The Project Gutenberg eBook of Jokamies
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Jokamies
Vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta
Author: Anonymous
Translator: Huugo Jalkanen
Release date: August 23, 2025 [eBook #76721]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Otava, 1916
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOKAMIES ***
language: Finnish
JOKAMIES
Vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta
Suomentanut
Huugo Jalkanen
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1916.
Tämän »Jokamiehen» uusinnon pohjana on nimetön englantilainen teksti
viidenneltätoista vuosisadalta: Everyman, a morality play, painettu
Lontoossa noin v. 1490. Hans Sachsin näytelmästä »Komedia rikkaan
miehen kuolemasta» on otettu yhtä ja toista, enimmäkseen alkuun. Äidin
kohtaukseen on punottu muuan loppusointuinen rukous, joka on Albrecht
Dürerin tekemä. Tanssilaulu ja muut laulut on otettu eräästä uudemmasta
kokoelmasta kolmannentoista vuosisadan minne-lauluja. Uusinnon on
tehnyt Hugo von Hofmannsthal.
Aljettu huhtikuussa 1903 — valmistunut syyskuussa 1911.
HENKILÖT:
Herra Jumala
Arkkienkeli Mikael
Kuolema
Piru
Jokamies
Jokamiehen Äiti
Jokamiehen hyvä ystävä
Vouti
Kokki
Köyhä naapuri
Velkavanki
Velkavangin vaimo
Mielitietty
Paksu serkku
Laiha serkku
Nuoria neitoja
Jokamiehen pöytäkumppaneita
Oikeudenpalvelija
Renkejä
Soittoniekkoja
Poikia
Mammona
Hyvät Työt
Usko
Munkki
Enkeleitä
PROLOGI astuu esiin ilmoittaen näytelmän alkavan.
Nyt huomionne kiintäkää
Ja kuunnelkaatte näytelmää!
Se hengellinen näytös lie,
Se Jokamiehen tuomiolle vie.
Siin' nähdä saatte, kuinka mainen
Elomme, työmme katoovainen
Ja tyhjä, turha onpi vallan.
Sen toiminta on kaunis, selkeä,
Ja aiheeltaan on oiva näytelmä,
Vaan paljon viel' on aiheen alla;
Ken tarkalleen sen mieleen painaa,
Hän sisällöstä hyvän opin lainaa.
HERRA JUMALA (näyttäytyy valta-istuimellaan ja lausuu):
Ei, kauempaa sit' en kestää saata,
Ett' on mua vastaan ihmiset
Perin sydämensä paaduttaneet,
Ett' elävät he kuin elukat ikään,
Eik' enää pelvoita heitä mikään.
He hengellisesti sokeiksi tutaan,
He vaipuneita on synnin mutaan,
Mua Herraksi ei he tunnusta lain,
On pyytehensä maallisissa ain'.
Mi siitä yli on, saa pilkkaa vain.
Ja nyt kun heitä katselen,
He unhottaneet on liiton sen,
Ma jonka tein, kun mailman synnit kannoin
Ja ristinpuulla henkeni annoin.
He jotta sais elon autuaan,
Ma vaivuin ristinkuolemaan.
Heit' orjantappurat pisteli,
Ne kannoin ma kruununa päässäni.
Tein kaiken minkä saatoin vaan
Ja nyt mua kunniatta kohdellaan.
Siks tahdon käydä ma tutkinnolle
Ja kutsua kiireellä tuomiolle
Jokamiehen ansionsa mukaan.
Käy tänne, Kuolema, vahva sanansaattajani!
KUOLEMA:
Täss' seison ma, Kaikkivaltias,
Oon valmis sanansaattajas.
JUMALA:
Vie sinä Jokamiehelle mun nimessäni käsky,
Hän että pyhiinvaelluksen
Nyt viipymättä aloittaa,
Jost' armahdusta hän ei saa,
Ja ett' tilikirjansa myötään hän tuo.
En lykkäyst' enää ma hälle suo.
KUOLEMA:
Herra, ma tahdon koko mailman kaartaa
Ja kaikki, suuret ja pienet saartaa,
Jotk' eivät sun käskyjäs seuraa lain
Ja lailla eläinten elävät vain.
Kenen sydän on maallisessa kiini,
Sen viikatteellani heti lyön,
Sen silmät puhkaisen,
Hän ettei taivaan porttia löydä,
Jollei hänt' almut ja laupeus
Voi sinne johtaa ja katumus.
JOKAMIES (astuu esiin talostaan rengin seuraamana):
JOKAMIES:
Mene, käske voutini tänne tulla,
On hälle asiata mulla.
(Renki menee sisälle.)
On taloni muhkea tosiaan,
Sen tuossa rikkaana, ylhäisnä nään,
Sen vertaa tääll' ei yhtäkään.
Se täynnänsä kallista kalua on,
Arkkuja, kaappeja joukottain,
Ja lauma on suuri palvelijain.
On aarteeni runsaat, arvokkaat
Ja takana tullin on laajat maat
Ja paljon karjaa ja kartanoita,
Jotk' antaa korkoja korkeoita,
Ma jotta aina huoletta
Voin riemuita ja juhlia.
(Vouti saapuu.)
JOKAMIES:
Tuo mulle rahapussi täysi,
Sen unhotin vyöhöni kiinnittää,
Ja huomaa vielä käskyni tää:
Sukulaisia, tuttuja vierahiksi
Oon kutsunut eineelle huomenna, siksi
On parhaita herkkuja, mitä löytään
Ja kultia, hopeita pantava pöytään;
Käy kokkini tänne kutsumaan,
Tuo itse rahani joutuisaan.
(Vouti menee sisälle, kokki astuu heti esille.)
JOKAMIES:
Sa oivan eineen huomiseksi
Saat laittaa.
KOKKI:
Joka antimeksi
Mun täytyykö tuoresta valmistaa?
JOKAMIES:
Tuoresta! Mies huutia tiedä!
En jätteitä pöydälläni siedä.
KOKKI:
Jäi eilistä paljon tähteheksi,
Ois ainakin kahdeksi antimeksi.
JOKAMIES:
Sun kokki-aasin rutto lyököön.
Hiis kerjurinatrioita syököön!
(Kokki lähtee. Vouti on saapunut kukkaron kera.
Jokamies ottaa kukkaron.)
JOKAMIES:
Pidä palvelijoitani silmällä,
Ei täysin mua he tyydytä.
(Köyhä naapuri tulee näkyviin etäällä, lähestyy
arkana. Jokamiehen ystävä tulee samassa kiirein
askelin katua pitkin.)
JOKAMIES (voudille):
Siks ylemmäs muita sun asetin,
Ett' tarkkaat heitä — kas vihdoinkin!
(Vouti menee sisälle taloon.)
Sua melkein jo ootin, ystäväin,
Ulos kaupungin portista maalle päin
Nyt käymme seudun katselulle,
Siit' eikö huvipuistoa tulle.
YSTÄVÄ:
Sait haltuusi onnen kukkaron,
Siks sulle kaikki helppoa on.
Sun tarvis ei muuta: kun toivot, niin saat.
Siks onkin sun päiväsi onnekkaat.
KÖYHÄ NAAPURI:
Jokamiehen rikkaan talo on tuo.
Oi, herra, sua pyydän, mulle suo
Nyt armosi, suojasi hädässä tässä
Ja auta köyhää pälkähässä!
YSTÄVÄ (Jokamiehelle):
Niin, kuten sanottu, rientää saamme,
Nyt matkalle paikalla kiiruhtakaamme.
KÖYHÄ NAAPURI (kohottaa rukoillen kätensä):
Oi, Jokamies, äl' ole armoton
YSTÄVÄ:
Tuon tunnetko miehen?
JOKAMIES:
Ma? Ken hän on?
KÖYHÄ NAAPURI:
Oi, Jokamies, sun käännyn puoleen,
Oon nähnyt päiviä parempia,
Olin naapureitasi varempia,
Vaan sitte vaivuin köyhän huoleen.
JOKAMIES (antaa hänelle rahan vyöltään):
Hyv' on!
KÖYHÄ NAAPURI (ei ota sitä vastaan):
Se halpa on lahja aivan.
JOKAMIES:
Vai niin? Kies' auta! Jopa maksaa vaivan.
KÖYHÄ NAAPURI (osoittaa kukkaroa):
Suo naapurille veljesosa tuosta,
— niin ei tarvis enää kerjuulla juosta!
JOKAMIES:
Vai tästä?
KÖYHÄ NAAPURI:
Sitä rukoilen ma sulta.
Vain puolet! Ethän kiellä multa?
JOKAMIES (nauraa):
Vain?
YSTÄVÄ:
Tuopa riivattu on mies!
Saat tuhat kerjäläistä, sen ties,
Sa kimppuusi samaa laatua!
KÖYHÄ NAAPURI:
On kyllin kultaa sulla isiltä saatua.
Jos ja'atkin kanssani kukkaron,
Sull' arkut täynnänsä aarteita on,
Ja korot, tulot suuret on sulla.
JOKAMIES:
Mies, ett' on kullat, aarteet mulla,
Sa mistä kielelles sen sait?
YSTÄVÄ:
Jo hävetä sietäis ja olla vait.
JOKAMIES:
Ei, malta! — Mies, sa erhetyt,
Jos luulet, että kanssasi voin
Ma noin vain jakaa kukkaroin.
Ei mun se oo, sitä vaikka kannan,
Sen tänään vielä maksuksi annan
Maapalstasta, min huvipuistoksi ostin.
Tein kaupan ja myyjä minuun luottaa,
En pettymystä voi hälle tuottaa.
KÖYHÄ NAAPURI:
Jos tää on hinta puistikon,
Sull' onhan aarre pohjaton,
Saat kymmenen, kun viittaat vain,
Siis tuota toinen — et niit' ole vailla —
Ja ja'a se kanssani kristityn lailla.
JOKAMIES:
Jos toisen käskisin noutamaan,
Ei oisi se vapaa kuitenkaan.
Ei jouda kultani kotia,
Sen täytyy kiertää ja sotia,
Pirun, kuoleman kanssa kilvoitella
Ja mulle korkoja kokoella,
Ma jotta saan, mitä tarvitsen.
Myös kallist' on hoito talojen,
Pito hevosten, koirain ja palvelijain
Ja kaiken muun, mik' on hallussain,
Puutarhojen, huviloiden
Ja jahtimaiden, kalalammikoiden,
Saa hoitaa niitä kuin pientä lasta,
Ja nekös rahaa vaatii vasta!
On helppo sanoa: »rikas mies»,
Vaan ken rikas on, hän toista ties.
On kimpussamme kaikki aina,
Se huomaa myös ja mielees paina!
Läheltä, kaukaa meidän luokse
Kaikk' avun mankujat rientää, juoksee.
Kas, meikäläinen joka askeleella
Min jalkansa yli kadun kantaa,
Saa avokäsin vain antaa — antaa.
Hyvä niinkin vielä, vaan täytyy panna
raja myös, pois ettei kaikkea anna,
Ettei ken tahansa laittomasti
Voi vaatia aivan ylettömiin asti.
Sa rikkonut oot tätä lakia vastaan.
Jos kaiken tavarani ja'an
Joka kristitylle, mi puutteessaan
On almun tarpeessa, enempää
Sun osalles kuin killinki tää
Ei lankea siitä, sieluni kautta.
Nyt osas kohtuullinen sen tautta
Sa ota ja lähde kiirehesti.
(Naapuri ottaa killingin ja lähtee.)
YSTÄVÄ:
Jopa annoit oikeamielisesti!
Niin, kulta tuo älyä ylevää.
JOKAMIES:
Nyt lähtekäämme, jo hämärtää.
(Velkavanki tulee kahden vartijan saattamana.
Hänen jäljessään hänen vaimonsa ja lapsensa
risat yllä.)
YSTÄVÄ:
Ken lienee tuokin onneton,
Min kädet ristiin kytketty on,
Jota vartioituna kuljetetaan?
Käy tiensä kai velkavankilaan.
Ois karttanut korkoja aikoinaan!
Nyt saa siis vesi-leipäkopissa
Hän istua rahojenhoidon opissa
Tai hirttää itsensä ensi naulaan.
Mies juotunut nyt olet pahaan paulaan:
Min velaksi ottaa, se velkana pysyy.
VELKAVANKI:
Moni suurempi syyllinen vapaana käy,
Kun vain ei velkakirja näy.
JOKAMIES:
Ketä koskee tuo muka?
VELKAVANKI:
Sitä, ken kysyy.
JOKAMIES:
En tiedä mitään, en tunne seikkaa,
Mua toiseksi luulet, lyönpä veikkaa.
VELKAVANKI:
En kehtais olla sun nahkoissasi.
JOKAMIES:
On suotta mulle sanasi kovat,
Sun pahoin käy, mitä voin sille minä?
VELKAVANKI:
Sanat pyövelilleni lievät ovat.
JOKAMIES:
Ken on hän?
VELKAVANKI:
Tilille siitä tulet sinä.
JOKAMIES:
On muotoskin mulle outo vallan.
VELKAVANKI:
Sun jalkasi juuri mun maahan tallaa.
JOKAMIES:
Kai siit' ei mulle syytä riitä,
Kun itse en mitään tiedä siitä.
VELKAVANKI:
Sun nimelläs velkakirja kulkee,
Joka nyt minut vankityrmään sulkee.
JOKAMIES:
Mitä mulle se kuuluu, Herra ties?
VELKAVANKI:
Sa oothan sama Jokamies,
Min nimessä ryöstöhaaste käy,
Vaikk' ei sua itseäsi näy!
Sun valtuutes on syynä pahan,
Sen vuoksi joudun ma vankilahan.
JOKAMIES (astuu askeleen taaksepäin):
Viatonna käteni pestä voin,
Tää juttu mulle on tuntematoin.
VELKAVANKI:
Tosin apurit, välikappaleet
Mua nylkeneet on ja vaivonneet.
Mut sa olet ollut kaiken takana,
Ja siksi hävetä saisit, pakana.
Saat nyt ja iankaiken häpeätä kantaa.
JOKAMIES:
Ken käski sormensa pahalle antaa?
Ken käski lainata korkoa vastaan?
Ei tiedä rahani eroitusta,
Minä, vai sinä, vaiko valkea, musta.
Maksupäivä, laina-ajan loppu,
Siit' on sulla nyt tyrmään hoppu.
VELKAVANKI:
Hän pilkkaa mua onnetonta!
Siin' näätte miehen rikkahan.
On velkakirjoja tuhatta monta
Häll' arkussaan, ja kiusaa köyhää.
Kuink' onkaan Herranpelkonsa löyhää!
VELKAVANGIN VAIMO:
Sa etkö armoa suoda vois
Ja velkakirjaa heittää pois,
Mun ettei lapseni turvatta jäisi,
Miest' ettei torniin heitettäisi.
Ei sulle hän ole tehnyt väärin,
Ei tuhlannut kultaasi mielin määrin.
Omantunnon tunnetko kolkutusta
Ja kannatko tyynnä orpojen kirousta
Ja muistatko: velkakirjasi musta
Sun tuotava ilman mutkia
On tuomion päivänä tuomarin tutkia?
JOKAMIES:
Asioista haastat, joit' ymmärrät vähän,
Ei ilkeys ollut ole syynä tähän,
On seikkaa harkittu tarkalleen,
Ei ennen ryhdytty haasteeseen.
Raha on kuin muukin tavara ikään,
Eik' ole kauppa konnuus mikään.
YSTÄVÄ:
Johan oisi maailmanjärjestys väärä,
Jos toisin olisi oikeuden määrä.
VELKAVANGIN VAIMO:
Raha siunausta tuottaa vaan,
Kun on se kädessä armeliaan.
VELKAVANKI:
Muun tavaran lainen ei ole raha,
Se on kirottu kiusaaja, itse paha.
Ken kätensä kurkotti sitä kohti,
Hän sieluunsa häpeän, vahingon johti,
Jost' ei hän enää koskaan toivu.
Raha maailmassa on saatanan ansa,
Johon kiroten lankee kaikki kansa.
JOKAMIES:
Osaa narrin oletko näyttelemässä?
On suotta mun enää viipyä tässä.
Nyt väität rahaa halveksivasi,
Se vaikk' oli miltei jumalasi!
Alat nyt sitä manata, moittia,
Kuin kettu marjoja karvaita.
Vaan ken noin häilyy tuulen mukaan,
Ei häneen usko, ei luota kukaan.
VELKAVANKI:
Myös voiton vaivoistani ma sain:
Nyt pirun pauloista mull' on selko,
Ei paina mieltäni enää pelko,
Voin riistää mammonan sielustain.
YSTÄVÄ:
Jo mammona suita on riistetty, mies,
Ja siksipä torniin nyt käy ties.
JOKAMIES:
Tää seikka visusti muista vasta:
Saa ihmiset kiittää miestä arvokasta
Ja viisasta, joka rahan keksi
Kaman kaikenlaisen vaihtimeksi.
Koko maailmamme kautta rahan
On noussut arvoon korkeampahan,
Ja kukin ihminen alallansa
On miltei kuin jumala konsanansa,
Saa paljon aikaan piirissään,
Saa tuhat tointa syntymään.
Hänen ympärillään tungos käy
Ja ilman melua vallitsee
Hän tuhat kättä ja hallitsee
Tosikuninkaana, vaikk' ei näy.
Ei mitään maassa niin korkeaa,
Jota kullalla ei ostaa saa.
Maat, mannut sa ostaa voit ja orjat,
Jopa keisarikunnat, kruunut korjat,
Ja keisarinvaltuus on pyhä, verraton —
Niin itse Kristus sanonut on.
Rahalla saa siis kaikkea,
Saa kunniaa ja autuutta.
En voimaa tunne ylempää,
Sen eessä täytyy kaikkein taipua
Ja kunnioittaen maahan vaipua,
Se hallitsija on raha — tää!
VELKAVANGIN VAIMO:
Kovin kärkäs kiittämään olet pahaa,
ihan saarnan nuottiin käy sun kieles,
On saatanassa sydämes, mieles,
Kuin tabernaakkelia palvelet rahaa.
JOKAMIES:
Kelle kunnia kuuluu, sille kunnian annan,
Maan valtijaalle kiitoksen edeskannan.
VELKAVANKI (vartijain viedessä häntä mukanaan):
Ei auta itku, vaimo rukka,
Mua kahlein kaartaa mammona-peikko.
Miks Olinkaan niin altis, heikko,
Nyt perii elämäni hukka!
(Hänet viedään pois.)
VELKAVANGIN VAIMO:
On kivisydän sulla! — Isä meiltä meni!
Mist' yösijan saan nyt lapsilleni?
(Lähtee miehensä jäljessä.)
JOKAMIES (ystävälle):
Tee mieliksein, käy katsomassa,
Mitä tehdä voisi asiassa.
Mies joutuu tyrmään, telkien taa,
Mut vaimo multa suojan saa,
Ma annan hälle ja lapsilleen,
Mitä tarvitsee he elääkseen.
Saa voutini huolehtia asiasta
Ja heille huoneen kuntoon laittaa,
Mut tahdon päästä parkunasta,
En huoli itselleni haittaa.
On perin harmillista tuo:
Kun viettää rauhassa aikojansa,
Eik' ole pahaa tiedossansa,
Niin päivänä mitä kauneimpana
Näin joutuu keskelle katkeruutta
Ja toraa, parkua, vihaisuutta,
Sen ties, se mielestä rauhan vie.
Sano, ystävä, kuinka laita lie:
Mitä kuuluu mulle sen miehen juttu?
Niin itse hän tahtoi, se on kaikille tuttu,
Nyt kiinni hän juuttui ja voihkailee,
Se seuraa aina kuin a:ta b.
Ken talonsa rakensi rahoilla toisen,
Hän kohtalon saa kokea moisen.
Niin ollut on Aatamin ajoista saakka,
Se ei ole uusi, ei outo taakka.
Nyt työntää hän sille syyt ja pahat,
Hän jolle on velkaa jäänyt rahat.
Kovin pitkämielisyyttä ja armoa
On kysytty jutussa tässä ja tarmoa,
Ja nyt minä, armelias mies,
Olen pahempi pirua, kukaties!
Vaan nyt, sen suoraan sanon sulle,
Ei huvipuiston katselulle
Mun mieleni enää lainkaan tee.
Myös ilta nyt jo pimenee.
Ma vielä pyydän, hyvä ystäväisen,
Kun suorinut työn olet ensimäisen,
Voit viedä myyjälle kauppahinnan,
En enää maksua jättää voisi,
Vain kiusaa mulle sen lykkäys toisi.
Tuon puiston sekä huvilinnan,
Ne syntymäpäivälahjaksi
Ma annan lemmitylleni.
YSTÄVÄ:
Hänen luonaan kai kohtaamme illalla taas?
Tuon kauppakirjan tullessain
Sepitettynä muotoon vaatimaas.
JOKAMIES:
Hyvä ystävä, suuret kiitokset vain!
Kovin kaipaankin hänen luokseen, veikko,
Se on ainoa kolkka mailmastain,
Mua jossa ei häiri murheen peikko.
Paratiisin oikean päällä maan
Luo mulle hän rakkaudellaan.
Siks vertauskuvaksi ilmeiseksi
Ja muistoksi, onnen kuvastimeksi
Ma tahdon hälle lahjan antaa
Ja kiitollisuuteni edeskantaa.
YSTÄVÄ:
Miten mielit laittaa sen, millä tavoin?
JOKAMIES:
Ma teetän kauniin, laajan puiston,
Huvilinnan sen keskelle, lempemme muiston,
Näin mielin sen tehdä: altaani avoin,
Sen ympäri kaaressa marmoripylväät,
Myös suihkulähteet, vaskipatsaat ylväät
Koristukseen täyteen kuuluvat vielä.
Puut, istutukset kaikki laitan niin,
Ett' aamuin, illoin tuulet huoneisiin
Tuo aina kukkaintuoksun viljan
Hyasintin, kielon, ruusun, liljan.
Myös lehtokujat, käytävät
Niin suunnittelen tiheät,
Ett'ei pahin päivän hellekään
Läpi lehvien tunge häirimään,
Vaan että vilvas paikka on,
Jota polta ei helo auringon.
Viel' aijon kolkkaan varjoiseen
Kylyn laittaa kivialtaineen,
Joss' armas purossa virtaavassa
Voi kylpeä vedessä vilppahassa.
YSTÄVÄ:
Sepä suuremmeistä, kuin satua vaan,
Sen vertaa tuskin on päällä maan!
JOKAMIES:
Se olkoon armaani asunto täällä,
Hänet sinne kannan ma käsilläin,
Hän jotta siellä huomata näin
Saa yrttitarhassa kaunoisessa
Oman kuvansa sorjan kuin kuvastimessa.
Kun siellä käyskelevän hänen näen,
Niin lailla aidatun viinamäen
Hän tarhurin autuudella juottaa
Ja hellettä, siimestä, rikkautta tuottaa.
YSTÄVÄ:
Tuoll' äitis saapuu meidän luo,
Ei miellytä kai sua kohtaus tuo?
JOKAMIES:
En sitä toivoisi tosiaan,
Vaan auta ei, nyt tyytyä saan.
Sa lähde ja toimita tehtäväni,
Ma tervehtimään käyn äitiäni.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Miten hauskaa, että kohtaan sinut,
Liet vallan unhottanut jo minut,
Kun mailmalliset asiat
Niin tarkoin aikasi vaativat.
JOKAMIES:
On ilma raakaa illan tullen,
Ei liene terveellistä se sullen.
En sairaaksi sun käyvän soisi,
Sa etkö sisälle mennä voisi?
JOKAMIEHEN ÄITI:
Sa tuletko myös, olet seurana mulla?
JOKAMIES:
Tän' iltana en ehdi tulla.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Siks et saa siitä harmistua,
Jos kadulla puhuttelenkin sua.
JOKAMIES:
Sun terveytes tuo huolta mulle,
Ois aikaa toistekin juttelulle —
JOKAMIEHEN ÄITI:
Voit terveydestäni heittää huolen,
Mua vanhuus painaa, jo kohta kuolen.
En aattele enää ma ajallista,
Vaan yli kaiken vain taivahista.
Älä, poikani, muotoas silti murra,
Jos alankin haastaa siitä ja surra.
Ja raskauttaako se mieltäsi niin,
Jos kysyn, sun sydämes taivaisiin,
Luo Jumalan onko jo kääntynyt,
Vai syntiin lienetkö nääntynyt?
Sa taapäin astutko askeleen
Ja jatkat tapaasi entiseen,
Ennenkuin pilkatta itsees vaivut
Ja Herran tutkisteluun taivut?
Ja kuitenkin minä päivänä hyvänsä
Voi tuntea hetkeä lähestyvänsä,
Jona kutsun tuomiolle saa:
Joka hetkestä tilille sa tulet,
Min synnin alhossa täällä kulet.
JOKAMIES:
Hyvä äiti, ma kyll' olen pilkasta vapaa,
Mut tiedän, ett' uhata papit tapaa.
Se on heidän virkansa mailmassamme,
Ja se tarkoittaa vain rahojamme;
He että ne saisivat itselleen,
He ryhtyvät keinoon viisaaseen.
Vaan väärin on, että he loihtivat peikkoja
Ja synkiksi saattavat vanhoja, heikkoja.
JOKAMIEHEN ÄITI:
On synkkyys muualla lohduton,
ilon lähde kuoleman aatos on.
Kenell' ei ole sielussa pelkoa soiman,
Saa oudon ja ihmeellisen voiman,
Ja hälle inhan kuoleman vaivaan
Jo aukenevat portit taivaan.
Oi, kelle maisen kuoleman hetki
Ois ikuisuuden armoretki,
Hänen tarvis ei taivaan portilta kääntyä,
Ei äidin sydämen tuskaan nääntyä.
JOKAMIES:
Hyvä kristitty olen, kirkossa käyn
Ja almuja annan ja ripittäyn.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Vaan entä, kun tuomiopasuunan soitto
Sinut täältä kutsuu tilille kerran,
Kun saat selon ankaran edessä Herran,
ikikuoloko on osas, vai ikivoitto?
On kauheata astua kuoleman ukseen,
Vaan kauheampi joutua kadotukseen.
JOKAMIES:
Olen tuskin neljääkymmentä vuotta,
Pelotella en anna itseäni suotta,
On maisiin riemuitun aikaa mulla.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Sa tahdotko silmäsi sulkea
Ja kuolemaa uhmaten kulkea,
Joka hetki mi voi sun luoksesi tulla?
JOKAMIES:
Olen terve ja nuori mieleltäni
Ja tahdon nauttia eläissäni.
Viel' ehtii vanhana kääntyä
Ja katumuksiin nääntyä.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Kuin hiekka soljuu aika nopea,
Vaan vitkaan kääntyy mieli kopea.
JOKAMIES:
Hyvä äiti, nyt mua juttu vaivaa,
Mull' ei ole aikaa syntejä kaivaa.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Rakas poikani!
JOKAMIES:
Huomenna, äiti kulta,
Ma ehdin enemmän kuulla sulta.
JOKAMIEHEN ÄITI:
On puheeni sulle kiusantaakka,
Mua murheena painaa se hautaan saakka.
Rakas poikani, aavistus on mulla,
Etten ole kauan taakkana sulla.
Sua vaivaan hetkisen vielä sentähden,
Kun iäksi kohta jo täältä lähden.
Vaan yksin jäät sinä maailmaan,
Sinut nähdä saanenko milloinkaan!
Siks sanan vielä ma sulle sanon,
Sen mielees painamaan sua anon:
Pois luovu synnin harhailuista,
Ain' Herraa Jumalaasi muista,
Hänen pyhiä armolahjojaan,
Hänen seitsentä sakramenttiaan,
Jok'ainoa joista hyödyn tuo
Ja heikkoudessamme avun suo,
Jok'ainoa joist', omatunto kun soimaa,
Elonmatkalla lohtua suo ja voimaa.
JOKAMIES:
Mitä tarkoitat —?
JOKAMIEHEN ÄITI:
Olet muhkea mies,
Ja rakkauteen on avoin ties.
Ja eikö itse Vapahtajamme,
Joka täysin ymmärsi luontoamme
Ja tunsi kaiken maallisen,
Sen siunaukseksi kääntäen,
Ole sakramenttia määrännyt,
Joka muuttaa paheet peitetyt
Ja nautinnosta syntisestä
Voi pyhän toimituksen pestä!
Sa jatkatko irstasta menoa yhä,
Sua eikö houkuta avioliitto pyhä?
JOKAMIES:
On tuttua mulle tuo esittämäsi.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Vaan ei ole kääntänyt sydäntäsi.
JOKAMIES:
En viel' ole tomua enkä tuhkaa.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Joka hetki säälitön kuolema uhkaa.
JOKAMIES:
En sano niin, en sano näin.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Niin kalvaa tuska mun sydäntäin.
JOKAMIES:
Viel' uusi päivä valkeaa.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Ken tietää, ken sen nähdä saa.
JOKAMIES:
Jo turhasta huolesta heretkäätte,
Te varmasti vielä mun naineena näätte.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Rakas poikani, kuulinko oikein vain?
Sana siunattu, että sun kuulla sain!
Paras kiitos siitä, että kielesi
Näin ilmi lausui kääntyvän mielesi.
JOKAMIES:
Tänä päivänä ei, ei huomenna vielä.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Mitä siitä, kun ei ole kieltosi tiellä.
Sydän äidin tyytyy vähäänkin,
Sana vain jo syttää toiveihin.
On päätöksesi heikko vaan,
Mut tähtää määrään korkeaan,
Ja koska vastasit sa noin,
Ma rauhallisna kuolla voin.
JOKAMIES:
Nyt hyvää yötä, Herran rauhaa
Ma toivotan, äiti, ja unta lauhaa.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Hyvä, armas poikani mulle sen antaa,
Vaan on kuin kuulisin kaunista soittoa,
Sorapillien, huilujen kaikua loittoa,
Joka taivaan viestinä sanojasi kantaa!
Ei ennusmerkit ja ilmiöt nuo
Nyt mulle enää pelkoa tuo.
Ne otan varoituksena vainen,
Ett' on pian päättyvä matkani mainen.
(Lähtee.)
JOKAMIES:
Nyt kuulen minäkin säveliä,
Siis tuskinpa lie ne entehiä?
Oh, ei ole sentään pyörällä pääni,
Perin tuttua mulle on moinen ääni.
En yksin kuule, nyt myöskin näen
Jo tuolla saapuvan soittajaväen.
(Mielitietty astuu esiin seurassaan soittajia
ja tulisoihtuja kantavia poikia.)
JOKAMIES:
Sehän on mun mielitiettyseni,
Jota kaipaa jo kuumasti sydämeni.
On soittoniekkoja seurassaan,
Hän saapuu näin mua noutamaan.
MIELITIETTY:
Ken viipyy, ken ei tule myöhään, ei varhain,
Vaikk' on hän vieraista kallein, parhain,
Kera soihtujen, huilujen, symbaalien
Hänet velvollisuuksiinsa noudan ja vien.
JOKAMIES:
Sun loisteesi voittaa soihdut oivat,
Sanas suloisemmin kuin huilut soivat,
On mulle lempes, armahin,
Kuin balsamia haavoihin.
MIELITIETTY:
Vaan äsken sun luoksesi saapuissani
Tääll' luulin jonkun ma huomaavani,
Ja näytti siltä, kuin ollut ois
Sun otsallas varjo, mi haihtui pois.
JOKAMIES:
Niin suuren arvonko mulle annat,
Ett' aatoksistani huolta kannat?
En ehkä vielä kuulu siis
Ma miehiin vanhoihin, hylkimiis?
MIELITIETTY:
Mitä saatikaan surukseni kuulla,
Sa kuinka voitkaan moista luulla?
En poikasille tuhlaa rakkauttani,
Sa oot mun mieheni, kalleimpani.
JOKAMIES:
On nuori vielä mun sydämeni
Ja poikamainen on mieleni,
Vaan koska on mennyt jo nuoruuteni,
Olen uskollisempi ja lempeempi.
MIELITIETTY:
On julkea, raisu nuorten lempi,
Jalo rakkaus miehen ja herttaisempi.
Käsi hellivä häll' on ja mieli vakaa,
Ne hälle naisten suosion takaa.
JOKAMIES:
Ken kuulla sais, ett' eessä on hauta,
Kenen tuskaa muu ei lohduta, auta,
Sulos kiehtova kohta sen pyyhkis pois,
Ja hän murheellensa nauraa vois.
MIELITIETTY:
Tuo aatos saa minut valtaan pelon,
On kuolema kuin häijy kyy,
Joka kukkain alle kätkeytyy,
Ei saa sitä päästää teille elon.
JOKAMIES:
Voit, armas, huolesi kaikki heittää,
Sen annamme kukkien tuoksuunsa peittää,
Vain käärmettä kaksi jääköön muistoon:
Ne jotka mun sulkevat lemmen puistoon.
MIELITIETTY:
Mitä on ne? Ah, mitä kuulla sainkaan?
Sano mulle! Tunnenko niitä lainkaan?
JOKAMIES:
Käsivarsies kahden rakkaan kyyn
Ma tahdon vaipua syleilyyn.
(Mielitietty suutelee häntä ja asettaa hänen
päähänsä kirjavan kukkaseppeleen, jonka muuan
poika ojentaa hänelle.)
(Osa pojista juoksee esiin, siroittaen kukkia
ja hyvänhajuisia yrttejä. Maasta kohoaa esiin
ylellisesti katettu, kynttilöillä valaistu pöytä.
Jokamies ja Mielitietty astuvat kumpikin eri
puolille portaita, jotka johtavat ylemmälle
lavalle. Vieraat, kymmenen nuorta miestä ja
kymmenen neitosta, tulevat tanssien ja laulaen
esille kummaltakin puolen.)
ESILAULAJA:
Me kutsun saimme ystävän luo,
Se meidät tänne nyt tuo.
Hän mies on oiva, herttainen,
Ja lemmittynsä on
Niin kaunis, verraton.
Ja kutsuansa seuraten
Me käymme kesteillen.
KUORO:
Me kuljemme laulaen, tanssien näin,
Me juhlahan saavumme seppelepäin.
Kun huilut ja torvet ja symbaalit soi,
Ken muuta kuin tanssia, riemuita voi!
ESILAULAJA:
Jokaisen katse lausuu sen,
Mi täyttää tuntehen.
Ja lemmenliiton seppeleen
Me muodostamme näin,
Ja kaikki vierekkäin
Nyt tanssin huimaan pyörteeseen
Näin käyvät neitoineen.
KUORO:
Me kuljemme laulaen, tanssien näin,
Me juhlahan saavumme seppelepäin.
Kun huilut ja torvet ja symbaalit soi,
Ken muuta kuin tanssia, riemuita voi!
ESILAULAJA:
Sen omaksensa ottaa voi,
Min sydän valikoi.
Ei salaa kenkään voittoa lain,
Min lempi valloittaa.
Se veren kuumaks saa,
Kun tanssin huumaan rakastain
Näin käymme rinnakkain.
KUORO:
Me kuljemme laulaen, tanssien näin,
Me juhlahan saavumme seppelepäin.
Kun huilut ja torvet ja symbaalit soi,
Ken muuta kuin tanssia, riemuita voi!
JOKAMIES:
Hyvät herrat ja neidot, terve tuloa!
Jokamiehen peijaille suokaa suloa.
MUUAN NEITO:
Sepä outo tervehdys, oikein karmi.
PAKSU SERKKU:
No hiis, hyvä serkkuni Jokamies,
Mitä nyt, mitä moinen tervehdys ties?
MIELITIETTY:
Mikä on sun, mistä on sulla harmi?
JOKAMIES:
Se tuli äkkiarvaamatta kielelle, —
Siis terve, te saatte mun riemumielelle.
MIELITIETTY:
Nyt pöytään teidät mun pyytää suokaa!
Käsivettä, poikaset, joutuin tuokaa! —
Mitä noin sa julmana tuijotat?
JOKAMIES:
He kuolinpaidoissa istuvat!
MIELITIETTY:
Mikä vaivaa sua, olet sairas kait?
JOKAMIES:
Hahhaa! mist' aatoksen moisen sait?
Ma juon nyt, armas, viiniä tilkan,
Se vie mun päästäni houre-pilkan.
MIELITIETTY:
Sa istu ja suo sana ystävän heille!
JOKAMIES:
Te ettekö paikkahan väärään tulle?
Kovin vierailta kaikki näytätte mulle.
(Vaitioloa.)
LAIHA SERKKU:
No peijakas! Serkku, tää muka meille
Poishäädön merkkikö jo lie?
PAKSU SERKKU:
Se ei käy helpolla, hitto vie,
On siksi kokkisi liian hyvä
Ja viinisi oivaa ja kannusi syvä,
Kun kerran istun, niin syön ja juon.
JOKAMIES:
No niin... se vain... ma muistin tuon,
Kun äsken yllätitte meidät,
Ma ostaa voisin kaikki teidät
Ja myöskin jälleen teidät myydä,
Enk' enempää ma tarvitse tuohon seikkaan,
Kuin jos ma kynnestä lastun leikkaan.
MUUAN VIERAS:
Hän meitä pitääkö pilkkanansa?
MUUAN NEITO:
Mitä tarkoittaa hän puheillansa?
PAKSU SERKKU:
Ei muulloin moista hän suustaan syydä.
MIELITIETTY:
Mua tarkoittaako juttusi myös?
(Jokamies katsoo häneen.)
MUUAN VIERAS:
Rikas mies vain ylpeydessään
Noin julkea on kieleltään.
MIELITIETTY:
Sun silmäsi jäykkinä, kauheina palaa,
Mua mistä rangaista mielesi halaa?
JOKAMIES:
Sua, armas? Ei mieleeni moista herää,
Sua rakastan kuin silmäterää,
Tulin aatelleeksi vain sattumalta,
Mitä nähdä saisin sun hymysi alta,
Sua tieto jos kohtais oottamaton,
Tää että mun viime hetkeni on.
MIELITIETTY:
Pyhä Neitsyt, missä on sulla mieli,
rakas mieheni, armas, mit'on tää kieli?
Olen luonasi, tässä, katsohan vaan,
Omas oon ma nyt ja ainiaan!
JOKAMIES:
Jos kysyisin: Luokseni jäätkö silloin,
Siell' luonani ootko kuin ennen illoin?
Mua tahdotko seurata tuolle puolen,
Jääkylmälle vuoteelle, kun ma kuolen?
Sun jalkaini juureen pyörtyvän arvaan,
Katumuksen saisin ma tehdä karvaan!
Sua tielle jos kuitenkin houkuttaisin,
Veren suoniisi hyytyvän nähdä ma saisin;
Se vast' olis mulle tuska ja piina,
Ja kolkompi paljon kuin käärinliina,
Kun nähdä saisin, jos hautani aukee,
Miten kaikki sun suloiset valasi raukee,
Kätes kuinka sa, matkalle lähteissäni,
Manan portilla irroitat kädestäni,
Ja huulesi kuinka mun huuleni hylkää,
Et enää lemmi sa Tuonen ylkää.
Voi!
(Hän huokaa.)
MIELITIETTY:
Rakkaat ystävät, pöytäkunta,
Tää mulle on kuin pahaa unta,
rakastettuni on kovin kummalla päällä,
Ken vois mua neuvolla auttaa täällä?
(Jokamies tuijottaa eteensä ja ottaa seppeleen
hiuksistaan.)
Ei hälle seura, ei riemu maista,
On puheensa myös perin kummanlaista,
Hänt' en ole koskaan nähnyt noin,
Mikä hällä nyt lie, mitä tehdä voin?
LAIHA SERKKU:
Hiis vieköön, serkkuni Jokamies,
Melankoolinen onko mielesi,
Vai miksi on myrkkyisä kielesi?
PAKSU SERKKU:
Nuo tunnen kyllä ma taudit nuivat,
On alla otsan aivot kuivat,
isäukkoni sairasti usein tuota.
Paras lääke siihen, sa minuun luota,
Hyvä viini on, sitä ällös säästä,
Se karkoittaa pahat höyryt päästä.
MUUAN NEITO:
Väkilientä toiset joukkoon määrää,
Seost' orvokin, pärskäjuuren ja hampun.
PAKSU SERKKU:
Hoi, pojat, viiniä päällä lampun
Te hehkuvaksi keittäkää,
Myös kanelia, inkiväärää
Te pannuun höyryävään heittäkää.
(Pojat kiehauttavat -perällä viiniä pannussa.)
TOINEN NEITO:
Kivi muuan kuuluu tepsivän,
Jota pääsky kuvussansa kantaa,
Sen viisaat lääkärit rohdoks' antaa.
Se on Chelidonius nimeltään.
LAIHA SERKKU:
Kai Calcedonia neiti tarkoittaa?
Moni on sitä mulle kiittänyt.
Surumielen se kohta karkoittaa.
KOLMAS NEITO:
Ma neuvoisin keinoksi sympatian,
Jos on myrkky-henkäys siittänyt
Tai ilkeä silmäys moisen vian.
Oma rakkaani jos noin sairas oisi,
Sitä koettamatta en olla voisi.
TOINEN:
Mitä koettaisit?
KOLMAS:
Se on salaista, vait!
Sen jos joku toinen kuulla saisi,
Salamahtinsa siitä se kadottaisi.
TOINEN:
Sa mistä sen keinon kuulla sait?
KOLMAS:
Sit' en ilmaise, kun se on tiedossain.
Sanon hälle sen hiljaa korvaan vain.
(Nousee ja kuiskuttaa Mielitietyn korvaan.
Samaan aikaan puhelevat useat pöydän päässä
seuraavasti.)
MUUAN VIERAS:
Ylellistä ken viettää elämätä,
Veren häitä se viimein tahmentaa,
Ketä vainonnut on köyhyys, hätä,
Surumieli ei häntä valtaan saa.
MUUAN NEITO:
Miks ei ole käsketty soittoniekkain
Sorapillejä, viuluja, huiluja soittaa;
Se aina synkeän mielen voittaa.
TOINEN NEITO:
Iloksemme nyt jotain laulakaamme,
Siten varmasti riemua seuraan saamme.
VIERAS:
Ei laulaa saa kuin siivolla suulla.
TOINEN:
Hän ei muuta kuin hienoa anna kuulla.
ENSIMÄINEN VIERAS:
Te tunnetteko laulun tään?
»On riemussa hetket menneet meiltä.»
Ken vain sen kerran kuulla saapi,
Heti kohta se hänet parantaapi.
ENSIMÄINEN NEITO:
Ei, olkoot rauhassa pappislaulut
Ja huomensaarnat ja huoneentaulut!
VIERAS:
Papeista kaukana on sen tahti,
Sitä laulaa aamuisin torninvahti.
ENSIMÄINEN NEITO:
Ma tunnen toisen, se laulakaamme.
TOINEN NEITO:
No?
ENSIMÄINEN VIERAS (suudellen häntä):
No, kun sataa, vettä saamme.
TOINEN NEITO:
»Metsät kukkii kaikkialla» —
»Mun kultani kulkee maailmalla.»
ENSIMÄINEN VIERAS (matkii häntä):
»Metsät kukkii kaikkialla» —
»Hänen kultansa kulkee maailmalla.»
SAMA NEITO:
»Hän ratsasti kaukomaille» —
»Jäin yksin, lempeä vaille!»
TOINEN VIERAS (yhtyy lauluun):
»Nyt metsät kaikki viherjöi»,
»vaan kultaansa tyttö ikävöi».
(Jokamies on tällä välin tyhjentänyt
hehkuviinimaljan ja katselee iloisin
ilmein ympärilleen.)
JOKAMIES:
Hyvät serkut ja ystävät, riemuitkaatte,
Pahan vointini anteeksi antaa saatte,
Teki viini mun terveeksi sairahasta,
Nyt tervehdän teitä pöytääni vasta.
Suli raskas paino mun rinnastain,
Elonriemuni kaksin kerroin sain,
ilo nähdä on teidän seuraanne taas,
Se viinin parhaimman maljaani kaas.
Sydän tulvii täynnä mun rinnassani,
Vaan tulkita taida en tunteitani.
Miten paljon onkaan riemua maista,
Kuink' onkaan elämä ihanaista!
Ylin kaikest' on rakkaus, ystävyys,
Niiss' on paras autuus ja iäisyys.
Kun viel' ilon kruunaa viinillä, soitolla,
Muu liika jo kaikki olkoon loitolla!
Te rakkaat serkkuni, vieraani, juokaa,
iloitkaa, älkää hylkikö ruokaa!
Myös laululle sija kunnian suotakoon,
Ulos laulu, sisälle viini vuotakoon!
Nyt äänet soimaan soinnuin yksin
Ja laulakaa näin sylityksin!
Siten nauttia hetkeä ihanaa
Käsin, silmin, suin ja sydämin saa.
Rakas serkkuni, kuinka on kurkkusi laita,
Älä nyt ole taidoistasi saita!
PAKSU SERKKU:
Nyt laiha serkkuni — ah, mua säästä! —
Virittää laulunsa kylmästä jäästä.
(He laulavat nauraen.)
LAIHA SERKKU (laulaa):
Oi, liennä tuskaa, Lempi,
Oi, liennä tuskaa, Lempi!
Ei sydän poltteisempi
Voi olla yhdenkään!
Sulattaa voi tää palo
Jo kylmän, kylmän jään.
Mua auta, Lempi jalo,
Tulesta tuskan tään!
(Kaikki laulavat mukana. Laulun seasta
kuuluu kumeata kellonsoittoa.
Jokamies sysää lasin kädestään.)
JOKAMIES:
Mitä moinen kellojensoitto on?
Ma luulen, se enne on onneton,
Kuin kuolinkellot ne jylhinä soivat, —
Pelon, ahdistuksen ne rintaani toivat.
Mitä näihin aikoihin soitetaan?
MUUAN VIERAS:
Ei kuulu soittoa laisinkaan.
TOINEN:
Joku onko kuullut kellonsoittoa?
MUUAN NEITO:
Mitä, soittoa, vai? En kuulla saata.
TOINEN:
Ei messua ennen aamunkoittoa!
MIELITIETTY:
Te älkää antako laulun laata.
VIERAS:
Joku onko teistä soittoa kuullut?
TOINEN (nauraen):
Ei soittoa kuullut eikä luullut.
MIELITIETTY:
Hyvät ystävät, laulua jatkakaas!
JOKAMIES:
Ma anteeksi pyydän, täss' ei hätä peri.
Sit' en enää ma kuule, nyt on hyvä taas.
PAKSU SERKKU:
On kaikkeen syynä hidas veri.
Lasin viiniä annan sulle keittää.
JOKAMIES:
Suur' kiitos, serkku, voit huolesi heittää.
(Hän istuutuu jälleen, Mielitietty painautuu
hänen puoleensa. Pöydän alapäässä lauletaan:)
»Metsät kukkii kaikkialla» — (j.n.e. kiertolauluna.)
(Heidän laulaessaan tulee Jokamiehen hyvä
ystävä ja asettuu pöydässä olevalle tyhjälle
paikalle. Laulun vaimentuessa kuullaan
useitten äänten huutavan):
ÄÄNET:
Jokamies! Jokamies! Jokamies!
(Jokamies hypähtää levottomana pystyyn.)
JOKAMIES:
Hyvä Jumala, ken mua huutaa noin?
Tuo huuto, se mistä mahtoi tulla?
Ilonhetkeä ei ole koskaan mulla.
YSTÄVÄ:
Jokamies, olen jälleen tullut luoksesi.
MIELITIETTY:
Jokamies, kas ystäväs tullut on vuoksesi.
JOKAMIES:
Hyvät ystävät, sanoa voitte kenties,
Kuka huusi kolkosti »Jokamies»?
LAIHA SERKKU:
Sa ehkä huutavanääneksi luulit,
Kun heidän laulunsa kaiun kuulit.
JOKAMIES:
Ei, ei! se karjasi kauheasti,
Ei hiljaa, vaan perin mahtavasti.
Jokamies! Jokamies! se huusi noin,
Vaan toisin kuin minä huutaa voin.
Perin vieraalta, vaan myös tuttavalta
Se kaikui aivankuin maan alta.
Manan kutsua tuota unhota kai
Ei koskaan hän, ken kuulla sen sai.
Nyt, nyt! jo taas! no, kuulkaahan vaan,
»Jokamiestä» kuin julmasti huudetaan!
(Kuullaan samat huudot kuin edellä.)
MIELITIETTY:
En mitään ma kuule.
PAKSU SERKKU:
En äänen raikua.
LAIHA SERKKU:
En kuule ma edes hiljaista kaikua.
(Ystävä astuu Jokamiehen luokse.)
YSTÄVÄ:
Soi korvasi vain, olet voinnilta heikko,
Sinut saatanko kotiin, sairas veikko?
JOKAMIES:
Heti, teihin kun ma katson vaan,
Takaisin voimani ma saan.
Tuo huuto, tuskin kertaa toista
Se kaikunee maan onkaloista.
Valoa kynttelien rakastan,
Hyvä ystävä, viereeni istuhan,
Ja te vieraani kaikki, juokaa, syökää,
Koko kummitusjuttu leikiksi lyökää!
Kun saan ma aikaa huomenna,
Kysyn lääkärin mieltä ja neuvoa,
Hänen taitonsa eikö vaivaa moista
Mua kiusaamasta poista.
MIELITIETTY:
Rakastettuni, lupaathan tehdä niin!
Taas huonommaksi jos vointisi kääntyy,
Sydän multa tuskaan ja huoleen nääntyy.
(He murkinoivat kaikki edelleen ja
seurustelevat rakkaasti. Jokamies
nousee tuskaisena.)
JOKAMIES:
Sano, rakkaani, tää mitä merkitsee!
Valo kynttelien miks himmenee?
Ja ken mun taakseni hiipii konna?
Niin ei käy ihminen kuulumatonna.
(Kuolema seisoo hänen takanaan jonkun
askeleen päässä. Vieraat kavahtavat
pystyyn.)
KUOLEMA:
Jokamies! sinä kait elit riemun humussa?
Liet Luojasi vallan unhoittanut?
JOKAMIES:
Miks nyt kysyt multa seikkaa moista?
Mitä sulle se kuuluu? Ken sa olet?
KUOLEMA:
Sun Luojasi Majesteetti minut
Sua noutamaan on lähettänyt,
Ja kiire on: siks seison tässä.
JOKAMIES:
Mua noutamaan, sa niinkö sanot?
(Painaa sydäntään.)
Voi sydän raukkaa, sun tääll' ois hyvä!
KUOLEMA:
Vaikk' et sa häntä kunnioita,
Hän taivaassansa muistaa sinut:
Ja millä tavoin, sen tiedät kohta.
JOKAMIES (peräytyy askeleen katse maahan luotuna):
Mitä tahtoo Luojani minulta?
KUOLEMA:
Sen sulle näyttää tahdon, Jokamies.
Tilinteolle vaatii hän sinut. Ja heti!
JOKAMIES:
En valmistunut vielä laisinkaan
Ole moiseen tilintekoon ankaraan.
Minut sielun hätään saattaa Luoja.
Sua tunne en liioin, ken oot, sanantuoja?
KUOLEMA:
Olen Kuolema, en pelkää ketään,
En ketään säästä, käyn kaikkien luo.
(Useat pakenevat.)
JOKAMIES:
Mitä? näinkö viet minut liian varhain,
Et armoa hetken vertaa suo,
Yhtäkkiä viet, kun on elo parhain?
Kies' auta! tää on peliä kieroa,
Sua moisesta alkavat kaikki vieroa,
En viel' ole valmis, en jouda nyt,
Ei viel' ole tilini päätetyt,
Jos annat kymmenen, kaksioista vuotta,
Ne siksi jo järjestykseen saisin,
Ettei mua valtaa pelko laisin,
Ettei mene armonaikani suotta.
Siks armosta Luojan suo mun olla,
Ett' oisin valmis ma tuomiolla!
KUOLEMA:
Ei auta tässä nyt pyynnöt, ei porut,
Heti matkaan vain ja heitä lorut.
JOKAMIES:
Oi armon Herra, Valtijas taivaan,
Alas säälien katso mun vaikeaan vaivaan!
Sa etkö tälle matkalleni
Suo mulle muita seurakseni?
Mun täytyykö kulkea Tuonen mailla
Ypöyksin, kunnon seuraa vailla?
En yksin koskaan ollut täälläkään,
Nyt aivan seuraako vaille jään?
KUOLEMA:
Pidot päässä on nyt, sua seuraa ei kukaan,
On turhaa kätten vääntely tuo,
Käy joutuin nyt Herran istuimen luo,
Saat siellä palkkasi ansion mukaan.
Sa narreilta kaiketi lienet kuullut,
Ett' elämäs tää ja mammonas mainen
ikiomaksi sulle ois annettu vainen?
JOKAMIES:
Siten ain' olen toden teolla luullut.
KUOLEMA:
Ei sull' ole mitään, se kaikk' oli lainaa.
Se toiselle joutuu, sa kun olet vainaa,
Ja toinen kun ehtii viime hetkelle,
Hänen täytyy se jättää ja lähteä retkelle.
Ma saavun kohta.
JOKAMIES:
Vain yksi päivä!
Tämä yö edes, kunnes aamu koittaa,
Ett' ehdin ma katua, syntini voittaa,
Papin suusta kuulla siunauksen
Ja tehdä vaatimas parannuksen.
KUOLEMA:
Ken sellaista minulta pyytää tohti!
Kun astun ma ihmistä kohti,
Hänet viikatteellani maahan lyön,
Ei tietää anneta hetkeä työn.
JOKAMIES:
Voi kauhua, voi! Nyt on itkun aika!
KUOLEMA:
On itkusi tässä vain turha taika.
JOKAMIES:
Voi, ethän hetkeä lyhyttä kiellä,
Ett' etsin jonkun, ken saattaa tiellä,
Ett' yksin, kaukana kumppaneista
Ei tarvitse tuomarin eessä seista?
KUOLEMA:
Sa luuletko saavasi kumppanin mukaan?
Sanon sulle sen, ei tule kanssasi kukaan.
JOKAMIES:
Ei yksin, ei, Kristuksen armon tähden!
Vain hetkinen viel', olen pyörällä päästä,
Vähän miettiä, pohtia suo! Mua säästä!
KUOLEMA:
Oli menneeksi, luotasi hetkeksi lähden,
Sitä nyt älä tuhlaa, kuin elonaikasi kalliin,
Vaan käytä se kunnon kristityn malliin.
(Nousee ylöspäin ja katoaa.)
JOKAMIES (astuu ystävänsä luo):
Hyvä ystävä, tiedäthän —
YSTÄVÄ:
Ma tiedän.
Olithan aivan lähelläin,
Kun Kuoleman luoksesi saapuvan näin!
Ma haastelunne kaiken kuulin
Ja sydämeni pakahtuvan luulin!
Rikas mies olit, ain' elit iloisesti,
Ja terveytes tähän hetkeen kesti,
Nyt liikutus tunteesi kaikki turtaa,
Sun onnettomuutesi mieleni murtaa.
JOKAMIES:
Hyvä ystävä, kiitos sanoistasi.
YSTÄVÄ?
Sano pian, mikä vielä on taakkanasi.
JOKAMIES:
Tosi ystävä ain' olet ollut mulle,
Sen uskollisemmaks ei ystävä tulle.
YSTÄVÄ:
Ma seuraan uskollisesti sua,
Sun tiesi vaikka, sa usko mua,
Veis hornan tuuttiin päätä pahkaa,
On tässä mies, jok' ei säästä nahkaa.
JOKAMIES:
Rakas mies, sua Herra palkitkoon,
Mill' ansainnut moisen ystävän oon!
YSTÄVÄ:
Nyt ansiost' ei ole kysymys,
Olis mulle se suurin häväistys,
Jos sanoja suuria käyttäisin
Ja kehnosti työni täyttäisin.
JOKAMIES:
Hyvä ystävä!
YSTÄVÄ:
Tiedän: et liikoja ano!
Mikä mieltäsi painaa, se suoraan sano,
Olen luonasi viime hetkeen saakka,
Ja'a kanssani suurten huoltesi taakka.
(Jokamies aikoo avata suunsa.)
YSTÄVÄ:
Valituksesi viiltää sydäntäni.
Sen kaiken, mikä alla taivaan
Sinut saattaa murheeseen ja vaivaan,
Ma huollan kuin oman elämäni.
Sano, loukannut sua onko ken,
Vihamiehesi kaikki rankaisen,
Ma heitä vastaan tartun miekkaan,
Vaikk' itse kaatuisinkin hiekkaan!
JOKAMIES:
Sen kaltaista en sure, ystävä hyvä!
YSTÄVÄ:
Siis siitä sulla on murhe syvä,
Veli, rikkautesi kelle jää,
Kun sulla ei ole perijää.
JOKAMIES:
Ei, rakkaani, ei!
YSTÄVÄ:
Sana riittää vain,
Sinut ymmärrän kuin itseni oman.
On kauppakirja hallussain,
Ja huomaan lemmittysi soman
Niin paljon voin rikkauksistasi liittää,
Ett' iäksensä hälle riittää.
JOKAMIES:
Rakas ystävä, ei, mua kuule hetki.
YSTÄVÄ:
Älä tuhlaa aikaa, Jokamies,
On kohta päättynyt sun ties.
JOKAMIES:
Ah! aivan toinen on tuskani aihe,
Sisempi huoli mun sieluuni saihe.
YSTÄVÄ:
Sano pois, pian anna kuulua tuo,
Sana ystävän sentään lohtua suo.
JOKAMIES:
Niin, ystäväni!
YSTÄVÄ:
Sa etkö haasta?
Pian hetket sulta loppua voi!
JOKAMIES:
Ois katkera tuska se mulle, oi!
YSTÄVÄ:
Jokamies, pura joutuin huolesi pois.
Mitä ystävyytemme muuten ois?
JOKAMIES:
Jos avaan sydämeni sulle,
Ja sa, sa käännät selkäsi mulle
Ja harmistut mun puheilleni,
Ois kymmenkertainen mureheni!
YSTÄVÄ:
Lupaukseni aina täyttänyt oon.
JOKAMIES:
Niin Luoja siis sua palkitkoon!
Heti lähteä täältä ma käskyn sain,
Tie pitkä ja täynnä vaivaa on,
Ja lisäksi vaatimus horjumaton:
Mun on tilikirjani mukanain
Heti käytävä korkeimman tuomarin luo
Ja rikkauksista ja toimista elon
Saan Herralle tehdä ma ankaran selon.
Siks, ystävä, matkani vaivat ja'a,
Tule kanssani Kalman porttien taa!
YSTÄVÄ:
Kas, siinä jo taisi asia tulla.
En lupaa ja kiellä, se tapana ei mulla,
Veren kuohuksiin jo se aatos saa.
JOKAMIES:
Oo sinä!
YSTÄVÄ:
Vaan ennenkuin retkeen ma yhdyn,
Ma tarkkaan mietintähän ryhdyn.
JOKAMIES:
Mitä? etkö sa luvannut äsken vielä
Mua seurata elämän, kuoleman tiellä,
Jopa hornan tuuttiin suoraa kättä.
YSTÄVÄ:
Oikein, niin kuuluivat sanani juuri!
Vaan tiedäthän itsekin epäilemättä,
Ett' on ero toden ja leikin suuri.
On asia ankara, vakaa aivan.
Jos kestäisimmekin matkan vaivan,
Niin milloinka pääsemme palaamaan?
He, vastaa, sano!
JOKAMIES:
Ei milloinkaan.
Ei ennen viimeisen tuomion päivää.
YSTÄVÄ:
Jos niin oli käsky, sa jonka sait,
Niin silloin jään minä tänne kait,
En matkalle moiselle kanssasi lähde.
JOKAMIES:
Et lähde?
YSTÄVÄ:
En, jos moiset on ehdot.
Sanon sulle, mikä on tässä mieleni,
Ja tiedäthän, että on suora kieleni.
Se on sanottu, matkalle en lähde,
Mua ykskään sielu ei sille saisi,
Ei kantajani, ei eloni tuoja, —
ikirauhan suokoon heille Luoja.
JOKAMIES:
Voi Herra! Ja mulle sa vannoit toista!
YSTÄVÄ:
Hyvin muistan! Tein sen vakaalla miellä,
Ja jos mihin muuhun sa houkuttaisit,
Naisjuttuun, vaaroihin seikkailutiellä,
Tai siihen malliin, kumppanin saisit
Ja rinnallas minut näkisit siellä,
Niin kauan kuin ollaan päivän valossa
Tai myöskin yöllä soihtujen palossa.
Sen kaikessa ystävyydessä sanon.
(Laittautuu lähtemään.)
JOKAMIES:
Ah, nyt jos koskaan tarvitsen sua,
Nyt pyydän: ystävä, muista mua!
YSTÄVÄ:
Olinpa ystäväs, tai en, se ei tee tenää,
Nyt en ota kanssasi askelta enää.
JOKAMIES:
Sua pyydän, hyväkseni siis sen verran
Tee armosta Kristuksen, taivaan Herran,
Ett' oot mulle lohtuna matkallani
Edes kaupungin portille.
YSTÄVÄ (riistäytyy irti):
Ei, sit' en tee,
En myötäsi hievahda paikaltani,
Vaikk' uuden juhlapuvun työntäisit.
Jos hiemankin aikaa mulle myöntäisit,
Ma uhrautuisin sun vuoksesi,
Vaan nyt en voi ma jäädä luoksesi.
(Yli olkansa.)
Ma toivon sulle joutuista matkaa,
Ja rauhaisa, arvokas loppusi olkoon.
Mun täytyy kiireesti tietäni jatkaa.
JOKAMIES (ottaen askeleen hänen jälkeensä):
Mihin, ystäväin? Minut aijotko jättää kokonaan?
YSTÄVÄ:
Mun täytyy. Heitä sielusi Herran haltuun vaan!
JOKAMIES:
Hyvästi, ystäväin, ylen murheelliseksi nyt
mieleni jää.
Hyvästi iäksi! En sinua enää koskaan nää.
YSTÄVÄ:
Hyvästi, Jokamies, mun kättäni vielä kerran paina,
Ero karvas on, sen tämän jälkeen muistan aina.
(Lähtee.)
JOKAMIES:
Ah, minne nyt käännyn, mistä nyt apua saan?
Oli ystävä silloin, kun hauskaa riitti,
Suruviesti kun sai, nyt läksi ja kiitti.
Olen ennen kuullut tästä kaskun,
Se minuun koskenut ei lain,
Vaan nyt sen itse kokea sain.
Se tietää todeksi sananlaskun:
Kun ihmisellä on onni myötä,
On ympärillä tungos ja hoppu,
Vaan kun onni on loppu,
Niin ystävät: hyvää yötä!
Ah! siltä kohtaloni näyttää,
Nyt kauhea tuska rintani täyttää.
(Hän huomaa serkut, jotka seisovat syrjässä,
ja hänen kasvonsa kirkastuvat.)
Sukulaiseni, serkkuni rakkahat
Mua tuossa vielä oottavat.
Oi, kiitos teille, että jäitte!
Mik' onkaan lausetta ihanampi
Tätä: veri on vettä sakeampi!
Nyt itse sen todistitte ja näitte,
Kun rohkealla mielellä
Mua autatte kädellä, kielellä.
PAKSU SERKKU:
Veri tyynnä, serkkuni Jokamies,
Veri tyynnä, ken muuta neuvoksi ties!
JOKAMIES:
Jätä ettekö mua —
PAKSU SERKKU:
Veri tyynnä vain!
Ei jättämisest' ole puhetta laisin,
Sinut jättääkö, siitäpä häpeän saisin!
LAIHA SERKKU:
Sinut jättääkö, vai, mitä meistä sa luulet?
Sun kanssasi ja'amme tuiskut ja tuulet.
PAKSU SERKKU:
Kuten sanottu, niin — — sa meidän tässä
Näät seisovan uskollisina lässä.
JOKAMIES:
Ma sydämestäni kiitän teitä!
PAKSU SERKKU:
Veri velvoittaa ja vaatii meitä!
JOKAMIES:
Te näitte sanansaattajan,
Joka ilmoitti Herran sanoman.
PAKSU SERKKU:
Niin — — kuulin sen, serkkuni Jokamies — —
Vaan seikka se on sillä lailla,
Ett' olen vallan neuvoa vailla.
JOKAMIES:
Ma käskyn matkalle lähteä sain.
PAKSU SERKKU:
Kuten sanottu —
JOKAMIES:
Tältä matkaltain — —
PAKSU SERKKU:
Niin, veri on vettä sakeampi!
JOKAMIES:
Niin, tältä matkalta, tiedän sen,
Ei koskaan palaa ihminen.
PAKSU SERKKU:
Ei koskaan! Niin, miss' on tyhjää vaan,
Siit' ei voi ottaa keisarikaan!
JOKAMIES:
Hyvä serkkuni, kuulitko puheeni lainkaan?
PAKSU SERKKU:
Et kuuroille korville haastele vainkaan.
LAIHA SERKKU:
Ehei, se totta on, Jokamies.
JOKAMIES:
En sieltä palaa minäkään.
PAKSU SERKKU:
Sa väärin ymmärsit kenties?
JOKAMIES:
Ma väärin —?
PAKSU SERKKU:
Matkan ja määränpään
Sa oivalsitko täydellisesti?
JOKAMIES:
Ma oivalsinko? —
PAKSU SERKKU:
Sen vielä sanon —
Toden totta, kutsumaton kesti.
Hm, serkku.
LAIHA SERKKU:
Ma Herralta armoa anon —
PAKSU SERKKU:
Ma pyydän Häntä myös armonsa suomaan.
Jokamies, rakas serkkuni, Herran huomaan!
En muuta neuvoa tiedä, sen sanon.
JOKAMIES:
Te serkkuni, jääkää, kuulkaa mua!
EAIHA SERKKU:
Joku seikkako vielä vaivaa sua?
Sano suoraan, pelkosi karkoita.
JOKAMIES:
Tilit täytyy mulla selvät olla,
Kun siellä seison ma tutkinnolla,
Ja siell' on tuomari mahtava,
Joka tieni kaikki katkasi, sulki.
PAKSU SERKKU:
Tilit mitkä, meille ne sano julki.
JOKAMIES:
Tilit kaiken maallisen vaelluksen:
Miten Herran käskyt olen täyttänyt,
Ja kaiken synnin ja rikkomuksen,
Miten päivät ja yöt olen käyttänyt;
Siis seuratkaa mua luokse Herran
Ja auttakaa mua viimeisen kerran!
LAIHA SERKKU:
Vai sinne, sinnekö käy sun ties?
En lähde kanssasi, Jokamies,
Et saa mua sinne sa millään pelin.
Mulle mieluisampi on vankilan soppi
Ja kymmenvuotinen vesi-leipäkoppi.
JOKAMIES:
Oi, että synnyin ja synnissä elin!
Mies murtunut, rinnassa raskas suru,
Kun hukkui viimeinen toivonmuru!
PAKSU SERKKU:
Mitä nyt! Suru pois! Pysy miesnä vaan!
Älä veisaa virttä Jeremiaan!
Sen tahdon vain ma sulle sanoa,
Ett' on mua suotta sun matkaasi anoa!
(Lähtee.)
JOKAMIES (laihalle serkulle):
Sinä serkkuni, etkö sa seuraa mua?
LAIHA SERKKU:
Hiis vie, sai kouristuksen varvas!
Jokamies, se tauti on varsin karvas,
Voi jalkani vaikka halvaantua.
PAKSU SERKKU (pysähtyy vielä ja sanoo olkansa yli):
Et houkuta meitä, sen tiedän varmaan,
Vaan multa saat sa lapsen armaan.
Sa ehkä taakkasi helpoitat,
Jos hänet matkaasi kelpoitat,
Hän mielellään on retkellä,
Hänet saat vaikka tällä hetkellä.
JOKAMIES:
Ei, vastaa, mik' on mieli sulla!
Sa etkö itse voi seuraksi tulla?
Näin valtaan ankaran tuskan ja vaivan
Sa voitko hyljätä minut aivan?
Sa jäätkö vai lähdetkö kerallani,
Sen tietää tahdon ma kuollessani?
PAKSU SERKKU:
Ma jään. Nyt onnea matkalle vaan!
Näkemiin, jos joskus kohdataan!
(Lähtevät.)
JOKAMIES:
Ah, Jeesus, näinkö päättyy kaikki!
He suuria, koreita sanoja käyttävät,
Ja näinkö he lupauksensa täyttävät!
LAIHA SERKKU (kääntyy takaisin ja tulee vielä kerran
Jokamiehen luo):
Tapa huono on pyytää toista näin
Mananmatkalle seurakseen suin päin,
Ei hienoa vaatimus ole moinen,
Ja käytössä on tapa hieman toinen.
Maaorjia, renkejä liuta on sulla,
He matkaasi kyllä joutavat tulla.
Vaan rakkaita heimolaisiasi
Älä vaadi retkelle kerallasi.
(Lähtee.)
JOKAMIES:
Maaorjani, renkini, mitäpäs heistä,
Ma vaikka mukaani moiset saisin,
Ei lohtua heistä lähde laisin!
(Katsahtaa ympärilleen.)
Iloatria päättyikö, riemuko tuhkaa,
Ypöyksinkö jäin ja kuolema uhkaa?
(Hän astuu pöydän luo. Ne, jotka siellä vielä
ovat istuneet syömässä ja juomassa, huomaavat
hänet, kavahtavat pystyyn ja pakenevat.
Pöytä vajoaa.)
Näin onko nyt lopussa kaikk' avun lähteet,
Kaikk' onko jo murskana toivon tähteet?
Näin yksin, hylkynä elämän armaan
Ja tuomittuna kuoloon varmaan,
Joko Hän minut niin on saanut omaksi,
Putipuhtaaksi, mahdittomaksi,
Kuin nukkuisin jo haudassani?
Veri lämmin kiertäähän suoniani,
Ja renkejä mull' on ja taloja, maita
Ja arkkuja, aarteita arvokkaita.
Ylös, rengit! laiskottelette siellä,
Vaikk' isäntänne on Tuonen tiellä!
Ulos kaikki, hoi! ja joutuisaan!
Palokello paikalla kaikumaan!
(Vouti tulee muutamien renkien kanssa.)
JOKAMIES:
Heti paikalla pitkän matkan alan,
Ei ratsastain, ei vaunuin, vaan jalan.
Ei rengeistä pois saa jäädä kukaan,
rahakirstuni suuret myös otan mukaan.
Heti paikalla tänne ne kannettakoon
Ja sitte matkaan kuin ruttoa pakoon!
On matka tuima kuin sotaretki,
Siks aarteita tarvitsen joka hetki.
VOUTI:
Sen raskaan arkunko huoneesta tuolta?
JOKAMIES:
Niin, joutuin, ilman juttua, huolta!
(Renkejä kokoontuu enemmän, kahdeksan
heistä kantaa ulos raskaan arkun.)
Ma teidät myötäni matkalle vien,
Käyn kautta pitkän ja oudon tien,
Siks uskollisuutenne näyttäkää
Ja käskyni tarkoin täyttäkää.
On kaikki tehtävä hiljaa, jotta
Käy lähtömme salaa, huomiotta.
RENKI:
On kauhean raskas arkku tää.
VOUTI:
Mitä herranne käskee, täyttäkää.
JOKAMIES:
Nyt matkaan, miehet, hiljaa, salaa,
Ennenkuin sanansaattaja palaa!
(Kuolema astuu esiin etäämpää.)
ENSIMÄINEN RENKI:
Piru seisoo tuolla ja viittaa: seis!
VOUTI:
Ei, Kuoleman julma hahmo se on,
Se meitä uhkaa, armoton.
(Rengit jättävät arkun ja pakenevat,
samoin vouti.)
KUOLEMA:
Sua narria, kohta on eessäsi hauta,
Eik' ensinkään sua neuvot auta.
Sa järjetön, et tiedä kunne
Sa kääntyisit, et turvaasi tunne.
(Katoaa.)
JOKAMIES:
Ah! kuin mua kuolema kauhistaa,
Se tuskanhikeen ruumiini saa.
Se sielunko ruumiissamme murhaa?
Ah, onko nyt jo kaikki turhaa?
Tähän saakka, kun surujen hetket saivat,
Joku lohtu aina karkoitti vaivat.
En koskaan ollut neuvoa vailla,
En toiminut kurjan narrin lailla.
Jalansijaa jostain aina keksi
Surun, vastoinkäymisen suistimeksi.
Nyt onko kaikki voimani murtunut,
Ja niin jo mieleni onko turtunut,
Ett' on nimikin jo mielestä mennyt?
Ken olen, ken olin, ma tiedänkö sen nyt:
Jokamies, rikas, mahtava Jokamies!
Käsi tässä ja vaatteet nää, sen ties,
Ne on mun, ja tää rahakirstuni tässä,
Se on aarteeni, jolla ma elämässä
Kuin leikillä tahtoni voittoon vein,
Mihin ryhdyinkin, mitä toivoin, tein.
Hyvä olla on, tässä kun edessäni
Sen näen, sitä koittelen käsilläni.
Jos vain sen luona ma olla saan,
En kauhua tunne milloinkaan.
Mut ah! sain kutsun ma tutkinnolle,
Mun täytyy lähteä tuomiolle.
Sanansaattaja oottaa, ja kolkko on tie,
Pian Kuolema matkassaan minut vie.
(Heittäytyy kirstulle.)
Sua ilman en lähde, sun täytyy tulla,
Sua jättää en voi, ole seurana mulla!
Nyt saat sa muuttaa toiseen taloon.
Ylös siis ja astu päivän valoon!
(Kirstun kansi avautuu ja Mammona
nousee esiin valtavana.)
MAMMONA:
Kuink' on sun laitasi, Jokamies?
Mikä syynä on moisen kiireen ja vaivan,
On kasvosi liidunkalpeat aivan?
JOKAMIES:
Ken olet?
MAMMONA:
Etkö mua tunne, tiedä
Ja aijot kuitenkin kanssasi viedä?
Olen mahtisi, rikkautes maan päällä,
Sun kaikkesi maailmassa täällä.
JOKAMIES (katsoo häntä):
Ilomieltä ei mulle sun muotosi tuota,
En täyttä lohtua sulta ma vuota,
Vaan olkoon, sun täytyy kanssani tulla.
MAMMONA:
Hyvin tiedät sen, mikä valta on mulla.
Mitä tahdot, mikä painaa mieltäsi nyt?
Sana vain, niin käskys on täytetyt.
JOKAMIES:
Ei, toisin on laita, sen sanon nyt sulle,
Tuli muilta mailta nyt kutsu mulle.
MAMMONA:
Mistä —?
JOKAMIES (luo katseensa maahan):
Toi sanansaattaja tiedon juuri.
MAMMONA:
Sull' on kai eessä muutto suuri?!
No niin, mitäs muuta, lähde reisuun,
Ma peijaat maksan ja virrenveisuun.
Tuli lähtö sulle äkkiä, luulen,
Kosk' ensi kertaa ma siitä nyt kuulen.
JOKAMIES:
Sa kanssani käyt, sen tahdoin sanoa.
MAMMONA:
Ei, kiitos, sinne en tunne janoa.
JOKAMIES:
Olet omaisuuttani, rahaani, kultaa.
MAMMONA:
Sun omaasi! hah-hah — sinä olet multaa!
JOKAMIES:
Kapinoitko vastaani, kirottu! tavara!
MAMMONA (työntää hänet luotaan):
He, raivoa vain, on maailma avara!
Vaan toisin on silti sen seikan laita.
Olen jätti ma, kääpiö pieni sinä,
Siks oot sinä renki ja herra minä.
Jos sull' oli seikasta luulo toinen,
Perin narrimainen oli aatos moinen.
JOKAMIES:
Olit astinlautani, päätäsi polin.
MAMMONA:
Epäjumalas, sielusi valtijas olin.
JOKAMIES:
Sa seurasit minua aina, jos kukaan.
MAMMONA:
Sua tanssitin nuorassa tahtoni mukaan.
JOKAMIES:
Olit käskyläiseni, renkini, orja.
MAMMONA:
Ei, sinä olit hyppynukkeni norja.
JOKAMIES:
Mua kunniassa ja loistossa kannoit.
MAMMONA:
Sa itseäs nenästä vetää annoit.
Sa hölmö, narri, pölkkypää,
Jokamies, pahin narri, sa etkö nää,
Ken kuolee ja ken jälkeen jää?
Sa kaiken olet saanut multa,
On sulle kaiken tehnyt kulta.
Sun loistosi ja kunniasi,
Sun pöyhkä arvoasemasi
Ja hummaus hurja ja hekkumainen,
Mun avullani sait ne vainen.
Ja yksin kiiltävä kulta
Se nytkin vielä sulle antaa
Elinvoimaa ja jalkeilla sua kantaa,
Ettei ole anturat pystyssä sulta,
Ettet ole maassa jo nahkoinesi.
Kas, tässä on elämänrohkeutesi!
(Nostaa kirstusta kourallisen kultaa ja
antaa sen jälleen valua takaisin.)
Vaan kirstuun sillä on hoppu jälleen,
Ja onnesi sun on loppu tälleen.
Pian aistit sulta katoaa,
Etk' enää mua nähdä saa.
Elinaikanas sulle ma annoin lainaa,
Nyt en sua seuraa, olet kohta jo vainaa,
Ma tänne jään, sa lähdet kyllä,
Ypöyksin ja tuskin riepua yllä.
Ei auta kättenvääntelys,
Ei itkus, ei hammastenkiristys,
Niin paljaana käyt nyt Tuonen taloon
Kuin äitisi kohdusta päivän valoon.
(Kyyristyy, kirstun kansi sulkeutuu.)
(Jokamies on vaiti, pitkä äänettömyys.)
(Hyvät työt ilmaantuu näkyviin sairaan
naisen hahmossa, joka lepää kurjalla
vuoteella, kohoutuu puoliksi ja huutaa
heikolla äänellä):
HYVÄT TYÖT:
Jokamies!
(Jokamies ei kuule.)
HYVÄT TYÖT:
Jokamies, mua etkö kuule?
JOKAMIES (itsekseen):
Oli kuin joku kaukaa huutanut ois,
Kovin heikosti kyllä, vaan selvään sen kuulin,
Sitä ensin äitini ääneksi luulin.
Hän vanha on, pian kuolee pois,
Tään näyn hältä säästää vois.
Oi Herra, sääli mua kuolontiellä,
Suo, ettei ollut mun äitini siellä!
HYVÄT TYÖT:
Jokamies!
JOKAMIES:
Ken liekin, nyt ei ole aikaa moiseen,
Ma kuulun maailmaan jo toiseen.
HYVÄT TYÖT:
Mua etkö kuule, Jokamies?
JOKAMIES:
Joku sairas nainen, ei liikuta mua. —
Mitä hälle on mahtanut tapahtua?
HYVÄT TYÖT:
Jokamies, omas oon ma ainiaan,
Sun tähtesi oljilla maata saan.
JOKAMIES:
Mitä haastat? Tuota en ymmärrä lain.
HYVÄT TYÖT (kohoutuu puoliksi):
Hyvät työsi ma oon, elon sulta sain.
JOKAMIES:
Ma kohta kuolen, nyt pilkka pois!
HYVÄT TYÖT:
Sa etkö luokseni tulla vois?
(Vaipuu jälleen vuoteelle.)
JOKAMIES:
Sit' en tee mielisuosiolla.
Ma kohta seison tutkinnolla,
En töitäni nähdä tahdo nyt!
HYVÄT TYÖT:
Olen surkean heikko, mun täytyy maata,
Sen vuoksi en luoksesi rientää saata.
JOKAMIES:
En tahdo toisten vaivoja kantaa,
Omat tuskani kyllin jo taakkaa antaa.
HYVÄT TYÖT:
Mua tarvitset, on pitkä tie,
Eik' ilman seuraa hyvä lie.
JOKAMIES:
Sen tien ma yksin kulkea saan.
HYVÄT TYÖT:
Ma lähden kanssasi kunne vaan.
JOKAMIES (katsoo hänen puoleensa).
HYVÄT TYÖT:
Ma rampaama oon monen tuskan ja vaivan,
Sa kun olet unhottanut minut aivan.
Sun syyttäsi olisin nopsa ja norja,
En näin olis vaivainen vuoteen orja.
JOKAMIES (menee hänen luokseen);
Oi Työni, on huonosti laitani aivan.
On mieleni raskas ja toivoton,
Hyvät neuvot ja auttaja tarpeen on.
HYVÄT TYÖT (nousee vaivoin kainalosauvojensa varassa):
Jokamies, ma tiedän sielusi vaivan,
Sait Herralta kutsun tilille tulla,
On eessä ankara hetki sulla!
Jos tahdo et joutua kadotukseen,
Älä yksin käy kuoleman kurimukseen,
Sen sulle neuvoen, pyytäen sanon!
JOKAMIES:
Sa tahdotko kanssani tulla, jos anon?
HYVÄT TYÖT:
Ma tahdonko tulla, sa vielä kysyt,
Jokamies, sinä omanani aina pysyt!
JOKAMIES (katsoo häntä silmiin):
Mikä kaipaus katseestasi hohtaa,
En keltään muulta sellaista kohtaa.
Rakastettuni ei, ei ystäväin
Mua milloinkaan ole katsonut näin!
HYVÄT TYÖT:
Jokamies, oi, että silmäsi keksi
Näin myöhään sen sielusi autuudeksi!
JOKAMIES:
On kasvosi laihat ja kalpeat
Ja kuitenkin muita kauniimmat.
Minust' on kuin sun katseesi siunata voisi,
Kuin lempeän tuskan se sieluuni toisi,
Jot' en oikein ymmärrä itsekään.
Jos katseellas voit tunkeutua
Sa sieluuni näin ja valkaista mua,
Ois suuri onni ja siunaus varmaan
Osaksi tullut ystäväs armaan.
Vaan sinut ma unhotin maailman tähden
Ja siksi nyt kurjana täältä lähden.
HYVÄT TYÖT:
Sa oisit tullut huomaamaan,
Etten niin ruma ollutkaan,
Mun luonani oisit viettänyt aikaa
Ja karttanut maailman pahaa taikaa!
Lähemmäs tule, on ääneni heikko —:
Ois köyhälle ollut sun kukkaros avoin,
Hänt' oisit auttanut kristityn tavoin,
Ja maiset tuskat ja Herran piina
Ois rakkaammat olleet sulle kuin viina,
Ja sielus ois auennut ilolle taivaan.
Minäkin, näin kurja, kun jäin ma vaivaan,
Ma, sielusi kirkastunut peili,
Ma sulle oisin ollut armonleili,
Jumalallinen kalkki, josta vuotanut ois
ikiautuus, joka kuoleman karkoittaisi pois.
JOKAMIES:
Sua enkö mailmassa tuntenut oisi!
Niin sokaistuko olla voisi!
Mikä onkaan ihmislapsi, oi,
Kun tällaista hälle sattua voi!
HYVÄT TYÖT:
Olin kalkki, taivasta tulvillaan,
Pisaraakaan siinä ei saastaa maan,
Siks et mua nähnyt silmilläsi,
Ma vaikka seisoin sun edessäsi.
JOKAMIES:
Ah, kunpa ne päästäni repiä voisin,
Ma onnellisempi sokeana oisin,
Ne koska kadotusta kohti
Minut erhetysten tietä johti!
HYVÄT TYÖT:
Voi, nyt saat iäti kärsiä janoa,
Ylen myöhäistä nyt on armoa anoa!
Sa tahdoit maailmasta juopua,
Sait silloin sa armonkalkista luopua!
JOKAMIES:
Siks tunnen jo janoa kauheaa,
Mun suoneni kaipuun poltteessa sytee,
Ja raivo mun aisteissani kytee!
Sen palkan synneistänsä saa!
HYVÄT TYÖT:
Nyt eessä on sulla katumuksen päivät
Ja tuskat, jotka kärsimättä jäivät!
Ah, jospa ne sydämes vois uudeksi luoda
Ja autuuden meille kahdelle suoda!
JOKAMIES (heittäytyy maahan):
Ah, kun vois raueta tyhjyyteen,
Pois hukkua unhoon ikuiseen!
Sydän täynnänsä tuskanparkua on,
Hätähuutoa sieluni toivoton!
Ah, myöhään! paluu ei päinsä käy,
Yö musta, ei missään toivoa näy!
En uudelleen ma elää saa!
Nyt tiedän, mik' on elon hinta,
Kun rikkiraadeltu on rinta,
Nyt tunnen lauseen: maahan kaadu
Ja kuole, maanmato, multaan maadu!
HYVÄT TYÖT (polvillaan):
Noin palavan katumuksen valta
Mua eikö päästä taakan alta,
Ma enkö jalkeille nousta voi
Ja häntä auttaa, tukea, oi!
(Vaipuu maahan.)
Näin heikoksi, raihnaaksiko jään!
JOKAMIES:
Saa palkan kaikki aikanaan!
Voi, Työni, älä jätä mua kärsimään
Tähän tuskaan kuoleman kurimuksen!
Ma silloin sielulleni saan
ikipiinan ja varman kadotuksen!
Mua auta tilillä tämän kerran
Edessä elämän ja kuoleman herran
Ja ikuisuuden kuninkaan,
Palan pätsissä muuten ainiaan!
HYVÄT TYÖT:
Oi Jokamies!
JOKAMIES:
Mua auta, neuvo!
HYVÄT TYÖT:
Sisar mulla on, Usko nimeltään,
Jos tuskasi saa hänet heltymään,
Saat hänestä auttajan, suojan
Tilinhetkellä edessä ankaran Luojan.
JOKAMIES:
Hänet tänne kutsu! on hetkeni luetut!
HYVÄT TYÖT:
Jos hänkään ei sua puolla, auta,
Sua oottaa lohduton, synkkä hauta.
Vaan kun vain oikein puhut hälle,
Hän ei sua hylkää viettelijälle.
JOKAMIES:
Vaikk' ei ois kieltä laisinkaan,
Tää tuska saisi puhumaan!
USKO (tulee käyden).
HYVÄT TYÖT:
Älä huuda noin, saat ystävän hyvän,
Ma tunnen siskoni lähestyvän!
Sisar armas, mies polo nääntyy vaivaan.
Tue häntä kuolossa armolla taivaan.
Olen liian heikko, en jaksa huoltaa,
Enk' edessä Herran häntä puoltaa.
(Vaipuu maahan.)
USKO (Jokamiehelle):
Olet aina pilkaten hyljännyt minut
Ja sanaa Herran halveksinut.
Nyt käännyttääkö kuolema mielesi,
Nyt toista haastaako sun kielesi?
JOKAMIES:
Ma uskon — uskon —
USKO:
Sana tyhjä tuo!
JOKAMIES:
Oi, Herra, mulle armosi suo!
Ma uskon kaikki artiklat,
Ne oppia sain jo koulussa varhain,
Ja kaiken, minkä ne lausuvat,
Pidän pyhänä, totena jälkeen harhain.
USKO:
Se vaivaista on, ei vielä se riitä,
Ei kuoleman hetkellä turvaa siitä.
Sa etkö tunne suurempaa?
JOKAMIES:
Ma uskon — Luojan laupeuteen;
Ken ajoissa katuu, armon saa.
Olen vaipunut syntiin saastaiseen,
Ei Hänkään voi mua armahtaa.
USKO (astuu askeleen häntä kohden):
Niin hehkumaanko hukkunut olet,
Niin syvälläkö synnin liejussa polet,
Ettei tule huulillesi se,
Mikä tuottaisi autuuden sielulle?
(Kumartuu hänen puoleensa.)
JOKAMIES:
Ma uskon —
USKO:
Uskotko Vapahtajaan,
Isä jonka lähetti maailmaan,
Joka syntyi neitseestä ihmiseksi
Ja majan halvan asujaimeksi,
Joka kaikki maailman synnit kantoi.
Sun tähtesi ristillä henkensä antoi,
Ylösnousi, astui taivaasen
Sun suuret syntisi sovittaen?
JOKAMIES:
Niin! Uskon: Hän sen teki edestäin
Ja sovitti Isän vihan näin,
ikionnen hän ihmiskunnalle antoi,
Kun ristillä kaikkien synnit kantoi.
Vaan hyvälle vain ja valitulle
Se armo lankeaa, ei mulle:
He hyvillä töillä ja hurskaalla miellä
ikiautuuden ostavat elämäntiellä.
Kas, tuossa mun heikot työni on:
Mun ylleni vuori summaton
On kertynyt synnin saastaa maista,
Mua ei voi Herra armahtaa,
Jos tuomion Hän lukee laista.
USKO
Sa epäiletkö armoas
Ja unhotat: Herra on laupias?
JOKAMIES:
On kauhea kostonsa!
USKO:
Rajaton
Hänen armonsa on!
JOKAMIES:
Löi Faraon,
Löi Sodoman ja Gomoran, löi,
Löi!
USKO:
Ei, antoi poikansa maailman vaivaan
ihanuudesta, autuudesta taivaan,
Hänen antoi syntyä veljeksi meille,
Ett' ykskään ei joutuisi turman teille,
Ei ainoakaan, ei halvinkaan,
Vaan kaikki ikuisen elämän saisi.
»Ma tahdon sairaita parantaa,
Ei terveet tarvitse auttajaa.»
Sanat nää ovat hänen huuliltaan,
Jota ohjannut ei valhe, liha.
Jos uskosi on vankka tässä,
Saat anteeks syntisi elämässä,
Ja lauhtunut on Herran viha.
JOKAMIES:
Ah, sanasi lääkitsevät vaivan,
Ma olen kuin uudestisyntynyt aivan.
Nyt uskon: kautta Kristuksen veren
Avun saan ma aalloista synnin meren.
USKO:
Jollei sua epäilys enää estä,
Voit sielusi puhtaaksi synneistä pestä.
JOKAMIES:
Pyhä lähde sellainen missä oisi,
Jossa sielunsa synneistä pestä voisi?
(Munkki ilmaantuu näkyviin.)
USKO:
Hyvä auttaja oottaa tuolla sua,
Hänen luonaan voi sielusi puhdistua.
Saat vaatteen valkean yllesi sieltä,
Sinut ohjaan sitte ma synnin tieltä,
Ja voimistuneet Hyvät työs
Sua viime retkellä seuraa myös.
JOKAMIES (polvillaan):
Oi taivaan Herra, iankaikkinen, jalo!
Oi autuuden tie! Oi maailman valo!
Hätähuudolla puoleesi, Luoja, käännyn,
Mua auta, Herra, ma tuskaan näännyn!
Oi Vapahtaja, sa Isältä ano,
Hän että mua kuolossa armahtaa,
Mua helvetin herra kun vainoaa
Ja Tuonen viikatemies minut niittää,
Ett' autuaihin hän minut liittää.
Oi, rukoile häneltä, kun ma kuolen,
Ett' ottaa hän minut oikealle puolen,
Ett' auttaa kunniaansa hän lastaan.
Tää rukoukseni ota vastaan,
Niin totta kuin ristillä henkesi annoit
Ja kaikkien meidän syntimme kannoit!
(Hän lepää kasvoillaan syvään rukoukseen
vaipuneena. Urkujensoitto kuuluu voimakkaammin.
Samalla astelee alempana pimeässä ohi Jokamiehen
äiti ikäänkuin menossa aamumessuun, hänen
edellään lyhtyä kantava renki.)
RENKI:
Miks, arvon rouva, jälkeen jäitte?
Sairasko ootte, vai jotainko näitte?
Ehk' ois koti teille ja vuode parhain,
Ehk'ei sovi teille kulku näin varhain?
JOKAMIEHEN ÄITI:
Me oommeko liian myöhään tiellä,
Joko aamumessu on alkanut siellä?
Ma kuulen niin suloista soitantoa
Kuin enkel' äänien lauleloa!
RENKI:
Ei matkamme myöhän, vaan varhaisen puolla,
Enkä laulua kuule, en täällä, en tuolla.
JOKAMIEHEN ÄITI:
Ma kuulen ja tunnen sielussain:
Niin soivat taivaiset harput vain.
Niin lauletaan vain luona Herran:
Nyt pojalleni soi se kerran.
Nyt tunnen: täst' yöstä lähtien on
Hänen sielunsa terve ja tahraton.
Nyt ei viha Herran häll' ole tiellä,
Siks erkanen täältä ma riemumiellä.
On kuultu äidin rukous,
Ja kun saapuu kerran kutsumus
Mun astua Herran istuimen luo,
Hän poikani siellä mun nähdä suo.
Pian lasket, Herra, palvelijasi
Menemään rauhaan armossasi.
Amen.
RENKI:
Hyvä rouva, mitä teillä
On mielessä, kohta on kiire meillä?
(He käyvät ohitse.)
USKO:
Jokamies, sua Herra varjelkoon!
Niin totta kuin sinut uskonut oon
Ma huostaan Vapahtajamme nyt,
Niin olkoot tilisi päätetyt.
HYVÄT TYÖT (on heittänyt kainalosauvansa ja astuu heidän luokseen).
USKO:
Nyt rohkeutta rintaan myös,
Nyt saapuu luoksesi Hyvät työs,
Hän voimansa on saanut taas,
Sua seuraa rauhan valkamaas.
HYVÄT TYÖT:
Jokamies, olen tässä nyt, ystäväni,
Sua siunaan iäti syömessäni,
Olet tuskani poistanut, kallehin,
Käyn kanssasi, kunne kuljetkin.
JOKAMIES:
Oi Työni, kun äänesi kuulen näin,
ilokyynelet kihoo silmistäin.
USKO:
Surut nyt ja itkut joutaa loukkoon,
Nyt astut rohkeuden, ilon joukkoon,
Sua Herran silmä alati valvoo!
JOKAMIES:
Mun sieluni jo Herraa palvoo.
Te ystävät, täst' edes käymme kolmin,
ikiliiton ma teidän kanssanne solmin.
(Hän astuu ylemmälle lavalle ja seuraa
munkkia.)
HYVÄT TYÖT ja USKO (jäävät rukoilemaan).
PIRU (tulee juosten, huutaa ja viittoo jo kaukaa):
Seis, Jokamies! Vuota, Jokamies!
Vuota! Tänne, kumppani! Hoi!
Tulen sieluasi noutamaan.
Jokamies! Hän on kuuro korviltaan!
Hoi, Jokamies! Hän meni! Kas tätä!
Mit' on liällä siellä tehtävätä?
Sielt' en ma saa häntä mistään hinnasta!
Ma ootan siksi, kun pappien linnasta
Hän palaa, ja isken häneen kiinni.
Hänt' ehkä kauankin vuottaa saan,
Vähät siitä, kunhan saapuu vaan.
Minun on hän luineen ja karvoineen,
On varmasti ollut jo kauan, jos ken.
USKO:
Seis!
PIRU (ei kuule):
Täytyy päästä tuonne
USKO:
Ei! Pois!
PIRU:
Vaan mulla tärkeät toimet ois.
USKO:
Ei täällä tietä sun laisillesi.
PIRU:
Kova nainen! kierrän sivuitsesi!
(Aikoo kiertää.)
USKO (astuu uudelleen hänen tielleen ja sanoo):
Ei tietä täällä!
PIRU:
Ka, eikö saa virkatoimissa juosta,
Ma ootan muuatta ovesta tuosta,
Hänet matkassani vien ma sinne —
Kai itsekin kyllä arvaatte minne!
USKO:
En kanssasi keskusteluun ryhdy.
PIRU:
Ma kierrän siis, ettemme yhdy.
HYVÄT TYÖT:
Ei täällä tietä sulle.
PIRU (pitelee korviaan):
Kirkuvat!
Mua pilkkanaan pitävät!
HYVÄT TYÖT (astuu uudelleen hänen tielleen):
Ei tietä!
PIRU:
Ei tietä! Ei tietä! Eikö tietä täällä?
Eikö maata? Eikö mitään, jonka päällä
Voi seista, hyppiä, loikkia! Ei?
Kas tästä juuri mun tieni vei!
(Aikoo väkivoimalla lävitse.)
USKO (astuu häntä vastaan):
Vai nyrkkeillä sa tietä raivaat
Ja häirit harrasta rukoustamme?
Vaan itseäsi suotta vaivaat,
Kas meill' on myöskin auttajamme!
ENKELEITÄ (ilmaantuu ylemmälle lavalle).
PIRU:
Vai nuokin juonessa on myötä,
Heill' ei kai liene muuta työtä
Kuin kurkkia takaa tähtitarhain
Niin illalla myöhään, kuin aamulla varhain,
Kun toiset otsansa hiessä hyörii
Ja vaikeissa virkatoimissaan
Ylen uutterasti hyppää ja pyörii!
HYVÄT TYÖT ja USKO (eivät kiinnitä häneen mitään huomiota, vaan
rukoilevat kädet ristissä).
PIRU (istuutuu maahan):
Kysyn vain, täss' onko pelissä kieroa,
Tai muuten liukasta onkilieroa, —
Ei lainkaan, ei, niin totta kuin elän!
Suunvuoroa tahtooko teistä ken käyttää
Ja vasten naamaa toteen näyttää,
Ettei tää mies ole kuulunut mulle?
Suursyömäri oli hän ja viinanjuoja,
Viettelijä, avionrikkoja, ruoja,
Uskoton kuin pahin pakana ikään,
Eik' ollut hänelle pyhää mikään,
Niin tietämätönnä eli Herrastansa
Kuin karja hänen kedoillansa,
Lesket ja orvot ryösti tunnotonna,
Verenimijä, sortaja, vihaaja, konna!
(Hypähtää pystyyn.)
Ei sanoin häntä kuvailla tiedä!
Ja tämän he tahtovat multa viedä,
Etten saa hänen kimppuunsa juosta
Ja nujertaa hänen niskaansa tuosta
Ja kiskoa sielua ruumiista ulos,
Sekö kaiken vaivan ja puuhan on tulos?
Noin tyynnäkö vuotatte tästä selkoa,
Eikö raivoni tuota teille pelkoa,
Vaikka hammasta puren ja nyrkkiä puistan,
Ja vaikka laki ja oikeus on
Mun puolellani horjumaton?
USKO:
Sun puolellas ei ole vähäistäkään,
Perin menettänyt olet pelin tään.
Jokamiehen vaakaan Herra heitti
Oman tuskansa, uhrikuolemansa,
iankaikkisesti hän siten peitti
Velan syntiseltä piinallansa.
PIRU:
Miten? Koska? Kuinka käy se päinsä?
Miten hetkessä muuttaa voit hänet näin sä?
Ken ikänsä kaiken on palvellut Pahaa,
Hyvin täyttänyt työnsä ja koonnut rahaa,
Luja, viisas ollut ja harkitsevainen,
Ylin jolle on ain' ollut nautinto mainen,
Miten voi niin kunnon syntinen
Yhtäkkiä voittaa autuuden?
Miten leivotte näin hänet uudeksi pian?
USKO:
Katumuksen voima on voittanut vian,
Sen ahjossa synnin kuonat suli
Ja sielun puhdisti tuskan tuli.
PIRU:
Hah! Akkain juttua, senhän arvaa!
Pese turkkini, vaan älä kastele karvaa!
Suun pieksäntää ja lorua! Moskaa!
Ma syljen moiseen! Silkkaa roskaa!
Todistukseksi tuo sana yksikin ainoa,
Joll' edessä oikeuden on painoa!
USKO:
Edessä Korkeimman tuomarin lain
Sun vaatimukses on valhetta vain:
Petosta, harhaa, maallista hurmaa,
ikiaikaista piinaa ja sielun surmaa,
Se on sinun kylvöäs elämässä,
Sen alku ja loppu on ajassa tässä,
Vaan missä soi tämä kellojen taika,
(Sisustasta kuuluu kuolinkellojen soittoa,
Usko ja Hyvät työt lankeavat polvilleen.)
Siell' alkanut on iankaikkinen aika.
PIRU (pitelee korviaan):
No olkoon, menköön mun puolestani,
Ja syöttäkää hänet Herran tähden,
Mua iljettää, ma kotiin lähden.
USKO ja HYVÄT TYÖT (ovat nousseet ylös).
PIRU:
Perin selvä juttu, päivänkirkas!
Ja päättyi näin! Piru, huono virkas!
Käyn tänne vallan huoletonna
Ja toivossa on saada konna.
Vaan kenpä moista uskonut ois!
»Ei tietä, ei tietä!» ja »pois!» ja »pois!»
Ah! naiset! kunpa valtaani saisin,
Ma teidät kyllä kurittaisin!
On turkkilaisilla, kiinalaisilla
Ja maureilla muuan tapa — mutta
St! Siinä on kyllin oikeutta!
»Ei tietä, ei tietä!» Tää käy järjelle!
Ah, kunpa sais hänet hankonsa kärjelle!
Nyt valkopaidassa, vailla huolta,
Tekohurskaana, kainona saapuu hän tuolta!
Perin tyhmä on maailma, kahleitaan nuolee,
Väkivalta voittaa, oikeus kuolee.
Jos ken on suora, luottava, rehti,
Miten pitkälle kunnollaan hän ehti?
(Lähtee.)
JOKAMIES (astuu ylhäältä esille pitkässä, valkeassa paidassa,
Pyhiinvaeltajan sauva kädessä; hänen kasvonsa ovat kalmankalpeat, mutta
Kirkastuneet; hän astuu Uskon ja Hyvien töiden luo).
HYVÄT TYÖT:
Jokamiehen tunnenko lähestyvän?
Hän on se, nyt saan ma ystävän hyvän!
Ma aavistin hänen saapuvan kyllä.
On Herran rauha hänen sielunsa yllä,
Siks tunnen voimaini palanneen,
Nyt jaksaisin lentoon kaukaiseen.
JOKAMIES:
Kätenne ojentakaa tänne,
Sai sakramentin ystävänne.
Te siunatut, jotka neuvoitte sen
Ja annoitte mulle autuuden,
Ma teitä kiitän, että luottain,
Surussa, toivoen ja vuottain
rukoilleet ootte puolestani.
Nyt seuratkaa mua matkallani.
Käsi sauvaan tähän rakkahasti,
Ja saattakaa minut hautaan asti.
HYVÄT TYÖT:
En nosta kättäni sauvasta tästä,
Ennenkuin erkanen elämästä.
USKO:
Olen luonasi viime hetkehen,
Kuten Juudas Makkabeuksen!
(Astuvat alas.)
KUOLEMA (on astunut esiin ja kulkee heidän takanaan).
(He seisovat haudan ääressä.)
JOKAMIES (sulkee silmänsä):
Nyt hauta on eessä, se on musta kuin yö,
Mua armahda, Herra, kun hetkeni lyö!
USKO:
Olen luonasi, katson, kun katkee ties.
HYVÄT TYÖT:
Sua seuraan hautaasi, Jokamies.
JOKAMIES:
Oi Vapahtaja, auta mua,
Oi Herra, hädässäni huudan sua!
HYVÄT TYÖT (auttaa häntä hautaan ja astuu itse jäljessä):
Suo, Herra, lauha loppu meille,
Me käymme riemujesi teille!
JOKAMIES (haudassa, vain 'pää ja olkapäät näkyvät enää):
Oi Kristus, kallis lunastajani
Ja lohduttaja tuskissani,
Nyt ota sieluni varjelukseen,
Ettei se joudu kadotukseen,
Vaan viimeisellä tuomiolla
Kera autuaitten sais luonasi olla.
(Vaipuu.)
USKO:
Nyt päivätyönsä päättäen
Luo Tuomarin käy syntinen,
Ja hänen Työnsä vain,
Ne seuraa häntä puolustain.
Hän onnen sai, hän pääsi pois,
Ja on kuin enkelilaulut sois,
Kun piirihinsä taivaiseen
He sulkee sielun saapuneen.
ENKELIT (laulavat).
LOPPU.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JOKAMIES ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
