Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja: Ilveilys kolmessa näytöksessä

By Anonymous

Project Gutenberg's Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja, by Anonymous

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license


Title: Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja
       Ilveilys kolmessa näytöksessä

Author: Anonymous

Translator: Pietari Hannikainen

Release Date: August 10, 2015 [EBook #49666]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIETAR PATELIN ELI SUKKELA ***




Produced by Tapio Riikonen






PIETAR PATELIN eli SUKKELA ASIANAJAJA

Ilveilys kolmessa näytöksessä


Franskasta suomentanut P. Hannikainen.



Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1864.





      Painoluvan antanut: G.F. Aminoff



JÄSENET:

 Wilhelm, kauppamies.
 Waltter, hänen poikansa.
 Victor Patelin, asianajaja.
 Rouva Patelin.
 Henrika, Patelinin tytär.
 Bärttylin, tuomari.
 Antti, Wilhelmin paimenpoika.
 Kati, Patelinin piika.
 Kaksi talonpoikaa.




ENSIMÄINEN NÄYTÖS.


Ensimäinen kohtaus.

Herra Patelin (yksin). Se on päätetty; ihan tänään, vaikka minulla ei
ole yhtä penniä, minun täytyy saada uusi vaatteus. Todellaki, ihmiset
sanovat oikein, että se on yhdentekevä olla saita tahi köyhä. Ken hiis,
joka näkee minun näissä vaatteissa, tuntisi minua asianajajaksi. Ei,
paremmin voisivat luulla minut koulumestariksi. Siitä on kaksi viikkoa
kun läksin kotikylästäni ja tulin tänne, toivoen täällä menestyä
asioissani paremmin. Ne sensiaan yhäti pahenevat. Tuossa yhdellä
puolellani mulla on naapurina tuttava piirikunnan tuomari, eikä
pienintäkään juttua. Toisella puolella rikas veran kauppias, eikä
penniä millä ostaisin huononkaan vaatteuksen. Voi sinua Patelin parka!
millä sinä nyt tyydytät vaimosiki, joka välttämättömästi tahtoo sinun
naittamaan tytärtäsi. Ken hänestä nyt huolii, nähdessä sinua noissa
rytkissä. Sinun täytyy rumasti käydä toimeen käsin. Niin, jos koettasin
saada velaksi verkasen takin tuon naapurimme Wilhelmin puodista. Kunhan
ma kerran ulkonaisesti näytän rikkaalta mieheltä.


Toinen kohtaus.

    Kati. Rouva Patelin. Herra Patelin.

H. Patelin. Vaan tuossa tulee vaimoni piikoinensa, puhellen minun
vaate-asioistani. Saas kuulla mitä he niistä sanovat.

    (Syrjäytyy).

R. Patelin. Noh, tuleppas tähän, Kati, minä en voinut sinua puhutella
kammarissani, pelosta että se mieheni rutale voisi kuulla.

H. Patelin. Jopa.

R. Patelin. Sinun täytyy suorastaan sanoa mistä tyttäreni saa ne koriat
vaatteet joissa hän käypi.

Kati. Noh! rouva, isäntähän ne hänelle antaa.

R. Patelin. Isäntäkö! hän ei saa vaatteita itselleenkään.

H. Patelin (syrjässä). Se on totta.

R. Patelin. Minä ajan sinun pois, etkä ole enää Antin morsiankaan, jos
et puhu totta.

Kati. Voi hyvä rouva, kun minun täytyy se teille sanoa. Waltteri,
teidän naapurin, sen riitaan verkakauppian ainoa poika rakastaa mamseli
Henrikkaa ja lahjoittelee sille vähän väliä.

H. Patelin (syrjässä). Tyttäreni ammentaa samasta lähteestä johon
minulla on aikomus mennä.

R. Patelin. Vaan mistä Waltteri saa ne lahjukset? Hänen isänsä on rikas
saituri, mikä hänelle ei anna mitään.

Kati. Kuulkaapas rouva, kuin isät eivät anna lapsilleen mitään, niin
lapset varastavat, se on ihan tavallista ja Waltter tekee muiden
mukaan.

R. Patelin. Noh, vaan miksi hän ei tule tytärtäni kosioimaan.

Kati. Sen hän jo olisi tehnytki, mutta hän pelkää isänsä ei siihen
suostuvan, syystä, jos ette pahastu, että isäntä aina käy niin
huonoissa vaatteissa. Se muka todistaa huonoja asioita.

H. Patelin. Sen minä tahdonki korjata.

R. Patelin. Minä kuulin jotai, pakene pian!


Kolmas kohtaus.

    R. Patelin. H. Patelin.

R. Patelin. Noh siinähän sinä olet!

H. Patelin. Tässä!

R. Patelin. Ja miten vaatetettu?

H. Patelin. Niin etten tahdo ylpeillä.

R. Patelin. Vaan pysyä rutaleena, ja minä sanon sen suoraan, sinun
rutaleesi peloittavat kaikki kosiat jotka voisivat tulla tyttärellemme.

H. Patelin. Sinulla on oikein. Ihmiset katsovat esinnä vaatteihin. Minä
tunnustan että nämä tekevät pahaa Henrikalle; ja minulla on sentähden
aikomus tänään pukeutua vähän paremmin.

R. Patelin. Sinäkö pukeutua paremmin! ja millä, jos saan luvan kysyä?

H. Patelin. Siitä sinä et tarvitse päätäsi vaivata; Hyvästi!

R. Patelin. Ja mihin sinä nyt menisit jos saan kysyä?

H. Patelin. Menen ostamaan verkasen vaatteuksen.

R. Patelin. Ostamaan vaatteuksen, ilman rahatta?

H. Patelin. Niin kaiketi. Minkä värisen sinä neuvot sitte minun
ottamaan? Raudanharmaan vainko pimiämmän?

R. Patelin. Noh! Ota sitte min saat, ja minkä löydät sinulle kylläksi
huonon. Minä tahdon puhutella Henrikkaa. Minä sain kuulla asioita jotka
eivät minua kovin hyvitä.

H. Patelin. Jos ken tulee minua kysymään, niin minä olen tuolla
naapurimme puodissa.


Neljäs kohtaus.

Herra Patelin (yksin). Puodin ovi ei ole vielä kiini... minä ajattelen
ettei se haittaisi jos panisin toisen viitan. Paitsi että se peittäisi
vähän näitä ryysyjäni, parempi viitta voisi ehkä antaa enemmän painoa
sanoilleni, joita arvelen puhella herra Wilhelmille voittaakseni
tarkoitustani. Tuossa se onkin poikanensa. Pukeutukaamme pian ja
laittaikaamme järkiään sinne.


Viides kohtaus.

    Waltter. H. Wilhelm. (Tulevat ulos puodistansa, kantaen pöydän,
    jossa on verkapankko ja pannen sen puodin oven viereen ja
    kolme tuolia ympärille joita kantaa puotipoika).

H. Wilhelmi. Puodissa alkaa tulla hämärä. Asettakaamme tämä vähän
enemmän käveliöin näkyville. Istuppas tuohon, Waltteri, minä arvelen
sinun käskeä etsimään paimenen kaitsemaan lampaita, joiden villa
tarvitaan verkaan.

Waltter. Eikös isä sitte tyydy Anttiin, entiseen paimeneen?

H. Wilhelm. En ensinkään, sillä hän minua varastaa, ja minä pelkään
että sinä olet samassa neuvossa.

Waltter. Minä!

H. Wilhelm. Juuri sinä. Minä olen kuullut että sinä rakastelet, en
tiedä mitä tyttöä tässä lähellä ja että sinä sille annat lahjuksia, ja
minä tunnen että sinulla on morsiamena joku Kati, mikä palvelee häntä,
se kaikki vaikuttaa että minä pelkään sinua.

Waltter (syrjässä). Ken hiis sen on hänelle virkkanut. (Kovasti). Minä
vakuutan teille isä, että Antti palvelee meitä hyvin uskollisesti.

H. Wilhelm. Niin sinua, vaan ei minua, sillä tämän kuukauden ajalla,
kun hän läksi entisestä talostansa ja tuli minulle, on minulta hävinnyt
sata kaksikymmentä lammasta; ja se ei ole mahdollista, että niin
vähässä ajassa niitä, miten hän sanoo, niin monta on kuollut kapiin.

Waltter. Taudit raatelevat usein hirviästi.

H. Wilhelm. Niin missä lääkärit niitä auttaavat, mutta lampaille ei ole
lääkäriä. Muuten Antti on olevinansa tuhma pöllö, mutta totuudessa hän
on kavala peto ja suuri konna. Viimenki minä tapasin hänet ihan työssä,
tappamassa lammasta; Minä häntä löin ja käsketän täksi päiväksi
oikeuteen. Kuitenki, ennen kuin asia menee etemmäksi, tahdoin kuulla
jos sinulla on mitä osaa siihen varkauteen, joka minulle näin on
tapahtunut.

Waltter. Voi, isäseni! Kuin minä puuttuisin teidän lampaihinne?

H. Wilhelm. Minä vien sen sitte oikeuteen, mutta tahdon sen ensin
tarkemmin tutkistella. Annappas minulle nuo tilikirjat. (Hän istuutuu,
Waltter noutaa kirjat ja panee pöydälle verkapankon päälle). Hyvä! jätä
minut yksinäni. Jos lautamies tulee minua kysymään, niin kutsuta minua
sisälle. Minä jään tänne vielä odottelemaan ostajia.

Waltter (erikseen). Minä noudan Antin sovittelemaan isääni.


Kuudes kohtaus.

    H. Patelin. H. Wilhelm.

H. Patelin (itsekseen). Hyvä, hän on yksinään, lähestykäämme.

H. Wilhelm (lukee kirjastansa). Tilinteko lampaista ja niin edespäin...
Kuusi sataa lammasta, ja niin edespäin --

H. Patelin (itsekseen). Tuo verkapankko, se sopiiki minulle; (kovasti)
nöyrin palvelianne, herra Wilhelm!

H. Wilhelm (nostamatta silmiään kirjasta). Vissisti lautamies jota
pyydätin luokseni! Odottakaa vähän!

H. Patelin. Ei, herra, minä olen...

H. Wilhelm. Vaatteustako? Ostajako sitte, nöyrin palvelianne.

H. Patelin. Ei herra, minä olen asianajaja, jos suvaitsette.

H. Wilhelm. Sellaista minulla ei ole tarvis, hyvästi, hyvästi!

H. Patelin. Minun nimeni ei voi teille olla outo: minä olen Patelin,
asianajaja.

H. Wilhelm. Patelin? Asianajaja? Minä en tunne teitä herra...

H. Patelin (erikseen). Tekeytykäämme siis tutuksi. (Kovasti). Minä
löysin isävainajani paperitöistä velan, joka ei ole maksettu,
ja -- ---

H. Wilhelm. Se ei liikuta minua, minä en ole velkaa kellekään.

H. Patelin. Ei herra, se on ihan vastoin, minun isävainajani jäi velkaa
teidän isävainajalle kolmesataa markkaa, ja ollen rehellinen mies, minä
tulen teille maksamaan.

H. Wilhelm. Minulle maksamaan? Malttakaapas herra: minä muistelen vähän
teidän nimeä. Oikein, minä tunsin ennen sukunne. Te asuitte eräässä
kylässä tässä lähellä. Me olemme myös olleet tuttavat. Suokaa anteeksi!
Nöyrin palvelianne, istuikkaatte, istuikkaatte tuohon. (Kumarteleivat
toisillensa. H. Wilhelm osoittaa tuolia etempänä verkapankosta, vaan
H. Patelin tahtoo lähemmäksi sitä ja istuiksee vihdoin niin).

H. Patelin. Herra...

H. Wilhelm. Niin herra...

H. Patelin (pannen yhden kätensä verkapankon päälle). Jos kaikki jotka
minulle ovat velkaa, olisivat yhtä rehelliset kuin minä maksamaan
velkansa, minä olisin paljon rikkaampi kuin olen, vaan minä en
sentähden voi pidättää vierasta omaisuutta.

H. Wilhelm. Kuinka moni ihminen sitä ei nykyaikana osaa tehdä!

H. Patelin. Minusta se on rehellisen ihmisen ensimäinen toimi maksaa
velkansa, ja minä halasin sentähden nyt kuulla milloin te suvaitsette
ottaa vastaan ne kolmesataa markkaanne.

H. Wilhelm. Paikalla.

H. Patelin. Teidän rahat ovat minulla kyllä valmiiksi luettuna, mutta
teidän tulee saada aikaa valmistaa minulle laillisen kuitin, sillä tämä
velka on lähtevä tyttäreni Henrikan perintörahoista, joista minun
täytyy antaa laillinen tili.

H. Wilhelm. Oikein. Olkoon sitte huomenaamuksi kello viisi.

H. Patelin. Kello viisi, aivan oikein. Minä vaan olen valinnut niin
pahasti aikani, herra Wilhelm, että pelkään nyt teitä hämmentäväni.

H. Wilhelm. Ette ollenkaan: minulla on nyt kaupastani ihan jouto-aika.

H. Patelin. Teillä yksinään on kuitenki suuremmat asiat kuin kaikilla
tämän paikan kauppeilla.

H. Wilhelm. Se tulee siitä että minä teen paljon työtä.

H. Patelin. Ei, ei, se tulee siitä, herra, että te olette lauhkein mies
koko maassa. (Koetellen verkaa). Ompas se oivallinen verka.

H. Wilhelm. Se on jotenki kaunista.

H. Patelin. Te käytätte kauppaanne niin erinäisellä nerolla.

H. Wilhelm. Herra Patelin...

H. Patelin. Niin merkillisellä lempeydellä...

H. Wilhelm. Olkaa, herra Patelin.

H. Patelin. Niin jalolla vapamielisyydellä, joka viehättää kaikki
ihmiset.

H. Wilhelm. Ei, herra!

H. Patelin. Turkanen! Kuin tuo veran väri on suloinen silmille.

H. Wilhelm. Sen minä uskon, sillä se on kastanianväri.

H. Patelin. Kastanianväri! Kauhian ihana! Lyökäämme veto, herra
Wilhelm, että tuo väri on teidän keksimä.

H. Wilhelm. Minun, niin, mutta värjärini avulla.

H. Palelin. Johan minä sen olen sanonut, että tuossa päässä on enemmän
älyä kuin pienessä kylässä.

H. Wilhelm. Noh, noh, noh!

H. Patelin (silittäen verkaa). Mutta on tuo villaki hienointa laatua.

H. Wilhelm. Se on engelskan villaa.

H. Patelin. Sen minä luulinki... mutta engelskasta johtuu mieleeni,
herra Wilhelm, emmekös me ole olleet koulukumppanit?

H. Wilhelm. Maisteri Nikodemuksen luonna?

H. Patelin. Aivan niin. Te olitte kaunis kuin enkeli.

H. Wilhelm. Ne sanoivat niin äitilleni.

H. Patelin. Ja teillä oli hirmuisen hyvä oppi.

H. Wilhelm. Kahdeksantoista vuotissa minä jo luin ja kirjoitin.

H. Patelin. Mikä vahinko kuin ette ruvenneet korkeimpiin virkoihin!
Mene tiedä, herra Wilhelm, jos nyt voisitte hallita koko valtakuntaa.

H. Wilhelm. Kuin joku toinenki.

H. Patelin (katsellen verkaa). Kesken puheenne: minä ajattelin ostaa
tuon väristä verkaa. Sillä jos oikein muistan, niin vaimoni halavoi
minun ostaa itselleni uuden vaatteuksen, ja arvelen sentähden että,
huomenaamuna, kello viisi, tuotuani teille kolmesataa markkaa, voisin
ehkä ottaa tätä verkaaki.

H. Wilhelm. Minä sen sitte säilytän.

H. Patelin (hiljaan syrjässä). Säilytän! Minä en ole sillä autettu.
(Kovasti). Aikomuksessa ostaa tilan, olin tänä aamuna pannut erikseen
tuhat kaksisataa markkaa, joita en arvellut ennen koskettaa, mutta nyt
näen, herra Wilhelm, että te tuletta siitä ottamaan osanne.

H. Wilhelm. Elkää sentähden tilaa jättäkää, saattehan te verkani
ainaki.

H. Patelin. Kyllähän minä sen tiedän, mutta minä en rakasta ottaa
mitään velaksi. No miten minua huvittaa nähdä teidät noin iloisna!
Miten tervet muoto, se on pitkän ijän tunnusmerkki.

H. Wilhelm. Minä voin hyvin.

H. Patelin. Kuin paljon te luulisitte minun tuota verkaa tarvitsevan,
että tietäsin niiden kolmen sadan markan lisäksi panna yhtaikaa veran
hinnanki.

H. Wilhelm. Teille on tarvis... malttakaa. Te tahdotte varmaan täyden
vaatteuksen...

H. Patelin. Hyvin täyden, se tahtoo sanoa, nutun, västin ja kaatiot,
kaikki hyvin pitkät ja välkit.

H. Wilhelm. Siihen kaikkeen teille pitää olla, malttakaas... ummelleen
kuusi kyynärää. Käskettekö minun odottaessani sen nyt leikata.

H. Patelin (erikseen harmitellen). Odottaessako! (Kovasti). Ei herra,
ei vielä, ensin raha kädessä, jos suvaitsette. Minä en osta mitään kuin
käteisellä rahalla. Se on minun tapani.

H. Wilhelm. Se tapa on hyvin hyvä. (Erikseen). Tarkka mies, liian
tarkka.

H. Patelin. Muistatteko vielä, herra Wilhelm, kun kerran söimme yhtenä
iltaista Hotel de Nordissa.

H. Wilhelm. Se oli eräsnä markkina-aikana.

H. Patelin. Aivan niin. Me puhelimme ruuan perästä sen ajan asioista:
kuin kauneita asioita minä silloin teiltä kuulin!

H. Wilhelm. Ja ne te vielä muistatte?

H. Patelin. Minä en muistasi? Te ennustitte jo silloin kaikki mitä
maassamme sittemmin on tapahtunut.

H. Wilhelm. Minä näen asiat hyvin kaukaaki.

H. Patelin. Kuin paljon, herra Wilhelm, te minulta anotte kyynärästä
tätä verkaa?

H. Wilhelm. Katsotaanhan. (Katselee veran pintaa). Toiselle minä sen
möisin kuudesta markasta, vaan teille, herra, minä sen annan viidestä.

H. Patelin (erikseen). Sinä juutalainen. (Kovasti). Se on hyvin
helposta; kuusi kertaa viisi kyynärää, se tekee ummelleen...

H. Wilhelm. Kolmekymmentä markkaa.

H. Patelin. Oikein, kolmekymmentä markkaa, umpinainen luku. Mutta
olkaapas, herra Wilhelm, meidän tulee uudistaa tuttavuutemme, huomenna
te syötte päivällisen minun luonnani, hanhen paistin, jonka minulle
lahjoitti eräs valittaja.

H. Wilhelm. Hanhen paatin! sitä minä hyvin rakastan.

H. Patelin. Sen parempi. Sille päätökselle kättä. (Antavat kättä).
Huomenna päivälliselle. Vaimoni sen valmistaa ihmeellisesti. (Lyöden
kädellään verkaan). Mutta todella sanoen, minun haluttaa saada päälleni
vaatteuksen tuosta verasta. Uskotteko te, jos sen otan huomenaamuna,
että se ehtisi valmiiksi päivälliselle?

H. Wilhelm. Jos ette räätälille anna sen enemmän aikaa, niin hän
vissisti sen turmelee.

H. Patelin. Se olisi suuri vahinko.

H. Wilhelm. Tehkää vielä paremmin. Te sanoitte rahat olevan valmiina.

H. Patelin. Ilmankos minä ajattelisin koko asiaa!

H. Wilhelm. Minä lähetän erään puoti-poikani tuomaan veran teille
kotiin. Nyt muistanki että minulla on leikattu juuri sellainen kappale
kuin teille on tarvis.

    (Vetää erilleen sen leikatun kappaleen).

H. Patelin (temmaten kappaleen). Se on hyvin onnellisesti.

H. Wilhelm. Malttakaa, minun täytyy ensin se mitata teidän nähden.

H. Patelin. Hyvä, mutta se on juuri kuin epäilisin teitä.

    (Nousee seisalleen).

H. Wilhelm (nousten seisalleen). Antakaa, antakaa, minä lähetän sen
tuomaan, ja te lähetätte takaisin päin siitä mulle maksun.

H. Patelin (erikseen). Maksun? (Kovasti). Ei, ei elkää vaivatko
palvelioitanne. Minulla ei ole kuin pari askelta kotiini. (Tahtoo ottaa
veran ja pitäen siitä aina kiini). Ja kuin sanoitta, niin se joutuu
välemmin räätälille.

H. Wilhelm. Antakaa pojan tulla kerallanne, että minä sitä myöten saan
rahat.

H. Patelin. Elkää vaivatko poikaanne, minä en ole niin suurellinen ja
muuten nyt jo on niin pimeä, ettei se näykään minun kainalostani.
(Ottaa veran ja panee kainaloonsa). Ihmiset voivat luulla tämän
suttu-paperiksi.

H. Wilhelm. Mutta, hyvä herra, minä annan teille kumminki pojan
keralla, että...

H. Patelin. Elkää huoliko mitään, minä sanon se on ihan turha; kello
viisi ummelleen kolmesataa kolmekymmentä markkaa ja päivälliseksi
hanhi. Voi kuin minulla nyt on kiire, hyvästi naapuri, nöyrin
palvelianne (nähden hänen seuraavan) hyvästi, hyvästi.

    (Syöksee pikaisesti tiehensä).

H. Wilhelm. Hyvästi, herra, hyvästi!


Seitsemäs kohtaus.

H. Wilhelm (yksin). Sinne se hiis nyt meni minun verkani kanssa, mutta
kello viiteen aamua ei ole pitkä aika. Minä syön päivällisen hänellä,
kyllä hän maksaa, vissisti hän sen maksaa. Mutta katsopas miten
tunnollinen asianajaja, hitto vieköön! jos elinaikanani olen sellaista
nähnyt. Minä vaan kadun että otin niin kalliin hinnan verastani, koska
hän kuitenki maksaa minulle kolmesataa markkaa, joita en tiennyt
kaivatakaan. Sillä minä en vieläkään voi ymmärtää mistä hiideltä se
velka on voinut tulla. Mutta olkoon! Nyt jo onki yö. Arvelen tässä
mitähän tänään tulen voittamaan. Hoi, hoi, tänne!


Kahdeksas kohtaus.

    H. Wilhelm ja puotipoika.

H. Wilhelm. Pankaa kaikki puodin ovet ja ikkunat kiini. (Poika kantaa
pöydän ja tuolit puotiin). Mutta katsopas, jos se ei ole tuossa se
Antin hylky, joka varasti minun lampaani.


Yhdeksäs kohtaus.

    Antti, käärittyin päin. H. Wilhelm.

H. Wilhelm. Voi se sen varas, kaikki mitä tässä voitan, se lurjus
varastaa minulta pois.

Antti. Hyvää iltaa, isäntä, ja hyvää yötä!

H. Wilhelm. Vielä sinä rohkenet tulla minun eteeni?

Antti. Sentähden, hyvä herra, elkää suuttuko, että monjat herra antoi
minulle paperin, missä muka puhutaan lampaista, oikeudesta ja
manauksesta.

H. Wilhelm. Sinä tekeydyt hyvin tuhmaksi; mutta minä vakuutan sinulle
ettet enää lampaita tapa, muista se!

Antti. Voi hyvä isäntä, elkää toki panettelioita uskokaa.

H. Wilhelm. Vain panettelioita, lurjus! Enkö minä yöllä tavannut sinut
lammasta tappamassa.

Antti. Minun kaulani päälle, isäntä! se tapahtui sentähden ettei se
kuolisi.

H. Wilhelm. Tappaa lampaita etteivät ne kuolisi?

Antti. Niin, kapiin, nimittäin; sillä elkää suuttuko, jos ne kuolisivat
pahaan tautiin, niin ne eivät kelpaisi kellekään, ja sentähden ne
täytyy tappaa ennen kuin ehtivät kuolla.

H. Wilhelm. Ehtivätkö kuolla? petturi! Lampaat joiden villasta minä
teen engelskan verkaa, mistä maksetaan viisi markkaa kyynärä. Suoria
tästä lurjus! satakaksikymmentä lammasta yhdessä kuukaudessa!

Antti. Ne olisivat pilanneet kaikki muutki, minä vannon sen kaulani...

H. Wilhelm. Saathan sen huomena nähdä tuomarin edessä.

Antti. Voi hyvä isäntä, tyytykää nyt siihen että olette minut
tappaneet, niin kuin näette, ja sopikaamme pois, jos lystäätte.

H. Wilhelm. Minä lystään nähdä sinut hirtettynä. (Mennen pois) kuulit
sinä sen?

Antti. Taivas suokaan teille paljon iloa.


Kymmenes kohtaus.

Antti (yksin). Minun täytyy siis mennä saamaan asianajajan,
puolustamaan oikeuttani.


Yhdestoista kohtaus.

    Waltter. Henrika. Kati (lyhti kädessä) ja Antti.

Henrika. Jättäkää minut, Waltter. Isäni ja äitini tulevat heti, me
olemme matkalla tätini luo iltaiselle. He ovat käskeneet minun astua
edellänsä, paetkaa nyt heti.

Antti. Pitääkö minun, herra, sammuttaa lyhti?

Waltter. Ei, ei, silloin minä kadottaisin ilon häntä nähdä. Ihana
Henrika, koska nyt olemme sattuneet vastakkain, salli minun, minä
rukoilen...

Henrika. Ei, ei, paetkaa, minua vapisuuttaa.

Waltter. Pelkäättekö te sitä joka teitä niin rakastaa.

Henrika. Minä en pelkää koko maailmassa ketään niin kuin teitä, ja te
tunnette mintähden.

Antti (Antin kanssa etenee Henrikasta). Elä jätä minua, Kati!

Kati. Se on tämä invalidi joka vetää minua kädestä.

Henrika. Jos rakastat minua, Waltter, niin elä ajattele enää minua,
ennen kuin saat siihen isäsi suostumuksen.

Kati (Henrikalle). Antti ja minä olemme päättäneet siinä teitä auttaa.

Antti. Minä jo olen keksinyt hyvän neuvon, joka auttaa, niin pian kuin
minä olen päässyt erilleen jutustani.

Waltter (Antille). Tulkoon mitä hyvänsä, minä pelastan sinun kaikesta.

Henrika. Isäni tulee, paetkaamme kaikki.

    (Juoksevat pois).


Kahdestoista kohtaus.

    H. Patelin. R. Patelin.

H. Patelin. Noh, eukkoseni, onko tämä verka sinusta hyvä?

R. Patelin. Oivallinen, mutta millä sen maksat. Sinä olet luvannut
huomenaamuna, ja tiedät sinä millainen juutalainen tuo Wilhelm on, se
ei sinulle anna mitään armoa.

H. Patelin. Hänen tullessa, elä ajattele muuta kuin mitä jo olen sulle
sanonut ja miten minua puolustat.

R. Patelin. Minun täytyy se tehdä vasten tahtoani, nimittäin, auttaa
sinua ulos huoneistasi, mutta se mitä olet aikonut tehdä on minusta
nähden hyvin häpäisevää ja sopimatointa rehelliselle miehelle.

H. Patelin. Vaimo parsa, sinä olet hyvin typerä. Mikään ei ole
maailmassa helpompaa kuin olla rehellinen sen, joka kerran on rikas.
Ainoasti köyhälle se on hyvin työläs. Mutta jättäkäämme se kaikki.
Lähtekäämme nyt sisareni luo iltaiselle, ja sieltä palattuamme, vielä
tänäiltana se on paras leikata tuo vaatteus, tapausten varaksi jotka
voivat tapahtua.

R. Patelin. Lähkäämme; mutta minua peloittaa vaan ettei huomisaamuna
käy hyvästi.




TOINEN NÄYTÖS.


Ensimäinen kohtaus.

H. Wilhelm (yksin). Toimellisen miehen tulee aamulla luetella kaikki
työt mitä päivällä aikoo tehdä, katsokaamme mitä minulla tänään on.
Ensiksi, kello viisi minun tulee ottaa kolmesataa markkaa Patelinilta
hänen isävainaansa velkaa. Sitte kolmekymmentä markkaa kuudesta
kyynärästä verkaa, minkä hän minulta otti eilen illalla. Samalla yksi
hanhipaisti päivälliseksi, valmistettu hänen vaimoltansa. Sen perästä
mennä oikeuteen paimentani vastaan niistä kymmenestä tusinasta
lampaita, jotka hän on minulta varastanut. Minä arvelen että siinä on
kyllä. Mutta hiis! Aika jo on ammoin sivuin, eikä miestä vielä näy.
Lähkäämme häntä etsimään. (On lähtemässä mutta palaikse takaisin). Ei,
niin tarkka mies ei unhota lupaustansa. Mutta hänellä on kuitenki minun
verkani ja minä en ole hänestä sen enemmän kuullut. Mitä tehdä? (Vähän
mietittyä). Mutta voisinhan minä olla menevinäni käymään hänellä;
saadakseni sillä tiellä kuulla miten asiat siis ovat. (Kuuntelee
ovella). Luulen että hän paraillaan lukee minulle rahoja; ja minun
nenässäni tuntuu juuri kuin hanhea paraikaa paistettaisi. Annas kun
vähän kolkutan ovelle. (Kolkuttaa ja kuuntelee).


Toinen kohtaus.

    H. Patelin (huoneessaan) ja H. Wilhelm.

H. Patelin. Eukko-o-o.

H. Wilhelm. Se on hänen äänensä.

H. Patelin. Avaa ovi, apteekkari tulee -- --

H. Wilhelm. Apteekkaariko? Mitä?

H. Patelin. Joka tuopi oksennus -- -- pul-ve-ria.

H. Wilhelm. Oksennus-pulveriako? Siellä on joku sairasna ja minä en
varmaan oven läpi tuntenut hänen ääntänsä. Kolkuttakaamme kovemmin.
(Kolkuttaa kovemmin).

H. Patelin. Lu-ut-ka! Ku-u-vatus, ava-at sinä?


Kolmas kohtaus.

    H. Wilhelm. R. Patelin.

R. Patelin (surkialla ja vienolla äänellä). Ken se niin jyskyttää? Voi,
tekö se oletta, herra Wilhelm?

H. Wilhelm. Minähän se olen. Ja te olette varmaan rouva Patelin.

R. Patelin. Niin olen herra, vaan suokaa anteeksi, minä en tohdi
puhella niin kovasti.

H. Wilhelm. Puhelkaa sitte kuin suaitsette. Minä tulin tapaamaan herra
Patelinia.

R. Patelin. Puhelkaa, hyvä herra, hiljemmin.

H. Wilhelm. Miksi hiljemmin? Minä tulin, kuin jo sanoin, käymään
teillä.

R. Patelin. Vielä hiljemmin, minä rukoilen.

H. Wilhelm. Niin hiljaan kuin tahdotte, mutta minä tahdon häntä nähdä.

R. Patelin (pian itkein). Voi herra kulta, onhan se raukka nyt
nähtävässä tilassa!

H. Wilhelm. Kuin? Mikä häntä on voinut kohdata sitte eilen illan?

R. Patelin. Eilen illanko? Kuin, herra, hän ei ole viikkokauteen
liikahtanut vuoteelta.

H. Wilhelm. Vuoteeltako? Ja eilen illalla hän kuitenki kävi minulla.

R. Patelin. Teilläkö, hän?

H. Wilhelm. Hän, minulla, ja hän oli hyvin iloinen ja hyvällä tuulella.

R. Patelin. Oh, hyvä herra, te oletta vissisti tänä yönä nähneet unta.

H. Wilhelm. Oikein, se ei ole pahasti sanottu. Nähnyt unta! Ja ne kuusi
kyynärää verkaa, jotka hän otti, olenko minä siitäki nähnyt unta?

R. Patelin. Kuusi kyynärää verkaako?

H. Wilhelm. Aivan niin, kuusi kyynärää verkaa, kastanian väristä, ja
hanhipaisti, joka meidän piti syödä päivälliseksi, noh olenko minä
senki nähnyt unta?

R. Patelin. Te olette pahaan aikaan tulleet minua ivaamaan.

H. Wilhelm. Ivaamaanko? sen kattilassa; Minä en ollenkaan ivaa, eikä
minun sitä haluta. Minä vakuutan teille että hän eilen illalla toi
minulta nuttunsa alla kuusi kyynärää verkaa.

R. Patelin. Jospa hän olisi sellaisessa tilassa edes ollut! Mutta
kuulkaapas, herra, hän oli koko eilisen päivän hyvin raivossa, jossa
hän houraili jotai, ja minä luulen sitä kestää vielä nytki.

H. Wilhelm. Oh! menkää helvettiin, te raivootte itse ja minä tahdon
kaiken mokomin hänet nähdä.

R. Patelin. Oh. hyvä herra! se on siinä tilassa, missä hän nyt on, ihan
mahdotoin. Me olemme panneet hänet äsken sohvalle oven viereen,
korjataksemme vähän hänen tilaansa. (Itkein). Te surkuttelette häntä
kun saatte nähdä.

H. Wilhelm. Hyvä, hyvä, minun säälittää, mutta missä tilassa hyvänsä
minä tahdon häntä nähdä eli... (Syöksee ovea kohti).

R. Patelin. Voi, voi, elkää avatkaa, te tapatte minun mieheni. Hän saa
aika-ajoin sellaisen vimman lähteä juoksemaan.


Neljäs kohtaus.

    H. Wilhelm. H. Patelin. R. Patelin. (Ovi avautuu, H. Patelin
    yöviitassa ja yölakissa juoksee vimmaisena).

R. Patelin. Katsokaapas, nyt se jo on mennyt. Sanoinhan minä sen.
Auttakaa nyt minun saamaan hän jälle paikalleen. Mies parka, lepää nyt
tuossa!

    (Hän taluttaa sen istumaan tuolille).

H. Patelin. Ai, ai, minun päätäni!

H. Wilhelm. Todella, miten kurjassa tilassa. Mutta kuitenki, minusta
hän näyttää pian saman näköiseltä kuin illalla, aivan vähän muuttunut.
Jos mä katson lähempää. (Äänellä kuin puhutellaan sairasta). Herra
Patelin, tunnetteko te minua?

H. Patelin (Wilhelm). Ah! hyvää päivää, herra Antolin!

H. Wilhelm. Herra Antolinko?

R. Patelin. Hän luulee teitä apteekkariksi; jättäkää hän.

H. Wilhelm (rouvalle). Minä en tee mitään. (H. Patelinille). Herra
muistatteko te illallisen?

H. Patelin. Minä olen teille säilyttänyt...

H. Wilhelm. Hyvä, hän muistaa kaikki.

H. Patelin. Suuren lasin täynnä vettäni.

H. Wilhelm. Sen kanssahan mulla on tekemistäki!

H. Patelin. Eukko näytä se apteekkarille, että hän saa nähdä jos
minulla on mitä vikaa ureterissä.

H. Wilhelm. Hyvä, hyvä! Mutta herra minä tahdon maksun.

H. Patelin. Jos te voisitte vähän valaista minun tarpeeni, ne ovat --
minä sanon sen teille, ne ovat kovia kuin rauta ja mustia kuin teidän
partanne.

H. Wilhelm. Pa, pa, pa! se on hyvällä rahalla kuin te maksatte.

R. Patelin. Ettekö te näe että häh horisee? Menkää pois!

H. Wilhelm. Turha kaikki.

H. Patelin. Elkää minulle enää antako sellaisia ilkeitä pilleriä; ne
ajaavat minulta sisukset ulos.

H. Wilhelm. Minä soisin että ne ajasivat sinusta ulos minun verkani.

H. Patelin. Eukko, aja, aja pois nuo mustat perhoset ympäriltäni;
(katsellen ylös) katsokaa kuin ne nousevat --

H. Wilhelm (katsoen ylös). Minä en näe siellä mitään.

R. Patelin. Hän hourailee niin kuin jo sanoin, menkää pois.

H. Wilhelm. Lörpötystä! Minä tahdon rahat.

H. Patelin. Ne tohtorit ovat minut tappaneet rohtoillansa.

H. Wilhelm. Nyt hän ei houraile, minä tahdon häntä puhutella. Herra
Patelin!

H. Patelin. Hyvät herrat, minä ajan nyt Homeruksen asiaa.

H. Wilhelm. Homeruksenko?

H. Patelin. Nimittäin Calypson neittä vastaan.

H. Wilhelm. Calypsonko neittä! Ken hiis se sitte on?

R. Patelin. Se oli sellaista kirjaa lukiessa kuin hän kääntyi tautiin.

H. Patelin. Hänen luolansa seinät eivät enää kaikuneet sen suloisesta
äänestä.

H. Wilhelm (erikseen). Mitä hittoja! Olisinko minä pitänyt jotai toista
hänenä!

R. Patelin. Hyvä herra, jättäkää nyt rauhaan se mies raukka.

H. Wilhelm (rouva Patelinille). Odottakaa, hänellä voisi olla joku
välipää; nyt hän katsoo minua ikään kuin tahtoisi jotai sanoa.

H. Patelin. Voi, herra Wilhelm...

H. Wilhelm. Noh, nyt hän minut tunsi. Herra Patelin!

H. Patelin. Suokaa minulle anteeksi -- --

H. Wilhelm (rouvalle). Katsokaa, kuin hän muistaa.

H. Patelin. Kun minä en kahteen viikkoon, jonka olen tässä kylässä
ollut, ole tullut teillä käyneeksi.

H. Wilhelm. Hitoilla! se ei ole niin menevä. (Herra Patelinille). Eilen
illalla, herra...

H. Patelin. Niin eilen illalla, sovittaakseni teitä, minä lähetin erään
ystävän teiltä ostamaan...

H. Wilhelm (erikseen). Hiidellä, minun verkani sitte sillä; hänen
ystävällä, jota minä en koskaan tapaa. (Vähän ajan mietittyä). Se on
vaan juonia, ei kukaan muut kuin te itse ole ottaneet minun verkaani.
Sellaisilla perustuksilla...

H. Patelin (nousten seisalleen). Muistatteko te että hypykkä oli yksi
laiji tanssia. Tarallalallala, tanssikaamme kaikki. (H. Patelin tempaa
H. Wilhelmiä kädestä ja vie häntä väkisin tanssiin rallattaen:) Mummot,
konsa minä tanssin...

H. Wilhelm (tanssittua). Oh, oh! En minä sitä jaksa. Mutta minä tahdon
rahat.

H. Patelin (hiljaan, erikseen). Odotas, jos minä en saa sinua pois!
(Kovasti). Vaimo, kuule vaimo, varkaat tulevat, ne jo avaavat ovea,
kuulet sinä, ne särkevät oven, katso, ne jo ovat tuossa, oh niitä
koiria, kyllä minä annan teille kyydin. Minun kirveeni! Missä kirveeni!
(Tempaa kirveensä ja juoksee Wilhelmiä kohti hosuen ja huutaen).
Varkaita, varkaita!

H. Wilhelm (paeten). Jumalani! tässä ei ole hyvä olla.


Viides kohtaus.

    R. Patelin. H. Patelin.

R. Patelin. Hyvä, nyt se on tiessänsä. Minä nyt peräydyn. Mutta jää
vielä hetkeksi tänne, jos hän sattuisi palautumaan.

    (Menee).


Kuudes kohtaus.

    H. Patelin. H. Bärttylin.

H. Patelin (nähden Bärttylinin ja luullen sen WWilhelmiksi). Varkaita,
varkaita! Ei, tehän se olette, herra Bärttylin.

H. Bärttylin. Ken se huusi varkaita? Mitä meteliä se on minun ovellani?
Ja mitä vallattomuutta täällä on? Noh, tehän se olette,
virkakumppalini!

H. Patelin. Minähän se olen.

H. Bärttylin. Ja noin varustettuna.

H. Patelin. Kun minä luulin.

H. Bärttylin. Asianajaja sellaisissa aseissa?

H. Patelin. Minä luulin kuulleni var...

H. Bärttylin. _Militant causarum patroni!_ se on: asianajajat ovat
syypäät sotaan.

H. Patelin. Se tuli siitä että luulin kuulleni varkaiden särkevän
oveani.

H. Bärttylin. Särkevän ovea tuomarin nenän edessä?

H. Patelin. Minä luulin varkaat tunkevan huoneeseni.

H. Bärttylin. Sitä tulee kuulustella.

H. Patelin. Mutta niitä ei ollutkaan.

H. Bärttylin. Kuulustella, nimittäin vierasmiehiä.

H. Patelin. Ja ketä vastaan?

H. Bärttylin. Ja sitte ne hirtättää.

H. Patelin. Keitä hirtättää.

H. Bärttylin. Ei tässä varkaille siaa anneta.

H. Patelin. Mutta johan minä sanoin, ettei niitä ollutkaan ja että minä
olin erehtynyt.

H. Bärttylin. Noh! sitte aseet pois ja hippa sijaan. Viskatkaa pois toi
kirves ja tulkaa oikeuteen, joka istuu tunnin perästä.

H. Patelin. Sen minä arvelen tehdäki.


Seitsemäs kohtaus.

H. Patelin (yksin). Minä tulen auttamaan erästä paimenta, josta Kati on
puhunut. Se taitaa nyt olla paras pukeutua heti ja tulla tähän samassa.


Kahdeksas kohtaus.

    Kati. Antti.

Kati. Sinun on tarvis hankkia sukkela asianajaja joka jollai juonella
päästää sinut pulasta, ja koko kylässä ei ole muita kuin H. Patelin,
joka sen mahtaa.

Antti. Minä hänen jo tunnen, joku aika sitte, nimittäin velivainaa ja
minä, mutta minä en tiedä kuin tehdä, sillä minä unhotin silloin
hänelle maksaa.

Kati. Ehkei hän sitä enää muista. Ja muutenki, elä nimitä että palvelet
herra Wilhelmiä, hän ehkei tahtosi tulla sen vastaan.

Antti. Minä en haasta hänelle kuin isännästäni, ja hän voi luulla että
minä palvelen vielä samassa talossa kuin sinua kihlatessani.

Kati. Muistathan, kun kerran olet asiasta irti, mitä olemme sopineet,
saadaksemme herra Wilhelmin antamaan luvan poikansa ja Henrikan
naimiseen. Tuossa se onkin nyt sinun asianajajasi, hyvästi.


Yhdeksäs kohtaus.

    Antti ja Patelin.

H. Patelin. Noh, tuon lurjuksen minä tunnen. Sinähän se olet minun
palveliani Katin sulhanen.

Antti. Minähän se olen, herra, minä.

H. Patelin. Te olitte kaksi veljestä, jotka minä pelastin vankeudesta.
Toinen teistä jätti minulle maksamatta.

Antti. Se oli veljeni.

H. Patelin. Te olitte sairaat lähtemään vankeudesta ja toinen teistä
kuoli.

Antti. Minä se en ollut.

H. Patelin. Kyllähän minä sen näen.

Antti. Minä olin kuitenki paljon kipiämpi kuin veljeni. Mutta sanalla
sanoen, minä tulin teitä pyytämään ajamaan minulle asiaa isäntääni
vastaan.

H. Patelin. Sinun isäntäsi, se on talollinen tässä lähellä.

Antti. Se ei asu tästä kaukana, ja minä maksan teille hyvin.

H. Patelin. Sen minä olen vaativaki. Tule nyt puhelemaan asiasi, ja
ilman valehtelematta.

Antti. Tietäkää herra, että isäntäni maksaa mulle hyvin tiukalta
palkkaa. Sitä korjatakseni ja vahingoittamatta isäntääni, minä teen
välistä pieniä kauppoja erään rikkaan tilaajan kanssa.

H. Patelin. Mitä kauppoja sinä teet?

Antti. Teidän luvalla, minä estän isäntäni lampaat kuolemasta kapiin.

H. Patelin. Siinä ei ole mitään pahaa, ja miten sinä sen teet?

Antti. Elkää suuttuko, minä tapan ne silloin kun rupeevat kuolemaan.

H. Patelin. Se on hyvin varma keino. Mutta etköhän sinä niitä tapa
varten ja sitte sano isännällesi niiden kuolleen kapiin, saadaksesi ne
viskattavaksi ulos ja sitte jakaa myödyksi omaksi hyödyksesi.

Antti. Sitähän isäntäni syyttää, sentähden että toissa yönä, minun
pannessa lampaita kiini, hän näki kun minä olin yhden -- sanonenko minä
kaikki?

H. Patelin. Jos tahdot minun ajamaan asiaasi, niin se on välttämätöin.

Antti. Toisena yönä näki taas kun otin yhden suuren pässin joka oli
ihan terve. Minä vakuutan, etten tiennyt mitä tehdä -- minä panin, ihan
hellästi -- veitseni sen kaulaa vasten, -- enkä minä tiennyt miten se
tuli, mutta se kuoli yhtäkkiä.

H. Patelin. Minä kuulen. Mutta ken sinun näki sitä tekevän.

Antti. Isäntäni oli lymyinnyt navettaan: hän sanoi minun tehneen
samaten kymmenelle tusinalle lampaalle joita hän kaihosi. Ja muuten, te
tunnette että se on mies joka puhuu aina totta. Hän löi minua (näyttää
päätänsä) kuin näette ja minun täytyy mennä tohtorin paranuksen ala.
Sentähden, minä rukoilen, te olette asianajaja, tehkää että hänelle käy
pahasti ja minulle hyvästi ja etten minä tulisi mitään maksamaan.

H. Patelin. Minä ymmärrän hyvin asiasi. Siinä nyt on kaksi tietä.
Ensimäinen ei maksasi sinulle yhtä penniä.

Antti. Rukoilen nöyrimmästi, ottakaamme se tie.

H. Patelin. Olkoon vaan! sinun omaisuutesi on varmaan kaikki rahassa?

Antti. Se en totta.

H. Patelin. Se sinun pitää hyvin peittää.

Antti. Kyllä kaiketi minä sen teen.

H. Patelin. Isäntäsi täytyy maksaa kaikki kulungit.

Antti. Sen parempi.

H. Patelin. Ettei se sinulle maksa niin äyriä.

Antti. Sen minä soisinki.

H. Patelin. Hänen täytyisi, jos tahtoisi, sinut hirtättää.

Antti. Ottakaamme nyt se toinen tie, minä rukoilen.

H. Patelin. Noh, näet sinä -- sinut viedään tuomarin eteen.

Antti. Kyllä kaiketi.

H. Patelin. Muistat sinä mitä sinulle neuvon?

Antti. Minulla on hyvä muisti.

H. Patelin. Kaikkiin kysymyksiin, tehköön niitä sinulle tuomari,
isäntäsi eli sen asianajaja elikkä minä, elä vastaa mitään kuin sen
mitä olet kuullut niiltä eläimiltä joita paimennat. Sinä tunnet niiden
kielen ja voit tekeytyä vaikka lampaaksi.

Antti. Se ei ole juuri työlästä.

H. Patelin. Tuo haava päässäsi antaa minulle tilan pelastaa sinun
kaikesta vastuuksesta. Mutta minä vaadinki että sinun tulee sitte
maksaa minulle hyvin reimasti.

Antti. Vaikka hengelläni, sen pitää tapahtuman.

H. Patelin. Tuomari käypi pian istumaan, elä laiminlyö tulla esiin.
Sinä tapaat minut siellä. Hyvästi! Elä unhota tuoda minulle rahat.

Antti. Minä teen niin kuin olette minua neuvoneet.


Kymmenes kohtaus.

Antti (yksin). Kuin työläs kunnon miehen on elää!




KOLMAS NÄYTÖS.




Ensimäinen kohtaus.

    Antti. H. Patelin. H. Bärttylin.

H. Bärttylin (istuen oikeus pöydässä). Noh, asiamiehet voivat tulla
esiin.

H. Patelin (hiljaan Antille). Kun sinulta kysytään, niin vastaa miten
olen neuvonut.

H. Bärttylin. Ken tuo mies on?

H. Patelin. Eräs paimen, jota isäntänsä on pieksänyt, ja joka tästä
päästyä menee tohtoriin.

H. Bärttylin. Meidän täytyy odottaa riitaveljeä, hänen valtuusmiestänsä
eli asianajajaansa.


Toinen kohtaus.

    Antti. H. Patelin. H. Bärttylin. H. Wilhelm.

H. Bärttylin. Mutta mitäs herra Wilhelm nyt tahtoo?

H. Patelin (peittäen näköänsä). H. Wilhelm!

H. Wilhelm. Minä tahdon itse ajaa asiani.

H. Patelin (hiljaan Antille). Voi sinä petturi, se oliki herra
Wilhelmiä vastaan:

Antti. Noh, sehän se on minun isäntäni.

H. Patelin (hiljaan). Koetelkaamme päästä pois.

H. Wilhelm (katsoen Pateliniä). Mitä hittoja, ken tuo mies on?

H. Patelin (muuttaen ääntänsä). Herra; minä en aja asiaa kuin toista
asianajajaa vastaan.

H. Wilhelm. Minä en tarvitse asianajajaa. (Itsekseen). Tuon miehen
näössä on jotai.

H. Patelin. Minä sitte menen tieheni. (Lähtee menemään).

H. Bärttylin. Jääkää tänne ja ajakaa asiaa.

H. Patelin (Bärttylinille). Mutta herra --

H. Bärttylin. Minä sanon teille, jääkää. Minä tahdon edes yhden
asianajajan oikeudessani. Jos te menette pois, minä pyyhin teidät ulos
asianajajain kirjoista.

H. Patelin (erikseen). Koetelkaamme sitte peittäytyä kuin voimme.

H. Bärttylin. Herra Wilhelm, te olette päällekantaja, puhukaa.

H. Wilhelm. Tietäkäät herra että tuo lurjus...

H. Bärttylin. Ei mitään haukkumista.

H. Wilhelm. Noh, tämä varas sitte...

H. Bärttylin. Kutsukaat häntä nimeltänsä tahi ammatiltansa.

H. Wilhelm. Tuo paimenen lurjus, sanon minä, on minulta varastanut
kymmenen tusinaa lammasta.

H. Patelin (peittäen ja muuttaen ääntänsä). Se ei ole todistettu.

H. Bärttylin (H. Patelinille joka pitää pyyhettänsä silmillänsä). Mikä
teillä on, asianajaja?

H. Patelin. Hirmuinen hammastauti.

H. Bärttylin. Se on paha. (H. Wilhelmille) Jatkakaa.

H. Wilhelm (erikseen ja katsoen H. Pateliniä). Saakeli! Tuo asianajaja
vivahtaa samaan näköön kuin se mikä vei minun kuusi kyynärääni verkaa.

H. Bärttylin. Mitä todistuksia teillä on siitä varkaudesta.

H. Wilhelm. Minä möin hänelle eilen... minä annoin hänelle kuusi
kyynärää... kuusisataa lammasta ja minä en nyt löydä katraassa kuin
neljäsataa kahdeksankymmentä.

H. Patelin. Minä sen kiellän.

H. Wilhelm (erikseen vähän korkeammin). Todella, jos minä en olis
häntä äsken nähnyt houreissaan, niin uskosin järkiään ettei se ole muu
kuin hän.

H. Bärttylin. Antakaa sen miehen nyt olla ja todistakaa asianne.

H. Wilhelm. Minä sen todistan verallani, minä sen näytän
kauppakirjallani. (Katsoen Pateliniä). Mihin ne kuusi kyynärää
tulivat... ne kymmenen tusinaa lammasta tuliat minun karjastani?

H. Patelin (vähän peittäytyen). Ne ovat kuolleet kapiin.

H. Wilhelm. Hiis vie, jos se ei ole hän itse!

H. Bärttylin. Ken sen kieltää ettei se ole hän. Vaan teille sanotaan
että lampaanne ovat kuolleet kapiin, mitä te siihen vastaatte?

H. Wilhelm. Minä vastaan, teidän luvalla, että se on valetta; että hän
vei viittansa alla... että hän ne on tappanut ja myönyt; että minä itse
eilen illalla... noh se on hän (katsoen Pateliniä joka ei enää paljon
peittele). Juuri eilen illalla möin hänelle kuusi... kuusi (katsoen
Anttiin) löysin hänen tappamassa lammasta.

H. Patelin (nähden H. Wilhelmin hämmennyksissä ja hämmentääkseen sitä
enemmän). Turhia juonia, herra, peitellessä vaan tekoansa, pieksäessä
tätä paimen raukkaa jonka nyt täytyy mennä leikeltäväksi.

H. Wilhelm. Hitoilla, kuultaa herra tuomari, se on totinen tosi että se
on hän, ihan hän, joka eilen illalla vei minulta kuusi kyynärää verkaa,
ja tänä aamuna, kun hän siitä oli maksava 30 markkaa...

H. Bärttylin. Mitä hittoja ne kuusi kyynärää verkaa ja 30 markkaa tähän
asiaan kuuluvat? Eihän tässä ole kysymystä kuin varastetuista
lampaista.

H. Wilhelm. Se on totta, herra, tämä on ihan toinen asia, mutta me
tulemme siihen sitte... mutta kuitenki minä en ole pettynyt -- tietkäät
sentähden että minä olin lymyinnyt navettaan (katsoen Pateliniä). Noh!
ihan se on hän... minä olin lymyinnyt, kuin sanoin, silloin näin
tulevan tämän lurjuksen navettaani ja... istuttua tuohon... hän otti
suuren lampaan... ja kauneilla puheillansa hän minut vietteli niin että
hän minulta vei... kuusi kyynärää.

H. Bärttylin. Kuusi kyynärää lampaitako?

H. Wilhelm. Ei, verkaa, sen vietävä!

H. Bärttylin. Antakaa nyt verka olla ja palatkaa lampaihinne.

H. Wilhelm. Minä palaan sinne. Tämä lurjus otettua poveltansa
veitsen... minä tahdoin sanoa verkani ... ei veitsen, minä sanoin...
hän, hän, hän pisti sen viittansa ala ja vei kotiinsa, ja tänä aamuna
kun hänen oli maksettava kolmekymmentä markkaa, hän kieltää multa sekä
rahat että veran.

H. Patelin. Katsokaat nyt, herra, hän ei tiedä mitä puhelee.

H. Wilhelm. Hän sen tietää hyvin, (katsoen paimeneen) että hän on
varastanut minulta kymmenen tusinaa lammasta (katsoen Pateliniä) ja
tänä aamuna -- kun hänen piti mulle maksaa kolmekymmentä markkaa
kuudesta kyynärästä, kastanian väristä verkaa, hän maksoi minulle
mustia perhosia, Calipson mamselia, tratallallala, tanssia ja hypyköitä
ja mitä helvettiä minä enää tiedän.

H. Patelin (nauraen). Hän on hullu, hän on ihan hullu!

H. Bärttylin. Todella, herra Wilhelm, kaikki valtakunnan oikeudet eivät
voisi saada selvää teidän asioista. Te syytätte paimenenne varastaneen
teiltä kymmenen tusinaa lammasta, ja te siihen hämmennätte sekaisin
kolmekymmentä markkaa ja mustia perhosia ja tuhat muuta hullutusta.
Noh, vielä kerran, palatkaa lampaihinne, tahi minä päästän pois tämän
paimenen. Mutta jos koettaisin itse häntä kysellä. (Antille). Tuleppas
likemmäksi, mikä sinun on nimesi?

Antti. Pää... ä... ä... ä.

H. Wilhelm. Sen hän valehtelee, hänen nimensä on Antti.

H. Bärttylin. Antti eli Pää, se on yhtäkaikki. (Antille) Sanopas
minulle onko se tosi että tuo herra antoi sinulle paimentaa kymmenen
tusinaa lampaita?

Antti. Pää... ä... ä... ä.

H. Bärttylin. Mitä kummaa, oikeus on sinun pelästyttänyt, kuule, elä
pelkää, ja vastaa suoraan, löysikö herra Wilhelm sinun yöllä tappamassa
lammasta?

Antti. Pää... ä... ä... ä.

H. Bärttylin. Mitä kummitusta tämä on?

H. Patelin. Ne loukkaukset jotka hän on saanut päähänsä ovat
sekoittaneet häneltä aivot.

H. Bärttylin. Tämä on teille hyvin paha, herra Wilhelm.

H. Wilhelm. Minulle paha! Yksi varastaa minulta veran, toinen lampaat,
yksi maksaa sen lauluillansa, toinen määkimällä, menkööt helvettiin,
kun se kaikki vielä minulle on paha.

H. Bärttylin. Niin, hyvin paha. Teillä ei ole lupa lyödä, etenki
päähän?

H. Wilhelm. Saakeli sen tiesi, se oli yö ja kun minä lyön, silloin minä
lyön joka paikkaan.

H. Patelin. Hän tunnustaa tekonsa; _habemus confidentem reum_.

H. Wilhelm. Ah! mene sinne ja sinne confitareisi kanssa. Sinä maksat
minulle ne kuusi kyynärää verkaa tahi periköön sinut hiis.

H. Bärttylin. Vielä kerran se verka. Se on oikeuden pilkkaa, oikeus on
päättänyt asian mitättömäksi, kulungit vastakkain.

H. Wilhelm. Minä vetoon. (H. Patelinille). Ja mitä teihin tulee herra,
me tapaamme kohta toisemme.

    (Menee).


Kolmas kohtaus.

    Antti. H. Patelin. H. Bärttylin.

H. Patelin (Antille). Kiitä nyt herra tuomaria.

Antti (Bärttylinille). Pä... ä... ä... ä.

H. Bärttylin. Siinä on kyllä, suoria nyt tohtoriin, onneton!


Neljäs kohtaus.

    H. Patelin. Antti.

H. Patelin. Noh! Eikö se ollut oivallisesti kun minä pelastin sinut
asiasta, josta olisit voinut päästä hirteen. Nyt se on sinun vuorosi
minulle hyvästi maksaa kuin olet luvannut.

Antti. Pä... ä... ä... ä.

H. Patelin. Niin, sinä teit oikein hyvin; mutta nyt sinun pitää maksaa,
kuulit sinä sen?

Antti. Pä... ä... ä.

H. Patelin. Noh, heitä jo hitoille se päää, ei siitä nyt enää ole
kysymystä. Tässä ei ole nyt muita kuin minä ja sinä. Tahdot sinä nyt
maksaa hyvästi kuin olet luvannut?

Antti. Päää.

H. Patelin. Kuin, konna, minun olisi pettänyt tuo lammas ihmisen
vaatteissa (juoksee Antin päälle joka pakenee). Lurjus! sinä maksat
tahi...


Viides kohtaus.

    Kati (ottaen kiini Pateliniä).

Kati. Voi, voi, antakaa hänen mennä, hyvä herra, nyt on kysymys
toisesta asiasta.

H. Patelin. Kuin sitte?

Kati. Se haava jonka hän sanoo olevan päässään on antanut meille varman
aseen, jolla pakottaa herra Wilhelmin suostumaan poikansa naimiseen
teidän tyttärenne kanssa. Ettekö te ole sillä palkittu.

H. Patelin. Voisko se olla mahdollista?

Kati. Antti on sanonut tuomarille menevänsä tohtoriin leikkuuttamaan
loukkaustansa. Hän on kuollut leikkauksesta, ja se on herra Wilhelm
joka siis hänen on tappanut.

H. Patelin. Noh! Nyt minä näen koko teidän laitoksenne.

Kati. Odottakaa meitä vaan, minä menen pyytämään tuomarilta oikeutta.

    (Menee).


Kuudes kohtaus.

Patelin (yksin). Todellaki, se jonka hän nyt saa nähdä, saattaa hänen
uskomaan että Antti on kuollut. Ja onneksi herra Wilhelm on itse
syyttänyt itsensä. Se on totta että tämä paimen on suuri konna, hän on
aina petellyt minua, joka toisinaan pettelen muita, mutta sen minä suon
hänelle anteeksi, jos hänen kauttansa saan tyttäreni rikkaasen
naimiseen.


Seitsemäs kohtaus.

    H. Patelin. H. Bärttylin. Kati.

Kati (itkein). Voih, voih!

H. Bärttylin. Mitä te sanotte? se poika parka kuollut, ja niin rutosti!

H. Patelin. Koko kylä sen jo tietää. Kuin onnettomuudet kohtavat
yhtäkkiä!

Kati (itkein). Voih, voih, voih!

H. Bärttylin. Minä teen teille oikeuden, elkää niin itkekää.

Kati. Hän oli minun sulhaseni. Ah, ah, ah!

H. Bärttylin. Lohduttaikaa, hän ei ollut kuitenkaan vielä teidän
miehenne.

Kati. En minä niin itkisikään jos hän olisi ollut mieheni, hi, hi, hi!

H. Patelin. Tyttö parka! se on paha asia herra Wilhelmille.

H. Bärttylin. Hän tulee kyllä rangaistuksi. Teidän kanteelle minä jo
olen antanut käskyn hänen kiinipanemisesta; hän tuodaan heti tänne.
Sillä aikaa minä asian vuoksi menen kuitenki katsomaan ruumiin. Te
sanoitte että hän on siellä teidän setänne, tohtorin luonna. Minä olen
heti takaisin.


Kahdeksas kohtaus.

    H. Patelin. Kati.

H. Patelin. Hän huomaa vissisti petoksen, jos ei löydä kuollutta.

Kati. Elkää pelätkö. Setäni on meidän kanssa samassa neuvossa ja Antti
on asettanut vuoteelle pään, joka panee hänen pian pakenemaan.

H. Patelin. Mutta kylässä voi joku kohdata Antin.

Kati. Hän meni peittäimään erään naapurimme heinälatoon, josta hän ei
lähde ennen kuin naiminen on päätetty.


Yhdeksäs kohtaus.

    H. Patelin. H. Bärttylin. Kati.

H. Bärttylin (itsekseen palatessaan). Ei, en elämässäni ole nähnyt
ihmisen päätä sellaisena. Se on raadeltu lyönnillä tahi sitte
leikkelemisellä. Sillä on tuskin ihmisen muotoa, ja minä en voinut sitä
katsoa kääntämättä siitä pois silmiäni.

Kati (itkein). Ah, ah, ah!

H. Patelin. Minä surkuttelen sitä herra Wilhelmiä. Se oli hyvä mies, ja
sen kanssa oli mielellään asioissa.

H. Bärttylin. Minä häntä säälin; mutta mitä tehdä! Yhdellä puolella
murha ja toisella morsian joka vaatii minulta oikeutta.

H. Patelin. Kati, mitä sinä voitat hänen hirttämisestä? Eikö sinulle
olisi parempi -- --

Kati (Patelinille). Kuulkaa isäntä! minä en tahdo enemmän voittaa kuin
kostaa; ja jos millä häntä voisi pelastaa... mutta tunnettehan te miten
minä rakastan mamselia, teidän tytärtä, joka on tämän herran
ristitytär...

H. Bärttylin. Minun ristitytär! Noh! Mitä kaikkea hänellä on tästä
asiasta?

Kati. Waltteri, hyvä herra, sen herra Wilhelmin ainoa poika, rakastaa
häntä; herra Wilhelm on tätä naimista vasten. Te olette molemmat niin
viisaat. Katsokaa nyt jos ei tässä olisi jotai millä voisi tyydyttää
kaikkia.

H. Bärttylin. Oikein, tämä tyttö luopuu kanteestansa sillä ehdolla että
herra Wilhelm suostuu mainittuun naimiseen.

Kati. Se on oivallisesti mietitty.

H. Patelin. Se on mennä laupeuden tietä...

H. Bärttylin (Katille). Ennen vankeuteen viemistä, hän tuotakoon tänne;
minun täytyy itseni häntä puhutella. Mutta suostuttekos te herra
Patelin?

H. Patelin. Todella sanoen, minä en ollut vielä päättänyt naittaa
tytärtäni... mutta kuitenkin pelastaakseni herra Wilhelmin hengen,
olkoon sitte, minä suostun.

H. Bärttylin. Minä odotan häntä tänne. (Katille). Te menkää pikaisesti
hautaamaan kuollut, ettei minua voitaisi syyttää rikoksesta virkaani
vasten.

    (Kati menee).


Kymmenes kohtaus.

    H. Patelin. H. Bärttylin.

H. Patelin. Ja minä menen kirjoittamaan lyhykäisen liiton, jonka te
tahtoisitte alle kirjoituttaa.


Yhdestoista kohtaus.

    H. Bärttylin. H. Wilhelm (tuotuna sotamiehiltä).

H. Bärttylin. Noh! Te olette siinä. Tiedättekös miksi olette vangittu?
herra Wilhelm.

H. Wilhelm. Tiedän. Se konna Antti sanoo olevansa kuollut.

H. Bärttylin. Hän sen on ihan totuudessa. Minä näin sen äsken itse. Ja
te olette tunnustaneet tekonne.

H. Wilhelm. Helvetissä!

H. Bärttylin. Noh! Minulla on teille yksi ehto. Te voitte sillä päästä
koko asiasta, ja palata vapaudessa kotiinne.

H. Wilhelm. Jos se on minun tahdossani, niin hyvästi sitte. (Lähtee
menemään vaan vartiat pidättävät).

H. Bärttylin. No noh! Odotelkaa. Tässä on kysymys jos te rakastatte
paremmin naittaa poikanne tahi itse tulla hirtetyksi.

H. Wilhelm. Kaunis ehto! Minä en rakasta enemmän yhtä kuin toistakaan
niistä.

H. Bärttylin. Minä sen teille selitän. Te olette tappaneet paimenenne,
eikö se ole tosi?

H. Wilhelm. Minä olen häntä lyönyt. Jos hän on siitä kuollut, se on
hänen oma syynsä.

H. Bärttylin. Ei, ei, se on teidän; kuulkaa. Herra Patelinilla on
tytär, kaunis ja sievä.

H. Wilhelm. Niin, ja lisäksi yhtä köyhä kuin hän itse.

H. Bärttylin. Teidän poikanne häntä rakastaa.

H. Wilhelm. Ja mitä se minuun koskee?

H. Bärttylin. Sen kuolleen morsian luopuu kanteestansa, jos te
suostutte poikanne naimiseen.

H. Wilhelm. Vaan minä en siihen suostu.

H. Bärttylin (vartioille). Viekää hän vankeuteen.

H. Wilhelm. Vankeuteenko, menkää hiidelle. Laskekaa minua edes kotiini
sanomaan etteivät minua tarvitse sinne odottaa.

H. Bärttylin (vartioille). Elkää laskekaa häntä karkaamaan.


Kahdestoista kohtaus.

    H. Patelin. H. Bärttylin. H. Wilhelm. Vartiat.

H. Patelin (hiljaan herra Bärttylinille jättäin sille paperin). Tässä
on se kontrahti.


Kolmastoista kohtaus.

    Kati. Waltter. Henrika. H. Patelin. H. Bärttylin. H. Wilhelm.
    H. Patelin. Vartiat.

H. Patelin (herra Wilhelmille). Herra, minun koko pereeni on valmis
auttamaan teitä kovassa onnessanne.

H. Wilhelm. Mitkä kiuasasteliat!

H. Bärttylin. Noh! tässä nyt ovat teidän kaikki riitaveljet, selittäkää
pian tahdotteko te päästä asiasta.

H. Wilhelm. Tahdon.

H. Bärttylin. Kirjoittakaa liiton ala.

H. Wilhelm. En ensinkään! minä en tahdo siitä tietää.

H. Bärttylin. Viekää vankeuteen, jalat rautoihin.

H. Wilhelm. Jalatko rautoihin? Jumalani! miten te sen tekisitte?

H. Bärttylin. Se ei ole vielä siinä, minä rupeen heti tutkimaan.

H. Wilhelm. Tutkimaanko?

H. Bärttylin. Niin tutkimaan, laillisesti tutkimaan, ja sen perästä
minä en voi muuta kuin antaa teidät hirttää.

H. Wilhelm. Hirttää? armoa!

H. Bärttylin. Pankaa sitte ala nimenne; jos vähänkään epäilette niin te
olette hukassa, minä en silloin voi teitä pelastaa.

H. Wilhelm. Noh! Jumalan armo!

    (Kirjoittaa alle).

H. Bärttylin (hänen kirjottaissa). Minä olen kuullut erään kuuluisan
lääkärin sanovan, että päähän lyönti on vaarallinen kuin hitto. (Ottaen
vastaan sen alakirjoitetun paperin). Noh, nyt se on hyvä. (Antaa sen
Patelinille). Minä viskaan nyt tuleen koko jutun, ja toivotan teille
onnea!

H. Wilhelm. Niin, minä olen tänään tainnut tehdä hyvän kaupan!

H. ja R. Patelin. Onnea kaupallenne.

H. Wilhelm (molemmille). Te saitte sen huokialla hinnalla,

Waltter (Wilhelmille). Isäni, minä en sitä tunnusta.

H. Wilhelm. Mene hiidelle.

Henrika (Wilhelmille). Herra, minä olen teille vihainen.

H. Wilhelm (Henrikalle). Ja minä myös teille.

Kati (Wilhelmille). Mitä te annatte minulle palkinnoksi sulhasestani?

H. Wilhelm (Katille) Lampaat jotka hän varasti.


Neljästoista kohtaus.

    Entiset. Kaksi talonpoikaa. Antti. (Kaksi talonpoikaa tuovat
    Antin uhaten sitä ruoskalla. Hän säikäyttää jokaisen).

Yksi talonpoika (Antille). Astu!

Antti. Armahtakaa!

Toinen talonpoika. Astu!

Antti. Armoa!

H. Wilhelm. Sen petturi, sinä et olekaan kuollut? Minä kuristan sinun,
se ei maksa minulle yhtään enemmän.

    (Antti lankee polvilleen).

H. Bärttylin (pidättää Wilhelmiä). Odottakaa. (Talonpojille). Mistä
tämä kummitus tulee?

Yksi talonpoika. Me löysimme tämän varkaan meidän heinäladosta, jonka
tähden nyt tuomme hänet oikeuteen.

H. Bärttylin (Antille, koetettua käsillään sen päätä, josta kääre on
pois). Hitoilla! Eihän sinulla ole mitään haavaa päässä!

Antti (itkein). Minä sen tunnustan, ei mitään haavaa.

H. Bärttylin. Mitä se sitte oli jota minulle näytettiin tohtorin
vuoteella?

Antti (itkein). Se oli vasikan pää.

H. Wilhelm (Patelinille). Noh! koska hän ei olekaan kuollut, antakaa
minulle liittokirjaki takaisin, minä vaadin sen.

H. Bärttylin. Se on oikein.

H. Patelin. Niin kyllä, kun vaan maksatte minulle luovumaisia kymmenen
tuhatta markkaa.

H. Wilhelm. Kymmenen tuhatta markkaa? se täytyy sitte jättää sikseen.
Mutta te maksatte minulle ne kolmesataa markkaa isävainaanne velkaa.

H. Patelin. Hyvin mielelläni, kun vaan tuotte minulle hänen
velkakirjansa.

H. Wilhelm. Hänen velkakirjansako? Ja minun kuusi kyynärää verkaani.

H. Patelin. Se oli tyttäreni morsiusapua.

H. Wilhelm. Morsius apuako? Syönhän minä toki teidän hanhipaistinne.

H. Patelin. Sen me olemme syöneet päivälliseksi.

H. Wilhelm. Päivälliseksi? (Osottain Anttia). Tuo lurjus saa maksaa
kaikki ja lisäksi tulla hirtetyksi.

Waltter. Isäni, nyt on aika minun tunnustaa, hän ei ole tehnyt mitään
ilman minun käskyittäni.

H. Wilhelm. Kas niin, nyt minä olen saanut hyvän maksun verastani ja
lampaistani.








End of Project Gutenberg's Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja, by Anonymous

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIETAR PATELIN ELI SUKKELA ***

***** This file should be named 49666-8.txt or 49666-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/4/9/6/6/49666/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected].  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     [email protected]


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.