The Project Gutenberg eBook of Wiron satuja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Wiron satuja
Author: Anonymous
Release date: January 5, 2025 [eBook #75045]
Language: Finnish
Original publication: St. Mikkel: J. Cederwaller poikineen, 1849
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WIRON SATUJA ***
language: Finnish
WIRON SATUJA
2:nen Ylöspano
St. Mikkelissä,
J. Cederwaller poikineen,
1849.
Imprimatur:
H. Molander.
SISÄLLYS:
Wäkevä Räätäli.
Totuus ja Walhe.
Koi ja Hämärätär.
Wäinämöisen Laulu.
Kielten Synty.
Weljekset ja Pakkanen.
Leipä-palasen ristiminen.
1:n
Wäkevä Räätäli.
(Wirolainen tarina.)
Räätäli ompeli talonpojan pöyvällä ja samalle pöyvälle lenteli paljon
kärpäsiä. Kerran niitä hyvin paljolta pöyvällä ollen, tempasi käteensä
verkapalaisen ja läiskäs sillä suuren parven kärpäsiä kuoliaksi,
sanoen: "sepas on mies! ketä vaan osottaa, sen jo tappaa paikalle."
Tästäs sai puheeksi, hänen olevan niin väkevän, että ketä vaan osotti,
se jo kaatui. Wiimein tuli tieto Kuninkaalleki tästä räätälistä, joka
muka oli niin väkevä, että ketä vaan osotti, se kuoli samassa. Kuningas
käsketti hänen samassa luoksensa, kuultua hänen niin voimalliseksi,
että yksinään voisi tappaa kaikki Kuninkaan viholliset: Räätäli ei
olis mitenkään tullut, vaan rukoili päästä siitä, sanoin ihellään ei
olevan voimaa eikä ymmärrystä enemmän kuin jokaisella muullaki; mutta
sitä kuuntelemata vietiin hän väkisin Kuninkaan eteen. Tultua sotaan,
annettiin hänelle hyvin tulinen ja hurja hevonen, sillä ajaakseen
vihollisten päälle; vaan sellaista hevoista hän ei osannut ratsastaa
eikä hallita.
Noustuansa hevosen selkään, läksi tämä nelistämään minkä vaan jaksoi,
ja mies ei kerinnyt muuta kuin hätäpäissään pysytellä puttoomasta.
Hevosen juostessa virstanpatsaan vieritse, tarttui mies sylinsä virstan
patsaaseen, siihen piättyäkseen: vaan patsas oli tyveltä maanpintaa
myöten lahonnut, josta taittui ja jäi miehen syliin. Siitä vei hevonen
häntä eilleen, virstanpatsas sylissä, vihollisten luokse asti. Nähtyä
hänen virstanpatsas sylissä tulevaksi, luulivat sen hänen aseeksensa,
jolla aikoi heiät tappaa, ja säikäyksestä lankesivat polvillensa,
häneltä armoa rukoilemaan, ja antoivat tappelemata valtaansa. Otettua
kaikki vangiksi, vei heiät Kuninkaalle ja Kuningas ihastui siitä
suuresti, ja tietti hänen suureksi herraksi.
2:n
Totuus ja Walhe.
Totuus ja Walhe olivat muinon veljekset. Läksivät kerran kahen kesken
vaeltamaan. Rupiiman yhessä kulettua tunsivat vatsansa tyhjäksi ja
tahtoivat ruokailla. Sanoi Walhe: "syökäämme, veikko, ensin sinun
eväs-kontistasi, ja sen tyhjennettyä otamme minun". Kuin Totuuen
eväskontti niin sai tyhjäksi, eipä Walhe antanutkaan Totuuelle mitään
syyäksensä. Päivän kärsei Totuus nälkää, vaan toisena nälältä ei
jaksanut enää astua eikä nälkää kärsiä, jonka tähen antoi Walheelle
luvan tehä ihellensä mitä tahtoi, kunhan antaisi ruokaa. Sanoi Walhe:
"Antanet puhkasta toisen silmäsi, niin saat ruokaa". Totuus ajatteli:
"Tappaahan minun nälkäki, joka vaivaa minua enemmän kuin silmäni
puhkaseminen"; antoi luvan Walheelle puhkastaa silmänsä, saadaksensa
häneltä syömistä. Walhe puhkasi Totuuen silmän, ja syötti häntä
eväskontistaan; läksivät sitte sovinnossa eelleen. Walhe söi, eikä
antanutkaan Totuuelle. Totuus kysyi, syytä hän vastasi: "Muuten en
anna syyäksesi jos et anna puhkasta, toistaki silmääsi". Mitäpä Totuus
parannut tehä? Nälkä kiihkeni ja viimein täytyi hänen puhkasuttaa
toinenki silmänsä.
Kaotettua molemmat silmät päästänsä ei nähnyt mennä mihinkään, ja
Walheen täytyi ruveta hänelle taluttajaksi. Koko päivän talutti
Walhe Totuutta, ja illaksi tulivat kirkon seinän viereen. Walhe
sanoi Totuuelle: "Nyt olemme linnan ääressä, ja tähän linnaan voit
seisattua ja erota minusta; ethän sinä enää näe kulkea mihinkään,
vaan siellä saat kerjätä mitä tarvitset." Niin sanoen talutti Totuuen
kirkon viereen, jätti sen sinne ja meni matkaansa. Tässä oli kirkko
rakettu muutaman kuolleen hauvalle. Kirkon katolla sattui ikään kolme
korppia keskenään riitauttumaan. Yksi sanoi: "Tiiänpä minkä tiiän".
Toinen sanoi: "Tiiänpä minkä sie tiiät vaan eipä tiiä minkä mie tiiän".
Kolmas sanoi: "Waan ettäpä tiiä kumpanekaan mitä mie tiiän". Toiset
alkoivat sanoa tälle, minkä asian sie tiiät, haastelisit sen meilleki?
Tämäpä ei tahtonut virkkaa mitään, vaan toiset kiusasivat häntä,
luvaten hänelleki oman tietonsa. Alkoi hän siis haastella minkä tiesi:
"Tämän kirkon portaan eessä, kolmen vaaksan syvyyessä maan alla on
sellaista multaa joka tuopi ihmiselle näkönsä takasin, vaikka ei olis
silmäkuoppiakaan enää jälillä, kuin sillä vaan hieroo silmiänsä." Sitte
virkkoi toinen korppi tietonsa: "Kuninkaan suuressa pääkaupungissa
on sellainen kulmaus ettei saaha vesipisaraa mistään, ja keskellä
kaupunkia turulla on oivallinen lähe, josta koko kaupunki voi saaha
vettä kylläkseen". Kolmas korppi alkoi nyt puheensa sanoen: "samassa
kaupungissa on kuninkaan tytär ollut sairaana seitsemän vuotta; kirkon
alttarin ääressä, jossa kuningas ite käypi ripillä, otettaisiin
kolmesti multaa ja kiviä, ja annettaisi kuninkaan tyttärelle, niin
samassa paranisi".
Tämän puheltua lensivät korpit matkaansa. Totuus kuultua korppien
puheen alkoi sokiana hamuillaa kirkonporrasta. Löysi sen, ja alkoi
käsinsä kaivaa maata ja pääsi kolmen vaaksan syvyyteen. Otti multaa
siitä ja hieroi sillä silmiänsä; jo tunsi silmäteränsä rupeevan
kasvamaan päähänsä. Otti toisesti samaa multaa, ja hieroi taas, kunnes
alkoi kuin vaatteen läpi jo hämärtää. Kolmannesti hierottuansa, sai
näkönsä entiselleen. Päivä oli valkenemassa ja hän läksi kulkemaan
kaupunkiin, jossa korpit sanoivat sen suuren kuivuuen olevan. Sinne
tultuaan oli hänellä kauhia nälkä, ja rukoili leipää kaupunkilaisilta.
Ystävällisesti syöttivät häntä kaupunkilaiset hyvästi. Pyysi vettä
syötyänsä, vaan kaupunkilaiset vastasivat: Juomista emmä voi sinulle
antaa, sillä vesi on tässä kaupungissa kalliimpi leipää; koska
vähäinenki on tuotava monen peninkulman takaa, niin maksaa se monta
ruplaa tuoppi, eikä saa kuitenkaan tarpeeksi. Tämän kuultua sanoi
Totuus: Tulkaat avukseni, niin hankin teille vettä kylläksi koko
kaupungille. Tämä ilahutti kaupunkilaisia, ja antoivat parin kolme
kymmentä miestä avuksensa. Totuus saattoi korppien puhelemmalle
turulle, vieritytti kiven paikoiltansa, ja sen alta välähti suuri
summaton kirkas lähe josta kaupunki sai vettä kylläksensä. Siitä meni
kuninkaan luo, ja löysi hänen murheellisina; kysyi häneltä: Suuri
kuningas, mikä teillä murheena? Kuningas vastasi murheellisesti,
tyttärensä jo seitsemän vuotta poonneen, mistään olemata apua.
Totuus sanoi: Jalo Kuningas, minä parannan tyttärenne, kuin annatte
minulle avuksi parin kolme miestä. Kuningas ihastui suuresti sen
kuultuansa, antoi Totuuelle miehiä keralla minkä tarvitsi. Totuus pyysi
päästäksensä kirkkoon kussa Kuningas kävi ripillä. Siellä otti kuin
korpit olivat sanoneet, kolmesti kiviä ja multaa, antoi ne kuninkaan
tyttärelle, ja kuninkaan tytär parani. Tästä työstä lahjotti kuningas
Totuuelle puolen valtakuntaansa, ja Totuus tuli sangen rikkaaksi
mieheksi.
Kuultua veljensä niin hyvin käyneeksi, tuli Walhe kysymään Totuuelta
miten pääsi niin rikkaaksi ja sai silmänsä vaikka oli sokiana ollut? Se
aina rehellinen Totuus, ei voinut valhella veljellensä, vaikka tämä oli
vihamiehensä, ja hänen sokiaksi tehnyt; mutta puheli hänelle kaikki,
miten sai näkönsä, ja miten oli päässyt niin rikkaaksi. Walhe sanoi:
"Armas veliseni, puhkasepas minulta silmäni, ja saata minua sen kirkon
luokse, saahakseni sellaisen rikkauen." Totuus teki mitä Walhe tahtoi,
puhkasi sen silmät ja saattoi hänet kirkon luokse. Tulivatpa yöllä
samat korpit kirkon katolle, ja ensimmäinen sanoi: "ettäpä tiiä mitä
tiiän". Mutta toiset korpit tukkesivat suunsa sanoen; "kuunnellee nytki
joku, niin kuin muutamasti kuunteli eräs ja varasti koko viisautemme".
Läksivät etsimään, löysitvät Walheen kuuntelemassa, ottivat kiini, ja
pieksivät hänen että vähissä hengin pääsi heiän kynsistänsä. Mutta
valhe jäi iäksensä sokiaksi, ja pieksettiin rammaksi ja raajarikoksi,
ja sellaisena täytyy hänen elää vielä nytkin ihmisien joukossa.
3:s
Koi ja Hämärätär.
Tunnetko lyhtyä Luojan talossa? äsken levolle mennyt, valonsa paistaa
vielä taivaalla johon sammui, ja valojuoni veäksen jo koille, josta
taas on kohta täyessä koreuessaan tervehtivä koko luontoa. Tunnetko
kättä johon aurinko vaipuu ja joka levolle saattaa sen kulkunsa
päätettyä? Tunnetko kättä joka sammuneen jälleen sytyttää, ja laskee
sen taivaalle uutta juontansa alkamaan? Luojalla oli kaksi uskollista
palveliaa, ikuisella nuoruella lahjoitetusta suvusta, ja kuin lyhty
ensimäisenä iltana oli päättänyt juoksunsa sanoi hän Hämärättärelle:
"Sinulle tyttäreni uskon tuon vaipuvan auringon. Sammuta hän, ja pitele
valkiaa suojellen vahingoittamasta". Ja huomenen joutuessa sanoi hän
Koille: "Poikani, toimituksesi on oleva sytyttää lyhtyä ja asettaa
häntä uuteen juoksuunsa". —
Uskollisesti toimittivat molemmat velvollisuutensa, eikä yhtenäkään
päivänä kaivattu lyhtyä taivaan kaarelta, ja talvella kulkeva taivaan
ääriä, hän sammuu aikaisemmin ehtoolla ja alkaa myöhemmin aamulla
juoksunsa; ja keväillä herättavä kukkaisia ja lintujenlaulua ja kesällä
helletsäteillään heelmiä valmistuttava, äänelle sallitaan vaan lyhyinen
hetki levätäkseen, ja Hämärätär antaa sammuvan auringon kohastaan
Koille, joka kohta huokuu sen uuteen eloonsa.
Tullut oli ihana aika, jona kukkaiset aukasivat tuoksuvat kupunsa, ja
linnut ja ihmiset lauluillansa täyttivät avaruuen IImarisen majassa.
Sillon katsoivat Koit ja Hämärätär kovin syvästi toisensa sini silmiin,
ja sammuvan Auringon Hämärättären käestä painuessa Koin käteen,
puristuivat molempain käet vastatuksen, ja molempain huulet koskivat
toisiinsa.
Mutta se koskaan vaipumaton silmä näki mitä salaisesti syänön
hiljaisuuessa tapahtui, ja päivän tultua kutsui ukko molemmat
luoksensa, sanoen heille: "Tyytyväinen oleva teiän uskollisesti
toimitettuun palvellukseenne, toivon teiät täyellisemmästi
onnellisiksi. Niin ottakaat nyt toisenne ja toimittakaat tästees
palvellustanne miehenä ja vaimona".
Ja yhestä suusta vastasivat molemmat: "Isä, älä iloamme karkota!
Salli ikuisesti ollaksemme sulhasena ja morsiamena, sillä mee olemma
onneelliset tässä tilaisuuessa jossa rakkaus on ikuisesti nuori ja
uusi".
Ja heiän rukoukseensa suostuva ukko onnisti heiän liittonsa. Kerran
vuoessa, neljänä viikkona kohtaavat puoliyön aikana toisiansa, ja
Hämärättären laskeissa sammuvaa aurinkoa kultansa käteen, seuraa
aina katteleminen ja suutelus, ja Hämärättären posket rusettuuvat ja
kuvaavat ruskonsa taivaalle, kunnes Koi sytyttää lyhyn ja taivaalla
keltava valo rientää nousevan auringon eellä. Täksi ystäväin
juhlalliseksi kohtaamiseksi koristaa vieläki ukko nurmensa kauneimmilla
kukkasilla, ja kyntörastaat huutaavat leikillä Koin sylissä kovin
kauvan viipyvälle Hämärättärelle: "Laiska tytär! laiska tytär! yö pitkä!"
4:s
Wäinämöisen Laulu.
Ihmisillä ja eläimillä oli kielensä. Wielä nytkin on vanhoja ihmisiä
jotka ymmärtävät eläinten kielen ja kuultelevat niiden ääniä. Mutta
tämä kieli oli vaan jokapäivänen eli arkikieli. Nyt koottiin kaikki
luodut yhteen oppimaan toisen pyhemmän kielen, nimittäin laulun, sillä
riemutaksensa ja Jumaloita kunniottaaksensa. Kaikki jolla henki oli
riensi Tuomivaaran luokse, jonka päällä seisoi pyhitetty metsä. Ilma
rupesi pauhaamaan ja laulun Jumala Wäinämöinen tuli alas. Jakailtua
kutreiset hiuksensa korvallisillensa, puisteli vaippaansa, pyyhtäsi
partaansa, rykäsi ja koetteli kanteleensa kieliä. Nyt soitti hän ja
lauloi Jumalain kunniata ja kaikki kuulteliat ihastuivat, mutta enimmän
kuitenki hän itse. Järkähtämätä ja äänetä kuulteli vaan jokainen
laulua. Emäjoki seisattui juoksemasta, tuuli unhotti kulkunsa, metsä
ja eläimet ja linnut kuultelivat, ja metsän kierosilmä, viettelevä
haltia pilkisteli puiden välistä. Mutta kaikki eivät tajunneet laulua
kokonaan. Lehdon viherjäät puut mieleensä panivat ilman pauhinan
Jumalan alastullessa, ja kuin te kävellessänne metsässä kuulette tämän
juhlallisen pauhun, niin tietkäät silloin Jumala ei ole kaukana.
Emäjoki tarkkasi vaipan puistelun, ja joka kerran keväillä riemuten
uutta nuoruuttansa, kohisee hän vielä samalla tavalla kuin oli kuullut
sen puistellun vaipan kohisevaksi. Tuuli mieleensä pisti kiinteimmät
vinkuvat äänet, muutamat eläimet ihastuivat kanteleen naulain narinata,
toiset taas kielten naukuntaa. Laululinnut panivat muistiin hänen
liirityksensä, etenki kyntörastas ja kiuru. Kaloilla oli kehnoin onni.
He pistivät päänsä vedestä ylös silmiä myöten, vaan korvat jäivät
veteen. He näkivät vaan suun liikkeen ja matkittavat nyt sitä, mutta
ovat mykät. Ihminen yksinänsä tajusi koko laulun ja sentähden hänen
laulunsa tungehtee sydämmeen ja nousee ylös Jumalain tykö. Mutta
ukko lauleli taivaan suuruutta ja maan ihanuutta ja Emäjoen rantain
ankaruutta ja niiden muinosta ihmeellisyyttä ja ihmisyyden onnea ja
onnettomuutta. Ja hänen laulunsa hellytti oman rintansa, ja kuumat
kyyneleet juoksivat kasvoillensa kastellen lävitse kuusi vaippaansa ja
seitsemän ihokauhtanaansa. Nyt lensi hän ylös Ylijumalan tykö laulamaan
ja soittamaan hänelle, ja pyhitetyt korvat vielä kuulevat niitä kaukaa
kajahtelevaisia säveliä. Etteivät ihmiset unhottaisi hänen laulua
työntelee hän vieläki aika-ajoin lähettiläisiänsä maahan. Kerran palajaa
hän vielä itseki, kuin onni kääntää silmänsä näille seutuille.
5:s
Kielten synty.
Ihmiset olivat lisääntyneet ja heidän ensimmäinen asuinsiansa tuli
ahtaaksi, vaan enimmäkseen siksi etteivät he elänneet sovinnossa
keskenänsä. Ukko tahtoi heidän nyt leviämään ympäri maan ja osotti
erinäisille kansakunnille eri asuinsiansa. Paremmin heitä toisistaan
vierastuttaaksensa päätti hän antaa jokaiselle omat tapansa, oman nimen
ja oman kielen. Kaikkein kansain täytyi siis vielä kerran määrätyllä
päivällä kokoontua hänen luoksensa sille siniselle eli Kattilavuorelle
saamaan omasuutensa, tapansa, nimensä ja kielensä.
Wesi ja tuli vihaavat toisiansa ja toinen heistä pyytää toista surmata.
Mutta kuin ihminen antaa yhdelle heistä voiton, niin se voitettu
puollustaa itsiänsä, antaen vaan väkisin itsiään surmata. Olettahan
te kuulleet ja nähneet kuinka kattilaan suljettu ja tulelta vaivattu
vesi ensin rupee surkiasti vinkahtelemaan, sitte alkaa parkua ja viimen
minkä jaksaa hyppii ylös päästäkseen astian reunoin yli vihamiehensä
päälle. Tämän kokeen laittoi nyt Ukko saahakseen tulelta vaivatun ve'en
äänestä ja liikkeestä jokaiselle lähestyvälle kansalle kielen, nimen ja
muut tavat.
Warhain aamulla alkoi Ukko puuhansa, sillä paljon kansoja oli
tyytytettäviä. Hän sytytti aika rovion, sysäsi kolmijalan sen päälle
ja asetti kattilan täytetyn sillä kummallisella ve'ellä siihen. Tuskin
sai valmiiksi nämät varustukset kuin jo tuli eräs kansa, iloinen,
urhollinen ja uuras. "Ahaa, katsopas teitä kuin olette varhain
liikkeellä, sitä minä rakastan. Mutta Kattila vielä ei kiehu; kuinka
tyyvytän nyt teiän? Kuitenkaan en taho teitä viivytellä. Te voitte
kutsua itsenne minun omaksi kansakseni, ja oma kieleni olkoon myös
teiän". Niin sai Wiron kansa kunnian kutsuttaa Ukon ensimmäisiksi
kansaksi, puhua hänen kieltänsä ja olla vapaa kaikista omituisista
tavoista ja juonista, jotka muuten ovat Jumalalle harmiksi ja
lähimäisille tuskaksi. He menivät kotiinsa sillä. Kattila teki tekoonsa
ja jokainen kansa sai saatavansa. Waan ken tuntee kaikki kansat, jotka
tähän kokoontuivat, ken voi sanoa heiän nimensä, ja ken on ollut niin
onneton jokaisen kanssa tulla niin tutuksi, että hän olisi saanut
kärsiä heiän kaikkein tapoja ja juonia, heiän kummallisuuksia, joita
jokainen kansa itserakkauessaan kutsuu evuksi ja eroituksiksi? yksi
erotaksen laiskuuessa, toinen ylpeyessä, kolmas saituuessa, neljäs
julmuuessa; Ja virka minulle se kansa joka ei ylpeilisi sellaisella
pääomaisuuellaan?
Mutta muutamia myöhäsiä en voi jättää nimittämätä, jotka viipymisillään
muuten närkästyttivät Ukkoaki.
Ilta oli nimittäin jo käsissä ja Ukko oli hyvillä mielin saatuvansa
niin tämän paljotöisen päivän loppuun. Kansat herkesivät jo tulemasta
ja Ukko rupesi sammuttelemaan valkiata. Silloin tuli vielä iso kansa,
jauhotetut valetukat päässä, kirjavissa vaatteissa, kaikilla maailman
turhuuella koristetut. Wihastuksissaan katsahti Ukko yliolkansa heitä
ja sanoi: Aha! Te olette niin kauan laittainneet. Puhukaa! nyt itse
valkia? Tuskissaan rupesi vesi parkumaan, Döyts, peits, Döyts, peits.
Sitte rupesi se kiehumaan, annellen: Saksa maksa, Saksa, maksa; Hyvä,
sanoi Ukko, teitä emme taho pitempää viivytellä. Siinä olette nyt
kuulleet nimenne, kielenne ja toimituksenne; menkäät ja puhukaat
itseenne ylpeyttä yli muihen kansain. Sen neuvon saivat Saksalaiset.
Luulten nyt vihtoin pääsneensä sammutti Ukko valkian viskellen kekäleet
ympärisen, ja laittaisiin maata. Waan vielä tuli eräs joukko verkkanen,
likanen ja törkiä. He valittivat nyt tien pituutta ja kehnoutta.
"Laiskoille ja joutilaille minulla ei ole eri nimeä. Jälleenkö minun
on teille tuli tehtävä? Mutta ehkä ve'estä vielä jotain selvää saisi."
Katsoen nyt kattilaan, oli vaahti ve'en päällä, jota hän lusikalla
sysäsi syrjään ja läiskäsi viimen täyen lusikan siitä maahan. Waahti
puolessaan maahan antoi äänen "latsch". "No hyvä" sanoi ukko Latshit,
Latvitshit olkoon nimenne, ja teiän kieli olkoon kaikista muista
kielistä kerätty. Niin pääsivät viimeksi Lättiläiset tiehensä.
Työ päättyi. Ukko meni tiehensä. Kattila nyt on jo poikessa, mutta
tulen sia vielä on nähtävä. Ja kuin muut vuoret paistavat auringon
valosta niin Kattila vuori on vieläki sinisellä savulla piiritetty ja
se kutsutaan vieläki Kattilavuoreksi.
6:s
Weljekset ja Pakkanen.
Weljeksistä oli toinen rikas, toinen köyhä. Rikkaalla oli paljon ruista
kylvetty maahan ja kyllältä karjaa. Mutta köyhällä vaan vähäinen ruista
pikkuisessa aituuksessa. Tuli pakkanen, vei senki vähäisen. Mikä nyt
köyhälle eteen muu kuin mennä pakkasen luo? Hituisen astuttuansa tuli
sauna vastaan; meni saunaan. Saunassa oli vanha vaimo, joka kysäsi,
mikä hänellä asiana? Hän vastasi: "kylvin hituisen ruista maahan,
sen vei pakkanen, ja läksin nyt häneltä kysymään, miksi minulle sen
teki." Waimo vastasi: "Pakkanen, kaiken viejä, on poikani, vaan nyt ei
ole koissa; kotiin tullessaan viepi sinunki, nouse sentähen uunille,
jossa voit tuloansa vuotella". Mies kapusi uunille ja pakkanen tuli
kotiin. Sillon sanoi pojallensa akka: "poikani, miksi veit köyhän
rukiin, joka muutenki oli puutoksessa?" Poika vastasi: "epäilinpä sitä
ottaissaniki." Silloin sanoi köyhä: "antakaat minulle ees kotvaseksi
elääkseni, kuolenhan minä muutoin nälkään, sillä minulla ei ole elämän
einettä." Pakkanen sanoi: "Antakaamme miesparalle millä voisi elää."
Niin antoivat hänelle leipäkontin ja sanoivat: "tahtonet syyä, niin
sano vaan: 'avau kontti', niin ruokaa on minkä jaksat syyä, ja syötyäsi
sano: 'mene kiini kontti', niin ruoka menee konttiin ja kontin suu
kiini".
Mies luki tuhansia kiitoksia ja meni tiehensä. Matkasen astuttuansa,
sanoi: "avau kontti", ja kontti avautu samassa, ja hän sai ruokaa
kylläksensä. Syötyänsä sanoi: "mene kiini kontti", ja ruoka meni
jälleen, kontin suu meni kiini. Niin meni kotiinsa ja teki pakkasen
neuvokin mukaan.
Waimonensa aikaisen näin elettyä, alkoi rikas veli ostella häneltä
tätä konttia, ja antoi hänelle siitä sata härkää ja sata lehmää,
sata hevoista ja sata lammasta ja osti sen omaksensa. Niin pääsi
köyhä veljes hyvin rikkaaksi, vaan mitä auttoi häntä rikkautensa,
sillä hänellä ei ollut heiniä, ja siksi kuolivat nälkään kaikki nämät
eläimensä, ja hän tuli yhtä köyhäksi kuin ennenki. Mikä nyt taas
neuvoksi muu kuin kulkeminen jälle pakkaselta saamaan uu'en kontin?
Silloin sanoi pakkanen: "tuhmuuessasi tuhlasit kontin ja tulit jälleen
köyhäksi." Antoi kuitenki pakkanen hänelle toisen leipäkontin, joka
oli paljon kauniimpi ennistä. Mies kiitti ja meni iloisena matkaansa,
luullen tämän kontin samallaiseksi kuin entisenki.
Nälän tultua sanoi taas entisellä tavallansa. "Avau kontti." Heti
sanottuansa aukesi kontin suu ja kontista tuli kaksi miestä karttu
käessä, jotka pieksivät hänen pahanpäiväseksi, ennen kuin kerkisi
virkkaa: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu
kiini. Silloin sanoi hän "Eläppäs huoli, nyt tahon taas vaihtaa veljeni
keralla." Tuli kotiin, näki veli tämän kontin paljon kauniimmaksi
ennistä ja halasi samassa vaihtaa sen; toisella ei ollut siihen mitään
vastustelemista, ja niin vaihtoivat konttia. Silloin kutsui rikas veli
kaikki sukulaisensa ja kaikki herrat luoksen ja, sillä hän tahtoi nyt
enissä pitää suuret piot tällä kontillansa. Kuin kaikki herrat ja
vieraat olivat kokoontuneet, kiljusi hän: "aukia kontti." Kontti aukesi
samassa, mutta siitä tuli kaksi miestä karttu käessä ja alkovat pieksää
vieraita, jotka saivat selkäänsä niin että niien täytyi pötkiä ilman
vaatteita tuvasta tiehensä. Saipa tuo kontin isäntä selkäänsä niin
hyvin kuin muutki. Wiimen kerkisi kiljasta: "tukkeu kontti", jolloin
miehet menivät konttiin ja kontin suu tukkeutu. Päälliseksi pieksivät
ne kutsutut vieraatki isäntäänsä ennen kuin menivät pois. Mutta se
rikas veljes oli nyt yhtä köyhä kuin köyhä veljes oli ollut sitä ennen.
Hänellä oli kyllä se koria kontti, mutta siinä olivat vaan karttu
miehet, niin että jos tahtoi siitä syyäksensä, sai aina selkäänsä.
Mutta köyhä veljes söi vaimonensa ja lapsinensa vaihetusta kontista
kaiken elinkautensa.
Jumala ei jätä avutta, jotka eivät ole itse olleet syynä köyhyyteensä;
mutta joka omalla tyhmyyellänsä eli ahneuellansa ja ylpeyellä on
köyhtynyt, hänelle ei ole apua muusta kuin kartusta.
7:S
Leipä-palasen ristiminen.
Seitsemän vuotisella oli lapsi, joka ristille viiessä oli muuttunut
kiveksi ja pappi sanoi: "miksi ristisin minä kiveä?" Weivät siis
sen jälleen kotiinsa, ja se muuttui taas lapseksi. Toisena päivänä
veivät sitä taas ristittäväksi, ja silloin muuttui jääpalaiseksi.
Pappi sanoi: "miksi ristisin jääpalaista?" Weivät lapsen taas kotiin.
Kolmantena päivänä saattoivat sitä jälleen ristille; jolloin se muuttui
leipäpalaiseksi, ja pappi risti tämän leipäpalaisen; mutta se muuttui
jälleen lapseksi.
Jos pappi olisi ristinyt kiven, niin olisi koko maa tullut niin kovaksi
kuin kivi. Jos taas olisi ristinyt jääpalaisen, niin olisi maa tullut
niin kylmäksi kuin jää, ettei mikään siinä olisi kasvannut. Sentähen
risti pappi leipäpalaisen, että leipää olisi niin kauvan kuin maa on
pysyvä.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WIRON SATUJA ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
