The Project Gutenberg eBook, Patruunan palveluksessa, by Armas E. Turunen
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Patruunan palveluksessa
Näytelmä 3:ssa näytöksessä
Author: Armas E. Turunen
Release Date: September 28, 2016 [eBook #53167]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PATRUUNAN PALVELUKSESSA***
E-text prepared by Tapio Riikonen
PATRUUNAN PALVELUKSESSA
Näytelmä 3:ssa näytöksessä
Kirj.
A. T. [Armas E. Turunen]
Hämeenlinnassa
Boman & Karlsson'in kustannuksella.
1906.
Hämeenlinnan Uudessa Kirjapainossa.
HENKILÖT:
Patruuna.
Rouva.
Kantola, torppari.
Leena, hänen vaimonsa.
Eetu, heidän poikansa.
Hilma, heidän kasvattinsa.
Työnjohtaja.
Virtala, kauppias.
Vilppulan Kustaa.
Mäkelän Jaska.
Paavo, | Patruunan palvelijoita.
Liisa, |
Lääkäri.
Pitempi aika ensimäisen ja toisen näytöksen välillä, samoin
toisen ja kolmannen.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Huone Kantolan torpassa. Leena laittaa ruokaa pöytään ja Hilma istuu
ikkunan luona kutoen sukkaa. Syksyinen iltapuhde.
_Leena_. Laitanpahan ruuan valmiiksi, kohta kai miehetkin pellolta
palannevat... eihän siitä viljanleikkuusta kumminkaan mitään tule, kun
noin satamaan rupesi.
_Hilma_ (Katsoo ikkunasta). Tuossahan ne tulevat veräjällä... Kas, kun
Eetu hyppäsi notkeasti veräjän yli!
_Leena_. Mikäs pojan nyt hyppimään panee; hänhän on ollut niin
miettiväinen viime aikoina, mikä lie poikaan tullutkin? Jokin hänen
mieltään näkyy painavan, sen olen selvästi huomannut. Ei Eetu kai
sinulle ole mitään maininnut?
_Hilma_. Eipä hän erityisempää... joskus vaan on valitellut, että
hänellä ei ole halua maantyöhön ja että hän haluaisi maailmalle...
_Leena_. Olisikohan Ameriikan houreet nousseet pojan päähän?
_Hilma_. Sitä en usko... jotain muuta hänellä mielessä lienee.
(Kantola ja Eetu tulevat).
_Kantola_ (Pudistellen vaatteitaan). Huh, huh sitä vedentuloa! Ei
tuommoisessa jumalan ilmassa työ sujusta. Kah, johan ruoka on valmiina,
sepä on hyvä... onkin niin nälkä, että oikein näköä haittaa. (Heittää
nutun päältään, istahtaa pöytään.) Käy pois, Eetu syömään!
_Eetu_. Eipä tässä ruoka maistu.
_Kantola_. Sepä on ihme, että ei työmiehelle ruoka maistu työn jälkeen!
No, eihän siitä vahinkoa ole... vai eikö enää kelvanne isän ruoka?
_Eetu_ (Erikseen). Voih, kun ei oikein uskaltaisi sanoa...
_Hilma_. Mikä sinua vaivaa, Eetu? Olet niin kipeän näköinen etkä
syö...?
_Eetu_. Ei mikään, ei mikään!
(Syö vastahakoisesti).
_Leena_. Rasittaa ehkä tuo alituinen raskas työ. Eetu voisikin aivan
hyvin jonkun päivän levätä...
_Kantola_. Tokkopa tuo niin rasittanee...?
_Leena_. Kyllä se alituinen raataminen tuntuu nuoressa ruumiissa...
johan minä olen aina sanonut, että kouluun poika olisi pitänyt panna,
kun on niin teräväpäinenkin... olisi saattanut tulla vaikka pappi.
_Kantola_. Milläpä sitä köyhä torppari poikaansa kouluuttaa, rahaa
siihen tarvitaan, paljon rahaa...
_Leena_. Niinhän se on, niinhän se on... Mutta voisihan hän saada
jonkun kelpo toimen ilman koulun käyntiäkin... hänellä on niin kaunis
käsialakin.
_Kantola_. Älä turhia hupsuttele! Kelpo maanmies tulkoon pojastani...
siinä kyllä!
_Eetu_ (Hereten syömästä). Mutta minulla ei ole vähääkään halua...
voimanikin ovat niin heikot...
_Kantola_. Kaikkia tässä vielä kuulee... Vai heikko! Kyllä tuommoisella
ruumiilla työhön kykenee... halun puute kyllä poistuu...
_Eetu_. Mutta maantyö on minuusta vastenmielistä sen sanon suoraan...
eikä leipäkään aina ole taattua.
_Kantola_. Mikäpäs tässäkin olisi elellessä... uudistat vaan kartanon
isännän kanssa kontrahdin minun kuoltuani... Hilmasta saat kelpo
emännän. Heh-hei, teillä ei olisi hätäpäiviä, kun vaan olisitte
ahkeria.
_Eetu_. Jospa sattuisi hallavuosia tai muita vastuksia, mistäpä sitten
leivän ottaa? Kyllä se on epävarmaa... maailmalle tahtoisin päästä
onneani koettelemaan!
_Kantola_. Mitä vielä! Eihän tähän aikaan ole edes tukkitöitäkään...
eikä ole sekään helpompaa...
_Eetu_. Siihen minulla on kaikkein vähimmän halua.
_Kantola_. Ameriikaanko sitten aijot? Ei sinnekään pennittömänä pääse,
rahaa tarvitaan...
_Eetu_. Minulla ei ole rahaa...
_Kantola_. Siispä on parasta pysyä kotona.
_Eetu_. Ei, sekään ei käy enään pitemmälle päinsä! Ja voinhan ensin
muualla ansaita... ja sitten!
_Leena_. Lähde sinä Heikki, kanssani kaivolta vettä kantamaan, Eetukin
näyttää niin väsyneeltä, ettei jaksa...
_Kantola_. Kyllä Eetukin jaksaa... mutta voinhan lähteä.
(Kantola ja Leena menevät).
_Eetu_. Vai torppariksi minun pitäisi jäädä! Ei... ei... pois ahtaista
kotinurkista laveaan maailmaan vapaata ilmaa hengittämään!
_Hilma_. Sinulla on jotain mielessäsi, Eetu. Sano minulle mihin aijot.
_Eetu_. En viihdy täällä kauempaa.
_Hilma_. Ameriikaanko todellakin aijot...?
_Eetu_. En... Piloillanihan minä vaan...
_Hilma_. Mihinkäs sitten?
_Eetu_. Mihin vaan sattuu pääsemään.
_Hilma_. Mutta olisiko sinulla sydäntä lähteä maailmalle ja jättää
ijäkkäät vamhempasi ja minut?
_Eetu_. Enhän tässä aluksi kovinkaan etäälle menisi... pääsisi sitä kai
lähiseudulle johonkin toimeen.
_Hilma_. Eiköhän sentään ole parempi, että jäät kotiin. Täällä olisimme
aina yhdessä...
_Eetu_. Jos suunnitelmani onnistuu, niin tapaamme toisiamme usein.
Sanon suoraan, että aijon mennä kirkonkylän tehtaalle... olen jo
puhunut patruunan kanssa... hän on hyvä mies. Pääsen kukaties
työnjohtajan apulaiseksi...
_Hilma_. Mitä! Oluttehtaalleko sinä menisit?
_Eetu_. Mitäs pahaa siinä sitten olisi... Sinne kuuluu otettavan
useampiakin miehiä.
_Hilma_. Älä mene sinne! Onhan täällä kotona kyllä hyvä...
_Eetu_. Äsh, aina sinäkin vastustelet... se tekee minut levottomaksi.
Ajattelehan nyt tarkemmin jos minulla olisi hyvät ansiot, niin saisin
tietysti säästetyksi ja me pääsisimme paljon helpommille päiville.
Sinäkin saisit pitää palvelijan apunasi...
_Hilma_. Minut saattaisit maailman hyörinässä unhottaa... siellä voisit
löytää paljon parempia ja et enää välittäisi mitään minusta,
orpotytöstä.
_Eetu_. Sinutko unhottaisin! Ei, älä sano niin, Hilma! En koskaan tule
pitämään ketään sinua parempana, ei koskaan kukaan toinen tule saamaan
sijaasi sydämessäni.
_Hilma_. Mutta siellä saattaisit oppia juomaan...
_Eetu_. Eihän minun silti tarvitse juomaan oppia, vaikkakin
oluttehtaassa olen toimessa.
_Hilma_. Onhan siellä viettelijöitä...
_Eetu_. Ole huoleti! Enhän minä ole niin heikko luonteeltani, etten
voisi kestää kiusauksia... en tule millään tavoin mieltäsi
pahoittamaan. Kohta rahaa saatuani ostan sinulle komeat kihlat ja
vuoden tai parin perästä voimme viettää häämme.
_Hilma_. Minä luotan sinuun, Eetu... Nyt olen vakuutettu, että et
unhota minua, vaikka menetkin pois.
_Eetu_. En koskaan, en koskaan!
(Syleilee Hilmaa).
_Hilma_. Mutta ajatteles, mitä isäsi ja äitisi sanovat... jospa he
eivät laskekaan sinua?
_Eetu_. Pyh, olenhan siksi suuri mies, että voin toimia oman mieleni
mukaan. Ei koske minuun heidän kieltonsa.
(Kantola ja Leena tulevat).
_Kantola_. Näyttääkin tulevan huomiseksi hyvä ilma... Se onkin tarpeen
näin leikkuuaikana. Herkesi jo kerrassaan satamasta.
_Eetu_. Sepä on hyvä... onhan poudalla parempi kulkea kuin sateella...
tiekin on niin huono...
_Kantola_. Ainahan tästä pellolle päästään, tämän vertainen matka.
_Eetu_. Arvelinkin kulkea huomenna etemmäksi.
_Kantola_. Mitä! Etemmäksi? Minne sitten aijot mennä?
_Eetu_. Kirkonkylään vaan... puhuin viime viikolla patruunan kanssa ja
hän jo puoliksi lupasi. Kuuluu panevan entisiä miehiä pois juoppouden
tähden.
_Kantola_. Sinnekö sinun nyt sitten pitäisi työhön mennä! Vai sinne
turmion lähteelle mielesi tekee? Parasta on pysyä poissa sen hovin
lähettyviltä.
_Leena_. Mutta sielläkin saattaa olla kova työ... ethän sinä paremmin
sielläkään viihtyisi...
_Eetu_. Ei siellä työ liiaksi rasittaisi... pääsen ehkä työnjohtajan
apulaiseksi.
_Leena_. Työnjohtajan apulaiseksi! Jaa'a sehän olisikin oikein
herrastoimi, siitä varmaan rahaa ansaitsee...
_Kantola_. Kyllä siellä on viettelyksiä, joissa rahat hupenevat...
_Leena_. Mutta eihän Eetu mikään tuhlari ole, annetaan hänen vaan
mennä. Saamme rahaa ukkoseni, ymmärrätkös, rahaa. Antaisithan tietysti
meille osan palkastasi?
_Eetu_. Se on tietty! Mitä vaan suinkin yli jäisi omista menoistani...
_Kantola_. Eihän tuo ehkä olisi hullumpaa, kun tietäisi, ettei siellä
huonoille jäljille joutuisi... Mutta ei nyt ainakaan kohta sopisi
mennä. Leikkuukin olisi lopetettava...
_Eetu_. Siitä olen pitänyt huolen. Mäkelän Jaska tulee jo tänä
iltana... hän saa auttaa töissä, kyllä minä maksan.
_Leena_ (Hyvillään). Sitten voit aivan hyvin mennä jo huomenna.
Tulethan sinä usein käymään kotona, eihän tästä pitkä matka ole.
_Eetu_. Kyllä, kyllä! Vilppulan Kustaa tulee tänne yöksi ja aamulla
yhdessä lähdemme.
_Kantola_. Vai menee Vilppulan Kustaakin, vanha tukkijätkä? Sepäs on
vähän... En ole ollenkaan hyvilläni, että hänet seuraasi saat.
_Leena_. Mutta onhan Eetu siksi ymmärtäväinen, ettei hän anna itseään
pahuuteen vietellä. Saatte maata tuvassa, me menemme kamariin...
_Kantola_. No, toivotaan... toivotaan... Ja minkäpäs minä sille
mahdan... koettakoon nyt Eetu olla maailmallakin, sittenpähän näkee,
sielläkö on parempi, vai kotona.
_Eetu_ (Erikseen). Varmasti siellä on parempi!
(Vilppulan Kustaa ja Mäkelän Jaska tulevat).
_Kustaa_. Hyvää iltaa taloon!
_Kantola_. Hyvää iltaa! Töihinkös miehet on matkalla?
_Jaska_. Eetu pyysi minua tulemaan, sanoi itse pois menevänsä.
_Kustaa_. Niin, me lähdemme Eetun kanssa kirkonkylään.
_Kantola_. No eikös Kustaallekin olisi kotona leipää riittänyt?
_Kustaa_. Ka, olishan tuota ollut leipää, mutta tarvitseehan sitä
särvintäkin... ja rahaa kotona ei välistä näekään pitkiin aikoihin...
ja eihän se muutenkaan vanhaa tukkilaista maamyyrän ammatti miellytä.
_Eetu_. Käykäähän istumaan pojat. Kohta tästä päästään makuullekin...
_Leena_. Mutta nyt pitää panna kokoon sinun vaatteesi, paremmat
tietysti? Ja evästäkin kai tarvitset mukaasi?
_Kustaa_. Mitäpä sitä eväällä... en minäkään evästä ottanut.
_Eetu_. Saahan sitä kirkonkylästä rahalla ruokaa.
_Kustaa_. Saa kyllä.
_Eetu_. Vaatteet ehditte kyllä aamulla laittaa, menkää vaan nukkumaan.
_Leena_. No, laitetaan sitten aamulla.
_Kantola_. Ei ole minusta mieleen koko lähtöhommat.
_Kustaa_. Mikäs meillä on tehtaalla hätänä, rahaa tienataan kuin
roskaa!
_Leena_. Niin, siellä saattaa ansaita paljonkin. Mennään nyt kamariin,
että pojat saavat käydä levolle. Aamulla kyllä sitten ajamme ylös.
Tule, Hilma.
(Kantola, Leena ja Hilma menevät).
_Kustaa_. Eikös sinulla Eetu ole sääli jättää noin kaunista henttua? En
minä vaan raahtisi lähteä, jos minulla...
_Eetu_. Eihän miehen sovi olla niin helläsydäminen. Ja kun ei minua,
enemmän kuin sinuakaan, maankyntö miellytä, niin lähteä täytyy.
_Kustaa_. Niinhän se kyllä on... Eikä suinkaan minuakaan henttu
taitaisi pidättää... ei ole minusta paikallaan olijaksi. Reisata
maailmalla, kas se on huvini; ehtiihän sitä olla yhdessä kohden, kun
maahan kuopataan... Mutta otetaanhan sentään ryypyt, sen asian
kunniaksi.
(Ottaa pullon poveltaan).
_Eetu_. Oikeinko sinä ryypyt varustit!
_Kustaa_. No se on tuttua, että ei tää poika ilman evästä matkalle
lähde. Ei tule suru seuralaiseksi, kun tämä on mukana. (Ryyppää ja
antaa pullon Eetulle). Ryyppää pois, ethän sinäkään enää mikään mamman
maitosuu ole.
_Eetu_. Eiköhän tuo mene minultakin? (Ryyppää ja virnistelee suutaan).
Ohhoh, olipa se voimakasta, aivan kielen vetää vääräksi.
_Kustaa_. Niinhän se käy... tottumaton vielä olet. (Jaskalle). Sinulle
ei anneta ryyppyä, olet liian nuori.
_Jaska_. Onkos pyydetty?
_Kustaa_. Etkä saa, vaikka pyytäisitkin. Parempaan tarpeeseen se tuolla
on. (Ryyppää). Toista se sentään on tehtaalla. Siellä on olutta, vaikka
aina joisi! Muista sinä, Eetu, että jos pääset vähä niinkun pomoksi,
niin elä Kustaata ahdistele, jos hän vähän laskeekin olutta sisäänsä...
eläkä liialla työllä kiusaa...
_Eetu_. Enhän toki, älä pelkää... helpolla sinä saat olla minun
puolestani.
_Kustaa_. Siellä ei tarvitse muuta, kuin tynnyristä vaan valuttaa
suuhunsa, kunnes mahanahka on kuin rummunkalvo, hahhahhahaa! Sielläpä
tulee olemaan hauskaa! Hih vaan!
_Eetu_. Mutta ruvetaanpas jo makuulle pojat, aamulla pitää olla varhain
pystyssä.
(Nousee ja hankkiutuu, samoin Jaska.)
_Kustaa_ (hankkiutuu levolle hänkin; heittää takkinsa ja laulaa):
Ja pappa se sanoi, että ostetaan talo
vaan minä sanoin milläs juodaan
Ja milläs rahoilla se rengaskorva
Lamminkoskelta tuodaan.
Laulua kerrattaessa laskee esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Komeasti kalustettu huone patruunan kotona. Perä- ja sivuovia. Oikealla
kirjoituspöytä, jossa on kirjoja: papereita y.m. Paavo ja Liisa
siistivät huonetta.
_Paavo_. Ne vasta oli kestit!.. Oli totta maar! En ole vielä eläessäni
niiden vertaista nähnyt. Mahtoi ne maksaa satoja?
_Liisa_. Vai satoja vaan! Sano toki tuhansia! Niin äärettömän hienot
päivälliset ja sitten suuret juomingit samppanjoineen... ilotulitukset
ja muut... ne vasta maksaa!
_Paavo_. Sanos muuta! Mutta kyllä mahtaakin nuori rouva olla
tyytyväinen kaikkeen siihen komeuteen, vaikka oliskin kuinka
vaativainen... Liekköhän tuo suomalainen, minusta hän on niin
ulkolaisen näköinen?
_Liisa_. Senköverran sinä tiedätkin! Johan kaikki kylän ämmätkin
tietävät, että patruuna toi rouvansa Helsingistä.
_Paavo_. Mutta voihan hän silti olla ulkolainen, onhan Helsingissä...
_Liisa_. Ei, kyllä hän on suomalainen, olenhan minä hänen kanssaan jo
ollut puheissa.
_Paavo_. Oli mitä oli, mutta suloinen hän on ja ihana, että...
sellaista ei moni etsimälläkään löytäisi.
_Liisa_. Kumma, kuu huoli tuommoisen miehen kuin patruuna...
_Paavo_. Mikäpäs hänellä olisi vikana...?
_Liisa_. Hm, tuommoinen sairaloinen vanhan pojan tupukka, tuskin
tervettä päivää näkee.
_Paavo_. Mutta tiedäppäs sinä, Liisa, että raha se on, joka veivaa...
sen voimaa ei voi vastustaa. Mikäpä on nuoren rouvan nyt elellessä? Hän
on kuin jumalan kukkarossa... ei tarvitse panna niin tikkua ristiin...
komentaa vaan toisia... syö, makaa ja huvittelee. Eikös sellainen elämä
kelpaa...?
_Liisa_. Niinpä taitaa olla. Vaan sellaiset ihmiset eivät muusta
pitänekään väliä, kunhan vaan on rahaa...
_Paavo_. Minkälaiset ihmiset? Mitä sinä sillä tarkoitat?
_Liisa_. Minä olen vaan kuullut vähän kummallisia huhuja nuoresta
rouvasta...
_Paavo_. Huhuja...
_Liisa_. Niin... olen kuullut kerrottavan, että hän ollut
kapakkalaulajattarena Helsingissä. Sellainen ammatti ei ole
kunniallista naiselle...
_Paavo_. Mitäpäs siitä, mutta nyt hän on rouva... ja oikein patronessa.
_Liisa_. Ja minä olen patronessan kamarineiti.
_Paavo_. Kamarineiti! Vieläpä mitä... sisäpiika olet -- et muuta.
_Liisa_. Silloin olet sinä renki...
_Paavo_. Minäpä olen parempi... olen "pitsentti" eli lakeija... se on
jotain se!
_Patruuna_ (tulee; hän on vanhahko, kivuloisen näköinen mies). Jaha,
onko kukaan käynyt tapaamassa minua tänään, Paavo?
_Paavo_. Ei, herra patruuna.
_Patruuna_. Jaha, vai ei ole. Jaha... saatte molemmat mennä. Ei, mene
sinä, Liisa, auttamaan rouvaa hänen pukeutuessaan. (Paavo ja Liisa
menevät). Jaha, mitäs minulla olikaan tehtävää? Jaha, tosiaankin!
(Istuutuu kirjoituspöydän ääreen ja selailee papereita). Jaha, nämä saa
työnjohtaja selvitellä, en nyt jaksa... ja eihän se ole ihmekään
sellaisten kestien jälestä. Mitähän ystäväni arvelevat? He lienevät
tyytyväisiä, sillä parempaa he eivät olisi voineet vaatia... Ja mitähän
pitävät he nuoresta rouvastani... oh, hän on kerrassaan hurmaava ja
hänellä on niin suloinen ääni... aivan enkelin ääni! Kunhan hänelle
vaan ei tulisi ikävä täällä maalla. (Soittaa. Paavo tulee). Jaha,
käskeppäs työnjohtaja puheilleni!
_Paavo_. Hetipaikalla, herra patruuna!
(Menee).
_Patruuna_. En ole pitkään aikaan joutanut pitämään huolta
liikkeestäni... hääpuuhissa kului paljon aikaa ja paljon on sill'aikaa
asioita karttunut. Tänne on luultavasti ostettu viljaa... ja sekin on
kuulemma viime aikoina kallistunut... Talonpojat tahtoisivat nylkeä
aivan tavattomia hintoja ja työnjohtaja ei osaa heidän kanssaan
kunnolleen tinkiä... tarvitsisin apulaisen, joka osaisi tehdä kauppoja
ja hoitaa liikettä... terveyteni ei salli minun itseni ryhtyä työhön.
(Työnjohtaja tulee). Jaha, kas niin, tarvitsee vähän puhella kanssanne.
_Työnjohtaja_. Pyydän toivotta onni härra patruunalle hään johdosta!
(Kumartaa).
_Patruuna_. Kiitos! -- Tänne oli tuloksemme järjestetty kaunis
vastaanotto... kenen toimesta se oli ja kuka oli laittanut
kunniaportit?
_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet laitta... naiset teki köynnös.
_Patruuna_. Jaha, Jaha... Viekää työväestölle lämpimät kiitokseni
omasta ja etenkin rouvani puolesta... hän oli hyvin tyytyväinen
vastaanottoon.
_Työnjohtaja_. Mine ole onnellinen... kaikki töömeehet kiittä...
_Patruuna_. Onko työväkeä kestitty määräykseni mukaan?
_Työnjohtaja_. Juu... aivan kuin herra patruuna käske.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Kestittäköön heitä vielä tänään. Saatte antaa
lomaa puolelta päivältä ja varastosta saatte ottaa olutta niinpaljon
kuin haluatte... tässä on rahaa muihin virvokkeihin. (Antaa
lompakostaan setelin). Pitäkää iloa ja laulakaa!
_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet kiittä härra patruuna. Mutta mine pyytä
anteeksi, mine pite anta joku papperi härra patruunalle, anteeksi, kun
mine vaiva.
(Antaa papereita patruunalle.)
_Patruuna_ (Silmäilee papereita jonkun aikaa). Jaha, jaha... Kuka nämä
on kirjoittanut?
_Työnjohtaja_. Mine apulainen, Eettu Kanttola...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Erittäin hieno käsiala!... Ja tekö olette
tehneet nämä kaupat?
_Työnjohtaja_. Hän teke kauppa möös... hän osa hyvästi tinkki
talonpoika kans...
_Patruuna_. Jaha, jaha... tämähän on vallan mainiota! Tynnyri rukiita
kolmella korilla olutta... ja entäs nämä muut vielä! Sellaisia kauppoja
ei tee joka mies. Hän kelpaisi vaikka työnjohtajaksi.
_Työnjohtaja_. Mutt' hän ei ossa prykkätä olvi...
_Patruuna_. Tosiaankin niin taitaa olla, mutta hän on tehnyt edullisia
kauppoja... hän on nerokas poika. Mikä hänen nimensä taas olikaan?
_Työnjohtaja_. Eettu Kanttola...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Kantola!... Käskekää tänne tuo Kantola, minä
tahdon hänet palkita.
_Työnjohtaja_. Meinako patruuna teke Kanttola töönjohtaja, mutt' mine
sano, ett hän ei ossa prykkätä olvi...
_Patruuna_. Teidän ei tarvitse pelätä... voinhan minä hänet muutenkin
palkita.
_Työnjohtaja_. Kuten härra patruuna käske.
(Menee).
_Patruuna_. Minä tarvitsen apulaisen... ja hän on siihen sopiva... olen
kiitollinen hänelle ja sen tahdon vielä osoittaa... hänet otan
konttoristikseni. (Rouva ja Liisa tulevat; Liisa menee ulos toisesta
ovesta. Iloisesti.) Jaha, jaha... No hyvää huomenta, pikku rouvani!
Kuinka vietit ensimäisen yösi täällä, Ellen?
_Rouva_. Erinomaisesti! Nukuin erittäin hyvin.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Se on sangen hauskaa! Toivon, että viihdyt
täällä hyvin.
_Rouva_. Kyllä luulen viihtyväni... onhan täällä kauniit seudut. Tuo
tehdas ehkä alussa häiritsee, mutta siihenkin ajan pitkään tottuu...
Mutta emmehän me kauan täällä olekaan, vai kuinka, Alfred? Matkustamme
ulkomaille, sinunhan täytyy hoitaa terveyttäsi... Ulkomailla on paljon
kuuluisia kylpypaikkoja ja siellä kyllä tulet terveeksi...
_Patruuna_. Niin, niin, mutta emme nyt ainakaan kohta voi matkustaa,
emme voi...
_Rouva_. Miksi emme voisi jo heti? Parempi olisi kuta pikemmin...
voithan esimerkiksi myödä tehtaan.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Niin, niin, älähän nyt hermostuta minua...
_Rouva_ (Erikseen). Hermostuuko hän niin vähästä?
_Patruuna_. Tänne tulee nyt työnjohtajan apulainen, jos et tahdo olla
läsnä, niin mene huoneeseesi siksi aikaa.
_Rouva_. Miksikä niin? Minä tahdon myöskin oppia tuntemaan työväkeä,
voinhan minä olla täällä.
_Patruuna_. Jaha, jaha... No se on tavallaan hyvä... hän on nerokas
poika. Otan hänet ehkä konttoristikseni, jos sinä suostut. Kun hänen
nyt aluksi pitäisi työskennellä tässä huoneessa ja hän siis tulisi
usein olemaan sinun näkyvissäsi, niin en tahdo ottaa häntä, jos hän on
sinusta vastenmielinen.
(Eetu tulee sisään.)
_Eetu_ (Kumartaa; kainosti). Patruuna kutsui minua...
_Patruuna_ (Katselee pitkään Eetua). Jaha, jaha... Tekö olette Eetu
Kantola?
_Eetu_. Niin, herra patruuna.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Tahdon esittää teidät rouvalleni! (Rouva
kättelee Eetua, joka on aivan hämillään). No, ei pidä kainostella,
herra Kantola! Käykää istumaan, tahdon vähän puhua kanssanne.
_Rouva_ (Patruunalle). Minä suostun, voit ottaa tämän nuoren miehen
apulaiseksesi. (Erikseen). Tuo sama miellyttävä poika tarjosi minulle
kukkavihkon, kun tulimme.
(Istuutuvat).
_Patruuna_. Te olette tehneet hyviä kauppoja herra Kantola, eikö totta?
_Eetu_. Niin, olen ostanut jonkunverran viljaa...
_Patruuna_. Jaha, jaha... Sellainen kaupanteko on minulle hyvin
edullista... te olette saaneet viljaa erittäin halvalla, se todistaa
teillä olevan kykyä kauppa-asioihin... ja teillä on mainio käsialakin.
Minulla on nykyään liian paljon työtä yksinäni ja sitäpaitsi olen jo
vanha ja...
_Rouva_ (Erikseen). Liiankin vanha.
_Patruuna_. ... hermostunut. Olen päättänyt nyt ottaa itselleni
apulaisen, te lienette siihen toimeen sopiva. Siis otan teidät...
saatte tehdä kaupat oman mielenne mukaan ja hoitaa kaikkia muitakin
liikeasioitani.
_Eetu_. Mutta se olisi liian suuri kunnia...
_Patruuna_. Te sen ansaitsette, jos nimittäin itse haluatte... Enhän
minä tietysti voi pakoittaa. Miettikää asiaa... kykyä teillä kyllä on.
_Eetu_ (Iloisena). Minä otan vastaan tarjoomanne toimen ja koetan
toimia parhaani mukaan... kiitän samalla luottamuksestanne, herra
patruuna.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei mitään kiittämistä, ansionne vaan täten
palkitsen. Nyt aluksi saatte työskennellä tässä huoneessa, kunnes
saamme rakennetuksi erityisen konttorihuoneuston.
_Rouva_. Mutta sehän on tarpeetonta... uuden rakentaminen tuottaisi
sinulle vaan turhaa huolta... onhan meillä kylliksi huoneita, tämä
huone voi aivan hyvin olla konttoorihuoneena.
_Patruuna_. Minusta on aivan yhdentekevää, kuten vaan tahdot... ja mitä
te siihen sanotte, herra Kantola?
_Eetu_. Kuten vaan herra patruuna tahtoo.
_Rouva_. Toivotan teille onnea alkavassa toimessanne ja toivon, että
hyvin siinä viihdytte.
(Patruuna soittaa, Paavo tulee).
_Eetu_. Nyt saan ehkä mennä...?
_Patruuna_. Ei, ei, istukaa, että saamme juoda onneksenne. Tuo kaksi
pulloa parasta viiniä, Paavo, ja lasit!
_Paavo_. Kuten käskette, herra patruuna.
(Menee).
_Patruuna_. Viinivarastoni on oivallinen, vai mitä arvelet, Ellen?
_Rouva_. Kyllä todellakin! Eilen illalla join tokaieria, se oli
parasta, mitä koskaan olen maistanut... kyllä tekin pidätte siitä,
herra Kantola.
_Eetu_. En ole koskaan maistanut viiniä...
_Rouva_. Mitä! Ettekö ole koskaan maistaneet viiniä?
_Patruuna_. Se ei ole ihme, täällä maalla on paljon sellaisia.
_Rouva_ (Erikseen). Siis vielä aivan viaton! (Ääneen). Silloin ette
vielä ole nauttineet elämästä... Mitä olisi minun elämäni ilman viiniä?
(Paavo tuo tarjottimella kaksi pulloa ja lasit).
_Paavo_. Täällä on herra Virtala, hän tahtoisi tavata herra patruunaa.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Siis lisää seuraa. Käske hänet sisään.
(Paavo menee).
_Rouva_. Kuka hän on? Tunnenko minä hänet?
_Patruuna_. Kauppias Virtala, etkö muista? Hän oli täällä eilen
illalla.
(Virtala tulee).
_Virtala_. Anteeksi, taisin tulla sopimattomaan aikaan?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei suinkaan, ei suinkaan... olkaa hyvä ja
käykää istumaan... tämä nuori herra on konttoristini Kantola ja rouvani
te jo tunnette.
_Virtala_. Minulla oli onni tulla esitellyksi rouvalle eilen illalla.
Vielä kerran kiitän hauskasta illasta...
_Patruuna_ (Kaataa lasiin). Juokaamme malja apulaiseni onneksi! Toivon,
että aina voisin olla teihin tyytyväinen. (Toiset ottaa lasinsa, paitsi
Eetu). No, ettekö tahdo kilistää?
_Eetu_ (Epäröiden). Mutta...
_Rouva_ (Houkuttelevasti). Mutta tämähän on vaan viatonta viiniä,
ottakaa minä pyydän.
_Virtala_. Niin, eihän tämä vaarallista ole.
(Eetu ottaa lasinsa).
_Rouva_. Tämä on erinomaista! (Kaikki kilistävät Eetun kanssa ja
juovat). Kas niin, nyt teitte mielikseni, herra Kantola. Mutta
juokaamme vielä meidänkin onneksemme!
(Täyttää uudelleen lasit, juovat).
_Virtala_. Sinä olet onnistunut saamaan mainiota tokaieria, olet
luultavasti suoraan tuottanut ulkomailta?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Juu minulla on hyvin varustettu viinikellari.
_Virtala_. Kieltämättä oivallinen. Mutta minulla olisi eräs tärkeä
asia, voisinko saada puhua kahdenkesken?
_Patruuna_. Jaha, jaha... Voimmehan siirtyä toiseen huoneeseen.
(Menee Virtalan kanssa).
Rouva: No miltäs viini tuntuu ensikerralla?
_Eetu_. Kyllä tämä on hyvää. (Rouva täyttää taas lasit).
_Rouva_. Teidän pitää saada enemmän viiniä... se on terveellistä.
Maljanne, herra Kantola! (Juovat). Olkaamme ystäviä... jos minulle
tulee täällä ikävä, niin keksikää te jotain huvia, niinhän, herra
Kantola!
_Eetu_. Kyllähän maallakin huvia löytyy, metsästysretkiä, veneretkiä...
_Rouva_ Niin tosiaankin, te saatte järjestää jonkun retken... ehdotan
heti herroille jotain huvia...
(Menee samasta ovesta kuin edellisetkin).
_Eetu_. Isä oli oikeassa! Täällä on viettelyksiä... Noin kaunista
viettelijää ei voi vastustaa... eikähän minun olisi sopinutkaan
kieltää... Olen nyt heidän palveluksessaan.
Esirippu laskee.
KOLMAS NÄYTÖS.
Näyttämö sama kuin edellisessä. Patruuna istuu lepotuolissa aamutakkiin
pukeutuneena.
_Patruuna_ (Surullisena). Voi minua onnetonta miesparkaa... hän ei
rakasta minua, sen olen monesti huomannut. Hän tuli puolisokseni vaan
rahojen tähden, luuli pääsevänsä ulkomaille... Mutta lääkäri kielsi
minua matkustamasta, sanoi matkan vaan enemmän rasittavan pilaantuneita
hermojani... silloin hän rupesi julkeasti minua soimaan, hän, josta
alussa uskoin ainoastaan hyvää! Minun olisi pitänyt noudattaa tuon
uskomattoman naisen oikkuja, mutta minä rakastin enemmän henkeäni... ja
siitä hän ei pitänyt... nyt hän halveksii minua... ei välitä vähääkään
minusta! Olihan se erehdys minultakin, miksi menin vanhana naimisiin.
Mutta myöhäistä on nyt katuminen... olen mennyttä miestä!
(Eetu tulee; on muodinmukaisesi puettu).
_Eetu_. Hyvää huomenta, herra patruuna!
_Patruuna_. Jaha, jaha... huomenta, huomenta, poikaseni!
_Eetu_. Te olette niin sairaannäköinen, ettekö ole nukkunut?
_Patruuna_. En poikaseni, minä en saa unta. Hermoni ovat liiaksi
rasittuneet... suurimman osan yötä istuin tuossa lepotuolissa...
minulla on raskaita suruja poikani.
(Nousee tuolista).
_Eetu_. Teidän pitäisi koettaa unhottaa surut ja olla iloisempi...
_Patruuna_ (Katkerasti). Niin, jos voisin. Ette tiedä, poikani, mikä
mieltäni painaa. (Painaa kädellään rintaansa). Ah, taas tuntuu tuossa
niin pahalta, voih!
(Alkaa horjua).
_Eetu_. Mikä teille tuli, herra patruuna? Minä kutsun rouvan...
(Saattaa patruunan tuolille).
_Patruuna_. Ei, antakaa olla! Hän vielä makaa... ah tätä tuskaa...
_Eetu_. Ehkä on parasta, että menette vuoteeseenne, minä saatan.
_Patruuna_. Jaha, jaha... Niin ehkä on parasta, että menen lepäämään...
kyllä minä jaksan mennä yksinäni, ryhtykää vaan työhönne, poikani!
(Erikseen). Minulla on sentään uskollinen palvelija, ainoa, johon voin
luottaa.
(Menee hiljalleen).
_Eetu_ (Istuutuu kirjoituspöydän ääreen). Ei ole ukosta enää eläjäksi,
vaan mitäpäs minä siitä! Mitäs tässä turhaa surkuttelee... (Rupeaa
kirjoittamaan). On tämä sentään toista, kuin maankyntö, en enää kotiin
lähtisi mistään hinnasta. Patruuna on minulle hyvä mies ja rouva onkin
kuin itse enkeli... minulla on kerrassaan herraspäivät! Se oli onnen
potkaus se ensimäinen viljakauppa, patruuna ihastui siitä ikihyväksi.
Nyt on jo tehty sellaisia kauppoja paljon ja aikatavalla petetty
talonpojantolvanoita... onhan patruuna tosin viimeaikoina käskenyt
maksaa vähän paremmin, sanoi liian petoksen tuntoaan vaivaavan... Mutta
minun tuntoani ei vähääkään vaivaa, vaikka maksankin vähemmän ja pistän
loput omaan taskuuni... hyvä palkka vielä lisäksi, mikäs tässä on
rikkaaksi tullessa! Viiniä saa kellarista ja olutta, mutta eihän sitä
viitsi enää juodakaan...
(Liisa tulee).
_Liisa_. Oliko patruuna täällä istumassa, kun herra tuli?
_Eetu_. Eihän se sinulle kuulu!
_Liisa_. Mutta minun pitää mennä auttamaan rouvaa hänen
pukeutuessaan...
_Eetu_. No se ei taas minulle kuulu.
_Liisa_ (Erikseen). Mokomakin tässä vielä ylpeilee! Entinen
torpanpoika!
_Eetu_. Mitä sinä vielä mutiset?
_Liisa_. Enpähän juuri mitään. (Menee rouvan huoneen ovelle). Ah, johan
rouva onkin pukeutunut! (Rouva tulee). Rouvan olisi pitänyt soittaa,
olisinhan minä tullut auttamaan.
_Rouva_ (Nauraen). Olenko minä sitten mikä nukke, etten milloinkaan saa
itse päälleni?
_Liisa_. Ei, mutta...
_Rouva_. Menehän nyt, en tarvitse tällä kertaa apuasi.
(Liisa menee).
_Rouva_ (Menee Eetun luo). Hyvää huomenta, herra Kantola! (Tervehtii).
Tiedättekö, että minulla on niin hirveän ikävä... pian kuolen täällä
maaelämän hiljaisuudessa... En päässyt ulkomaillekaan, vaikka mieheni
ensin lupasi.
_Eetu_. Mutta hänhän on sairas... hän ei saa matkustaa...
_Rouva_. Hän vaan teeskentelee, ilkiö... hän ei tahdo kuulla
pyyntöjäni...
_Eetu_. Lääkärihän on kieltänyt...
_Rouva_. Olisihan hän yhtähyvin voinut käskeäkin. En minä vaan viihdy
täälläkään... Toista olisi jossain suuressa kylpypaikassa ulkomailla...
siellä olisi elämää... Ja tekin kerran lupasitte minulle, herra
Kantola, tehdä täällä oloni hauskaksi, lupasitte toimittaa huvia.
_Eetu_. Olenhan minä koettanut parhaani mukaan, olen puuhannut monta
huvitilaisuutta.
_Rouva_. Sitä en todellakaan voi kieltää, mutta mitä seuraa niissä on?
En voi kärsiä noita vakavia maanviljelijöitä ja kauppioita, aina vaan
ovat samallaisia nahjuksia... ja sairas mieheni...
_Eetu_. Enhän minä sille voi mitään. Ja jos heitä ei olisi, niin
silloin ei olisi sitäkään seuraa.
_Rouva_. Mutta voisimmehan me huvitella -- kahden. Se olisi minusta
paljon hauskempaa.
_Eetu_. Eihän se olisi sopivaa...
_Rouva_. Te olette yhä vieläkin niin hirveän kaino, te ette vielä tiedä
miten suuressa maailmassa eletään.
_Eetu_. Enhän minä luule enää niin kainokaan olevani...
_Rouva_. Kyllä olette, mutta teidän pitää nauttia enemmän viiniä...
Oletteko tänä aamuna saaneet ollenkaan?
_Eetu_. En, tulin vast'ikään.
_Rouva_. Mutta teidän täytyy saada, se tekee rohkeammaksi, se poistaa
kokonaan kainouden... Viiniin tahdon minäkin unhottaa ikäväni...
unhottaa kaikki! (Soittaa; Paavo tulee). Tuo viiniä Paavo, kaksi
putelia ja parasta, ymmärrätkö? (Paavo epäröi). Etkö aijo totella
minua!
(Paavo menee.)
_Eetu_. Mutta jos patruuna tulee?
_Rouva_. Patruuna! Hänestä emme välitä vähääkään! Juomme kahden... ja
pois kainous!
_Eetu_. Tyyntykää, tyyntykää hyvä rouva!
(Paavo tuo tarjottimella kaksi pulloa ja kaksi lasia).
_Rouva_. Entäs kolmas lasi?
_Paavo_. Kenelle?
_Rouva_. Patruunalle tietysti!
_Paavo_. Tuon hetipaikalla.
(Menee).
_Rouva_ (Erikseen). En tahdo, että palvelijat vielä tietäisivät.
(Ääneen). Miehenihän vielä makaa...
_Eetu_. Hän oli lepotuolissa istumassa, kun tulin, sanoi menevänsä
lepäämään... hän oli hyvin sairaannäköinen.
(Paavo tuo lasin.)
_Rouva_. Nyt saat olla rauhassa. (Paavo menee). Kas niin! nyt on meillä
viiniä. (Istuutuu Eetun viereen ja täyttää lasit). Katsokaas, kuinka
kirkkaasti se helmeilee! Aivan kuin kristalli... maljanne, herra
Kantola! (Juovat). Tämä rohkaisee, lämmittää ja innostaa!
(Täyttää uudelleen lasit).
_Eetu_. Minulla on vielä paljon tärkeitä töitä... minun ei nyt...
_Rouva_. Mutta minä pyydän, minä käsken! Juokaa, antakaa töiden olla!
(Antaa lasin Eetun käteen, juovat).
_Eetu_. Mutta nyt pitää minun kirjoittaa.
(Yrittää kirjottaa).
_Rouva_. Te ette saa nyt kirjoittaa! (Ottaa kynän pois hänen
kädestään). Teidän täytyy pitää minulle seuraa.
(Antaa taas viiniä Eetulle).
_Eetu_. Te olette niin äärettömän hyvä, rouva! (Kuuluu askelia). Ah,
joku tulee, poistukaa rouva, poistukaa, ettei mitään epäiltäisi!
(Rouva menee huoneeseensa; Kantola tulee).
_Eetu_ (Erikseen). Peijakas!
_Kantola_. Hyvää päivää, poikani!
_Eetu_ (Ynseästi). Päivää.
_Kantola_. Oletko kokonaan unhottanut meidät, kun et ole tullut käymään
kotona? Kohta on puoli vuotta kulunut, kun viimeksi kävit... äitisi on
heikkona sairaana, ja Hilma... hänen laitansa on surkuteltava...
_Eetu_. Eihän minulla ole aikaa.
_Kantola_. Hilma on tullut niin kummalliseksi... hän istuu tuntikaudet
ja tuijottaa vaan eteensä... luulen, että hän on vähän mielenviassa. Ja
se on sinun syysi...
_Eetu_. Kuinka niin?
_Kantola_. Vieläkö kysyt... etkä ole tietävinäsi, mitä olet tehnyt
hänelle... Tyttöraukka unissaankin puhelee lapsesta.
_Eetu_. Lapsesta? Mitäs se minulle kuuluu!
_Eetu_. Se kuuluu sinulle! Sinä olet hänet vietellyt. Tule heti
kotiin... hän voisi pelastua hulluksi tulemasta...
_Eetu_. Se on vale! Minä en ole missään tekemisissä hänen kanssaan,
enkä voi nyt tulla kotiin sillä minulla on paljon työtä...
_Kantola_. Poikani, sinä olet väärällä tiellä... olen kuullut sinusta
huonoja uutisia... sinä olet ruvennut juomaan ja nytkin on pöydälläsi
pulloja...
_Eetu_. Juon ainoastaan viiniä, sitä tarvitsee virkistykseksi näin
rasittavassa työssä.
_Kantola_. Onhan sinulla ollut seuraakin..
_Eetu_. Niin, juomme tavallisesti patruunan kanssa.
_Kantola_. Palaja väärältä tieltä poikani ennenkuin se on myöhäistä...
kuule isäsi varoittavaa ääntä...
_Eetu_ (Suuttuneena). Eikö teillä ole muuta asiaa?
_Kantola_. Tee parannus poikani, muista velvollisuutesi Hilmaa kohtaan,
tule kanssani kotiin...
_Eetu_. Se on mahdotonta! Ja sitäpaitsi minulla on nyt kiire, patruuna
voi tulla minä hetkenä hyvänsä; hän ei pidä siitä, että täällä käy
vieraita...
_Kantola_. Älä hylkää, poikani, isäraukkasi varoittavaa ääntä...
_Eetu_ (Vihaisesti). Ah, te kiusaatte minua ja häiritsette työtäni...
poistukaa!
_Kantola_. Onko sinulla sydäntä ajaa pois isäsi, kun hän tahtoo neuvoa
sinua?
_Eetu_ (Kiihtyneenä). Menkää, menkää!
_Kantola_. Minä menen... tuskin tulen enää toiste sinua varoittamaan.
Mutta muista, poikani, kerran joudut tilille sydämettömyydestäsi!
Hyvästi, poikani...
(Menee).
_Eetu_. Kaikkiin tässä vielä pitää joutua! Olisikohan todellakin niin
hullusti Hilman kanssa?... Mutta mitäpäs minä siitä... häntä ei
kumminkaan uskota. Voihan Vilppulan Kustaa ottaa hänet... sille pojalle
kyllä kelpaa, kun vielä vähän maksan. (Soittaa. Paavo tulee). Muista
Paavo, että pidät huolen sisääntulijoista, muista, että tuollaisia ei
saa laskea.
_Paavo_. Mutta hänhän oli herran...
_Eetu_. Vaiti! Sellaisia ei saa laskea! Mene! (Paavo menee). En tahdo
enää olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Miltä se nyt näyttäisi,
jos minä, herra, ottaisin Hilman? Ei, siitä ei tule mitään... täytyy
antaa suora tieto hänelle. Saakeli kumminkin!...
(Rouva tulee).
_Rouva_. Joko se meni?
_Eetu_. Jo.
_Rouva_. Kuka se oli?
_Eetu_. Eräs kylänukko... olisi myynyt viljaa...
_Rouva_. He vähän häiritsivät meitä, nyt juomme uudelleen... Miksi te
olette niin hämillänne herra Kantola?
_Eetu_. Minäkö? En ollenkaan...
_Rouva_. Olette levoton, sen huomaan... mutta viini poistaa
levottomuuden!
(Kaataa lasiin).
_Eetu_ (Erikseen). Nyt on viini hyvään tarpeeseen, se todellakin
poistaa levottomuuden.
(Juovat).
_Rouva_. On sentään hyvä, että mieheni viinikellari on niin hyvin
varustettu, vaikka hän itse ei siitä paljonkaan välitä... Mutta
voimmehan me sensijaan nauttia siitä, kyllä hän toista hankkii, kun
entinen loppuu...
_Eetu_ (Innostuneena). Te olette niin hyvä minua kohtaan, rouva...
_Rouva_. Miksi rouva! Sanokaa minua Elleniksi, sinutelkaa minua!
_Eetu_. Mutta minähän olen palvelijanne...
_Rouva_. Se ei tee mitään; minun silmissäni ette ole palvelija... siis
"sinunmaljat"! (Juovat). Sinä olet niin kaunis, Eetu!
_Eetu_. Ja sinä olet aivan hurmaava, Ellen!
_Rouva_. Minä rakastan... minä jumaloin sinua, suutele minua, Eetu!
(Painaa päätään Eetun rintaa vastaan). Sinä olet niin kaunis! Suutele
minua!
(Eetu suutelee; samassa näkyy patruuna huoneensa ovella,
hän yrittää mennä heidän luokseen, mutta alkaa horjua.)
_Patruuna_ (hurjasti). Jaha, jaha... Hänkin! Oo, te olette kaikki
kurjia pettureita! (Pitelee kädellään rintaansa). Oh, minä en jaksa...
voi teitä, petturit!
(Horjuu tuolille; rouva ja Eetu hypähtävät pelästyneinä ylös).
_Eetu_. Patruuna!
_Rouva_. Herra Jumala! Mieheni!
_Patruuna_. Te konnat, tahdotte murhata minut! Ai, kun koskee tuohon...
_Rouva_. Minä saatan sinut vuoteeseesi... tarvitset lepoa.
(Menee patruunan luo).
_Patruuna_. Älä koske minuun kurjilla käsilläsi, sinä uskoton nainen...
oh, tuntuu niin pahalta, minä kuolen...
_Eetu_. Teidän täytyy mennä vuoteeseen!
(Taluttaa patruunan pois).
_Rouva_. Herra Jumala! Hänellä on vaarallinen kohtaus! Paavo, Paavo!
(Paavo tulee). Juokse pian hakemaan lääkäriä, patruuna on vaarallisesti
sairastunut, mene pian!
(Paavo menee).
_Eetu_ (Tulee patruunan huoneesta). Hän on aivan tunnoton, täytyy saada
lääkäri!
_Paavo_ (Tulee). Herra tohtori tulee juuri... hän oli tulossa patruunaa
katsomaan.
(Lääkäri tulee).
_Rouva_. Pian, pian, herra tohtori! Mieheni on vaarallisesti
sairaana...
_Lääkäri_. Onko hän taaskin saanut kohtauksen?
_Rouva_. On... erittäin vaikea kohtaus.
(Menevät patruunan huoneeseen).
_Paavo_. Sattuipa tohtori parhaiksi joutumaan... patruuna joi ehkä
liiaksi...
(Katsoo viinilaseja; Liisa tulee).
_Liisa_. Mitä sinä niitä tutkit...
_Paavo_. Patruuna on vaarallisesti sairaana... arvasinhan minä...
kolmatta lasia ei käytetty!
_Liisa_. Mitä sinä nyt höpiset?
_Paavo_. Rouva on juonut konttoristin kanssa...
_Liisa_. No jo nyt jotain! On siinäkin rouva! (Kuuntelee patruunan oven
takana). Sieltä kuuluu korinaa!
_Paavo_. Tule pois, jos avaavat oven, niin huomaavat että kuuntelet.
(Lääkäri, rouva ja Eetu tulevat, Liisa ja Paavo menevät.)
_Lääkäri_. Tämän kyllä tiesin jo edeltäpäin, mutta en aavistanut, että
se niin pian tapahtuisi... (Rouva on itkevinään). Niin, halvaus on
tapahtunut, sille ei voi enää mitään. Minun täytyy mennä toisen sairaan
luo. Hyvästi, koettakaa lohduttaa itseänne!
(Menee).
_Rouva_. Hän on kuollut!
(Menee huoneeseensa).
_Eetu_ (Istuu kirjoituspöydän ääreen, soittaa. Paavo tulee). Käske
tänne Kustaa Vilppula, ilmoita samalla työmiehille että patruuna on
kuollut. (Paavo menee). Minun täytyy esittää Kustaalle tärkeä asia, jos
hän suostuisi ottamaan Hilman, niin saisin hänestä olla rauhassa...
Tässä pääsee vielä kukaties patruunaksi... eihän minun mitenkään sovi
häntä ottaa... Patruuna on nyt poissa... mutta mitäpäs minä sitä
surkeilen...
(Kustaa tulee, on hiukan humalassa).
_Kustaa_ (Hyräilee). Ja pappa se sanoi, että ostetaan talo...
_Eetu_. Älä nyt turhia renkuta, minulla on sinulle tärkeätä asiaa...
_Kustaa_. Mikäs hälinä täällä talossa nousi niin äkkiä?
_Eetu_. Patruuna on kuollut.
_Kustaa_. Vai kuollut... älähän peijakas... no, johan tuo joutikin.
Sinä olet siis herra tässä talossa.
_Eetu_. En nyt jouda pilapuheisiin... tahdon esittää sinulle erään
asian.
_Kustaa_. Anna kuulua...
_Eetu_. Sinähän haluaisit akan itsellesi.
Kustaa: Kyllä se mukiin menisi...
_Eetu_. Voisit ottaa meidän Hilman'... hänen laitansa on vähän pahoin
päin, mutta ethän sinä siitä välitä... ymmärräthän... kyllä minä
maksan.
_Kustaa_. Älä sinä saakeli minua sentään niin hupsuna pidä...
_Eetu_. Mitä sinä tarkoitat?
_Kustaa_. Enhän minä sentään hullua tyttöä huoli... en peijakas, en
huoli.
_Eetu_. Eihän Hilma mikään hullu ole...
_Kustaa_. Kuului tulleen hulluksi, niin puhuivat... Ja pappa se sanoi,
että ostetaan...
_Eetu_. Mene hiiteen siitä renkuttelemasta!
_Kustaa_. Kyllähän tästä päästään! (Mennessään). Ja pappa se sanoi,
että...
_Eetu_. Oliskohan Hilma todellakin mielenviassa? Olkoon! Minkäpäs minä
sille mahdan. En tahdo olla missään tekemisissä heidän kanssaan...
parasta on matkustaa etemmäksi maailmalle, ettei joudu mihinkään
selkkauksiin.
(Rouva tulee huoneestaan).
_Rouva_. Nyt ei ole miehestäni enää vastusta! Nyt voimme matkustaa
kahden kesken ulkomaille, Eetu! Järjestämme pian asiat... miehelläni ei
ole sukulaisia, eikä muita perillisiä, minä saan kaikki... Lähdethän
kanssani, Eetu?
_Eetu_. Mielelläni, rakas Ellen, en minäkään viihdy enää täällä
kolkossa Suomessa. (Erikseen). Ja minulla on syytä matkustaa.
_Rouva_. Siis pois täältä hiljaisuudesta suureen maailmaan...
nauttimaan elämästä.
(Hilma tulee sisään mielipuolen tavoin Paavon vastuksista
huolimatta; hänen hiuksensa on hajallaan ja pukunsa
epäjärjestyksessä).
_Hilma_. Missä on patruuna? Hän on ryöstänyt Eetuni... antakaa hänet
pois... antakaa!
_Eetu_. Vie pois, Paavo, tuo hullu nainen! Mitä hänellä on täällä
tekemistä!
(Paavo kulettaa Hilman pois, joka mennessään yhä
toistaa sanojaan ja vaikeroi.)
_Rouva_. Huh, tuota kauheaa! Pelästyin hirveästi! Kuka hän oli?
Tunsitko hänet?
_Eetu_. En tuntenut. Hän oli kai joku mielipuoli... (Erikseen,
tuskaisena). Hän oli niin hirveän näköinen. Uh! En tahdo toiste häntä
nähdä... Pois täältä... pois... pois...
Loppu.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PATRUUNAN PALVELUKSESSA***
******* This file should be named 53167-8.txt or 53167-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/1/6/53167
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
