The Project Gutenberg eBook of Kuninkaallinen lootus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Kuninkaallinen lootus
Ynnä muita intialaisia satuja
Author: Anonymous
Editor: Selma Anttila
Release date: January 29, 2025 [eBook #75241]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1911
Credits: Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAALLINEN LOOTUS ***
KUNINKAALLINEN LOOTUS
Ynnä muita intialaisia satuja
Suomeksi sovittanut
Selma Anttila
Satupirtti N:o 13
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1911.
SISÄLLYS:
Kuninkaallinen lootus.
Lingo ja jättiläinen.
Loistava prinsessa.
Kuninkaallinen lootus.
Elipä kerran kaksi prinsessaa, joilla oli paha äitipuoli. Heidän
isänsä, ruhtinas, ei joutanut monilta toimiltaan tyttäriensä kohtaloa
valvomaan, ja palvelijat pelkäsivät emäntäänsä eivätkä uskaltaneet
auttaa prinsessoja. He olivat yksinäisiä ja halveksittuja, vaikka
elivät ihanassa palatsissa. Niinpä kerran vanhempi prinsessa
suunnitteli pakoa.
— Tahdotko seurata minua, Kandra? sanoi hän sisarelleen.
— Ei kukaan meistä täällä välitä eikä meitä kaivata.
— Mutta minne menisimme? sanoi sisar.
— No, mennään viidakkoon, sanoi Gulga. — Siellä on kyllä hedelmiä
syödäksemme, ja sitten voimme rakentaa pienen majan puun oksista ja
laittaa vuoteen kukista ja ruohoista.
— Niin hauskaa, sanoi Kandra. — Minäpä puen keltaisen silkkivaatteen
ylleni ja otan jalokiveni ja sinun pitää ottaa kaulakoristeesi. Siitä
kaikki ihmiset voivat nähdä, että olemme oikeita prinsessoja.
— Jos ihmiset näkevät kalliit koristeemme, niin he ryöstävät ne.
Parempi on solmita kalliit helmet ja kivet huivin nurkkaan.
He vaelsivat kauas tiheikköön ja katselivat apinoita, jotka hyppivät
puissa, ja auringonpaisteessa meluavia vihreitä papukaijoja, söivät
hedelmiä niin paljon kuin jaksoivat ja olivat onnellisempia kuin olivat
olleet pitkiin aikoihin.
Lopulta he joutuivat kauniille palatsille. Se oli valkoista marmoria ja
sen portit olivat selki-selällään. Ja portin päälle oli kirjoitettu:
Kas tänne, Gulga, sisään käy.
On hopeaa, kultaa, muuta ei näy.
Heidän katsellessaan muuttuivat kirjaimet ja he lukivat:
Sa seuraa Kandra, nähdä saat:
on onnen vaiheet oikukkaat.
— Se ei ole niin soma runo kuin sinun, Gulga. Se saa minut pelkäämään,
sanoi Kandra vavisten.
— Pelottaa minuakin vähän. Näinköhän tämä lienee jonkun rakshasin talo?
— Mikä se rakshas on?
— Se on ihmisiä syövä jättiläinen. Eihän kukaan muu kuin jättiläinen
rakentaisi tällaista palatsia metsään. Hän on varmaankin poissa nyt.
— Voihan se tulla kotiin koska tahansa. Mennään pois! sanoi Kandra
tarttuen siskonsa käteen peloissansa.
Juuri silloin juoksi ystävällinen kettu Gulgan luo.
— Oikein arvasitte. Tämä on erään jättiläisen linna. Nyt hän on poissa
ja te voitte hyvässä rauhassa asua linnassa jonkun aikaa. Minä ilmoitan
teille heti, kun hän on tulossa takaisin.
Sisaret astuivat palatsiin ja löysivät sieltä ihania silkkipukuja,
kultaa ja jalokiviä. Keskellä salia oli marmoriallas ja siinä kirkasta
vettä, jossa voi kylpeä joka päivä. Veden pinnalla kellui lootuskukkia,
ja niitä sisaret keräsivät punoakseen hiuksiinsa, koska lootus on
kuninkaallinen kukka ja heitä oli opetettu lapsesta saakka sitä
käyttämään.
— Kuulehan sisko, sanoi Gulga, jos sinä olet yksin kotona ja joku
vieras tulee pyytämään ruokaa taikka juomaa, muista pukeutua rääsyihin
ja tuhria kasvosi noella ennenkuin näyttäydyt.
— Miksi? kysyi Kandra.
— Jos he saavat nähdä sinut kaikessa kauneudessasi, he vievät sinut
mennessään, emmekä me saa enää milloinkaan toisiamme nähdä.
— Hyvä on. Sinun pitää tehdä samalla tavalla. Kaikkihan sanovat sinua
kauniimmaksi minua.
Prinsessat kumartuivat altaan laidalta katselemaan kuvaansa kirkkaassa
vedessä. Vaikea oli päättää kumpi oli kauniimpi. Heidän silmänsä
loistivat ja hampaansa olivat helmiäkin valkeammat ja iho oli vaalea ja
puhdas.
Gulga oli hiukan pitempi sisartaan ja astui sulavammin.
Eräänä aamuna meni Kandra metsään puhelemaan ystävänsä ketun kanssa, ja
sillä aikaa tuli linnaan muuan metsästämässä oleva prinssi pyytääkseen
juotavaa.
Hän ja hänen seuralaisensa olivat turhaan etsineet virtaa ja nyt he
olivat janoon kuolemaisillaan.
Gulga heitti huonon vaatteen silkkisen pukunsa päälle ja tuhrasi
kasvonsa mustaksi hiilellä ja meni kuulemaan, mitä he tahtoivat.
Prinssin palvelijat nauroivat nähdessään porttia avaamassa kummallisen
tytön, risainen hame yllä ja kasvot tuhrittuina, mutta prinssi itse
katsoi häntä tarkemmin.
— Hän olisi hyvin kaunis, sanoi prinssi, — jos vain kasvot ja kädet
olisivat pestyt ja puku eheämpi.
Gulga ei ymmärtänyt hänen kieltään, mutta hän näki, että he olivat
janoisia, ja toi suuren maljallisen vettä.
Prinssi otti veden ja heitti osan siitä tytön kasvoille.
— Hui! huusi Gulga peräytyen.
— Ho, ho, hoo! nauroivat metsästäjät.
Mutta kun noki oli huuhtoutunut pois, oli Gulga rääsyissäänkin niin
kaunis, että prinssi heti paikalla rakastui häneen. Prinssi kosketti
Gulgan vaatetta ja samassa rääsyt putosivat hänen päältään, ja siinä
hän nyt seisoi kauniissa silkkivaipassaan, helmikoriste kaulalla.
— Minä vien sinut isäni valtakuntaan ja sinä tulet minun vaimokseni,
sanoi prinssi.
Gulga ei ymmärtänyt hänen sanojaan ja pelkäsi. Hän pelästyi vielä
enemmän, kun prinssin seuralaiset nostivat hänet kantotuoliin ja
veivät pois palatsista. Verhot vedettiin eteen ja sitten kulettiin
läpi tiheikön, yli kukkulain ja laaksojen, prinssi ratsastaen edellä
valkoisella hevosellaan.
— Voi Kandra, Kandra, minne sinä joudut ilman minua? itki Gulga.
Hän keksi äkkiä keinon antaakseen sisarensa tietää, mitä tietä häntä
kuletettiin, avasi huivinsa nurkasta solmun, repi vaatteestaan silkkiä
ja kietoi aina helmen silkkitilkkuun ja pudotti sen maahan. Viimeinen
helmi putosi ruhtinaan ja ruhtinattaren palatsin eteen.
Kenties Kandra keksisi helmet.
Gulgasta pidettiin paljon uudessa kodissa, ja ruhtinatar otti avosylin
vastaan nuoren, kauniin miniänsä. Ruhtinas antoi hänelle uuden
kaulakoristeen ja paljon muita jalokiviä ja sanoi vietettävän häät
seuraavalla viikolla.
Sillä aikaa kun sisar oli onnellinen ruhtinaan palatsissa, Kandra itki
jättiläisen linnassa, niin että sydän oli murtua. Hän oli juossut
huoneesta huoneeseen ja huutanut: — Gulga, Gulga! Kukaan ei vastannut.
Kandra meni portille ja katseli tiheikköön päin, vaan ei keksinyt
mitään jälkiä.
— Joku on hänet varastanut, arveli hän.
Sitten hän katsoi kultaista kirjoitusta portin päällä:
Sa seuraa, Kandra, nähdä saat:
on onnen vaiheet oikukkaat.
— Se on totta, sanoi Kandra.
— Mikä on totta? kysyi kettu seisten samassa hänen vieressään.
— Minun kohtaloni oikut ovat nyt kovia.
— Tuota minä sanoisin kiittämättömyydeksi. Sinä olet elänyt
mukavuudessa ja loistossa toisen palatsissa kolme kuukautta ja sinä
väität, että kohtalon oikut ovat kovat. Hyvä, minä tulinkin sanomaan,
että jättiläinen on kotiin tulossa. Sinä et voikaan viipyä täällä
kauempaa.
Kandra alkoi itkeä.
— Ei ole hätää, sanoi kettu. Kaikki päättyy vielä hyvin. Lähdetään
viidakkoon.
Kettu keksi tarkoilla silmillään piankin silkkitilkkuun käärityn
ensimäisen helmen, sitten he löysivät toisetkin kulkien läpi viidakon.
Matka oli kestänyt muutamia päiviä eikä kettu tahtonut tulla edemmäksi.
— Naa, sanoi se, — siellä edempänä on liian monta kaupunkia eivätkä
miehet siellä ole kettujen ystäviä. Mutta sinun sijassasi minä pukisin
itseni vanhaksi akaksi, muutoin joku vie sinut mennessään, etkä koskaan
pääse Gulgaa tapaamaan.
Kettu neuvoi hänelle erään kasvin, jolla voi värjätä kasvonsa ruman
ruskeiksi, ja opetti vetämään ryppyjä poskille.
Sitten se pyysi Kandraa odottamaan ja juoksi metsästä ottamaan muutaman
vanhan naisen punaisen kattuunivaatteen, joka oli levitetty pesun
jälkeen kuivamaan.
— Mistä tämä on saatu? kysyi Kandra, kun kettu roikotti suussaan
vaatetta.
— Se kasvoi pensaassa, vastasi kettu.
Se ei tahtonut sanoa varastaneensa sitä.
Prinsessa puki sen ylleen ja maalasi kasvonsa ja kätensä ja lähestyi
kylää viidakon ulkopuolella nojaten keppiin ja kompuroiden kuin vanha
vaimo. Vähä väliin hän löysi Gulgan helmiä ja ne johtivat hänet
palatsille.
— Minäpä pysyttelen lähellä tätä palatsia, sanoi Kandra, ja yritän
jonakin päivänä mennä sisään.
Erään työmiehen vaimo antoi tälle vanhalle naiselle, niinkuin hän
luuli, suojaa yöksi ja vei hänet erääseen vajaan puutarhansa laidassa.
Tämä puutarha oli lähellä palatsia, ja sen ja palatsin alueen välillä
oli marmoriallas, johon sai mennä kylpemään.
— Tuossa minä voin kylpeä aamulla varhain ennenkuin kukaan herää,
ajatteli Kandra nähdessään marmoriportaat, jotka johtivat alas
raikkaaseen veteen.
Siihen vuodenaikaan aurinko nousi kolmelta aamulla, mutta vielä
aikaisemmin prinsessa poistui vajastaan mennäkseen altaaseen kylpemään,
sillä hän pelkäsi tulevansa nähdyksi.
Hän riisui vanhan, punaisen kattuunivaatteensa, pesi sen ja levitti
kuivamaan puunoksalle.
Sitten hän kylpi ja pesi pois ruman ruskean värin kasvoiltaan,
kaulastaan ja käsistään, pukeutui keltaiseen silkkivaippaansa ja kietoi
koristeen kaulalleen ja pujotti kuninkaallisen lootuksen tukkaansa
odotellessaan toisen pukunsa kuivamista.
— Vain tämän hetken saan olla oma itseni, ajatteli hän katsellessaan
kuvaansa vedenpinnassa.
Kuninkaallinen lootus hänen hiuksissaan toi mieleen lapsuusajan hänen
isänsä palatsissa, ennen pahan äitipuolen tuloa, mutta tämä saattoi
hänet yhä enemmän ikävöimään Gulgaa. —
Ruhtinas ylpeili aitaansa ihanista lootuskukista, ja kuultuaan, että
pari kukkaa hävisi joka aamu, suuttui hän kovin.
— Varas on ankarasti rangaistava. Minä julistan palkinnon hänen
kiinniottamisestaan, sanoi ruhtinas.
— Ei ole tarpeellista, sanoi ruhtinaan toinen poika, joka oli aivan
Gulgan puolison tapainen. — Kyllä minä otan hänet kiinni ilman
palkintoakin!
— Niin, sanoi ruhtinatar. — Useinhan prinssi kulkee yön pimeydessäkin
puutarhassa vilvoittelemassa, virkistääkseen itseään raskaiden
opintojensa lomassa. Hän tekee tämän mielellään.
Prinssi käveli kauan aikaa ja nukkui sitten erään pensaan juurelle eikä
herännyt ennenkuin aamun koittaessa.
Aurinko juuri nousi ja hän näki marmoriakaan laidalla suloisen
tytön keltaisessa silkkivaatteessa, jalokivinen koriste kaulalla ja
lootuskukka tukassa.
— Tekö olettekin varas? huusi hän hypäten äkkiä ylös.
Kandra heittäytyi hänen jalkojensa juureen peloissansa.
— Varasko? sopersi hän.
— Älkää peljästykö, sanoi prinssi hymyillen. — Mitä kukasta! Voinhan
poimia teille useampia, jos tahdotte.
Prinsessa ravisti päätään ja juoksi hakemaan punaista
kattuunivaatettaan.
— Minun täytyy lähteä pois, sanoi hän. — Älkää kertoko kellekään
nähneenne minua.
— Te olette varmaan jostakin toisesta maasta, puhutte aivan samalla
tavalla kuin Gulga, sanoi prinssi hymyillen Kandran pehmeää ääntämistä
eikä voinut irroittaa silmiään hänen suloisesta olennostaan.
— Oletteko puhunut Gulgan kanssa? kysyi Kandra. Vanhan vaimon vaate
putosi hänen kädestään ja hän seisoi hiljaa paikallaan. Gulgan nimi soi
kuin kaunis sävel tuon vieraan lausumana. Hän oli niin kauan ikävöinyt
ja etsinyt ja uskonut jo, ettei koskaan sisartaan löytäisi.
— Hän on minun kälyni, sanoi nuori prinssi. — Tulkaa palatsiin, saatte
nähdä hänet. Häntä sanotaan palatsin tähdeksi, sillä hän on niin ihana.
Mutta minun mielestäni te olette vielä kauniimpi.
Hän puhui niin lempeästi, ettei Kandra enää pelännyt, vaan otti hänen
kätensä ja he menivät yhdessä palatsiin.
— Katsokaa, sanoi hoviväki nähdessään Kandran. — Hän on aivan
palatsimme tähden näköinen, meidän nuoren ruhtinaamme puolison.
Prinssi vei Kandran vanhempainsa eteen ja pyysi saada ottaa hänet
vaimokseen. Kandra ilmaisi olevansa Gulgan sisar ja kertoi, miten oli
häntä etsinyt kulkien pitkät matkat. Ja ruhtinatar ihastui niin nuoren
prinsessan kauniisiin kasvoihin ja viehättävään käytökseen, että hän
kehoitti poikaansa naimaan hänet niin pian kuin hän vain tahtoi.
Nyt he menivät siihen palatsin osaan, missä Gulga asui. Ja siellä,
kauniissa huoneessa, jota jalokivikoristeiset lamput valaisivat ja
raskaat silkkiverhot ovia ja akkunoita kaunistivat, lepäsi Gulga
matolla nojaten silkkipatjoihin, edessänsä marmoriallas ja siinä
kuninkaallisia lootuskukkia. Hänen pukunsa oli kalleinta silkkiä,
niinkuin nuoren ruhtinaan puolisolla sopi olla. Mutta hänen kasvonsa
olivat murheelliset, sillä sisartaan hän ei ollut hetkeksikään
unhottanut.
— Oi Kandra! huudahti hän sisarensa nähtyään. — Kohtalon oikut ovat
taas meidät yhdistäneet.
— Niin, kettuhan sanoi, että kaikki kyllä päättyisi hyvin, vastasi
Kandra hymyillen.
Ja kun Gulga kuuli, että sisaresta tulisi hänen kälynsäkin ja että he
saisivat elää samassa palatsissa, suuteli hän sisartaan yhä uudestaan
ja uudestaan.
— Nyt toivoisin, sanoi Gulga, että kettu olisi täällä. Antaisin hänen
tehtäväkseen muuttaa kultakirjaimet metsäpalatsin portin päällä. Siihen
pitäisi nyt kirjoittaa:
Kun etsijä kauan ja kauas kulkee,
niin onni sen kerran syliinsä sulkee.
Lingo ja jättiläinen.
Keskellä viidakkoa kasvoi puu. Se oli hyvin vanha. Mutta siitä
huolimatta kasvoi siinä kauniin vihreitä lehtiä ja joka kevät se sai
ihania valkoisia kukkia. Eräänä kevännä sen kukat olivat entistäkin
suloisemmat, ja muuan nuppu, joka roikkui kolmannella oksalla, oli kuin
ihana hopean-valkoinen pallo loistaen oksien vihreyden keskellä.
— Miksi tuo nuppu on niin paljon suurempi kuin kaikki toiset? kysyi
villi ruusuomenapuu uteliaana.
— Tuoko? sanoi viikunapuu. — Siinä on salaisuus. Se ei aukenekaan
ennenkuin puhkeaa rajuilma keskiyöllä. Silloin saatte nähdä jotain
merkillistä.
— Mitä? Keskiyöllä? huudahti ruusuomenapuu.
— Niin, saatte nähdä salamain valossa.
Mutta omenapuu pelkäsi myrskyä eikä uskaltanut avata silmiään, kun
tuuli ulvoi ja salamat välähtelivät ukkosen jyristessä.
Se vapisi ja painoi päänsä alas. Viikunapuukin tärisi hiukan. Mutta
vanha puu levitteli lehviänsä rajuilman pideltäväksi ja sen keskellä
puhkesi valkoinen nuppu.
— Tämä on minun salaisuuteni, sanoi puu. Ja se taivutti kolmannen
oksansa varovasti maahan.
Nuppu aukeni, ja kukan sisässä oli kaunis pikku poika, soma kuin kukka
itse,- virkeänä kuin olisi juuri herännyt.
Lehvät siirsivät sen kukasta nurmelle, ja siihen lapsi jäi hymyilemään
taivaalle.
Aamulla oli kaikki rauhallista ja pikku poika ojensi kätösensä ja
leikki kukkasia pidellen.
— Katsoi sanoi viikunapuu, — se on puettu valkoiseen silkkipaitaan,
saman väriseen kuin se kukka, jossa hän syntyi. Ja hänen otsallansa
loistaa timantti. Hän mahtaa olla ihmelapsi.
— Se on timantti taikka tähti, sanoi omenapuu. Mutta eivät he kumpikaan
päässeet siitä oikein selville, sillä pojan otsalla loisti niin
huikaisevan kirkkaasti, etteivät he voineet sitä katsella.
Ketut ja papukaijat, apinat ja kolibrit tulivat katsomaan lasta.
— Parempi sen olisi olla, jos sillä olisi korvat niinkuin minulla,
sanoi kettu.
— Taikka höyhenet, sanoi papukaija.
— Taikka siivet, sanoivat pikku kolibrit, kun ne kuukkivat hunajaa
etsien kukista.
Kaikki uskoivat samoinkuin viikunapuukin, että hän oli ihmelapsi,
muuten hän ei olisi syntynyt tähti otsalla.
Aamupäivällä hän itki hiukan, sillä nälkä ahdisti. Mutta viikunapuu
pudotti hunajaa hänen suuhunsa ja lapsi nauroi jälleen.
Illalla tuli tiikeri lönköttäen sivuitse ja huomasi pienokaisen.
— Tuosta tulee hyvä suuruspala penikoilleni, sanoi se. — Minäpä haen ne
tänne.
Mutta kukat ja ruohot peittivät lapsen, niin ettei tiikeri palattuaan
löytänytkään sitä.
— Hän on meidän lapsemme, puitten ja kukkien oma, sanoivat he kaikki ja
kysyivät, mikä pojan nimeksi pantaisiin.
— Lingo on hänen nimensä, sanoi vanha puu, — suojatkaa häntä ja
opettakaa hänelle metsän salaisuudet.
Niinpä Lingon kasvaessa kaikki villieläimet, puut ja kukat kertoivat
hänelle tietonsa. Suuri kilpikonna läheisessä virrassa antoi
hänelle uintitunteja. Apinat näyttivät kuinka kiivetään puissa ja
hunajaa etsivät linnut opettivat löytämään viidakon hedelmäpuita ja
hunajakukkia. Hän oppi tuntemaan lääkekasveja, joilla paransi haavan,
jos sattui loukkaantumaan, sekä taian, jolla voi lumota viidakon
käärmeet, ja monta muuta seikkaa, joista ei muilla lapsilla, jotka
elävät vanhempainsa kodissa, ole aavistustakaan.
Yönsä hän nukkui riippumatossa. Ja sen olivat hänelle punoneet kukat ja
kasvit pujotellen yhteen oksiaan ja lehtiään. Aikaiseen joka aamu hän
kylpi virrassa ja pesi valkoisen paitansa ja kuivatti sen puun oksalla.
Hänen paitansa kasvoi sen mukaan kuin hän itsekin. Hänestä tuli suuri
kaunis nuorukainen, hyvä ja lempeä, vaikka olikin vahva ja rohkea.
Kaikki metsän eläimet rakastivat häntä, vieläpä tiikerikin, vaikka se
ensin olisi tahtonut antaa pojan penikoillensa suurukseksi.
Eräänä päivänä Lingo kysyi vanhalta puulta:
— Täällä on paljon apinoita ja kettuja ja papukaijoja — onko sitten
vain yksi ainoa Lingo?
— Miksi tahdot sen tietää?
— Minä tahdon nähdä! sanoi Lingo.
— Kiipeä minun latvaani, ja kerro mitä näet!
— Näen kukkulan ja hyvin terävän huipun! hän huusi päästyään ylös.
— Se on neulanmuotoinen kukkula, sanoi vanha puu. — Sen huipulla on puu
täynnä neilikkakukkia. Se on Kidsadita. Mene siihen puuhun, tunnustele
sen kukkien hajua ja kysy siltä, missä neljä veljestä ovat.
— Lingo teki niin ja sai vastaukseksi:
— Neljä veljestä ovat aterioimassa kukkulan toisella puolella.
Lingo kiersi kukkulaa ja löysi neljä metsämiestä teurastamassa hirveä,
jonka olivat kaataneet.
Kun he näkivät valkoisiin puetun pojan tähti otsalla loistamassa, ja
lempeyden hänen kasvoillansa, juoksivat he häntä vastaan kysyen:
— Tahdotko tulla joukkoomme? Olemme neljä veljestä, tahdotko olla
viides?
— Siksi olen tullutkin, vastasi Lingo. — Metsän eläimillä on kaikilla
veljiä ja sisaria, eikä minulla ollut ketään.
Nyt veljekset kertoivat, ettei heillä ollut tulta ja heidän piti syödä
hirven lihaa raakana.
— Meiltä puuttuu kahta, sanoi Ahheseral, nuorin veli, — vaimo kultakin
ja tulta, jolla soihtumme sytyttäisimme ja lihaa paistaisimme.
Toiset veljet sanoivat tahtovansa kaksi vaimoa, niinkuin itämailla on
tapana, ja he tiesivät missä ne olivat saatavina samoin kuin tulikin.
— Jossakin täällä lähellä asuu Rikad Gauri, jolla on seitsemän tytärtä,
ja hänen takassaan palaa aina tuli. Tyttäret ovat halukkaita menemään
miehelään, mutta me emme ole koskaan löytäneet hänen taloaan.
— Minä näytän teille tien hänen taloonsa, jos annatte minulle kaislan,
sanoi Lingo.
Ahheseral toi kaislan ja Lingo sovitti sen jouseensa nuoleksi, kiristi
jännettä ja tähtäsi jättiläisen palatsiin.
— Minun nuoleni osoitti teille tien, seuratkaa sitä ja te löydätte,
mitä haluatte.
Veljet lähtivät jättiläistä etsimään, ja Ahheseral, joka oli paras
juoksija, ennätti ensimäisenä perille.
Jättiläinen nukkui tulen ääressä kauhean suuressa huoneessa, missä
makuutilat olivat kahdeksan jalkaa korkeat ja kaksikymmentä jalkaa
pitkät ja katto niin korkealla, että Ahheseral sitä tuskin näki.
Liedellä paloi kokonaisia puun runkoja halkojen sijasta, ja uuni oli
kuin kamalan suuri, punaisena hehkuva luola.
Ahheseral sieppasi kekäleen ja juoksi tiehensä, mutta kipinä poltti
jättiläisen reittä. Hän hyppäsi pystyyn ärjyen tuskissaan ja syöksyi
ulos huoneesta Ahheseralia tavottamaan, mutta ei saanut häntä käsiinsä.
Ahheseral palasi veljiänsä varottamaan ja neuvoi heitä pysymään poissa
Rikad Gaurin talosta. Hän oli hukannut kekäleenkin paetessaan.
— Ennen syön raakaa lihaa koko ikäni, sanoi hän, — ennenkuin menen
uudestaan sen hirviön pesään.
Jättiläinen palasi kotiinsa ja meni vaimonsa ja tyttäriensä huoneeseen
saadakseen voidetta palaneelle reidelleen.
— Oletteko hankkinut meille miehet? kysyi vanhin tytär. He kysyivät
tätä vuorotellen joka päivä, ja isä vastasi aina äreästi:
— En, kuka voi hankkia seitsemälle tyttärelle miehet yhdellä haavaa.
Tänään toinen tytär kysyi, kuka se nuori mies oli, jonka he olivat
nähneet juoksevan talosta pois, katolla ollessaan.
— Teit pahasti, kun ajoit hänet pois, olisihan yksi edes saanut hänestä
miehen, sanoi jättiläisen vaimo. — Katsohan! Tämä nuoli tuli tänään
sisään. Se on merkki siitä, että metsämiehiä on tulossa. Kunpa et vain
olisi syössyt meitä onnettomuuteen.
Jättiläisten vaimot pelkäävät harvoin miehiään. Ja tämä antoi Rikad
Gaurille sellaisen läksytyksen, että ukko oli tyytyväinen, kun pääsi
pötkimään pois ja sai paneutua jälleen nukkumaan lietensä ääreen.
Hän heräsi ihanaan soittoon, joka kuului puusta hänen palatsinsa
seinustalta.
Ensin hän istui hiljaa ja kuunteli, mutta vähitellen ääni paisui
ja sävelet pakottivat hänet lähtemään ulos. Siellä hän näki Lingon
istumassa puunoksalla soittamassa luuttua.
Koirat ja kissat ja kaikki muutkin kotieläimet kuuntelivat puun alla,
ja puu oli lintuja täynnä.
Soitto oli ensin surunvoittoista, mutta äkkiä se muuttui iloiseksi, ja
Rikad Gauri keräsi vaippansa helmat ja rupesi tanssimaan.
— Sinä vanha hupelo! sanoi hänen vaimonsa tultuaan hänkin ulos
katsomaan.
Mutta samassa eukonkin jalat rupesivat tahdissa liikkumaan ja
vaatettaan ylhäällä kannatellen hän pyöri ympäri. Rannekäädyt helisivät
ja nilkkarenkaat kilisivät kuin nuoren tytön.
Jättiläistä tämä huvitti niin suuresti, että hän lupasi Lingolle, mitä
hän vain haluaisi, ja pyysi häntä tulemaan puusta alas.
— No, anna minulle seitsemän tytärtäsi, sanoi Lingo. — Minun kolme
vanhempaa veljeäni tahtovat kaksi vaimoa kukin ja nuorempi veljeni
yhden. Ja anna minulle vielä tulinen kekäle liedestäsi.
Jättiläisen tyttäret ihastuivat ja antoivat Lingolle hänen nuolensa,
jonka he sanoivat olleen hyvänä enteenä. Kukin tytär otti niin paljon
myötäjäisiä, vaatteita ja hohtokiviä, kuin voi päänsä päällä kantaa, ja
sitten he sanoivat hyvästit isälleen ja äidilleen ja seurasivat Lingoa
läpi viidakon Kdsadiita-puun juurelle.
Täällä he viettivät häänsä neljän veljen kanssa ja elivät yhdessä
onnellisina.
Lingo ei tahtonut mennä naimisiin, ja koska hän oli viisaampi ja
jalompi luonteeltaan kuin toiset, valitsivat he hänet kuninkaakseen.
Jättiläisen tyttäret tekivät jalokivistään hänelle kruunun, mutta
syntymässä saatu tähti loisti hänen otsallaan kaikkein kirkkaimpana.
Loistava prinsessa.
Eräänä päivänä lähti muuan nuori prinssi metsästämään. Keskipäivä oli
kovin kuuma, ja hän heittäytyi puun alle lepäämään.
Hänen äitinsä, ruhtinatar, oli laittanut pojalleen makupaloja evääksi,
ja hän aikoi syödä niistä ja sitten nukahtaa.
Hän otti esiin ensimäisen kakun. Siinä oli muurahainen.
— Katsotaan toista, sanoi hän.
Toisessa oli kaksi muurahaista ja kolmannessa kolme ja niin edespäin
aina yhtä enemmän kussakin seuraavassa. Ja viimeisessä oli kuusi
muurahaista ja keskellä itse muurahais-kuningatar.
— Syökää te kakut, sanoi hän muurahaiskuningattarelle. — Ne kuuluvat
paremmin teille kuin minulle. Ja sitten hän nukkui puun alle, mutta
sillä aikaa muurahaiskuningatar kiipesi hänen korvaansa ja kuiskutti:
— Me olemme syöneet makupalat ja olemme sinulle kiitoksen velkaa.
Voimmeko tehdä sinulle vastapalveluksen?
— Ette, vastasi nuori prinssi unissaan. — Minulla on enemmän rahaa kuin
tarvitsen, enemmän hohtokiviä kuin voin pukuuni sovittaa ja niin paljon
palvelijoita, etten niiden lukuakaan tiedä. Minä olen kyllästynyt
niihin kaikkiin.
— Etsi prinsessa Labam. Hän on suloinen kuin aamu. Sinä et milloinkaan
kyllästy häneen, sanoi muurahaiskuningatar.
Se oli hullunkurisinta, että prinssi muisti herättyään tämän unen.
Hän katsoi ympärilleen kysyäkseen enemmän prinsessa Labamista, mutta
muurahaiskuningatarta ei ollut missään eikä liioin hänen ystäviään.
— Paras on kulkea halki viidakon ja kysyä, missä prinsessan maa on,
ajatteli hän. Hän ratsasti aina auringon laskuun ja joutui lammen
rannalle, ja siinä oli tiikeri, joka naukui surkealla äänellä.
— Mikä sinun on, onko nälkä? kysyi prinssi.
— Ei, mutta minä olen astunut tikun käpälääni, ja se tekee kipeää,
vastasi tiikeri.
Prinssi hyppäsi alas hevosen selästä ja katsoi tiikerin jalkaa.
— Minä voin vetää tikun pois, sanoi hän, — ja sitten sitoa jonkun
parantavan lehden reiän kohdalle pääliinani kappaleella.
Kun se oli tehty, nousi hän jälleen hevosensa selkään, Samassa tulla
loikkasi naarastiikeri tiheiköstä.
— Kas, täällä on mies, miksi et syö häntä?
— En, sanoi tiikeri. — Hän on ottanut tikun jalastani ja minä olen
kiitollinen. Jos hän joskus tarvitsee meitä, olemme valmiit auttamaan.
— Paljon parempi olisi syödä hänet, murisi naarastiikeri, joka ei ollut
löytänyt eineen palaa.
— Ei! ärjäsi koiras niin hirvittävällä äänellä, että naaras pakeni
matkan päähän eikä uskaltanut lähestyä ennenkuin prinssi oli poissa.
Tiikeri neuvoi lyhimmän tien prinsessa Labamin maahan, mutta se oli
seitsemän tiheikön ja seitsemän vuorenselän takana, ja nuori prinssi
luuli, ettei hän koskaan pääsisi sinne.
— Lähimmässä tiheikössä asuu täällä eräs fakiiri, pyhä kerjäläinen, ja
hänellä on taikavuode, joka kulettaa teidät minne ikinä toivotte, ja
säkki, joka antaa teille mitä vain haluatte, ja kivikuppi, joka täyttyy
vedellä kun niin tahdotte. Kun saatte nämä esineet, on teidän helppo
löytää prinsessa Labam.
— Voinhan kysyä tietä häneltä ja jättää hevoseni pantiksi.
Hän tapasi fakiirin istumassa puun juurella viidakon laidassa vuode
toisella ja säkki ynnä kivikuppi toisella sivullaan.
Kun hän oli kuullut prinssin pyynnön, istui hän kauan aikaa syvissä
mietteissä.
— Miksi etsitte prinsessa Labamia? kysyi hän sitten.
— Tahdon hänet puolisokseni, sanoi prinssi.
— Antakaa kätenne, minä katson silmiinne! sanoi fakiiri.
Hän teki niin ja jatkoi: — Lainaan teille nämä taikaesineet ja hoidan
hevostanne, kunnes palaatte. No, laskeutukaa pitkäksenne vuoteelle ja
tahtokaa prinsessa Labamin maahan.
Prinssi otti kivikupin ja säkin ja oikaisihe vuoteelle.
— Vie minut prinsessa Labamin maahan! sanoi hän.
Ja huii, huii! Poikki seitsemän vuorijonon ja yli seitsemän tiheikön
kiidettiin minuutissa ja laskettiin maahan juuri ruhtinas Sutjeen
valtakunnan rajalla.
Ruhtinas Sutjee oli prinsessan isä, ja hän oli antanut ankaran käskyn,
ettei saanut antaa kellekään vieraalle yösijaa hänen valtakunnassaan.
Niin monet kosijat olivat käyneet pyytämässä hänen tytärtään, että hän
oli ihan väsynyt sanomaan aina: ei! ja määräämään heille mahdottomia
tehtäviä.
Kun prinssi lähestyen erästä majaa tapasi vanhan vaimon ja pyysi
yösijaa, sanoi tämä:
— Ruhtinas on sen kieltänyt.
— No, antakaa minun tuoda edes vuoteeni teidän puutarhaanne nukkuakseni
siellä, rukoili nuori prinssi, — ja syökäämme suurusta yhdessä.
— Minulla on vain riisiä, sanoi eukko. Nuori prinssi pyysi niin
hartaasti saada viedä säkkinsä majan pöydälle, ettei eukko hennonut
kieltää.
— Säkki, sanoi prinssi, — tahdon jotakin syötävää!
Heti säkki avautui ja siinä oli komea suurus, kylliksi kahdelle, ja he
söivät yhdessä kultaisilta lautasilta ja kultalusikoilla.
Kun he olivat syöneet, aikoi eukko mennä lähteestä vettä noutamaan.
— Ei ole tarvis, sanoi prinssi. — Kuppi, anna vettä!
Kuppi täyttyi heti ihanalla, kirkkaalla vedellä, joka kaadettiin
puuastiaan, ja eukko huuhtoi siinä kultalautaset ja lusikat.
— Saatte pitää ne ominanne, jos annatte minun asua luonanne, sanoi
prinssi. Hän pyysi kupin antamaan vieläkin vettä ja pesi sillä kätensä.
— Näettehän, sanoi prinssi, — kuppi antaa minulle vettä ja säkki
kaikkea muuta mitä tarvitsen. Ne kuuluvat molemmat pyhälle fakiirille.
Ja minä luulen, että hän suuttuisi, jos te heittäisitte hänen tavaransa
pois huoneestanne yöksi.
— Jotkut ihmiset sanovat, että fakiirin viha on peljättävämpi kuin
ruhtinaan, sanoi eukko kauan vaiettuaan.
— Ja tässä on kaksitoista kultalautasta ja kaksitoista kultalusikkaa,
sanoi prinssi kehottavasti.
Eukko nyökkäsi ja kätki ne turvalliseen paikkaan vuoteensa alle.
— Olkaa vain täällä, mutta älkää antako ruhtinaan sotamiesten siepata
kiinni itseänne.
Oli tullut ilta, mutta kun ei talossa ollut lamppua, istuivat he
pimeässä.
— Ruhtinas ei anna kenenkään käyttää lamppua, sanoi eukko. — Hänen
tyttärensä, prinsessa Labam, istuu palatsinsa katolla ja iltaisin
loistaa niin että koko valtakunta valaistuu.
Hänen puhuessaan levisi huoneeseen lempeä, hopeanhohtoinen valo, ja
pistäytymään ulos prinssi näki, että prinsessa oli juuri tullut katolle.
Hänen huntunsa oli hopeaharsoa, ja musta tukka valui jalkoihin saakka.
Hänen hiuksissaan loistivat helmet ja hohtokivet. Hänen valossaan
olivat aurinko, kuu ja tähdet sulautuneet yhdeksi.
— Hänen ihanuutensa muuttaa pimeyden valoksi ja yön päiväksi, sanoi
prinssi. — Muurahaiskuningatar tiesi hyvin, etten minä koskaan häneen
kyllästyisi.
Hiukan yli puoliyön prinsessa Labam seuralaisineen vetäytyi
huoneisiinsa ja kaikki menivät nukkumaan.
Silloin prinssi istui vuoteellensa säkki kädessään ja sanoi:
— Vuode, vie minut prinsessan makuuhuoneeseen!
Vuode vei hänet heti prinsessan makuukamariin, missä tämä nukkui
sikeässä unessa.
Prinssi ravisti säkkiänsä: — Anna minulle kaunis vaippa kirjailtuna
punaisella, kullalla ja sinisellä.
Säkki antoi vaipan ja prinssi laski sen hiljaa prinsessan vuoteelle.
Sitten vuode vei hänet takaisin vanhan vaimon majaan.
Seuraavana iltana prinsessa taas tuli palatsinsa katolle, ja hänellä
oli valkoinen silkkihuivi koristeltuna jalokiviperhosilla. Siinä hän
loisti vielä valoisampana kuin edellisenä iltana.
Kun prinsessa keskiyöllä oli mennyt huoneeseen, käski prinssi vuoteen
viedä hänet sinne ja sanoi säkille: — Säkki, minä tarvitsen hyvin
kauniin sormuksen!
Säkki antoi hänelle rubiineilla kaunistetun sormuksen ja prinssi
pujotti sen hiljaa nukkuvan prinsessan sormeen.
Samassa prinsessa heräsi ja nousi istumaan. — Mitä te täältä haette?
Kuka te olette? huudahti hän pelästyneenä.
— Olen tullut tänne siksi että rakastan teitä, vastasi prinssi.
— Älkää minua pelätkö! Antakaa kätenne ja kuulkaa, minulla on teille
paljon sanottavaa.
Prinssi oli kaunis mies ja kun prinsessa kuuli hänen olevan mahtavan
ruhtinaan pojan ja sai tietää hänen tuoneen sen kauniin vaipan
edellisenä iltana, ihastui hän ja lupasi pyytää vanhemmiltaan, että he
saisivat mennä naimisiin.
Prinsessa nukkui jälleen ja prinssi palasi vanhan naisen majaan.
Seuraavana aamuna ruhtinas lähetti noutamaan häntä.
— Sinä saat naida prinsessan, koska hän niin tahtoo, sanoi ruhtinas,
— mutta ensin sinun on suoritettava minun määräämäni työt. Tässä on
kahdeksankymmentä puntaa sinapin siemeniä. Sinun pitää puristaa niistä
öljy pois yhdessä päivässä.
Prinssi poistui palatsista raskain sydämin.
— Kuinka minä voisin sen tehdä? Sehän on mahdotonta! sanoi prinssi.
— Aivan mahdotonta, sanoi vanha vaimo, — vain muurahaisarmeija sen
voisi tehdä.
Nyt prinssi muisti muurahaiset. Ja samassa kun hänen ajatuksensa
sattuivat niihin, tuli muurahaiskuningatar joukkoineen lattian alta.
Prinssi osotti heille sinappisäkkiä, jonka oli palatsista tuonut, ja
sanoi:
— Ellen voi puristaa öljyä pois noista siemenistä huomisaamuksi, en saa
prinsessa Labamia puolisokseni.
— Mene nukkumaan ja jätä työ meidän huostaamme! sanoi
muurahaiskuningatar.
Seuraavana aamuna ei sinapinsiemenissä ollut öljyn pisaraakaan, ja
prinssi vei säkin ruhtinaalle.
— Hyvä on, sanoi ruhtinas, — mutta yksi asia vielä. Minä olin
vuoristossa eräänä päivänä ja vangitsin siellä kaksi paholaista ja
suljin ne häkkiin. Ne olisivat tapettavat, sillä ne voivat muuten koska
tahansa livistää häkistä ja tehdä kansassani pahoja. Jos voitte tappaa
ne, niin saatte prinsessa Labamin.
Prinssi palasi vanhan naisen majaan ja kertoi, mitä oli tapahtunut. —
Kuinka minä voisin surmata kaksi paholaista? Eihän minulla ole muuta
asetta kuin metsästyspuukkoni, sanoi prinssi.
— Ettehän te voi niitä tosiaankaan tappaa. Siihen tarvittaisiin joukko
tiikereitä, sanoi vanha vaimo.
Silloin prinssi muisti tiikerit ja samassa kun hän ne muisti, seisoivat
ne hänen edessään.
— Vaimoni ja minä surmaamme paholaiset. Vie meidät ruhtinaan luo, sanoi
tiikeri.
Tiikerien taistelua paholaisten kanssa kerääntyi katselemaan koko hovi,
ja ruhtinas oli tyytyväinen päästessään paholaisista ja sanoi:
Nyt tahdon antaa tyttäreni teille, mutta on vielä eräs työ. Takokaa
minun patarumpuani.
Missä se on?
— Taivaalla.
Se on vaikein kaikista töistä, sanoi prinssi ja palasi vanhan vaimon
majaan. — Kuinka minä voisin takoa hänen patarumpuaan taivaalla?
— Tuhma olette, sanoi vanha vaimo. — Jos vuoteenne kuljetti teidät yli
seitsemän vuoriston ja läpi seitsemän tiheikön, niin voinee se toki
lennättää kappaleen taivasta kohti?
— Kas, kun en tuota muistanut! huudahti prinssi iloisena.
Hän istui vuoteelleen ja samassa se lensi ylös taivaalle ja siellä hän
takoi patarumpua metsästyspuukkonsa päällä, niin että ruhtinas kuuli
sen maahan saakka.
— Kaikki on hyvin, sanoi hän, kun prinssi palasi taivaalta, — häät
pidetään niin pian kuin tahdotte.
Prinssi lähetti nyt vuoteen, säkin ja kivikupin fakiirille ja kutsun
häihinsä. Kaikki rajamaiden hallitsijat tulivat juroihin, joissa
prinsessa loisti kuin aurinko.
Häiden jälkeen prinssi vei nuoren puolisonsa omaan maahansa, ja kansa
nimitti häntä siellä loistavaksi prinsessaksi.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINKAALLINEN LOOTUS ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
