The Project Gutenberg eBook of Valkeat tunnit
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Valkeat tunnit
Runoja
Author: Antero Kajanto
Release date: December 21, 2025 [eBook #77520]
Language: Finnish
Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus O.Y, 1923
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEAT TUNNIT ***
language: Finnish
VALKEAT TUNNIT
Runoja
Kirj.
ANTERO KAJANTO
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Oy,
1923.
SISÄLLYS:
Valkeat tunnit
I
Niin silloin
Nuori kevät
Maaliskuu
Huhtikuu
Pieniä pirstoja
Kutsu juhlaan
Myöhäiskevään onni
Hiirenkorvalla lehdet
Helluntaisointuja
Juhannuksen laulu
Rantakalliolla
Uimarannassa
Kesäpäivä
Hippaa leikkivi lasten piiri
Kesäilta
Kesää
Keskikesän laulu
On kypsä puolain
Lintu puussa
II
Syysakordi
Kuolleet ulpukat
Hiljaisia sanoja
Siipirikkona
Talvea
Soivat talven taikakellot
Jäähileitä
Sylvesterin yönä
III
Pegasus
Totuus minusta
Lukinverkko
Ihmisen osa
Katkelma
Sydän
Joulukellot
Sydämen haudalla
Elegia korkeimmalle
Runo
VALKEAT TUNNIT.
Valkeat tunnit valkean kevään,
syntymishumalaan syleilevään
päihtyvät värit ja veret.
Syttyvät nurmikot, lehtipuut lehtii,
vuokot ja orvokit onneensa ehtii,
— juhlivat Jumalaa meret.
Valkeat tunnit, — hääilomaljaan
tarttuvat kädet ja triumfivaljaan
tuloa vartovi väki.
Tunne ei ihminen ikävää toviin,
ripisee riemua poloisiin poviin;
— kukahtaa kuusikon käki.
Valkeat tunnit valkean kevään,
minäkin sieluni syleilevään
hukutan nuoreen huumaan.
Minäkin kannustan orhini juoksuun,
runomaan ylpeiden yrttien tuoksuun
ja kevätyön karkeloon kuumaan.
I.
NIIN SILLOIN.
On poissa vielä ne päivän pälvet,
ja poissa suvien sulot muut.
Maa talven tai'an on kahlevanki,
ei lehtiverhossa pihapuut.
On aatos arka niin paljon vailla,
yön pilvet tummat käy päällä pään.
Soi tuulet tuskaansa korpimailla,
ja luonto kuolla on ikävään.
Mutt' konsa koivuihin urvut puhkee,
ja metsät tuoksuvat mäntypuin,
kun rantakaisloja laine lempii,
ja kukat kuiskivat kummeksuin,
on niinkuin siivet ma silloin saisin
ja sinne siirtyisin, aurinkoon,
kuin todet uusimmat unhottaisin,
ja rinta laukeisi lauleloon...
Kun valkoteränsä tuomet saavat,
ja heinät helpeiset heräjää,
kun ilman kansi on sinikirkas,
ja niityt nuorteat vihertää,
on niinkuin elämä itse veisi,
uus usko unihin ulvut lois,
kuin onnen orvokit aukeneisi,
ja tuuli toiveista tarinois'...
NUORI KEVÄT.
Vasta äsken on rajaton avaruus puhdistunut
pimeänvärisistä pilvistä. Sijaan on sijoittunut
vaaleansinistä valoa ja sen keskelle on päivä
pannut uuden uunintäytensä palamaan.
Maahan, kaduille ja talojen katoille on ilmestynyt
ikäänkuin ihania tuttavia, jotka puoliarkoina
tepastellen tappavat aikaa.
Kevätkiireen ajamia ajatuksia on jokainen
nurkka ja soppi täynnä. — Niitä on istahtanut
ikkunalaseille ihmisten asuntoihin armautta tuomaan,
huonekasveille hassuttelemaan ja seinillä
oleville kultakehyksisille kuvatauluille
tuttavallisesti tarinoimaan.
Aivan vajoavat kimaltelevaan kirkkauteen vaivat
ja valitukset.
Silmä näkee ihmeellisiä näkyjä, nuoria ja
terveitä, korva kuulee pelkkää naurua ja ihastelua
ympärillään, aivan kuin olisi parvi pyhiä
neitseitä kiehkurarihmat kepeästi riipuksissa
huhuilemassa ja karkelohyppyjään pitämässä.
— Tähän piipauttaa tuuli pillistään pienen
säveleen.
Nuori kevät kurkkaa piilopaikastaan jonkun
kivimuurin kattoharjan takaa, katsoo puoleen ja
toiseen, viskaa viattoman silmäyksen — toisen
sinne — toisen tänne — ja itsekseen hyvillämielin
hymähtää.
Katujen kirkastuneilla kivillä mennä hipsuttelee
hiljaisia askeleita omissa onnenmietteissään,
ja niiden edellä ja takana vaeltaa ryhmä varjoja —
Jumalankuviksi luotujen ihmisten varjoja — ikään
kuin ilman tarkoitusta ja päämäärää, ikäänkuin
joidenkin tuntemattomien ajamina ja ahdistamina.
Nuori kevät kepsahtaa piilopaikastansa esille.
Uutta aurinkotulta tupsahtaa kaduille ja katoille.
MAALISKUU.
Arkoina hipaisee maaliskuun hankia auringon lylyt,
pihojen valvoo vanhat töllit ja navettahylyt.
Kapse kuuluu ja reenjalan napse kaukaa tieltä,
aisassa vaski vavisten tavaa tuttua kieltä.
Ovien pieliin aurinko-ihme väriä heittää,
lattiapalkkien raotkin kaikki riemulla peittää,
Sipsuttain, hipsuttain ikkunaruuduilla sätehet hiipii,
heleä päivä sinistä sähköä seinille riipii.
— — —
Pisara tippuu pisaran jälkeen räystähän suulta,
— kaunis on kuunnella kulkijan pienen kevähän tuulta.
Sulaa lumi, solisten juoksee ojissa vesi.
Riutuvi, taittuvi, talvi, sun ylpeytesi!
HUHTIKUU.
Huhtikuu!
Avaruus ajatuksia täynnä;
— sini soutaa ja sinessä soudetaan.
Kuin hurskas silmä on aurinko,
lempeä ja leppoinen.
Liuta tuulia lentää
siipiauroillaan halkoen arvoituksellista tyhjyyttä,
missä juoksee joukottain tuoksuja
ikäänkuin sydämestä lähteneitä
laupeita lupauksia.
Huhtikuun huumaavaa ainetta humahtaa
jokaiseen soluun ja suoneen,
veressä tuntuu tuhannen ääntä,
rinnassa ravaavat kuin ratsut
ja aivoissa askartelee
kimppu kirkkaita ajatuksia
aivan kuin juovuttavien juhlapitojen puuhassa.
Toimii kuin totinen ystävä sydän.
Lyönneissä on lempeää kaikua,
hopeaista kuin täysin kypsyneen naisen naurussa.
Valtimo on vavahtelevasta riemusta rikas.
— Sanotaan sielläkin sanoja,
helliä ja herttaisia,
ihan kuin kaikesta
ihmisitsekkyydestä vapaita.
Maa on kuin odottava äiti,
kantaa kohdussaan siunattua siementä,
edeltäkäsin itsekseen ihastelee,
tulevien tuntien tuskia siunaa,
pyhälle Jumalalle puhelee kuin
nöyryys itse.
Huhtikuu!
Ilmassa lentää ihania säveleitä
kuin lyyrasoittimen näppäimiltä pudonneita.
Räystäiltä kuuluu kuherruksen
ja kevätkisailun kirkkaita ääniä.
Siipisulkien sametti värähtelee ja välkkyy
ja auringon liekeissä kaulahöyhenien
kirjavat värit hohtavat ja hehkuvat.
Alhaalla katuojissa solisee ja soi,
ja veden mukana mennä viilettää viri
kuin kevytjalkainen kärppä.
Huhtikuu!
Ihan tahtoo humaltua ihminen!
— Kevät kätkyessään soutaa,
pieniä kätösiään onnellisena ojentelee,
peittonsa alta paljasta jalkateräänsä vilkuttaa,
sopottaa suullaan jotakin käsittämätöntä puoliääneen
ja niin hymyilee kuin hyvä Jumala itse.
PIENIÄ PIRSTOJA.
Sen muistan, kun aikana pienuutein
minä rannan pajusta pillin tein,
kun kivelle istahdin paljain päin
kesävirnat ja kaunokit ympärilläin.
Löi lainehet leikkiä keskenään,
— kivi ymmärsi kiveä vierellään.
Sydän tykytti nuorena rinnassain.
— Minä itkinkö ihminen huomentain?
— En itkenyt, — en... vain kaipailin
elon tunteja kitsaita kyynelin...
Niin kivellä istuin ma paljahin päin
kesävirnat ja kaunokit ystävinäin.
Joen toisella rannalla metsäinen vyö,
helapunainen tupa ja hupina työ.
Pien' sauna ja kota ja kodassa lies',
puunpilkontapuuhassa töllin mies...
Jokilautturi, sidottu aineeseen,
ulos soutavi vesille venheineen,
— ja naiset vaaleissa hatuissaan,
kimonoissa ja harvoissa harsoissaan
ne tuhdoilla istuvat, — mielissä yöt,
— kesän kihlajaismaljat... ja keittiötyöt...
Niin kivellä istuin mä paljahin päin
kesävirnat ja kaunokit ympärilläin. —
KUTSU JUHLAAN.
Tule ystävä — aikana kevään,
tule iltojen hymyilyyn!
Sydän saava on uuden evään
ja antava anteeks' syyn. —
Tule ystävä, — nuortumis-riemun
joka solu jo tunteva on!
Veri voimakas valtimon vie mun
ulos muistojen karsikkohon.
Tule ystävä tuoksujen juhlaan
— maan mullan ja vihreän veen! —
Tule — Askeltes tallata tuhlaan
ma toiveeni havahtuneen.
— — —
Tule ystävä — aikana kevään,
tule iltojen hymyilyyn!
Sydän saava on uuden evään
ja antava anteeks' syyn. —
MYÖHÄISKEVÄÄN ONNI.
Olennon on ympäröinyt onni,
myöhäiskevään onni.
Elämän arkipäiväisyyteen on sekoittunut
juhlamieltä,
kepeää ja kirkasta.
— — —
Metsissä helisee rytmikkäitä säveleitä,
kuulaita ja kimmoisia.
Kirjavakylkiset kalliot kylpevät auringossa,
imevät ilmaa kivisiin kudoksiinsa
ja antavat nuoren nurminousukkaan
hyväillä karkeaa,
vuosien vanhentamaa hipiäänsä.
Ruskearunkoiset petäjävanhukset
ovat ojentaneet rosoiset oksansa
korkeaa sineä kohti.
Nuoren sammalen sametilla
hyppelehtii auringon hymy
aivan kuin keimaileva alastomuus,
ja jossain kauempana
kallistaa heinän korsi kainoa päätään
ja katsoo salavihkaa
ikäänkuin ihailija ihannettaan.
Kevätmultain tuoksu levittää lentimensä
ja alkaa toiverikkaana taivasretkensä
aurinkoa kohti.
Tuuli antautuu avaruuden armoille
ja uskaltautuu uimaan
sähköiseen ilmaan.
— — —
Olennot vapisevat onnessaan,
ja heidän sydämensä
— kaikkien syntyneiden ja syntymistään odottavien
kaipausten äidit —
värisevät nekin onnessaan,
myöhäiskevään onnessa.
HIIRENKORVALLA LEHDET...
Hiirenkorvalla lehdet
puistikon puiden;
kaduilla väkeä kirjavapukuista.
Sinisen ilman alla
nuoret nurmet tuoretta tuoksua täynnä.
Silmissä eloisaa kiiltoa,
poskipäillä tervettä punaa,
askelissa keväisää kepeyttä.
— — —
Parvi valkealakkista ylioppilasnuorisoa,
immet iloisakatseiset,
harsohameissa,
korkeakantaisissa kiiltokengissä,
nilkat sirot piilossa silkkisten sukkain,
vöillä soljet päivässä palavat,
kulmilla kultaa keväisen säteen,
palmikot hopeanauhoilla pantu.
Miehet vaaleanharmaissaan,
käsissä kepit kaartuvapäiset,
leuat sileiksi ajetut.
Minullakin takin rinnuksessa tuoksumassa
napin läpeen pistettynä ruusu,
— tulipunaruusu,
saatu — keltä saatu? —
— tytöltäpä tietenkin...
— — —
Pikarit täynnä kirkasta simaa,
mahlaa kevään,
suonihin käypää.
Pöydillä valkean puhtaat liinat,
kristallimaljakot,
hopeaveitset,
ruskeat, poimuiset toukokuun-leivät;
kaikki kaunihin kevään vuoksi,
nuorten vuoksi,
naisten vuoksi.
— — —
Rinnassa riemu,
lempi ja onni;
huulilla hymy,
äänessä nauru;
jalkojen nousua,
juoksua,
tanssia,
helskettä hilpeää monenmoista.
HELLUNTAISOINTUJA
Sini ilman yllä soutaa,
kiurun huilu helää helkaa;
puiston nuoret tuomet tuoksuu,
tunti kuittaa tunnin velkaa.
Palmikoissa impein hohtaa
silkkirihmat, kirjonauha.
Tahdin itkee vanha viulu,
säestyksen tuuli lauha.
Suven ruusut poskipäillä
niin ne neidot karkeloipi;
helmat heiluu, kengät kopsaa,
alla rintain riemu soipi.
Lipattavi järven laine,
kuovit kutsuu rannikoilla,
vettä lyövät venheen airot,
umpuun puhkee pursut soilla.
Voihkaa tuvan tuuliviiri,
päivän sädelangat loistaa;
kiikut keinuu, laulut raikaa,
kaiku salaa äänet toistaa.
Helää helkaa kiurun huilu,
raitapuissa rastaat raksaa;
puiston nuoret tuomet tuoksuu,
ajan velkaa aika maksaa.
JUHANNUKSEN LAULU.
Sun sylinantoos, aurinko,
taas päihtyy kadut, puistot,
unelmat nuppuun puhjenneet
ja haudan saaneet muistot.
Sun ylpeässä mullassas',
maa, oras onneen ehtii;
häätanhujansa tuoksut käy,
ja kaikki koivut lehtii.
Sun allas, kaunis aurinko,
lyö siipein iskut salaa.
Sun tähtes meren rukous soi,
sun tähtes nurmet palaa.
Ja kitsas aika tunteineen
sun allas tekee työtään;
— niin sydän lyö kuin elo tää
ois poutapäivää myötään.
Taas aatos kesään kypsynyt
se sieluansa tuhlaa;
on verenkäynti valtimon
kuin pyhäisintä juhlaa.
Soi kiurun uskontunnustus
kuin uljain uhma sineen,
ja tuohustuleen keltanot
käy kaunein unelmineen.
Puut vanhat vanhan kaupungin
näin päihtyy suven satuun;
kuin nuortuneina askeleet
lyö iäismykkään katuun.
Näin muisteloista hurskaimmat
nyt uudistua voivat,
kun juhannuksen tanhut käy
ja ylpeet riemut soivat.
RANTAKALLIOLLA.
On päivän valot länteen laskeneet.
Mies, yksin seison rantakalliolla,
nään kuinka loiskii alla vapaat veet
ja kuinka kiiltää kaste kivikolla.
Nään kuinka käyvät lokit lepäämään,
kuin ajaa aalto armotonna toista,
kuin illan sillat tummuu yllä pään,
ja elo sammuu luodon ruohistoista.
Puun lehvää tuuli hiljaa hyssyttää,
yökehrääjän käy hyrräämähän rukki;
päät maksaruohoin nukkumahan jää,
veen pintaan piirtää vanan vanha tukki.
Mies, yksin seison rantakalliolla,
lyö sydän niinkuin jostain syyttäis' se.
Käy kaste leikkiin kiiltäin kivikolla
ja hopein helkkää käen kantele.
UIMARANNASSA.
Mikä on hälinä äärellä hietaisen rannan?
— Immet siellä nuoret, uhkuvarinnat,
hymysuut, ruusuposket,
valkeat hipiät nurmen samettia vasten.
Kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
— Ihailevat siinä salasilmäyksin
nuoret leppäpensaat,
ja hyttyslapset survovat kaiken yllä suudelmahimosta syyhyten.
— Ihopoimuja pitkin päivä sädesuksillaan suihkaa.
Hento leppälintu jossain arkaa säveltään soittaa.
Lahden vesi somasti solisee,
ja rannan kellertävä hiekka
sinisen ilman alla odottaa
kepeän jalkaparin kosketusta.
— Tyttö rantatietä astuu,
auringossa hehkuu päivänvarjon helapunainen vaate,
nuori jalka ketterästi kohoaa,
— nuori jalka... silkkisukka... kiiltokenkä...
Somasti hameenhelmat heilahtelevat.
Istuutuu nurmen sametille tyttö,
katsahtaa hymyillen ympärilleen...
Punatäpläinen pusero lennähtää nuoren leppäpensaan oksalle,
kohoaa ylös vartalo,
suortuvat somasti alas kaulalle valahtavat,
silmät säihkyvät sinen täyttämät,
nousevat ja laskevat rinnat
ikään kehittymisaikaansa päässeet.
Somasti solisee vesi
ja rannan hiekka helisten tervehtii.
Pouta paahtaa ja itikat ympärillä ilakoivat.
Jossain hento leppälintu kaihojaan tinnittää
ja kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
Sepä on hälinä äärellä hietaisen rannan.
KESÄPÄIVÄ.
Lahdella valkeain airojen loiske,
rannalla telmiväin pienien parvet.
Lokkien siivissä hopean välke,
pilvien päärmeissä kirjavat arvet.
Luotojen kivillä aaltojen juoksu,
keulassa purren vaahtojen harjat.
Lampien hetteissä vaanivat varjot,
niityillä punaisten horsmien sarjat.
Tuoksua puutarhan unikkokukkain,
itkua valmiitten, kaatuvain heinäin.
Varpusten virsiä tuulien alla.
Askelten ääniä takana seinäin.
HIPPAA LEIKKIVI LASTEN PIIRI...
Hippaa leikkivi lasten piiri,
niityllä varsat on valloillaan,
kaivonvintti ja vihuriviiri
hiljaa haastavat haaveitaan.
Leiniköt nyökkäävät seppelepäitään,
harakkaa aidalla naurattaa.
Mettiset kukkien kennoista juovat,
raidassa rastahat rallattaa.
Purppura paistaa maalatun talon,
pelto-ojasta kurnutus soi.
Kohdussa koivujen nuorien lehväin
kevään kerttuset karkeloi.
Varpunen veisaa vanhaa virttään
kattotikkailta katsellen.
Kuistilla kertovat piika ja renki
muistoja aikojen menneiden.
KESÄILTA.
Ruistähkät iltalepoon käydä halaa,
on päivän viime säteet sammuneet,
on ruskoruusut kukkaan puhjenneet,
maan nurmivihreet kastettansa valaa.
Käy hyttysparvi suvitanssiin salaa,
on laululintuin äänet vaienneet;
yö hämyharsoon kietoo autereet,
ja lännen puolla ilmanpihat palaa.
Kuu nousee kuni yötä siunaten.
Luo villit tammet viileen siimeksen,
ja onnen entein kukahtelee käki.
Yöperhot ihmisääntä paeten
ne lentää peittoon pensaan hopeisen,
ja unen taikaan uupuu maalaisväki.
KESÄÄ.
Eilen syntyi kesä,
ja tänään ovat jo uusien tuoksujen
juhlapidot puolitiessään.
— Sireenien oksilla palaa
sinipunainen onni,
pihlajien salaisuus on aukaissut nuppunsa
ja angervoiden ihanat kukat
ovat saaneet ihmeellistä seuraa, —
surinaa ja supattelua.
Meren laineet puhelevat
alastomille kallioille
kummallisia asioita,
ja rannan kellertävä hiekka
puhkeaa mykkään iloonsa
miljoonia kertoja.
Kesä temmeltää ja leikkii.
— Pistäytyy pienten, pellavatukkaisten
pojantenavien seuraan,
heittäytyy hiekkakasaan
huolettomaan asentoon,
rakentaa laivoja ja linnoja
ja paukuttaa käsiään ilosta yhteen
kilpaa toisten, samanikäistensä kanssa.
— Siirtyy siitä yksinistuvan
ihmisentyttären luo
rantapenkereen tuoreelle turpeelle,
hypistelee hyppysillään
auringon ruskettamaa jalanselkää,
tunkeutuu tuulen mukana
valkeiden vaatekertojen läpi
ja ikäänkuin tietämättään
puraisee puhdasta ihoa.
Kesä kuppelehtii ja kujeilee.
— Purjehtii puhdasväristen pursien mukana,
istahtaa nuorien naurujen pariin,
meluaa mielin määrin
ja antaa raikkaiden tuulien
ihastella itseään.
— Saaret ja niemet
heittävät salavihkaisia silmäyksiään,
meren suolainen vesi värisee
odotuksen onnesta,
ja koko ilma on
kuin ihanan Jumalan
henkäyksiä täynnä.
* * *
Eilen syntyi kesä,
ja tänään se kehittyi ja kypsyi.
— Kun huomen tulee
on jo onni poissa, —
kukkien kirjavuus katoaa
ja niittyjen ja nurmikkojen
tuohukset ja tuliroihut sammuvat.
— Ihmisentytär
kokoaa kouransa täyteen
rakkaita muistoja
ja rakentaa niistä pyhäkön
itselleen ja
sydämelleen.
KESKIKESÄN LAULU.
Kesä on!
Kesä on!
Helpein hehkuu heinäpellot;
liekit niittynätkelmäin
lekkuu luona veräjäin,
kalkkaa kyyttöin vaskikellot.
Kesä on!
Kesä on!
Taivas pitää yllä poutaa.
Katvehessa koivupuun
paisuu sävel peipon suun.
— Valkeet venheet vettä soutaa.
Kesä on!
Kesä on!
Täyteläinä tähkät kaurain.
Tuntuu tuoksut timotein,
lapset mielin kevennein
yli kenttäin käyvät naurain.
Kesä on!
Kesä on!
Suloansa suvi antaa.
Vettä ulpulammikon
viiltää siipi sinikon,
paahtaa pouta ruohorantaa.
Kesä on!
Kesä on!
Kultaa päivä nuorta viljaa.
Kietoo valkeus vangikseen
onnentäyden orkideen;
helää hellehymnit hiljaa.
ON KYPSÄ PUOLAIN...
On kypsä puolain,
ja lakka kultaa
jo rimpiniittyjen ylle luo.
Niin kuulaan kirkas on ilman kansi,
puun vihryt lehti jo kalvistuupi
ja syksyn tuoksuja tuulet tuo.
Soi pyssyin pauke,
ja ruohorantaan
ui sorsapoikueet piilohon.
Käy viklat veisaten kivikoilla,
lyö kuhankeittäjä kanneltansa,
ja uunilintu soi uneton.
Öin nousee sirppi
kuun kellan-kalpeen,
maa kastekiteissä kimmeltää.
Veen laineen liplatus vieno lakkaa,
suoheinät nyökkäävät nöyrät päitään,
ja sivit surujaan hyräjää.
On kypsä puolain,
ja lakkamarjat
luo ylle rimpien kultavyön.
Mies riihtä puipi,
soi varstan helske,
ja oljet itkevät alla työn...
LINTU PUUSSA.
Piipii lintu
puistikon puussa,
toisille uskoo toiveensa pyhät,
luontoa kiittää,
Luojaa kiittää...
Supattaa korvahan toiselle kaikki:
— »laitamme pesän — sinä ja — minä...
Sisälle käymme
untuvakehtoon,
ilona sopu soma»...
— — —
Päästään päivästä
päivään toiseen,
sininen taivas pesähän tirkkaa;
— »Tip... tip... tip...»,
soi sirkutus pienten,
ja rinnassa onni on oma. —
— — —
Piipii lintu
puistikon puussa.
Mennyt on kesä,
mennyt on lempi...
Täynnä on lakeus lehtien kultaa,
vihurin vilu on siipehen lyönyt.
Piipii lintu,
itkee lintu,
rinnassa raskaat huolet...
II.
SYYSAKORDI.
Elohopea lasissa mittarin
se soutaa syksyisin ennuksin.
Pihatarhain on kukkaset kuihtuneet,
värin vihreän vieneet on viljat veet.
Pois kurjet jo mielivät etelähän;
jää tilhit ja tiltaltit hyräämähän.
Syys harmaja takana ikkunan
kesälehdot kutovi kultahan,
ja verta pihlajat lyödyt saa,
— tomun, ihmisen, osa on odottaa.
Elohopea lasissa mittarin
se soutaa syksyisin ennuksin.
KUOLLEET ULPUKAT.
Kuoli ulvut kultakukat
kylmyyteen,
hyytyi lammen arka aalto
riitteeseen.
Jäätävän sai rannan hiekka
hyväilyn,
päättyi naisen nuori nauru
nyyhkyhyn.
— — —
Poukamassa venherauska
yksinään
unta näkee kuollehesta
kesästään:
Yli lammen uimaan käypi
hiljalleen...
Kultapäiset ulvut nyökkää
toisilleen...
— Juhan-tulten räiskyessä
viulut soi, —
nuoret norjat, intomielet
karkeloi...
— — —
Poukamassa venherauska
yksinään...
— Sadekuuroin kylmäin soitto
yllä pään.
Kuoli ulvut kultakukat
kylmyyteen,
hyytyi lammen arka aalto
riitteeseen.
Jäätävän sai rannan hiekka
hyväilyn,
päättyi naisen nuori nauru
nyyhkyhyn.
HILJAISIA SANOJA.
On ilta, niinkuin usein ennenkin
mä yksin istun haurain haavehin.
Seinillä kuvat kultaraameissaan,
pöydät ja tuolit vaiti paikoillaan;
vain käynti kevyt ehtoon varjojen
soi mykkää hiljaisuutta siunaten...
Mies katson iltaan niinkuin ystävään
ja painan kätten varaan sairaan pään.
— Syän takoo alla kuni kiire ois',
— kuin suuri kaikkeus kutsuis' täältä pois.
Vyö tähtein paistaa ruutuun himmeään;
— mies yhdyn itkettyhyn ikävään.
Soi katutieltä takaa ikkunan
vain käynti jonkun köyhän kulkijan.
Niin katson iltaan niinkuin ystävään
ja painan kätten varaan sairaan pään
SIIPIRIKKONA.
Viekas vieras tyyten tarpoi
rinnastani riemut näin.
Haaveen taittui hauras siipi,
suru sydänsoppeen hiipi
nureksuen, nyyhkyttäin.
Poroks' paloi toiveen tupa,
kaikki särkyi, mitä loin.
Kuihtui kaunis lemmen lehti,
ennen määrää ilta ehti,
huolten sarkan pohjaan join.
Kiertävät nyt viimat mailla,
kohtalosta arpaa lyön.
Kylmää pohtaa talven polut,
voimatonna verisolut
soutaa, vitkaan sykkii syön.
Hoiperrellen, lohdutonna
matkaa jatkan yksinäin
linnun siipirikon lailla,
lemmetönnä, hoivaa vailla,
mennyttäni nyyhkyttäin.
TALVEA.
Alla kylmän lumikerran
huokaa köyhä maa;
puiston puussa varpusvaari
hiljaa valittaa.
Kinos kasvaa kadun varteen,
naukuu jalas reen;
vaskikellon vaisu ääni
hukkuu huurteeseen.
Hallit haukkuu käypäläistä,
köyhää kulkijaa;
pajun paljaan oksapuulla
tilhit tiukuttaa.
Lailla helmein hopeaisten
kiiltää kiteet maan;
talon mykät savupiiput
pitää vahtiaan.
SOIVAT TALVEN TAIKAKELLOT...
Aavan alla
kaikkialla
maahan lumikukat putoo.
Elon ratas käy ja soi,
yössä kylmä karkeloi,
seittejänsä hämy kutoo.
Helmilukuun
valkopukuun
peittyy niityt, nevat, pellot.
Korutonna koivupuu
unelmiinsa unohtuu,
soivat talven taikakellot.
Viluvihmat,
hiuderihmat
lankeavat alas katuun.
Kultaan syttyy pilvivyö,
tuuli talon seinään lyö.
Kuudan paistaa hiihtolatuun.
JÄÄHILEITÄ.
Peittää lumi tienoon karun,
joikuu veri vanhan tarun.
Kristalleihin räystästen
siirtyy sähkö säteiden.
Lasiruutuun huurre jään
havaa tähkää tekemään.
Huonerivi mykkä on,
puiston koivu alaston.
Punatulkku oksallaan
miettii myöhäisonneaan.
Hehkuu hanget, kipenöi,
— laulaa sydän, ikävöi.
Valtimoissa ihmisten
yhtyy jäätä verehen.
SYLVESTERIN YÖNÄ.
Laukee lyönti malmirautaan, —
herpoo vanhan viime voimat;
vanhan vuoden viime hautaan
hukkuu huolten hurjat soimat.
Sammuu tähdet, — tuulet vaan
vaikertavat vaivojaan.
Hetken metsän valkee hanki
on kuin valju sairaspaari,
luonto muu kuin kahlevanki,
yllä surman sirppikaari.
Vanha vuosi taakse jää,
uneen uupuu vanhan pää.
Siipiratas ajan uuden
vinhaan käyden tietä vakoo.
Nostaa yöstä vastaisuuden,
mustat mahdit maahan lakoo.
Piirtää pilviin tähdet, muut;
vaihtaa uusiin vanhat kuut.
Lumikentät kera kitein
hohtavat niin helmein lailla.
Hengenheimot veljessitein
suurta aikaan saavat mailla.
Kellon lyönnit toistaa vaan
kahdentoista sointujaan.
Vuotta uutta alkaessa
mieli onnen kuvat kutoo.
Tulevaiseen tuutiessa
aatos kaihoin kauas putoo.
Lumilangat kietoo puun,
kadun kultaa kimmel kuun. —
Sentään siunaan entishetket,
tunnit vainaan, vanhan vuoden.
Aukee aavat aarniretket
uniin uudet ulvut luoden.
Satu vanha, — aika uus',
vanha uuden vastaisuus.
III
PEGASUS.
Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut, Pegasus;
äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut,
ainut ilo on sinulle annettu
palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä.
Suuri jumaluus on vihkinyt sinut
tehtävääsi, elämän juhlaan,
ja mitannut vereesi kiihkon pyrkiä aurinkoon.
Sinun kavioittesi ääntä haluaa kuulla maa,
minkä asukkaita painaa rangaistus
odottaa vuorokaudesta vuorokauteen
onnea, joka ei koskaan saavu.
Sinun nimesi maine, Pegasus,
vaeltaa tähdestä tähteen,
ja sinua itseäsi kumartavat ja kunnioittavat köyhät runoilijat,
jotka ovat sinulle paljosta kiitollisia.
Ainoa, minkä olet perinyt vanhemmiltasi, on ikävä,
ja se sinua ohjaa ja kuljettaa,
nostaa sinut pois maasta
uuteen aurinkokuntaan aivan kuin hengen,
jonka aineesta erkanemisen hetki kruunaa.
Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut Pegasus;
äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut,
ainut ilo on sinulle annettu
palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä.
TOTUUS MINUSTA.
Keskellä ihmisten ihminen lienen
pientäkin pienempi näin;
rytmien tanssihin tuskani vienen
— siunaten syntymätäin.
Taivallan otsalla kalpeena vyönä
kahlehet kaipauksen,
tulevain tuntien sirpaletyönä
etsintä tyhjyyden.
Haurahat, huojuvat ilmalinnat
kohotan korkeuteen,
— mainiot maksaa maailma hinnat
nöyrälle narrilleen.
Siipeni nää, ah, liian on heikot
pyrkiä päivähän päin;
viekkahat ystävät, epäilyn peikot,
piinaavat elämätäin.
Varjona vaellan katujen juhlaan
seurana äänetön syön.
Ainoan onneni oudoille tuhlaan
tullessa tuttavan yön.
— — —
Keskellä ihmisten ihminen lienen
pientäkin pienempi vain;
päivästä päivähän hautahan vienen
verevää nuoruuttain.
LUKINVERKKO
Sydän,
lemmen lukki
kerran sisimpääsi pesi,
kutoi hienot verkkorihmat
yli ylpeytesi.
Sydän,
vangin lailla
kannat yhä kahlettasi,
ikävöiden illat itket
vanhaa vapauttasi.
IHMISEN OSA
Kohtalon lapsena, osana orjuudet,
ihminen yksin sa kuljet ja huokailet.
Leipäsi edestä aamusta iltahan niin
lyöt sinä vartesi askarin uuvuksiin.
Joskus sa naurat, kun nauraen helpompi on
kuunnella kutsua kevään ja nautinnon.
Yksin sa itket, ihminen, ilonas työ;
yksin sa kärsit, suojanas lemmetön yö.
Kohtalon lapsena oot sinä keskellä sen
maailman touhun, tuskan ja tyhjyyden.
Niin sinä kuljet, ikeenäs itsekkyystaakka,
kunniaan himo ja kultaan kuolohon saakka.
KATKELMA
— Synnyt, — kuolet... ihminen,
laki Luojan säätää sen.
Tuhlaat suotta hyvyyttä,
— parhain pettää ystävä.
Vieras vastaa hymyilyys';
— kaiken päättää iäisyys...
— — —
— Onneasi etsien
kuljet suotta ihminen...
— — —
Lemmit, hellin hoitelet,
— kaltaistasi syleilet.
Huulten huumaa halajat,
— hylkäät, kun sen saavutat...
Aika vastaa kyselyysi
— kaiken päättää iäisyys...
— — —
— Onneasi etsien
kuljet, köyhä ihminen...
SYDÄN.
Sydän —
Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta,
hullu suurimmassakin viisaudessaan
ja pelkuri rohkeimmassakin uhmassaan.
Ajan nöyrä palkollinen,
yhdessä tuokiossa rikkain rikkaimpia,
ja jo toisessa itse kerjäläisten kuningas.
Vanginvartija ja vangittava,
isäntä ja renki.
Sydän —
Ylpeän kunnianhimon äiti
ja pyhimyksen nimen ulkokullainen kantaja;
sairas, joka ottaa lääkkeitä parantuakseen,
ja laupeudensisar, joka valvoo ja odottaa
tautiin masennetun tervehtymistä.
Henki, jolle jumaluus on antanut
pienoisonnen liekehtiä ja palaa,
ja tomu, jonka saavutettavissa on ainoa yksi:
kuolemisen ja sammumisen iltapäivä.
Sydän —
Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta,
viisas, jolle hullut pudistavat päitään
ja nauravat
ja puolihassu, jota viisaat ylentävät arvoasteissa
ja kantavat väkijoukkojen nähden käsillään
ylenpalttisen ihastuksen hurmiossa.
Sydän —
Vain sydän,
jolle suuri tuntemattomuus on antanut
sydämen nimen.
JOULUKELLOT.
Niinkuin kylmät kuolinkirstut
kadun vanhat talot makaa. —
Joulukellot kumajavat,
helää temppel'urku vakaa.
Lunta vuotaa pilven palteet,
lekkuu liekki katulyhdyn.
— Minä onnen kerjäläinen,
enkeleitten lauluun yhdyn.
Juhlat näen seimen luona,
kasvot neitsyen ja isän.
— On kuin sydän saanut oisi
ilon muruun uuden lisän.
Tunnen tuoksut pyhän myrhan,
paina enää vuodet eivät.
Siunata jo heitä tahdon,
jotka multa onnen veivät.
Joulukellot kumajavat. —
Johtuu lapsuusaika mieleen.
— Helää hiljaa temppel'urut,
takoo tuuli seinän pieleen.
SYDÄMEN HAUDALLA.
Sydän sydämen luokse ikävöi...
Sydän sydämen tähden löi ja löi...
Sydän kaipasi kaunista lapsuuttaan,
sydän kaipasi ollutta onneaan.
Sydän itki, kun helpompi itkien
oli kulkea haudalla nuoruuden
ja kummun kiveä kumartain
yhä siunata hetkiä sunnuntain.
Sydän sydämen luokse ikävöi...
Sydän sydämen tähden löi ja löi...
* * *
Sydän itsensä uuvutti unehen
niin saapuen kentille keväimen
ja aikahan ammoin haudattuun,
pihapuistohon alle pihlajapuun,
luo sydämen sen, jota hellimään
oli tottunut niinkuin itseään...
Sydän vieläkö mielinyt muuta ois'...!
Oli menneet jo harmajat harmit pois,
oli osan kaunista nuoruuttaan
sydän saanut sydäntä kuullessaan...
* * *
Ypöyksin haudalla sydämen
sydän heräsi unesta, — kaivaten
yhä niinkuin ennenkin lapsuuttaan,
yhä niinkuin ennenkin onneaan.
Sydän sydämen luokse ikävöi...
Sydän sydämen tähden löi ja löi...
ELEGIA KORKEIMMALLE.
Sinua yksin suo minun kiittää kaikesta tästä:
suruista syysajan näin, kauneista kevähän myös.
Suo, pyhä kohtalotar, mun langeta jalkojes' juureen,
katsella kasvoja Sun, koskea kutreja Sun.
Yksin Sinulle suo sydänsalani lausua julki;
vain Sinä tietää voit tuskat ja riemuni mun.
Sun, pyhän, käskystä pilvet piirtävät taivahan kantta,
tähdet ja kalpea kuu valtasi alla ne on.
Ihmiset yksin me täällä kuljemme auringon alla,
elämme tahdosta Sun, kuolemme tahdosta Sun.
Vain Sinun neuvosta käymme yhtehen ystävän kanssa,
— kärsien, toivoen näin aamut, päivät ja yöt.
Suo, pyhä kohtalotar, minun kiittää vain Sua yksin
puolesta sukuni mun, puolesta itseni mun.
Suita mun pyytää suo elon tarpehet varttani varten,
— tarmoa tahtohon mun, suuruutta sieluhun mun.
Lyhyt tää aikani anna murheetkin miehenä kestää,
siunaa mun kätteni työt, mieleni miettehet myös.
Sun, pyhän, käskyjä kuulen tahtosi jälkehen käyden
siks' kuni muuttua mun sallit Sa mullaksi maan.
RUNO.
Armoitettu yö kantoi sinut käsivarsillaan maailmaan,
kääri avuttomuutesi kapaloihin
ja soi sinulle elinajaksesi olemisen onnen.
Maa otti vastaan hentoutesi kuin kevät kukintonsa,
kuin rannan hiekka kuumehehkuisen auringon,
tai niinkuin meri iltaruskon kuparikiiltoisen varjon.
Työ, ihminen,
omistamishalussaan sai vallan ylitsesi,
vaihtoi sielusi rihkamaan
ja ylpeytesi halpahintaiseen rahaan.
Teiden hullut kulkijat myivät sydäntäsi
enimmän tarjoaville,
päihtyivät verenkäyntisi voimasta
ja ikävöivät tyhjyyksien tyhjyyttä,
elämää ja onnea, niinkuin narrit.
Maailman rahvas tavoitti sinua ristiinnaulitakseen,
typerät lankesivat polvilleen eteesi,
rakastuivat sinuun ja syleilivät sinua;
rikkaat ottivat sinut riemusaattojensa ylpeydeksi,
köyhät itkivät ja säälivät sinua,
mutta viisaat vaikenivat suuressa ymmärtäväisyydessään.
Sinä itse vaelsit aurinkokunnasta toiseen ja vaikutit, —
sinä runo, jonka yö kantoi.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEAT TUNNIT ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
