Nahkaratti

By Arthur Conan Doyle

The Project Gutenberg EBook of Nahkaratti, by Arthur Conan Doyle

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.



Title: Nahkaratti

Author: Arthur Conan Doyle

Release Date: February 15, 2018 [EBook #56573]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAHKARATTI ***




Produced by Tapio Riikonen








NAHKARATTI

Kirj.

A. Conan Doyle


Suomennos





Tampereella,
Isak Julinin kustannusliike ja kirjakauppa,
1910.




Ystäväni Lionel Dacre asui Avenue de Wagramin varrella Pariisissa.
Hänen pieni rauta-aidan ja ruohokentän ympäröimä talonsa sijaitsi
Riemuportin vasemmalla puolella. Luulen, että se sijaitsi siinä jo
ennenkuin avenue'a oli olemassakaan, sillä harmaat kivilaatat olivat
sammaltuneet ja muurit ajan vaikutuksesta ikäänkuin valkoisen homeen
peitossa. Kadulta katsottuna näytti rakennus pieneltä ja, jos oikein
muistan, ei siinä ollut enempää kuin viisi ikkunaa, mutta takasivulla
oli sen jatkona hyvin suuri huone. Juuri siinä oli Dacren salaisille
tieteille omistettu kirjasto, ja siinä hän myöskin säilytti ne
harvinaiset esineet, joihin hän itse oli kiihkeästi mieltynyt ja jotka
hänen ystäviään huvittivat. Rikas kun oli, hienostunut ja omituinen
luonteeltaan, oli hän käyttänyt suuren osan elämästään ja
omaisuudestaan saadakseen kootuksi alallaan ainoan, kuten väitettiin,
talmudilaisia, salaperäisiä taikakapineita käsittävän kokoelman, joista
moni oli sangen harvinainen ja suuriarvoinen. Hän oli suuresti
mieltynyt ihmeellisyyksiin ja ennen kuulumattomiin asioihin ja
sanotaankin, että hänen kokeilunsa, saadakseen selville tuntemattomia
seikkoja, ovat menneet kohtuuttomuuksiin. Ollessaan englantilaisten
ystäviensä seurassa, ei hän koskaan niistä huolinut kertoa, vaan puhui
tutkijan tai taiturin tapaan; mutta eräs samaa suuntaa edustava
ranskalainen on minulle kertonut, että loihtutaidon kaikki irstaudet
ovat kootut tuohon suureen, korkeaan saliin, jonka seinät ovat peitetyt
kirjalaudakoilla ja merkillisiä esineitä sisältävillä kaapeilla.

Hänen ulkoasunsa ilmaisi kyllin selvästi, että hänen kiihkeä
mieltymyksensä sielutieteilyyn oli pikemmin tiedollista kuin henkistä
luonnetta. Hänen jäykissä piirteissään ei näkynyt jälkeäkään
asketismista (lihansakurituksesta), mutta hänen suuri pääkallonsa, joka
pilkisti hänen harvasta tukastaan kuin lumihuippu hongan latvasta,
kätki sisäänsä paljon tiedollista voimaa. Hänen tietonsa olivat
suuremmat kuin viisautensa ja luonteensa ei vetänyt vertoja hänen
lahjakkaisuudelleen. Nuo pienet kirkkaat silmät, jotka olivat syvällä
hänen täyteläisissä kasvoissaan, loistivat älykkäisyydestä ja elämän
uteliaisuudesta, mutta nuo silmät olivat hekumallisen ja itsekkään
miehen. Mutta tämä on hänestä jo kylliksi -- hän on jo kuollut,
miesrukka, kuollut juuri siihen aikaan, jolloin hän vihdoinkin luuli
keksineensä elämänveden. Minä en aijo kertoa hänen omituisesta
luonteestaan, vaan siitä hyvin ihmeellisestä ja käsittämättömästä
tapahtumasta, joka oli yhteydessä vierailemiseni kanssa hänen luonaan
aikaisin keväällä vuonna --82.

Olin tutustunut Dacreen Englannissa, sillä tutkimukseni British-museon
asyrialaisessa kokoelmahuoneessa tapahtui samaan aikaan, jolloin hän
oli koettanut selittää erään salaperäisen, babylonialaisissa tauluissa
löytyvän ajatuksen, ja meidän yhteiset harrastuksemme lähentyivät
toisiaan. Tilapäiset huomautukset olivat johtaneet meidät päivittäiseen
ajatustenvaihtoon ja nämä taasen vuorostaan jommoiseenkin ystävyyteen.
Ensi kerran matkustaessani Pariisiin, olin luvannut käydä häntä
tapaamassa ja kun minulle tuli tilaisuus täyttää sopimuksemme, asuin
eräässä pienessä huvilassa Fontaineblaussa. Iltajunat lähtivät
sopimattomalla ajalla, ja hän pyysi sentähden olemaan yötä luonaan.

"Minulla on ainoastaan yksi ylimääräinen vuode", sanoi hän osoittaen
kirjastohuoneessa olevaa leveätä sohvaa, "mutta minä toivon, ett'ette
nuku siinä huonosti."

Makuuhuone oli omituinen korkeine, ruskeilla kirjoilla peitettyine
seinineen, mutta kirjatoukalle, olletikin sellaiselle kuin minä olin,
eivät mitkään koristukset olisi olleet miellyttävämmät, ei mikään
tuoksu sen suloisempi kuin sellainen mieto, hieno haju, joka leviää
vanhoista kirjoista. Sanoin hänelle, ett'en voinut toivoa itselleni
mitään parempaa makuuhuonetta tai enemmän mieltäni tyydyttäviä
koristeita.

"Vaikka seinäpaperit eivät olekaan komeat eikä nykyaikaiset, ovat ne
ainakin kallisarvoiset", sanoi hän katsellen kirjalaudakkeitaan. "Olen
maksanut niistä esineistä, jotka teitä täällä ympäröivät enemmän kuin
neljännesmiljoonaa. Kirjat, aseet, kivet, puuleikkaukset, gobeliinit,
taulut -- täällä löytyy tuskin mitään, jolla ei olisi elämäkertaansa,
joka tavallisesti on kuulemisen arvoinen."

Näin sanoessaan istui hän lieden toisella puolella ja minä toisella.
Hänen lukupöytänsä oli hänen oikealla puolellaan ja sen yläpuolella
suuri lamppu kullalle hohtavine tulineen. Puoliksi kokoonkääritty vanha
käsikirjoitus oli keskellä pöytää, monien merkillisten taideteosten
ympäröimänä, joiden joukossa oli muuan suuri ratti, sentapainen, jota
käytetään viinisäiliötä täytettäessä. Se näytti olevan puusta,
reunustettu himmeällä kuparireunustimella.

"Tuopa omituinen", sanoin minä. "Millainenkohan entisyys mahtaa olla
tällä ratilla?"

"Niin", vastasi hän, "sepä kysymys, jonka minun on täytynyt tehdä
itsellenikin. Antaisin paljon jos saisin sen tietää. Ottakaa se ja
tarkastakaa sitä."

Seurasin kehoitusta ja huomasin, että se mitä olin pitänyt puuna olikin
todellisuudessa nahkaa, vaikkakin jo vanhuutensa tähden kovettunutta.
Ratti oli niin suuri, että siihen hyvin mahtui tuopillinen nestettä.
Kuparireunustin ympäröi sen ylimmäistä osaa, mutta torvikin oli
metallilla kehystetty.

"Mitä sanotte siitä?" kysyi Dacre.

"Luulen että se on kuulunut jollekulle keskiajan viinikauppiaalle tai
juomanpanijalle", vastasin minä. "Olen Englannissa nähnyt nahkaisia
juoma-astioita seitsemänneltätoista vuosisadalta -- niin kutsuttuja
'mustia taskumatteja' -- saman värisiä ja yhtä kovia kuin tämäkin."

"Niin luulen minäkin sen olevan peräisin samoilta ajoilta", sanoi
Dacre, "ja sitä on varmaankin käytetty astioita täytettäessä jollain
juoksevalla aineella. Jos aavistuksissani on perää on se viinikauppias,
joka sitä on käyttänyt, ollut omituinen samoin kuin täytettävä
astiakin. Ettekö näe itse ratin torvessa mitään erikoisempaa?"

Kun pidin esinettä valoa vasten huomasin, että noin viiden tuuman
etäisyydellä kuparoidusta kärjestä oli nahkareunustan kapea torvi
hangattu ja naarmuiltu ikäänkuin sitä olisi joku tylsällä veitsellä
raapinut. Ainoastaan tältä kohtaa oli sileä, musta pinta revitty.

"Joku on koettanut leikata torven poikki", sanoin minä.

"Näyttääkö se naarmulta?"

"Se näyttää revityltä ja raapitulta. Mitä työkapinetta siinä lienee
käytettykin on se vaatinut paljon voimaa jättääkseen tuollaisia
merkkejä niin kovaan aineeseen, mutta mitä te asiasta arvelette? Näen,
että tiedätte enemmän kuin puhutte."

Dacre hymyili ja hänen pienet silmänsä vilkuivat veitikkamaisesti.

"Mahtaako teidän viisaat tutkimuksenne käsittää myöskin unien
sielutiedettä?" kysyi hän.

"Minä en ole edes tietänyt, että sellaista onkaan", vastasin minä.

"Herraseni, tuo kohokivikehyksen yläpuolella oleva kirjalaudakko on
täynnään sitä ainetta käsitteleviä kirjoituksia alkaen Albertus
Magnus'esta j.n.e. Se on itsenäinen tiede."

"Tiede puoskareita varten."

"Puoskarit ovat aina tienraivaajia. Tähtienselittäjästä on kehittynyt
tähtitieteilijä, taikakemististä oikea kemisti, hypnotiseeraajasta
kokeileva sielutieteilijä. Eilispäivän puoskari on huomenna professori.
Vieläpä niinkin oikulliset asiat kuin unet, järjestetään kyllä
ajanpitkään. Kun se aika tulee, eivät meidän tuolla kirjalaudakoilla
olevat ystävämme ole olleet ainoastaan haaveilijoille tyydytykseksi,
vaan ovat ne myöskin perustaneet tieteen."

"Olettakaa että niin on, mutta mitäpä tekemistä on unien tieteellä
suuren mustan kuparireunustaisen ratin kanssa?"

"Sen kyllä kerron. Te tiedätte, että minun käytettävänäni on
käskyläinen, joka aina on etsimässä harvinaisuuksia kokoelmiini.
Joku päivä sitten oli hän kuullut kerrottavan, että eräällä
rantakaupustelijalla oli hallussaan kaikenlaista vanhaa romua, jota oli
löydetty erään hyvin vanhan Rue Mathurin kadun varrella sijaitsevan
talon kaapista. Vanhan talon ruokasali oli koristettu vaakunakilvellä,
jonka muodosti punaiselle hopea-alustalle asetetut orret ja parrut ja
joka tutkittaessa huomattiin olevan Nicolas de la Reynien -- erään
Ludvig neljännentoista aikuisen korkean virkamiehen -- vaakuna. Ei ole
epäilystäkään siitä, ett'eivät toisetkin kaapissa olleet esineet ole
peräisin saman kuninkaan aikaisimmilta vuosilta. Tästä voidaan päättää,
että ne kaikki ovat kuuluneet Nicolas de la Reynielle, joka, mikäli
minä tiedän, oli se herra, jonka pääasiallisena huolena oli säätää ja
valvoa sen ajan verisiä lakeja."

"Entä edelleen?"

"Nyt pyydän teitä taasen ottamaan tuon ratin käsiinne ja vielä kerran
tarkastamaan ylimmäistä kuparireunustaa. Voitteko nähdä siinä
kirjaimia?"

Siinä oli todellakin muutamia ajan hampaan kuluttamia piirtoja. Näytti
siltä kuin jos siinä olisi ollut useita kirjaimia, joista viimeinen oli
vähän B-kirjaimen näköinen.

"Teidän mielestänne näyttää tuo B:ltä?"

"Niin näyttää."

"Niin minustakin. Olen aivan vakuutettu siitä, että se on B."

"Mutta alkoihan sen miehen nimi, josta kerroitte, R-kirjaimella-"

"Aivan niin. Siinäpä se mutka juuri onkin. Hän omisti tämän merkillisen
kapineen, mutta kuitenkin on siinä toisen nimikirjaimet. Mitenkä se on
mahdollista?"

"Sitä minä en käsitä. Voitteko sen selittää?"

"Minulla on siitä kyllä omat ajatukseni. Huomaatteko vähän matkan
päässä siitä toisen, reunalla olevan piirron?"

"Huomaan, eikö siinä ole kruunu?"

"Kyllä se on kruunu. Mutta jos tarkastelette sitä kirkkaassa valossa,
niin huomaatte pian, ett'ei se ole mikään tavallinen kruunu. Se on
vaakunakruunu, jonkin määrätyn arvon merkki, ja tämä kruunu on
muodostettu neljästä kuulasta ja mansikanlehdestä, jotka vuorotellen
seuraavat toisiaan, se on siis markiisin kruunu. Tästä voimme tehdä sen
johtopäätöksen, että se henkilö, jonka nimikirjaimet loppuvat B:llä,
oli oikeutettu käyttämään sellaista kruunua."

"Tämä rattipahanen on siis kuulunut jollekulle markiisille?"

Dacre vastasi epäilevästi hymyillen: "Tai ainakin jollekin
markiisiperheen jäsenelle. Niin paljon olemme oppineet tästä
kuparireunustassa olevasta kaiverruksesta."

"Mutta mitä tekemistä kaikella tällä on unien kanssa?" -- En tiedä,
oliko jotain Dacren kasvojen ilmeessä tai hänen käytöksessään, joka
vaikutti niin, että minut sanalla sanoen valtasi vastenmielinen kauhun
tunne katsellessani tuota revittyä nahkarattia.

"Olen useammin kuin kerran saanut unien kautta sangen tärkeitä
tietoja", sanoi isäntäni tavanmukaisella opettavalla äänellään, "jos
johonkin esineeseen nähden olen epäilevällä kannalla, olen ottanut
tavaksi asettaa sellaisen esineen vuoteeni läheisyyteen toivossa saada
siitä lähempiä tietoja. Menettelytapa tuntuu minusta kaikkea muuta
vaan ei epävarmalta, vaikkei se vielä olekaan tullut käytäntöön
puhdasoppisen tieteen palveluksessa. Minun selitteeni mukaan tulee
jokaisen esineen, jolla on ollut yhteyttä johonkin väkivaltaiseen
ihmisen mielenliikutuksen ilmaisuun, olkoonpa se sitten iloista tai
surullista, säilyttää määrätty vaikutus tai aateyhteys, jonka se sitten
voi ilmaista henkilölle, jolla on vaikutelmille taipuisa mielenlaatu.
Taipuisalla mielenlaadulla en tarkoita mitään säännötöntä sellaista,
vaan kehitettyä ja kasvatettua, sellaista kuin teidän tai minun."

"Tarkoitatte, että jos minä nukkuisin esimerkiksi tuon vanhan, seinällä
riippuvan miekan vieressä, niin voisin mahdollisesti uneksua jostain
verisestä tapauksesta, jossa miekka on ollut?"

"Sopiva esimerkki, sillä totta on, että miekkaan nähden olen niin
menetellytkin ja nähnyt sen omistajan kuoleman. Hän kaatui jossain
kapinassa, jota en lähemmin ole onnistunut saamaan selville. Jos
ajattelette asiaa tarkemmin, tulette vieläkin kansan kesken käytännössä
olevista tavoista huomaamaan, että esi-isämmekin antoivat niille
tunnustuksensa, vaikka me viisaudessamme olemmekin passittaneet ne
taikauskon maailmaan."

"Esimerkiksi?"

"Niin, esimerkiksi on tapana panna kappale hääkakkua päänalusen alle,
jotta näkisi miellyttäviä unia. Se on monella vanha tapa, josta saatte
lukea tätä alaa käsittelevästä pienestä kirjoituksesta, jota juuri
valmistan. Mutta palataksemme itse kysymyksessä olevaan asiaan, oli
minulla eräänä yönä tämä ratti vieressäni, kun nukuin, ja mitä silloin
uneksuin, selvisi jokseenkin hyvin mihin tarkoitukseen sitä oli
käytetty ja mistä se oli lähtöisin."

"Minkälaista unta näitte?"

"Minä uneksuin --" Hän vaikeni ja hänen suuret kasvonsa loistivat
innokkaasta harrastuksesta. "Se oli todellakin hyvä ajatus", sanoi hän.
"Siitä tulee varmaankin mieltäkiinnittävä koe. Te itse olette
erinomainen sielullinen henkilö, teidän hermonne ovat kovin alttiit
vaikutuksille."

"En koskaan ole sellaisissa asioissa itseäni koetellut."

"Sittenpä koetamme teitä tänä yönä. Haluatteko tehdä minulle sen suuren
palveluksen, että tänä yönä nukkuessanne tuolla sohvalla, annatte tämän
vanhan ratin olla päänalaisenne vieressä?"

Hänen pyyntönsä tuntui minusta hiukan omituiselta, mutta oikullisen
luonteeni tähden olen utelias näkemään kaikkea tavatonta ja
eriskummaista. En uskonut vähääkään Dacren selitteisiin enkä odottanut
kokeesta mitään tulosta. Kuitenkin minua huvitti tehdä se. Juhlallisen
näköisenä asetti Dacre pienen pöydän sohvan viereen ja laski ratin
pöydälle.

Vielä hetken aikaa juteltuamme toivotimme toisillemme hyvää yötä ja hän
poistui.

Istuin jonkun aikaa sammuvan valkean ääressä ja tupakoin, ajattelin
niitä ihmeellisiä asioita, joista juuri olin kuullut ja ihmettelin, jos
jokin salaperäinen kokemus minua odotti. Kuinka suuresti epäilinkään,
oli Dacren itseluottamuksessa jotain vaikutusvoimaista, ja koko
ympäristö, tuo suuri huone seinillään omituisia, osaksi salaperäisiä
esineitä, vaikutti minuun juhlallisesti. Vihdoin riisuuduin, sammutin
lampun ja laskeuduin levolle. Kauvan aikaa väänneltyäni ja heiteltyäni
itseäni vuoteessa nukuin. Koetan nyt mahdollisimman tarkasti kertoa sen
näytelmän, joka minulle unessa esitettiin. Se on muistissani selvempänä
kuin mikään valveilla näkemäni tapaus.

Minä näin holvin muotoisen huoneen. Nurkista nousi neljä pylvästä tai
tukea, jotka yhtyivät kupumaiseen kattoon. Rakennustapa oli karheata,
mutta hyvin lujaa. Huone oli nähtävästi osa suuresta rakennuksesta.

Kolme tummiin vaatteisiin puettua miestä mustine samettihattuineen
istui rivissä punaisella matolla päällystetyllä korokkeella. Heidän
kasvonsa olivat juhlallisen, mutta samalla surullisen näköiset. Heidän
vasemmalla puolellaan seisoi kaksi, pitkiin kaapuihin puettua miestä,
käsissään salkut, jotka näyttivät olevan täynnä papereita. Oikealla,
kasvot minuun käännettyinä, seisoi pienikasvuinen nainen, hänen
tukkansa oli vaalea ja silmänsä vaaleansiniset -- aivan kuin lapsen.
Hän oli jo jättänyt varhaisimman nuoruusijän, kuitenkaan ei häntä vielä
voinut sanoa keski-ikäiseksikään. Hän oli pikemmin lihava kuin laiha,
ja hänen ryhtinsä ilmaisi ylevyyttä ja itseluottamusta. Kasvonsa olivat
kalpeat, mutta levolliset -- ihmeelliset kasvot, kauniit, mutta
kuitenkin viekkaat, niissä oli piirre, joka merkitsi julmuutta ja joka
selvemmin näkyi hänen pienillä suljetuilla huulillaan ja pyöreällä
leuallaan. Hän oli verhottu jonkinlaiseen avaraan, valkoiseen pukuun.
Hänen vierellään seisoi laiha, sangen levoton pappi, joka kuiskasi
jotain hänen korvaansa ja lakkaamatta heilutti ristiinnaulitun kuvaa
hänen silmäinsä edessä. Hän käänsi päätään ja katsoi, ristiinnaulitun
kuvasta välittämättä, noita kolmea tummiin puettua miestä, joita minä
pidin hänen tuomareinaan.

Minun heitä katsellessani nousivat nuo kolme miestä ylös ja sanoivat
jotain, mutta minä en voinut eroittaa sanoja, vaikka luulenkin
huomanneeni, että keskimmäinen mies puhui.

Sitten menivät he ulos huoneesta, paperisalkkua kantavien miesten
seuraamina. Samassa silmänräpäyksessä tuli meluten huoneeseen muutamia
miesroikaleita repaleisissa vaatteissa ja poistivat ensin punaisen
maton ja sitten ne laudat, joista lava oli tehty, niin että huone nyt
kokonaan näkyi. Monet, hyvin omituiset huonekalut kiinnittivät
huomiotani. Siellä oli vuode puisine pyörineen, siinä oli veivi, jonka
avulla vuodetta saattoi lyhentää tai pidentää. Siellä oli myöskin
puuhevonen ja monia muita hyvin merkillisiä esineitä ja kapistuksia, ja
vieläpä joukko köysiä väkipyörien varassa. Huone ei lainkaan eronnut
nykyajan voimistelusaleista.

Tuokion kuluttua tuli näyttämölle uusi henkilö. Hän oli laiha,
pitkäkasvuinen olento, mustissa vaatteissa, raivokkaine, ankarine
kasvoineen. Hänen näkemisensäkin sai minut kauhistumaan. Hänen
vaatteensa olivat tahraiset ja kiilsivät rasvasta. Hänen esiintymisensä
oli pitkäveteistä ja valtavan arvokasta, ikäänkuin hänen olisi
tarvinnut vain näyttäytyä ollakseen koko aseman herrana. Huolimatta
hänen inhoittavasta ulkonäöstään ja epäsiististä puvustaan, oli nyt
kaikki hänen asiansa, hänen huoneensa, ja ainoastaan hän oli siellä
isäntänä. Vasemmalla kyynärvarrellaan oli hänellä nippu kapeita
nauhoja. Kalpea nainen katseli häntä tutkivasti kiireestä kantapäähän,
kuitenkaan kasvojensa ilmettä muuttamatta. Se oli rohkeata, vieläpä
uhmaavaa. Toinen oli papin laita. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat,
ja minä näin kuinka hikipisarat juoksivat alas hänen korkeata, kaarevaa
otsaansa pitkin. Hän kohotti kätensä rukoukseen ja niin vaipui hän alas
ja mumisi joitakin epäselviä sanoja naisen korvaan.

Mustapukuinen mies astui nyt esiin, otti yhden niistä nauhoista, joita
hänellä oli vasemmalla käsivarrellaan ja sitoi naisen kädet. Hänen
sitoessaan ojensi nainen nöyrästi kätensä hänelle. Sitten tarttui hän
voimakkaasti naisen käsivarteen ja talutti hänet puuhevosen luo, joka
korkeudeltaan ulottui hiukan hänen vyötäröittensä yläpuolelle. Hän
nosti hänet sen selkään selälleen, niin että kasvot olivat kattoon
päin, samalla kun kauhun valtaama pappi syöksyi ulos huoneesta. Naisen
huulet liikkuivat vilkkaasti, ja vaikk'en kuullutkaan mitään, ymmärsin
kuitenkin, että hän rukoili. Hänen jalkansa riippuivat alas hevosen
kummaltakin puolelta, ja minä näin, että nuo raa'at pyövelit olivat
sitoneet hänen jalkansa ja pistäneet nuoran päät lattiaan
kiinnitettyjen rautarenkaiden läpi.

Nähdessäni nuo onnettomuutta tuottavat valmistukset, valtasi minut
tuskallinen tunne, ja kuitenkin pidätti minua kauhun lumous, enkä
voinut luoda pois katsettani tuosta salaperäisestä näytelmästä. Sisään
oli tullut eräs mies kantaen vesiämpäriä molemmissa käsissään. Toinen
mies toi kolmannen ämpärin, jotka sitten asetettiin puuhevosen viereen.
Toisella miehellä oli kädessään puinen kauha, jonka hän antoi
mustapukuiselle miehelle. Samassa lähestyi eräs pyöveleistä kantaen
jotain tummaa esinettä, jonka minä unessakin olin tuntevanani. Se oli
nahkaratti. Hirmuisella voimalla työnsi hän sen -- mutta minä en
kestänyt kauvempaa. Minun hiukseni nousivat kauhusta pystyyn. Minä
vääntelin itseäni, taistelin ja riuhtaisin itseni irti unen pauloista,
tulin kimakasti huutaen taasen todellisuuteen ja löysin itseni,
kauhusta vapisten, makaamassa tuossa suuressa kirjastossa, jonne kuu
kumotti sisään ikkunasta ja loi valoaan hopealla kirjaillun, mustan
pitsityksen vastakkaiselle seinälle. Oi, mikä onni, että taasen saa
olla yhdeksännellätoista vuosisadalla -- että keskiajan salaperäisistä
vankiholveista taasen on päässyt siihen maailmaan, jossa inhimillinen
sydän lyö ihmisrinnassa! Nousin istualleni vuoteen reunalle, ja
jokainen jäseneni vapisi, vuoroin olin kiitollinen, vuoroin peloissani.
Kuinka sellainen oli voinut tapahtua -- oli saanut tapahtua ilman,
ett'ei Jumalan käsi ollut lyönyt pahantekijöitä maahan! Oliko tämä
kaikki vain mielikuvitusta, vai mahtoiko se kuvata jotain tositapausta
maailmanhistorian synkimmältä, julmimmalta aikakaudelta? Minä kätkin
kuuman pääni vapiseviin käsiini. Mutta yht'äkkiä olin tuntevinani, että
sydämeni lakkasi sykyttämästä, pelkäsin niin kovin, etten voinut edes
huutaa. Pimeässä lähestyi jokin.

Miehenkin rohkeus masentuu, kun kauhu seuraa kauhua. Minä en voinut
ajatella, en rukoilla, ainoastaan istua paikoillani ja tuijottaa
jäätyneen kuvan tavoin mustaan olentoon, joka minua tuossa suuressa
huoneessa lähestyi. Mutta kun se oli tullut kuuvalon muodostamaan
valkoiseen juovaan, hengitin taasen.

Se oli Dacre, ja näytti siltä, että hän oli yhtä peloissaan kuin
minäkin.

"Tekö se olitte? Sanokaa minulle, mikä teitä vaivaa?" kysyi hän
käheällä äänellä.

"Oi, Dacre, kuinka olenkaan iloinen kun tulitte! Minä olen ollut
helvetissä. Se oli hirmuista!"

"Se olitte siis te, joka huusitte?"

"Niin, minä kait se olin."

"Se kuultiin koko talossa. Se herätti palvelusväenkin." Hän otti
tulitikulla valkean ja sytytti lampun. "Kyllä minä luulen, että saamme
itsellemme takkavalkean", sanoi hän, heittäen samalla muutamia lapuja
hehkuville hiilille. "Mutta sepä kauheata, kuinka te olette kalpea,
ystäväni. Näyttää siltä, kuin olisitte nähnyt kummituksen."

"Niin olenkin -- olen nähnyt monta."

"Nahkaratti on siis vaikuttanut?"

"Vaikka saisin kaikki maailman aarteet, en toista kertaa nukkuisi
sellaisen kapineen läheisyydessä."

Dacre vapisi pidätetystä naurusta.

"Minä odotinkin, että te saisitte hyvin vilkkaan yön", sanoi hän.
"Mutta te vahingoitatte itseänne kun huusitte niin kamalasti; se oli
kaikkea muuta vaan ei suinkaan hauskaa kuulla sillä tavoin huudettavan
kahden aikaan aamulla. Sanoistanne päättäen oletan, että olette nähnyt
koko tapauksen kaikessa kauheudessaan."

"Mitä tarkoitatte?"

"Vesikidutusta -- 'Omituinen kysymys' joksi sitä silloisen suuren
hirmuvaltijaan aikana kutsuttiin. Kestittekö loppuun saakka?"

"En. Minä heräsin, Jumalan kiitos, ennenkuin se oikein alkoikaan."

"Teillä oli onni myötänne. Minä kestin kolmanteen ämpäriin saakka.
Niin, se juttu on nyt vanha, ja he lepäävät jo haudoissaan, niin että
on yhdentekevää, kuinka he ovat sinne joutuneet. Teillä ei arvatenkaan
ole vähintäkään käsitystä, mitä oikeastaan olette nähnyt?"

"Varmaankin jonkun rikollisen vesikidutuksen. Naisen täytyi todellakin
olla suuri pahantekijä, jos hänen rikoksensa on ollut jossain suhteessa
rangaistukseen."

"Se pieni lohdutus meillä todellakin on", sanoi Dacre ja kääri yöviitan
ympärilleen sekä siirtyi lähemmäksi tulta. "Hänen rikoksensa on ollut
jokseenkin oikeassa suhteessa rangaistukseen -- se tahtoo sanoa, ellen
ole erehtynyt kuka hän on."

"Kuinka hänen henkilökohtaisuutensa on todistettavissa?"

Vastaukseksi otti Dacre kirjalaudakolta erään vanhan, arkinkokoisen
kirjan.

"Tästä saatte kuulla", sanoi hän. "Tämä on kirjoitettu
seitsemännentoista vuosisadan ranskankielellä, mutta minä käännän sen
teille. Sitten saatte itse päättää, olenko onnistunut arvoituksen
ratkaisemaan vai enkö."

"Vanki vietiin tutkittavaksi parlamentin rikosoikeuteen, syytettynä
mestari Dreux d'Aubrayn, hänen isänsä ja hänen molempain veljiensä,
herrojen d'Aubrayn, joista toinen oli sivilikuvernööri, toinen
parlamenttineuvos, murhasta. Tuskin uskottiin, että hän olisi voinut
tehdä sellaisia rikoksia, sillä hän oli ulkonäöltään lempeä, hänen
vartalonsa oli hento ja hänellä oli vaalea iho ja siniset silmät. Sen
jälkeen kun tuomioistuin kuitenkin oli selittänyt hänet syylliseksi,
tuomittiin hänet ylimääräiseen piinakuulusteluun, jotta hänet siten
pakotettaisiin ilmaisemaan kanssarikollistensa nimet, jonka jälkeen
hänet tuli rattailla kuljettaa Grèven torille ja siellä mestattaman.
Hänen ruumiinsa piti sitten poltettaman ja tuhka heitettämän tuuleen!

"Asiakirja on päivätty 16 p:nä heinäkuuta v. 1676."

"Erittäin mieltäkiinnittävää, mutt'ei todistavaa", sanoin minä. "Kuinka
tiedätte, että ne molemmat naiset ovat sama henkilö?"

"Siihenpä juuri halusinkin tulla. Minä luen teille enemmän: 'Kun
pyöveli lähestyi tunsi nainen hänet niistä nauhoista, jotka hänellä
olivat käsivarrellaan, ja hän ojensi pyövelille kätensä ja sanaakaan
lausumatta katseli häntä kiireestä kantapäähän', onko niin?"

"Kyllä se pitää paikkansa."

"'Hän katseli silmääkään räpäyttämättä puuhevosta ja renkaita, jotka
olivat repineet niin monta jäsentä ja saaneet aikaan niin monta
tuskanhuutoa. Kun hän sattui katsomaan niihin kolmeen vedellä
täytettyyn ämpäriin, jotka olivat tuodut häntä varten, sanoi hän
hymyillen: 'Herrani, kaikki tuo vesi on tuotu tänne minun
hukuttamisekseni. Ei suinkaan teidän tarkoituksenanne mahtane olla
pakoittaa niin pientä ihmistä, kuin minä olen, nielemään sitä kaikkea?'
Luenko vesikidutuksessa tapahtuneet yksityiskohdatkin?"

"Älkää Jumalan nimessä tehkö sitä!"

"Tässä on ajatus, jonka täytyy saada teidät vakuutetuksi siitä, että
tämä asiakirja tarkoittaa samaa tapahtumaa, jonka te tänä yönä näitte."

Dacre luki edelleen:

"'Tuo hyvä Abbé Pirot, joka ei voinut olla niitten tuskien todistajana,
joita hänen rippilapsensa täytyi kärsiä, oli kiiruhtanut pois
huoneesta'. Olenko oikeassa?"

"Kyllä, minä olen siitä aivan vakuutettu. Ei voi tulla kysymykseenkään,
ett'eikö loppupuoli olisi yhtäpitävä näkemäni unen kanssa. Mutta kuka
oli tuo kaunis nainen, jonka päivät päättyivät niin surullisella
tavalla?"

Dacre tuli nyt viereeni ja laski pienen lampun pöydälle vuoteen
lähelle. Samalla kun hän otti tuon salaperäisen ratin käteensä, käänsi
hän sen kuparireunustan niin, että lamppu siihen hyvin valaisi. Niin
katsottuna näkyi kaiverrus selvemmin kuin edellisenä iltana.

"Olemme jo sopineet siitä, että tämä kruunu on markiisiarvouden
merkki", sanoi hän. "Olemme myös sitä mieltä, että viimeinen näistä
kirjaimista on B."

"Niin, kyllä se on aivan varma."

"Jos nyt koetamme saada selville toiset kirjaimet vasemmalta oikealle,
niin ne ovat M, M, pieni d, A, pieni d ja lopuksi B."

"Kyllä te olette aivan oikeassa. Pienet d-kirjaimet näen aivan
selvään."

"Se, mistä teille äsken luin, on virallinen asiakirja, joka on tehty
Marie Madeleine d'Aubrayn, Brinvilliersin markiisittaren kuulustelussa.
Hän oli yksi kaikkien aikojen kuuluisimpia murhaajia ja myrkyttäjiä."

Minä istuin ääneti, haltioissani tuosta tavattomasta tapauksesta ja
niitten todistusten täydellisyydestä, joilla Dacre selvitti sen oikean
merkityksen. Muistin heikosti tuon naisen elämäkerran, hänen hurjat
irstailunsa, hänen sairaan isänsä kylmäverisen kidutuksen ja alhaisista
voitonpyyteistä tehdyn veljiensä murhan. Muistin myöskin, että se
rohkeus, jota hän osoitti elämänsä loppuhetkillä, oli jossain määrin
lieventänyt hänen kauhistuttavan elämänsä tekemää vaikutusta, ja että
koko Pariisi oli päivitellyt hänen viimeisiä hetkiään ja koroittanut
hänet marttyyriksi muutamia päiviä myöhemmin, kun se oli kironnut hänet
murhaajana. Ainoastaan yksi seikka oli minulle epäselvä.

"Kuinka olivat hänen nimikirjaimensa ja arvomerkkinsä tulleet
kaiverretuiksi rattiin? Ei suinkaan mahdettu keskiajalla mennä
aateluuden jumaloimisessa niin pitkälle, että vesikidutuskojeet
koristeltiin aatelisilla arvomerkeillä?"

"Se seikka on tuottanut minullekin päänvaivaa", sanoi Dacre, "mutta se
voidaan selittää hyvin yksinkertaisesti. Juttu herätti aikoinaan suurta
huomiota, ja mikään ei ole luonnollisempaa kuin se, että La Regnie,
poliisipäällikkö, piti ratin muistonaan. Ei tapahtunut usein, että
ranskalainen markiisitar sai alistua vesikidutukseen. Se, että toisten
tiedoksi esine varustettiin nimikirjaimilla, oli aivan hänen
tapaistaan."

"Entä tuo sitten?" sanoin minä osoittaen rikkinäistä ratin torvea.

"Hän oli julma kuin naarastiikeri", sanoi Dacre kääntäen pois päänsä.
"Luultavasti oli hänellä vahvat ja terävät hampaatkin."








End of the Project Gutenberg EBook of Nahkaratti, by Arthur Conan Doyle

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAHKARATTI ***

***** This file should be named 56573-8.txt or 56573-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/5/6/5/7/56573/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.