The Project Gutenberg eBook of Kosinta, by Anton Tshehov
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
will have to check the laws of the country where you are located before
using this eBook.
Title: Kosinta
Yksinäytöksinen pila
Author: Anton Tshehov
Translator: Reino Silvanto
Release Date: April 20, 2023 [eBook #70602]
Language: Finnish
Produced by: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSINTA ***
KOSINTA
Yksinäytöksinen pila
Kirj.
ANTON TSHEHOV
Suomentanut
Reino Silva [Reino Silvanto]
Näytelmäkirjasto 45
Helsingissä,
Yrjö Weilin,
1908.
HENKILÖT:
TAPANI PIIPPURINEN, tilanomistaja,
NAIMA: hänen tyttärensä, 25-vuotias.
JUHANA LOMONEN, Piippurisen naapuri, terve, hyvin syötetty,
mutta kovin luulosairas tilanomistaja.
Tapahtuu Piippurisen maatilalla.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Näyttämö:
Piippurisen vierashuone. Perällä ja vasemmalla ovi, oikealla ikkuna,
jonka edessä sohva, pöytä, tuoleja j.n.e.
Piippurinen ja Lomonen joka tulee perältä, on puettu frakkiin ja
Valkosiin hansikkaihin.
PIIPPURINEN (Mennen häntä vastaan). Kyyhkyseni, kenen tässä näenkään!
Naapuri Lomonen! Hyvin hauskaa! (Kättelee Lomasta). Tämä on kerrassaan
ilonen yllätys, kaunokaiseni... Kuinka jaksatte?
LOMONEN. Kiitoksia kysymästä. Mutta kuinka te oikein voitte?
PIIPPURINEN. Pikku hiljalleen, hyvä ystäväni. Mutta istukaa, pyydän
nöyrimmästi... Ei ole oikein noin unohtaa naapurinsa, hyvä... Mutta
miksi olette noin virallinen ja juhlallinen, kyyhkyseni? Frakissa,
hansikkaissa ja niin pois päin. Ehkä olette matkalla jonnekin, minun
kalleimpani?
LOMONEN. Ei. Tulin teille vain, kunnioitettava herra Tapani Piippurinen.
PIIPPURINEN. No, mutta miksi oikein frakissa, ihanaiseni? Aivan kuin
uuden vuoden tervehdyksellä!
LOMONEN. Niin, nähkääs, asia on siinä, että... (ottaa hiljaan hänen
käsivartensa ympäri kiinni). Minä tulin luoksenne, kunnioitettava
Tapani-naapurini, häiritäkseni teitä eräällä pyynnöllä. Tämä ei ole
ensi kerta kun minulla on kunnia kääntyä apua anoen puoleenne, ja te
olette aina, niin sanoakseni... mutta, suokaa anteeksi, minä olen
liikutettu. Minä juon ensin vähän vettä, kunnioitettava herra
Piippurinen. (Juo).
PIIPPURINEN (Syrjään). Tuli
pyytämään rahaa, mutta enpäs annakka! (Hänelle). Niin kaunoiseni, mitä
asiaa teillä olisi?
LOMONEN. Niin... niin, nähkääs. Kunnia Tapaninpoika... a-anteeksi, Tapani
Kunnianpoika... se tahtoo sanoa, minä olen kovin liikutettu, niinkuin
suvainnette nähdä... Sanalla sanoen, ainoastaan te voitte auttaa minua,
vaikka, tietysti, minä en millään lailla ole ansainnut ja... ja... enkä
omista oikeuttakaan luottaa teidän apuunne...
PIIPPURINEN. Ah, älkäähän nyt noin kierrelkö ja kaarrelko, kaunoiseni!
Puhukaa suoraan! No?
LOMONEN. Heti... heti paikalla. Asia on se, että minä tulin pyytämään
teidän tyttärenne, Naima neidin kättä.
PIIPPURINEN (Iloissaan). Pikku mukulani! Enkelini! Hyvä Juhana Lomonen!
Sanokaa se vielä kerta... minä en kuullut oikein, oikein selvään!
LOMONEN. Minulla on kunnia pyytää...
PIIPPURINEN (Keskeyttäen). Kyyhkyseni!... Minä olen niin iloinen ja niin
pois päin... Kas, juuri niin ja niin edespäin. (Syleilee häntä).
Kauan olen toivonut. Se on ollut minun ainainen toivomukseni. (Pudottaa
kyyneleen). Minä olen aina teitä, kalleimpani, rakastanut omana
poikanani. Antakoon Jumala teille rauhaa ja sopua, rakkautta ja niin
poispäin... minä olen sitä kovin toivonut. Mutta miksi minä seison tässä
kuin tolvana? Ällistyin ilosta, ällistyin aivan! Oh, minä kaikesta
sydämestäni... Käyn heti kutsumassa Naimaa tänne ja niin poispäin.
LOMONEN (Liikutettuna). Kunnioitettava herra Piippurinen, mitä te
luulette, suostuukohan tyttärenne?
PIIPPURINEN. Tuollainen kaunis mies, kuinka ei hän suostuisi! Hän on
jo varmaan rakastunut kuin kissa, ja niin poispäin... Heti! (Menee
sivulle).
TOINEN KOHTAUS.
Lomonen (yksin).
LOMONEN. Kylmä... Minä vapisen aivan kuin olisi tutkinto tulossa. Mutta
pääasia on: tehdä luja päätös. Jos tuumailee kauan, horjuu epävarmana
sinne tänne, puhuu paljon ja odottaa ihannetta tai todellista
rakkautta, niin sillä tavoin ei tule naimisesta mitään. Brrr!... Kylmä!
Naima neiti on mainio emäntä, sivistynyt, eikä hullumman näkönenkään...
no, mitäs muulla väliä? Kas, kuinka mielenliikutuksesta minun
korvissani alkaa soida. (Juo vettä). Olla naimatta ei enää käy
päinsä... Ensiksi, olen jo kolmekymmentä viisi vuotias, ikä, joka,
niin sanoakseni, on arveluttava. Toiseksi, minä olen säännöllisen,
johdonmukaisen elämän tarpeessa... Minulla on sydänvika, kova
sydämentykytys, olen sitäpaitsi herkkätuntoinen ja melkein aina hyvin
liikutettu... Nytkin minun huuleni väräjävät ja oikeassa silmälautasessa
joku aivan hieno verisuoni hermostuttavasti hyppelee... Mutta kaikkein
kauheinta — se on uni. Tuskin olen mennyt vuoteeseen ja juuri
alkanut nukahtaa, kun vasemmassa kyljessä jokin yht'äkkiä rapsahtaa
ja olkapäässä ja pääkopassa alkaa takoa... Minä hyppään ylös kuin
mieletön, kävelen sitten jonkun aikaa edes ja takaisin, kunnes taas
menen maata. Olen juuri nukahtaa, kun kyljessä taas rapsahtaa. Ja sillä
tavoin saattaa kaksikymmentä kertaa...
KOLMAS KOHTAUS.
Naima Piippurinen ja Lomonen.
NAIMA (Tulee sivulta). No, kas vaan! Tekö täällä olettekin ja isäni
sanoi: menehän sinne, kauppias tuli tavaroita hakemaan. Hyvää päivää,
herra Lomonen!
LOMONEN. Päivää, kunnioitettava neiti Naima!
NAIMA. Suokaa anteeksi, että minulla on esiliina yllä ja että muutenkin
olen näin kotoisessa komennossa... Me perkaamme herneitä kuivattaviksi.
Mutta miksi ette ole pitkään aikaan käyneet meillä? Istukaa!...
(Istuvat). Tahdotteko syödä vähän aamiaista?
LOMONEN. Ei kiitoksia, minä olen jo syönyt.
NAIMA. Pankaa tupakaksi... Täällä olisi tulitikkuja... Nyt on ihana ilma,
vaan eilen oli sellainen sade, etteivät työmiehet koko päivänä tehneet
mitään. Montako lapoota heiniä olette koonneet? Ajätelkaas, kun minä
niin ahnehdin, että niitätin koko niityn, vaan nyt pelkään heinien
mätänevän. Parempi olisi ollut vielä odottaa jonkun aikaa. Mutta
mitä tämä on? Tehän olette frakissa, kuten näyttää! Suuri uutinen!
Pitoihinko olette matkalla, vai? Mutta te olette tullut kauniimmaksi...
Todellakin, miksi olette noin keikarimainen?
LOMONEN (Liikutettuna). Nähkääs, kunnioitettava neiti... Asia on se,
että minä olen päättänyt pyytää teitä kuulemaan minua... Tietysti te
hämmästytte jopa suututtekin, mutta minä... (erikseen). Kauhean kylmä!
NAIMA. Mikä asia se olisi? (Äänettömyys). No?
LOMONEN. Minä koetan puhua lyhyesti. Te tiedätte kunnioitettava neiti,
että minulla jo kauan, aina lapsuudesta saakka, on ollut kunnia tuntea
teidän perheenne. Minun täti-vainajani ja hänen miehensä, joilta minä,
kuten suvainnette tietää, sain perinnöksi maatilan, käyttäytyivät aina
syvällä kunnioituksella teidän isäänne ja äiti-vainajaanne kohtaan.
Leinosten ja Pippuristen suvut elivät aina mitä ystävällisimmissä,
saattaapa sanoa, sukulaissuhteissa. Sitä paitsi, kuten tiedätte, minun
maani rajottuvat teidän maihinne. Jos suvaitsette muistella, niin minun
Härkähakani ulottuu aivan teidän Koivistoonne saakka...
NAIMA. Anteeksi, että keskeytän. Te sanotte "minun Härkähakani"...
Tokkohan se haka kuuluu teille?
LOMONEN. Minulle juuri...
NAIMA. No, älkäähän nyt! Härkähaka on meidän, eikä teidän!
LOMONEN. Eipäs, minun, kunnioitettava neiti Piippurinen.
NAIMA. Se on minulle uutinen. Mitenkä se olisi teidän?
LOMONEN. Mitä... mitenkä? Minä puhun siitä Härkähaasta, joka kiilana
pistää teidän Koiviston ja Palosuon väliin.
NAIMA. No, niin, niin... Se on meidän...
LOMONEN. Ei, te erehdytte, kunnioitettava neiti Piippurinen, se on
minun.
NAIMA. Muistelkaapas vaan tarkemmin, herra Lomonen! Onko se jo kauankin
ollut teidän?
LOMONEN. Mitä "kauankin?" Mikäli minä muistan, on se aina ollut meidän.
NAIMA. Tämän te otaksuttavasti pyytänette anteeksi!
LOMONEN. Papereistahan se näkyy, kunnioitettava neiti. Härkähaka on
joskus ollut riidan alaisena — se on totta; mutta nykyään kaikki
tietävät, että se on minun. Eikä siinä mitään riitelemistä voi
ollakaan. Tarkastelkaammehan vähän asiaa. Täti-vainajani iso-äiti
antoi tämän haan teidän isänne iso-isän talonpoikain määräämättömäksi
ajaksi ja korvauksetta käytettäväksi siitä, että polttivat tiilejä
iso-äidille. Teidän isänne iso-isän talonpojat käyttivät tätä hakamaata
maksutta noin neljäkymmentä vuotta ja tottuivat pitämään sitä omanaan,
vaan sitten, kun annettiin ohjesääntö...
NAIMA. Ei ensinkään niin kuin te sanotte! Sekä minun iso-isäni että
hänen isänsä laskivat, että heidän maansa ulottuu aina Palosuohon
saakka — siis Härkähaka oli meidän. No, mitä riitelemistä siinä olisi?
— en ymmärrä. Tämä on jo harmittavaa!
LOMONEN. Minä näytän teille talonkirjat, hyvä neiti!
NAIMA. Ei, te joko yksinkertaisesti laskette leikkiä tai ärsytätte
minua... Mikä yllätys! Me olomme hallinneet maata jo lähes kolmesataa
vuotta, kun yht’äkkiä ilmotetaan, ettei maa ole meidän! Herra
Lomonen, suokaa anteeksi, mutta niinä en saata uskoa korviani... Minä
en siitä haasta paljoakaan piittaa. Eihän siellä ole kuin kahdeksan
tynnörin-alaa, joka maa maksaisi siinä tuhannen markan paikoilla,
vaan minua kiusaa epärehellisyys. Puhukaa mitä hyvänsä, vaan
epärehellisyyttä en voi sietää.
LOMONEN. Minä rukoilen teitä, kuunnelkaa minua loppuun! Teidän isänne
iso-isän talonpojat, kuten minulla jo oli kunnia sanoa teille, polttivat
minun tätini isoäidille tiilejä. Tädin iso-äiti, tahtoen tehdä heille
mieluisan...
NAIMA. Iso-isä, iso-äiti, täti... en niinä siitä mitään ymmärrä!
Härkahaka on meidän, ja siinä kaikki.
LOMONEN. Minunpas!
NAIMA. Meidän! Vaikkapa te kaksi päivää todistaisitte ja pukisitte
yllenne tusinan frakkeja, niin se on meidän, meidän, meidän!... En
tahdo teidän omaanne, vaan en halua myöskään menettää omaani... Oli
miten hyvänsä!
LOMONEN. Minä, neiti Piippurinen, en tuota hakamaata tarvitse, vaan
minä olen periaatteen kannalla. Mutta jos haluatte sen, niin sallikaa
minun lahjottaa se teille.
NAIMA. Minä itse voin lahjottaa sen teille, se on minun!... Tämä on,
herra Lomonen, vähintäänkin kovin kummallista! Tähän päivään saakka
olemme pitäneet teitä hyvänä naapurina, ystävänä, viime vuonna me
lainasimme teille puimakoneemmekin, jonka tähden me puimme viljamme
vasta marraskuussa, vaan te siitä huolimatta käyttäydytte meitä kohtaan
aivan kuin me olisimme mustalaisia. Lahjotatte minulle minun omaa
maatani. Suokaa anteeksi, mutta tätä ei olisi odottanut naapurilta! Se
on julkeutta, jos niin tahdotte...
LOMONEN. Teidän mielestänne minä siis olen anastaja? Armollinen neiti,
minä en ole milloinkaan anastanut toisen maata enkä sentähden salli
kenenkään syyttää itseäni tästä... (Menee nopeasti karahvin luo ja juo
vettä). Härkähaka on minun!
NAIMA. Valhetta! Meidän!
LOMONEN. Minun!
NAIMA. Valhetta! Minä näytän teille! Tänään jo lähetän meidän
heinämiehet Härkähaan niitylle!
LOMONEN. Mitä?
NAIMA. Meidän miehet niittävät tänään jo hakaniityn!
LOMONEN. Mutta minä annan heille selkään!
NAIMA. Sitä ette uskalla!
LOMONEN (Tavottaa sydäntään). Härkähaka on minun! Ymmärrättekö? Minun!
NAIMA. Älkää huutako, olkaa hyvä! Kotonanne voitte huutaa ja sähistä
kiukusta, mutta täällä pyydän pysymään alallanne!
LOMONEN. Ellei, armollinen neiti, minulla olisi tätä kauheata,
tuskallista sydämen tykytystä, elleivät verisuonet jyskyttäisi
ohimoillani, niin minä puhuisin kanssanne toisin! (Huutaa). Härkahaka
on minun!
NAIMA. Meidän!
LOMONEN. Minun!
NAIMA. Meidän!
LOMONEN. Minun!
NELJÄS KOHTAUS.
Edelliset ja Piippurinen.
PIPPURINEN (Tulee sivulta). No, mitä nyt? Mitä te huudatte?
NAIMA. Isä, selitä tälle herralle, kenelle Härkähaka kuuluu: meille vai
hänelle?
PIIPPURINEN (Lomoselle). Kyyhkyseni, Härkähaka on meidän!
LOMONEN. Hyvänen aika, herra Piippurinen, kuinka se olisi teidän?
Ajatelkaa nyt toki! Minun tätini iso-äiti antoi sen määrätyksi ajaksi
maksutta teidän isoisänne talonpoikain käytettäväksi, Talonpojat
käyttivät sitä neljäkymmentä vuotta hyväkseen ja tottuivat siihen,
niinkuin omaan, kun annettiin ohjesääntö...
PIIPPURINEN. Sallikaa, kalleimpani... Te unohdatte, että juuri
talonpojat eivät maksaneet teidän iso-äidillenne ja niin poispäin,
sillä Härkähaka oli silloin riidanalaisena ja niin poispäin. Mutta nyt
jokanen koiranleuka tietää, että se on meidän. Te ette, nähtävästi, ole
nähnyt karttaa.
LOMONEN. Mutta minä näytän toteen, että se on minun!
PIIPPURINEN. Ette näytä, rakkaani!
LOMONEN. Näytän varmaan!
PIIPPURINEN. Naapuri-kulta, miksi noin huudatte? Huudolla juuri te ette
mitään näytä toteen. Minä en tahdo teidän omaanne, enkä aio luopua
omastani. Ja miksi niin? Jos kerran niin pitkälle tullaan, armahani,
että te aiotte siepata hakamaan ja niin poispäin, niin minä mieluummin
lahjotan sen talonpojille kuin teille. Niin juuri!
LOMONEN. En ymmärrä! Mikä oikeus teillä on lahjottaa toisen omaisuutta?
PIIPPURINEN. Sallikaa minun itse tietää, onko minulla oikeus vai ei.
Minä en, nuorimies, ole tottunut siihen, että minun kanssani
keskustellaan tuohon tapaan ja niin poispäin. Niin, nuorimies, minä
olen puolet vanhempi teitä ja pyydän puhumaan kanssani ilman
kiihtymystä tai sentapaista.
LOMONEN. Ei, te pidätte minua vaan hölmönä ja teette minusta pilkkaa!
Sanotte minun maata teidän omaksenne ja sitten vielä tahdotte, että
olisin kylmäverinen ja puhuisin kanssanne ihmisten tavoin? Niin eivät
hyvät naapurit käyttäydy, herra Piippurinen! Te ette ole naapuri, vaan
väkivallan tekijä!
PIIPPURINEN. Mitä? Mitä te sanoitte?
NAIMA. Isä, lähetä heti miehet sinne hakaniitylle!
(Lomoselle).
PIIPPURINEN. Mitä te sanoitte, armollinen herra?
NAIMA. Härkähaka on meidän, enkä minä anna perään, en, en, en!
LOMONEN. Sen saamme nähdä! Minä näytän oikeudessa, että se on minun.
PIIPPURINEN. Oikeudessa? Haastakaa vaan oikeuteen, armollinen herra,
ja niin pois päin! Haastakaa! Minä tunnen kyllä teidät, te odotatte
vaan tilaisuutta päästäksenne vehkeilemään ja niin poispäin... Senkin
juonittelija! Koko teidän sukunne on ollut riidanhaluinen! Koko!
LOMONEN. Pyydän, älkää loukatko minun sukuani! Leinosten suvussa ovat
kaikki olleet rehellisiä, eikä ole ollut ketään, joka olisi joutunut
oikeuteen tuhlaamisen tähden, niinkuin teidän setänne!
PIIPPURINEN. Mutta teidän Lomosten suvussa kaikki ovat olleet hassuja!
NAIMA. Kaikki, kaikki, kaikki!
PIIPPURINEN. Iso-isänne oli juoppohullu ja nuorempi tätinne karkasi sen
arkkitehdin kanssa ja niin poispäin...
LOMONEN. Ja teidän äitinne oli ontuva (tavottaa sydäntään). Aih!
Kyljessä rapsahti... Päässä jyskyy... Herranen aika!... Vettä!
PIIPPURINEN. Vaan teidän isänne oli kova kortinlyöjä ja ahmatti!
NAIMA. Ja täti sellainen juoru-akka, että niitä on vähän!
LOMONEN. Aih, vasen jalka on puutunut... Te olette vehkeilijä... Oh,
sydän!... Eikä se ole kenellekään enää salaisuus, että te ennen vaaleja
kavalsitte... Silmissäni säkenöi.... Missä on minun hattuni?
NAIMA. Kurjaa, epärehellistä, inhottavaa!...
PIIPPURINEN. Ja te itse olette oikea luihu, viekas ja juonikas ihminen!
Niin juuri!
LOMONEN. Kas tuossa on hattuni... Aih, sydän... Minne mennä? Missä ovi?
Oh!... Kuolen, luultavasti... Jalkani on hervoksissa... (Menee ovelle
perällä).
PIIPPURINEN (Hänen jälkeensä). Älköön teidän jalkanne koskaan enää
astuko minun talooni!
NAIMA. Vetäkää oikeuteen, niin saamme nähdä!
LOMONEN (Poistuu horjuen).
VIIDES KOHTAUS.
Piippurinen ja Naima.
PIIPPURINEN. Piru vieköön! (Käy kiihtyneenä edes takasin).'
NAIMA. Millainen lurjus! Uskoppas vielä hyviin naapureihin!
PIIPPURINEN. Ilkiö! Hernemaan pelotin!
NAIMA. Mokomakin epäsikiö! Anasti toisen maata ja kehtaa vielä kinata.
PIIPPURINEN. Ja tuo kummitus rohkenee käydä kosimassa ja niin poispäin!
Niin? Kosimassa?
NAIMA. Kosimassa?
PIIPPURINEN. No, kuinkas sitten! Tuli tänne juuri vartavasten sinua
kosiakseen.
NAIMA. Minua kosiakseen? Miks'et sinä aikasemmin sanonut tätä minulle?
PIIPPURINEN. No, sentähdenhän oli frakinkin ylleen pannut! Mokomakin
makkara! Rasvakuono!
NAIMA. Minua kosimassa? Ah! (Kaatuu voihkien nojatuoliin). Tuokaa
takasin! Takasin! Ah! Takasin!
PIIPPURINEN. Takasin? Kuka?
NAIMA. Pikemmin, pikemmin! Paha olla! Takasin! (Hysterinen kohtaus).
PIIPPURINEN. Mikä nyt on? Mikä sinua vaivaa! (Pitelee päästään kiinni).
Minä olen onneton ihminen! Ammun tai hirtän itseni! Minua kidutetaan!
NAIMA. Minä kuolen! Takasin!
PIIPPURINEN. Äsh! Heti! Älä kilju! (Juoksee perälle ulos).
NAIMA (Voihkien). Mitä me olemmekaan tehneet! Takasin! Takasin!
PIIPPURINEN (Tulee juosten takasin). Hän tulee heti ja niin poispäin!
Piru vieköön! Uh! Puhu itse hänen kanssaan, sillä minä en ainakaan
tahdo...
NAIMA (Voihkii). Takasin!
PIIPPURINEN (Huutaa). Hän tulee, hän tulee, etkö sinä kuule, kun
sinulle sanotaan! Oh, kyllä on hommaa olla täysikasvuisen tyttären
isänä! Minä leikkaan kurkkuni poikki! leikkaan varmaan! Lomosta
haukuttiin, häväistiin, ajettiin ulos, ja kaiken tämän sinä... juuri
sinä!...
NAIMA. Eihän, sinä, sinä!...
PIIPPURINEN. Minähän olen syyllinen, kas niin! (Lomonen näyttäytyy
perä-ovella). No, puhu itse hänen kanssaan.
(Menee sivulle).
KUUDES KOHTAUS.
Naima ja Lomonen.
LOMONEN (Tulee perältä uupuneena). Kauhea sydämentykytys... Jalka on
puutunut... ja kyljessä rapsaa...
NAIMA. Suokaa anteeksi, herra Lomonen, me taisimme kiivastua... Nyt minä
ymmärrän; Härkähaka on todellakin teidän.
LOMONEN. Sydämeni jyskyttää niin tavattomasti... Niin, Härkähaka on
minun... Kummassakin silmälautasessa räpyttää niin hermostuttavasti...
NAIMA. Niin, teidän se on, teidän... Istukaa!... (Istuvat). Me olimme
väärässä...
LOMONEN. Minä periaatteen kannalta... Eihän se maa niin kallis ole, vaan
periaate on kallis...
NAIMA. Niin juuri, periaate... Mutta puhutaan nyt jostaan muusta.
LOMONEN. Etenkin, koska minulla on todistukset siihen. Kun nimittäin
minun tätini iso-äiti antoi sen teidän isänne iso-isän talonpojille...
NAIMA. Riittää, riittää jo siitä... (Erikseen). En tiedä, mistä
oikein alkaisi... (Hänelle). Aiotteko piakkoin mennä metsästämään?
LOMONEN. Teirejä ampumaan aion mennä heti kun vaan saan viljat
korjuun, kunnioitettu neiti Naima. Mutta oletteko kuullut! Ajatelkaas
mikä onnettomuus minulle on tapahtunut! Minun koirani "Hessu", jonka
suvaitsette tietää, on alkanut ontua.
NAIMA. Mikä vahinko! Mutta mistä se on tullut?
LOMONEN. En tiedä... Mahdollisesti se on nyrjähtänyt tai toiset koirat
purreet... (huokaa). Minun paras koirani, puhumattakaan rahasta! Minä
maksoin Rauhalalle siitä kolmesataa markkaa.
NAIMA. Liikaa maksoitte, herra Lomonen!
LOMONEN. Minusta taas se oli vähän maksettu. Koira on kerrassaan mainio!
NAIMA. Isä maksoi "Ressu"-koirastaan vaan kaksisataa, ja onhan Ressu
sentään paljon parempi teidän Hessua!
LOMONEN. Ressu parempi Hessua! Mitä te nyt... (nauraa). Ressu parempi
Hessua!
NAIMA. Tietysti parempi! Ressu on vielä nuori eikä ole penikoinut,
mutta sen parempaa ei ole koko koiramaailmassa.
LOMONEN. Sallikaa, neiti Piippurinen, te vallan unohdatte, että
Ressulla on lyhyt alaleuka ja sellainen koira on huono käymään kiinni.
NAIMA. Lyhyt alaleuka! Tuon kuulen nyt ensi kerran!
LOMONEN. Vakuutan teille, että alaleuka on lyhempi kuin yläleuka.
NAIMA. Oletteko mitanneet sitten?
LOMONEN. Olen. Ajamaan se kyllä kelpaa, tietysti, mutta mitä tulee
hakemiseen, niin tuskinpa vaan...
NAIMA. Ensiksikin meidän Ressu on puhdasrotuinen, täysiverinen, se on
"Jehun" ja "Tossakan" penikka, mutta teidän kirjavanahkaisesta ei saa
selvää mitä rotua se on... Sitäpaitsi vanha ja kuiva kuin hevoskaakki...
LOMONEN. Vanha kyllä, mutta minä en sittenkään vaihtaisi sitä viiteen
Ressuun. Ja kuinka saattaisinkaan! Hessu — se on koira, vaan Ressu...
onpa naurettavaa edes kinastella Sellaisia kuin teidän Ressunne,
on jokusella koirakauppiaalla, niitä on kuin itikoita iltasin.
Neljänneksessä olisi kylliksi hintaa.
NAIMA. Teillä, herra Lomonen, on tänään pahuksenmoinen halu kinata
vastaan. Milloin pistää päähänne, että Härkähaka on teidän, milloin on
Hessu parempi Ressua. Minä en pidä siitä, että ihminen ei puhu sitä,
mitä ajattelee. Tiedättehän te kumminkin mainiosti, että Ressu on sata
kertaa parempi teidän... tuota pököä Hessua. Miksi te siis puhutte
vastaan?
LOMONEN. Minä huomaan, neiti Piippurinen, että te pidätte minua sokeana
tai peräti hölmönä. Käsittäkää nyt kuitenkin, että teidän Ressunne
alaleuka on lyhyt!
NAIMA. Valhetta!
LOMONEN. Lyhyt kun lyhyt!
NAIMA (Huutaa). Valhetta!
LOMONEN. Miksi te huudatte, armollinen neiti?
NAIMA. Mutta miksi te sitten puhutte pötyä? Tämä on kiusallista! Olisi
jo aika ampua teidän Hessunne ja kumminkin kehtaatte verrata sitä
meidän Ressuun.
LOMONEN. Anteeksi, mutta minä en jaksa jatkaa tätä riitaa. Minulla on
sydämen tykytys.
NAIMA. Minä olen huomannut: ne metsästäjät, jotka eniten riitelevät, ne
vähimmin ymmärtävät.
LOMONEN. Armollinen neiti, pyydän, olkaa vaiti... Minun sydämeni
halkea... (Huutaa). Olkaa vaiti!
NAIMA. En ole, ennenkuin myönnätte, että Ressu on sata kertaa parempi
teidän Hessuanne!
LOMONEN. Sata kertaa huonompi! Jospa se mätänis siihen paikkaan!
Aih!... rap... rapsaa!..
NAIMA. Mutta teidän rujossa Hessussa ei ole edes mätänemisen varaa,
sillä se on jo mätä!
LOMONEN (Itkee). Pitäkää suunne kiinni, sillä minulla on sydämenrepeämä!
NAIMA. En pidä!
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Edelliset ja Piippurinen.
PIIPPURINEN (Tulee). No, mitä nyt taas?
NAIMA. Isä, sano suoraan, omantunnon mukaan: kumpi koira on parempi —
meidän Ressu vai hänen Hessu?
LOMONEN. Piippurinen, rukoilen teitä, sanokaa ainoastaan: onko teidän
Ressulla lyhyt alaleuka vai ei! Sanokaa: on vai ei?
PIIPPURINEN. Jos niin olisikin, niin, mitäs sitte? Sekö muka olisi
tärkeätä! Mutta näillä seuduin ei sen parempaa koiraa löydy ja niin
poispäin!
LOMONEN. Mutta onhan minun Hessu-koirani sentään parempi? Omantunnon
mukaan!
PIIPPURINEN. Älkää kiihtykö, ystäväni... Katsokaas teidän koirallanne
on kyllä hyvät ominaisuutensa... Se on rotukoira, vahvarakenteinen,
jyrkkälonkkainen ja niin poispäin. Mutta tällä koiralla, jos tahdotte
tietää, kaunoiseni, on kaksi korvaamatonta vikaa: se on vanha ja
lyhytkuonoinen.
LOMONEN. Anteeksi, minulla on sydämentykytys... Käykäämme tosi-asioihin...
Suvaitkaapas muistella miten Luikkarisen niityillä minun Kessuni
ajoi kreivin Hellu-koiran kanssa aivan rinnan, vaan teidän Ressunne oli
jäänyt kokonaisen virstan jälelle.
PIIPPURINEN. Niin jäikin, kun kreivin metsävahti löi sitä seipäällä.
LOMONEN. Ja se oli oikein, sillä kun muut koirat ajoivat kettua, alkoi
Ressu lampaita nylkeä!
PIIPPURINEN. Se on valhe!... Mutta, kyyhkyseni, jättäkäämme tämä riita,
sillä minä olen kovin tulinen. Hän löi sentähden, koska pisti kateeksi
katsella vierasta koiraa... Niin juuri! Kaikki ovat kateita! Ette
siis tekään, armollinen herra, ole ilman tätä syntiä! Tuskin olette
huomanneet jonkun metsämiehen koiran olevan paremman teidän Hessuanne,
kun heti alatte... tämä... tuo... hänen... minun... ja niin poispäin...
Muistanhan minä kaikki!
LOMONEN. Muistan minäkin!
PIIPPURINEN (Matkien). Muistan minäkin... No, mitä te muistatte sitten?
LOMONEN. Sydämenty... tyky... Ja-jalka on puutunut... En voi...
NAIMA (Matkien). Sydämenty... tykytys... Mikä metsämies te olette?
Teidän pitäisi maata tuvan uunilla ja surmata syöpäläisiä, eikä ajaa
kettuja takaa! Sydämentykytys...
PIIPPURINEN. Todellakin, mikä metsästäjä te olette? Teillä kun on
tuollainen sydämentykytys, tulisi teidän istua kotona, eikä kieppua
satulassa. Ja hyvä jos te todella metsästäisitte, vaan kun te ajatte
metsään saadaksenne riidellä ja häiritä muitten koiria ja niin
poispäin. Minä olen tulinen, jättäkäämme siis tämä sikseen, koska te
ette olekaan mikään metsämies?
LOMONEN. Entä oletteko te sitten metsästäjä? Te menette metsään
liehakoidaksenne itsenne kreivin suosioon jopa juonitellaksenne...
Sydän!... Te olette juonittelija!
PIIPPURINEN. Mitä? Minä juonittelija? (Huutaa). Suus kiinni!
LOMONEN. Juonittelija!
PIIPPURINEN. Lurjus! Koiranleuka!
LOMONEN. Vanha rotta! Jesuiitta!
PIIPPURINEN. Suus kiinni, tai minä ammun sinut jollakin pyssy-rähjällä
niinkuin peltokanan! Lörpöttelyä!
LOMONEN. Kaikki tietävät, että — oh, sydän! — että vaimovainajanne
tukisteli teidä... Aih! Ja-jalka... ra-rapsaa... Minä kaadun, kaadun!
PIIPPURINEN. Ja sinä olet emäntäpiikas tohvelin alla!
LOMONEN. No, kas, kas niin... Nyt sydän halkes! Olkapää helti... Missä
on minun olkapääni?... Kuolen! (Kaatuu nojatuoliin). Lääkäri! (Menee
tainnoksiin).
PIPPURINEN. Poika-nulikka! Keltanokka! Lörppösuu! Minun on paha olla!
(Tuo vettä). Paha olla!
NAIMA. Tuommonen metsästäjä! Ette pysy edes hevosen selässä!
(Isälleen), Isä! Mikä häntä vaivaa? Isä! Katsohan, isä! (Vaikeroi).
Lomonen! Hän on kuollut!
PIIPPURINEN. Minun on paha olla! Henkeä ahdistaa!... Ilmaa!...
NAIMA. Hän on kuollut? (Nykii Lomosta hihasta). Lomonen! Hyvä Lomonen!
Mitä me olomme tehneet? Hän on kuollut! (Kaatuu nojatuoliin).
Lääkäri, lääkäri! (Hysterinen kohtaus).
PIIPPURINEN. Oh!... Mitä nyt? Mikä sinun on?
NAIMA (Voihkii). Hän kuoli!... kuoli!
PIIPPURINEN. Kuka kuoli? (Katsottuaan tarkemmin Lomosta). Todellakin!
Kuoli! Herranen aika! Vettä! Lääkäriä!... (Tarjoaa Lomoselle vettä vieden
lasin suuhun). Juokaa!... Ei, ei juo... Hän on siis kuollut ja niin
poispäin... Onnettomin olen ihmisistä! Miksi en ammu kuulaa kallooni?
Miksi en vieläkään ole leikannut kurkkuani poikki? Mitä odotan? Antakaa
minulle veitsi! Antakaa pyssy! (Lomonen hievahtaa). Hän virkoo...
Juokaa vettä!... Niin...
LOMONEN. Säkeniä... Sumua... Missä minä olen?
PIIPPURINEN. Naikaa pian nyt — ja sitte hiiteen! Hän suostuu kyllä.
(Yhdistää Lomosen ja Naiman kädet). Hän suostuu ja niin poispäin.
Minä siunaan teitä ja niin poispäin. Mutta jättäkää minut vaan
rauhaan!
LOMONEN. No? Mitä? (Kohoten). Ketä?
PIIPPURINEN. Hän suostuu! No? Suudelkaa nyt ja... ja piru teidät
sitten vieköön!
NAIMA (Voihkii). Hän elää... niin, niin, kyllä minä suostun...
PIIPPURINEN. Suudelkaa!
LOMONEN. No? ketä? (Hän ja Naima suutelevat). Hyvin hauskaa...
Sallikaahan, mistä on kysymys? Jaa, niin, ymmärrän... Sydän... rapsaus...
Minä olen onnellinen, rakas Naima... (suutelee hänen kättään). Jalka on
puutunut...
NAIMA. Minä... minä olon myöskin onnellinen...
PIIPPURINEN. Aivan kuin raskas kuorma olisi pois hartioilta... Ah!
NAIMA. No.. . myöntäkää edes nyt, että Hessu on huonompi Ressua.
LOMONEN. Parempi!
NAIMA. Huonompi!
PIIPPURINEN. No, nyt alkaa perhe-onni! Samppanjaa!
LOMONEN. Parempi!
NAIMA. Huonompi, huonompi, huonompi!...
PIIPPURINEN (Huutaen muita kovemmin). Samppanjaa! Samppanjaa!
Esirippu alas.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOSINTA ***
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg™ electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation's website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
