuksen? Se on aivan kuin mitan mukaan.

AAPO (Hymyilee). Se _on_ mitan mukaan ostettu. Minulla on niitä
apulaisia. (Sydämellisesti.) Ja kuule, Vappu, kyllä sinä saat pitää
kirnun vielä meilläkin, ettei sinun tule ikävä! (Katsoo Vappuun
hymyillen).

VAPPU

Niin, Aapo, älä naura. — Eihän minulla olisi teille mitään annettavaa,
ellen saisi edes kirnuta voita.

AAPO (Vähän viekkaasti).

Kenelle »teille»?

VAPPU

Sinulle ja lapsille.

AAPO (Nauraa).

Mutta eihän meillä vielä ole — (Vappu painaa ujona päänsä alas) — mutta
niitä tulee. (Tempaa Vapun kainaloonsa).

IITU (Huomaa Vapun ja Aapon, huutaa). Hii, hei! (Hyppii tasajalkaa.)
Nyt minä pääsen Vapun piiaksi. (Tulee Vapun luo.) Enkös pääsekin!

VAPPU (Katsoo Aapoon).

Jos isäntä sinusta huolii.

AAPO

Kyllä isäntä huolii.

(Väkijoukko, joka on innokkaana katsellut ja arvostellut separaattoria,
kuulee Iitun riemun ja huomaa Aapon ja Vapun. Kuuluu huudahduksia:
Jahaa! — Vappu ja Aapo. — Katsokaas noita!)

HILIPPA-HEIKKI

Sitäkö varten sinä sen soittokunnankin? No nyt minä ymmärrän! No,
onneksi olkoon. (Menee kättelemään Aapoa ja Vappua. Kaikki isännät
käyvät onnittelemassa Aapoa ja Vappua, palaavat sitten takaisin
paikoilleen. Fiia menee Jannen luo ja pukkaa häntä kylkeen tarkoittaen,
että Jannekin kävisi onnittelemassa, jää sitten Jannen luo.)

JANNE (On koko ajan tuijottanut separaattoria sekavin tuntein, herää
nyt. — Sisäisellä vakaumuksella).

Ei se ole kovin kumma masiina! — Ja pieni se on! — Mutta sillä on kaksi
sarvea kuin pirulla! — Ja mitä pienuudesta. Pieni se on ampiainenkin ja
sillä on vain yksi piikki, mutta päästäpäs se naamaasi pomppimaan! —
Kyllä se niin on, että: irti tästä talosta.

FIIA (Iloisena).

Jottako jo lähdet torpan tekoon?

JANNE

En! — Mutta minä menen Ameriikkaan! — Siellä saa mies syödä mitä
ansaitsee vaikka söisi läskiä ja voita ja joisi kermaa päälle.
(Fiialle.) Tahdotko tulla samaan joukkoon vain onko tuo (viittaa
Tuppuun, joka seisoo separaattorin vieressä) vieläkin sinun mielestäsi
se parempi miehenalku?

FIIA (Vähän naurahtaen). Ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan.

JANNE

Ja etkö sano enää koskaan, että minä olen niinkuin valtiopäiviltä
tullut?

FIIA (Naurahtaen).

En sano! — En koskaan! (Vilkaisee Justukseen ja Iiskaan. — Vakavasti.)
Kun sinä taidat ollakin ainoa mies koko joukosta.

JANNE

Silloin lähdetään yhdessä.

FIIA (Onnittelijoille, jotka ovat jo melkein kaikki palanneet
paikoilleen).

Olisi tässä toinenkin pari.

(Kaikki kohahtavat ihmetellen, eivät onnittele kädestä, mutta kuuluu
vuorosanoja: No kas vain! — Sehän mukavasti sattuu että kaksi paria. —
No onnea ja menestystä! — Pitkää ikää ja paljon lapsia! — J.n.e.)


10:s kohtaus.

    Kaikki edelliset.

OPETTAJA (Lyö käsiään yhteen. — Opettaja-äänellä).

Ehkä me nyt sitten ryhdymme siihen pääasiaan! (Lähtee puhujalavalle
päin).

ENKKELI (Havahtuu. Kiljaisee).

Joo, niin, pääasiaan. Kysy nyt, Kalle, Mariannalta, että onko se asia
nyt sitten selvä.

MARIAANA

Kyllä se nyt on selvä. Isä käski sanoa, että sopii mennä vaikka ensi
sunnuntaiksi kuulutuksille.

ENKKELI (Iloisena).

No niin! Nyt sitä taasen on niinkuin ainakin isäntämies!

OPETTAJA (On noussut puhujalavalle, ottaa lakin päästään, puhuu
saarnaäänellä).

Rakkaat ystävät! Arvoisat kansalaiset! — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä
asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen.
Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen
kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän juhlaan
saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu, ja me
olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme
ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa.
— Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka
velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).

JANNE (Fiialle päättävästi).

Kuule Serafia. Me lähdemme nyt pois! (Ottaa Fiiaa kädestä ja menevät
pois vasemmalle).

OPETTAJA (Katsoo poistuviin, jatkaa sitten puhettaan).

Niinkuin tähän uuden, paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin
piirretty »Eläköön» — (Muistaa samalla unhottuneen asian. — Puhuu
tavallisella äänellä.) Kuulkaa kun minä puheeni lopetan ja sanon
kohoittakaamme eläköön-huuto, niin silloin pitää jokaisen huutaa
»eläköön». (Saarna-äänellä.) Niinkuin tähän uuden paremman ajan kodin
seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» niin velvoitus meitä
kutsuu että Huhtajärven kylä elää ja nousee valon ja valistuksen
mukaan korkealle (häkeltyy) valistuksen ja valon — korkealle niin kuin
kultakirjaimin on piirretty — (Pyyhkii hikeä ja haukkoo tyhjää ilmaa,
lopettaa hätääntyneenä.) Eläköön Huhtajärven meijeri!

(Kaikki ovat seuranneet puhetta tylsinä. Puheen lopussa huutavat
kaikki, kuka »hii», kuka »haa»! Kuka »hellerei»! Joku huutaa
»eläköönkin», soittokunta aloittaa uudelleen saman marssin.)

    Esirippu.








*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MEIJERI ***


    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.