Kullan Muru: Runosarja rakkaillemme

By Alfred Saukkonen

The Project Gutenberg EBook of Kullan Muru, by Alfr. Saukkonen

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
have to check the laws of the country where you are located before using
this ebook.



Title: Kullan Muru
       Runosarja rakkaillemme

Author: Alfr. Saukkonen

Release Date: October 27, 2019 [EBook #60577]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLAN MURU ***




Produced by Tapio Riikonen








KULLAN MURU

Runosarja rakkaillemme


Kirj.

ALFR. SAUKKONEN





Helsingissä,
Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus,
1917.




SISÄLLYS:

Luvatut sadut.

Kevät:
  Työ on iloa.
  Kevään tulo.
  Kera kevätaurinkoisen.
  Miksi maita kylvetähän.
  Kylvösi huolella hoida!

Kesä:
  Kalaveikot.
  Oli kerran onni meillä --.
  Mitä suuri kala teki pienelle miehelle.
  Souda taidoin elon merta!
  Satujen mailla.
  Kuka sotatorvin soitti?
  Satuväen häissä.
  Muru, Mirri ja valhe.
  Kultahelmet.
  Kuka löytää satuja?
  Muru lääkärinä.
  Muru kirjottaa runoja.

Syksy:
  Syksyn tulo.
  Pääskysten hyvästijättö.
  Muru, mummo ja se kolmas.
  "Hyvästi ja voikaa hyvin!"
  Vuorotellen työ ja huvi.
  Lentokoneen leikki jäällä --.
  Jos mielit kilvata kiistoin.
  Kultainen kuvasarja kesästä.
  Murun kirje toverilleen.
  Mikä on ihaninta syksyllä?
  Isän kotona syksy-illoin.
  Syksyn satumailla.

Talvi:
  Syksystä talveen.
  Hei, sukset ja kelkat!
  Pohjola ja talvi.
  Lumilinna voittamaton.
  Joulu on kuni ihana tähti!
  Ahdas aika tonttulassa.
  Kullan murujen marssi.
  Mikä on vaikeinta maailmassa?
  Koulusilla.
  Rannalla rakkaan kotilammen.




Luvatut sadut.


    Hyvä päivä, sä pieno piltti!
    Tottahan olet ollut kiltti?

    Isän ilo ja "äidin kulta":
    kerran satuja pyysit multa.

    Minä muistan sen hetken hyvän,
    kuulen vieläkin pyyntös syvän.

    Minä haastoin: jos kiltti lienet,
    sulle juttelen sadut pienet.

    Pikku-kirjaks ne tässä laadin,
    lukemaan ne nyt sinun vaadin.

    Tästä tuntenet tutut kuvat,
    päivänpaistehet uudistuvat.

    Tiedä sitten: Sä olit myötä
    minun tehdessä satu-työtä.

    Sima-sirkkuna eessä kuljit,
    satuvakkani usein suljit.

    Avaa nyt se taas armahasti,
    lue oikein ja luontevasti.

    Tietää saat siten sedän surun,
    kun hän loi tämän "Kullan Murun".

    Kullan Murulle muisto tämä,
    sima-sirkulle laulut nämä!






KEVÄT.




Työ on iloa.


    Iltapuhtehen ponnistukset,
    huomenhetkien huolet, vaivat
    kullan Muru ja monet muutkin
    talven varrella tuta saivat.

    Oli tietoja teljettynä
    kasat kaunihit kirjasehen --
    Kyllä tarkenit, kun sa niitä
    painoit päähän ja sydämehen!

    Monet itkutkin taisi tulla?
    Ethän kiellä? No sepä hyvä!
    Kera huolen ja huokauksen
    versoo tietojen kultajyvä.

    Mutta keikahti kevät kerran,
    talven heltisi huokaukset,
    kotiin juoksitte rallatellen
    hyvät taskuissa todistukset.

    Laukut täysinä talven työtä:
    siinä vihkoja veistoksia,
    joita nähdessä vanhemmatkin
    kiittää lapsia uutteria.

    "Hyvä mieli on miehen palkka!"
    Aina muista se, Muru kulta --
    niin, ja koulussa koko vuoden,
    luvut luistavat hyvin sulta!




Kevääntulo.


    Kevät, se kirjavasiipi perho,
    pyrähti ikkunan pieleen,
    hyrisi hyvät heräämislaulut,
    istutti iloa mieleen.

    Hersyivät "hiirenkorvalle" koivut,
    havahti vuokkoset kainot,
    valkeus voitti ja maaemon yltä
    putosi raskahat painot.

    Niin tuli kukkien kirjavat meret
    suloisen Suomeni maille.
    Kevähän tuloa jos et sä nähnyt,
    jäit, polo, paljoa vaille!

    Kevähän tulossa kaunis on satu,
    sieluusi, armas, se paina:
    sydämes pohjalla hyvyyden kukkia
    herätä henkihin aina!




Kera kevätaurinkoisen.


    Kera kevätaurinkoisen
    lapset kulki kukkamaita
    avopäin ja paljasjaloin,
    päällä puhdas pyhäpaita.

    Oli kaunista se kulku.
    Kulkijat kuin itse kukat:
    sinimekot, valkovarret,
    punaposket, keltatukat.

    Tuoksut tuoreet ympärillä,
    tuulen hellät henkäykset,
    linnun laulut, päivänpaiste,
    leikinlaskut, leperrykset.

    Kukkamaiden maire juoksu
    muiston kaunis kultaretki. --
    Jospa yhtä puhdas oisi
    leikin, huvin, joka hetki!

    Soittelisi sinikellot:
    "Lapsen ikä ihanaisin."
    Jos sun sydän hyvyyttäsi
    vuodet monet tuta saisin!

    Jospa elon tiellä aina
    rakastaisit kukkamerta,
    ymmärtäisit oman sielus
    Luojan kukkaseksi kerta!




Miksi maita kylvetähän?


    "Miksi maita kylvetähän?"
    kysyit, Muru, multa.
    Tunnetko sen suuren sadun?
    tiedustin mä sulta.

    Kerron sitten: Oli kerran
    olot maassa kummat:
    pimeyttä alla, yllä,
    vettä suuret summat.

    Autio ja tyhjä tanner
    viljelijää vailla...
    Sitten liikkui Luojan sana
    vesillä ja mailla.

    Sanallansa Luoja kylvi
    luonnon viljavaksi.
    Sääsi sitten ihmissuvun
    työnsä jatkajaksi,

    Luoja lausui: "Viljelkää ja
    vartioikaa maata!"
    Haa ei näet kylvämättä
    hedelmöidä saata.

    Siispä maita kylvetähän
    Luojan käskyn mukaan;
    jospa pyhää säädöstä
    ei unohtaisi kukaan!

    Jospa joukoin kylvettäisi
    siemeniä multaan,
    Suomen suot ja rämehetkin
    kaunisteltais kultaan!

    Samoin sydäntemme pellot
    siemennettäis syvään,
    taivutettais tahdot huonot
    hengen kasvuun hyvään.




Kylvösi huolella hoida!


    Keväällä Muru kukkia kylvi
    isänsä ikkunan alle.
    Isäpä siitä ilonsa lausui
    lapselle ahkeralle:

    "Sinusta kylväjä kasvavi kerran,
    jolla on kaunihit laihot,
    työmiesnä pellolla iloksi vaihdat
    elämän huolet ja kaihot!"

    Mutta ei Muru muistanut, että
    varansa täytyvi pitää;
    maassa on siementä rikkaruohon,
    joka niin hyvästi itää.

    Itivät siemenet rikkaruohon,
    ehtivät ennen muita --
    siin' oli kukkia oikein paljon,
    mutta ei toivotuita.

    Itki jo Muru. Ohjasi isä:
    "Tarhassa huolella toimi,
    taidolla pahan taimia ylös
    peltosi mullasta poimi.

    Sydämes pellossa kukkia hoidat,
    kasvatat kylvöä hyvän.
    Sinne on kylvänyt koti ja koulu
    monenkin kultaisen jyvän.

    Mutta jos varsin et varaasi pidä,
    sielläkin siemenet pahan
    voittavi vallan ja hyvyyden taimet
    pääse ei nousemahan!"






KESÄ.




Kalaveikot.


    Muistatko sä, Kullan Muru,
    armahan sen aamuhetken,
    kun me kerran ketterästi
    teimme oivan onkiretken?

    Onkivavat olkapäillä,
    selässämme säkit syvät
    juostiin, että vaarat vilkkui;
    molemmilla mielet hyvät.

    Sinirantaan päästiin siitä,
    lyötiin veikka: "Ensi kala
    sullako vai mulla?" Aivan
    siinä hyppi sydänala.

    Kullan Murun korja koho
    ehti ensin nyykähdellä --
    "Jokos arvaa setä kulta,
    ensi kala onpi kellä?"

    Arvasin. Sä voitit vedon,
    vedit kiisken kippuraisen.
    Sedän onki selemmältä
    särjen seuloi hopeaisen.

    Jospa pienemmän sait kalan,
    mitäs siitä; vedon voitit --
    koko päivän parastasi
    onkimiesnä ollen koitit.




Oli kerran onni meillä --


    Oli kerran onni meillä
    erinomainen --
    kalat taisi tahtoin tulla
    veneen vierehen.

    Siitä, minkä siiman ehti
    veteen vierittää,
    alkoi kohta konkkuroida
    esiin kalan pää.

    Säkit saatiin täytehen ja
    jopa taskutkin...
    Mielet hyppi hykkyrällä,
    luisti laskutkin.

    "Kymmenen ja viisitoista?"
    Muru arveli:
    "Viisikolmatta lie kalaa
    siinä varmasti."

    "Entäpä jos kissa söisi
    kalaa kahdeksan?
    Laske, että vastauksen
    annat oikean!"

    Muru nauroi; "Eipä kissa
    kahdeksata saa,
    kun jo äiti patukalla
    pois sen karkottaa!"

    "Vaan jos yhden veisi, jäisi
    neljäkolmatta,"
    Aivan niin, sä keveästi
    pääsit pulmasta.

    Nopsa poika ketterästi
    solmun katkaisi.
    Sedän laskut leikillänsä
    vain hän ratkaisi?




Mitä suuri kala teki pienelle miehelle.


    Kerran meille jo sattui suru:
    veteen polskahti Kullan Muru.

    Oltiin veneellä onkimassa
    mitä parhaassa apajassa:

    Nousi ahventa perän perään --
    Muru muhkuran nosti erään.

    Otti onkehen vielä toinen,
    kyhmyniska lie ollut moinen!

    Muru kiskovi väärin vavoin
    hajasäärenä miehen tavoin.

    Kala luiskahti omaan valtaan,
    siitä Murukin seisoaltaan

    heti molskahti veden varaan,
    päästi parkunan aivan paraan:

    "Auta, armahin setä kulta!
    Kalat syövät jo silmät multa!"

    Niin se vedessä poika porui,
    kotiin tultua äiti torui:

    "Kilpakaupalla kalaa nostaa --
    vesi viisaasti moisen kostaa."

    Muru, muistathan tämän jutun,
    kuvan kumman ja sulle tutun?

    Paras istua venehessä
    aimo ahventa vetäessä!




Souda taidoin elon merta!


    Elämämme kulku on kuin
    veneen veessä viilletystä.
    Muru, muista: eipä paljon
    siinä siedä erehdystä.

    Mielen maltti, miehen kunto
    joka hetkin tiellä elon,
    ettei syytä sydämellä
    painua ois alle pelon!

    Ettei elon pursi kaadu
    eikä vaivu aallon alle,
    ei myös sydäntuskaa tuota
    kaunoiselle kaitsijalle.

    Veikeät kun viettelykset
    milloin kohtaat, muista, Muru:
    "Pysyn poissa, niin ei äidin
    sydänjuurta särje suru!"




Satujen mailla.


    Kilkatellen, kalkatellen
    soivat karjan kellot,
    heiluu heinät helpehiset,
    tähkii toukopellot.

    Vaaran vartta varvastellen
    käyvät kera karjan
    savileivän leipojat ja
    maiskuttajat marjan.

    Siinä Sirkat, Lillit, Liinat,
    Mikot, Maurit, Matit,
    isän, äidin äkäpussit
    sekä marakatit.

    Äkäpussit? Älä sano,
    vaanpa "tuulihatut" --
    Tuuli heille helkyttävi
    metsän sorjat sadut.

    Ilman pitkät pihtipielet,
    autereiset aamut
    näkee näiden lasten tiellä
    satuprinssein haamut.

    Siellä sitä kummat kulkee,
    ihmehet jos mitkä!
    Niistä saatais satukirja
    vaikka kuinka pitkä...

    Salon sadut joka kesä
    meidän lasten eessä.
    Niistä haastaa sinisilmät
    ilon kyyneleessä.




Kuka sotatorvin soitti?


    Erään kerran paimentiellä
    Kullan Muru kummat kuuli;
    pelosta jo poika polo
    jääksi jähmettyvään luuli.

    Soivathan nyt sotatorvet
    aivan tuossa korvan alla.
    "Kuka kumma siellä silleen
    kaijuttelee kankahalla?"

    Vaiti! Kuules, nyt se tulee
    kummun viertä, kangasmaata!
    Muisti Muru: vaaraa vastaan
    pienet eivät mennä saata.

    Nousi nopsaan mäntyrähjään,
    jätti lehmät surman suuhun.
    Vähät muusta, kunpa itse
    pääsi pakosalle puuhun!

    Keksi sieltä kumman kulun:
    virkaveljet suolla soitti
    tuohitorvin, toisiansa
    joukkoon joudutella koitti.

    Nenän pitkän palkaksensa
    sankareilta sai jo Muru:
    "Kehno, kellä hädän hetkin
    yksin itsestään on suru!

    Oisit äidin omenaiset
    pahan periä sä suonut,
    palkaksesi, piilohousu,
    olisit vain vettä juonut!"




Satuväen häissä.


    Kotikarjoa kaitsiessa
    Muru taas kerran kummat näki,
    kuinka ilmosen ilomiellä
    häissä hääräsi metsänväki.

    Oli siinä jo syömät, juomat:
    mesileivät ja rieskamaidot,
    voit ja vehnäset kera kerman,
    kulta-astiat ihka aidot.

    Entäs vierahat! Ne ne vasta
    oli oikeat herkkuniekat,
    yllä puhtahat silkkipuvut,
    kupehillansa kultamiekat.

    Oli prinsessat sekä prinssit,
    hovikansoa kaikenlaista,
    tämän ylhäisön ympärillä
    sinipiikoa pikkaraista.

    Kaiken keskellä, yli muiden
    vanha valtias kruunupäinen,
    tämän rinnalla prinssin äiti,
    hyvänhaltia hymyväinen.

    "Kelpo kekkerit kerran nähdä!"
    mielihyvällä mietti Muru.
    Siloherkkuja siinä syötiin --
    Eikös Murulle siitä suru?

    Mietti: "Miekkonen, kenpä saisi
    armon tuon olla asunnoissa,
    saisi silkissä sipsutella
    sekä kylpeä vaikka voissa!"

    Mutta kuulepas! Eikös vainen
    ihmelapsonen siellä laula,
    kuka koulitsi pienokaisen,
    kun niin kirkasna soi sen kaula?

    Uusi ihme! Jo juoksi joku
    käsi suorana Murun luoksi:
    "Etkö, pilttini pieno, saapuis
    iloon vaikkapa seuran vuoksi?"

    Muru hierasi silmiänsä:
    "Kuhun kaikkosi kaunis väki,
    josta äsken hän mesi-mielin
    unen ihmehen ilmi näki?"

    Oravainen, se sipsuttaja,
    viisti viivana Murun tieltä --
    Muru kuunteli uudellensa
    ihmelaulajaa -- satakieltä.




Muru, Mirri ja valhe.


    Äidin kaunoinen kukkamalja
    kerran keikahti ikkunalta.
    Murun olka näet siihen otti;
    siruiks syöksi sen sattumalta.

    Ketään muita ei ollut läsnä
    paitsi keltainen Mirri parka...
    Elon valhetta ensimäistä
    syti Murulla sydän arka.

    Ja hän väitteli äidin kanssa:
    "Mirri, Mirri sen maljan särki!"
    Niin se onneton lapsi teki,
    kun sen sumeni sydän, järki!

    Mirri hyrräsi huoletonna,
    katsoi Murua suurin silmin,
    niinkuin kuiskaten: "Eikö kerran
    varma valehes tulle ilmi?"

    Lapsen rinnassa sulku särkyi,
    itkein riensi hän äidin luoksi.
    "Äiti, anteheks anna valhe;
    tein sen tietäen, -- pelon vuoksi!"

    Siitä Murulle kevyt mieli,
    äidin rintahan onnen kukka:
    "Elä konsanaan elämässä
    haudo valhetta, lapsi rukka!"

    Hyvä lapsi aina sanoo
    rikoksensa, anteeks' anoo.

    Valhe vaarallinen aivan,
    tuopi rintaan tuskan, vaivan,

    tuhoo lailla tulipalon
    povestamme hyvän, jalon.




Kultahelmet.


    Kerran Muru kurillansa
    kurkisteli kaivon veteen.
    Silloin kultahelmet sieltä
    selkenivät silmäin eteen.

    Tupaan juoksi tuskitellen:
    "Kuka helmet heitti kaivoon?"
    Mutta itsellensä hälle
    aatos ahne syttyi aivoon:

    "Ne kun saisi, ne kun saisi!
    rikas, onnellinen oisi,
    uljaan satuprinssin lailla
    aina astuskella voisi!"

    Siitä uudellensa juoksi
    helmiänsä hellimähän --
    Isä hätä sydämessä
    jopa joutui vaaraan tähän.

    "Mitä, mitä teet sä, Muru?
    Näinkö isän tahdon täytät?
    Varsin vaarassa oot itse,
    muille tavat huonot näytät."

    Mikä ihme! Kultahelmet,
    jotka lumoin välkkyi vasta,
    hiljallensa himmenivät,
    lakkasivat loistamasta.

    Nytpä vasta muisti Muru
    isän vakaan varotuksen:
    "Silmät usein ihmisellä
    näyttää sielun olemuksen.

    Kun sa tahran tuntohosi
    lasket, lapsi, silmäs somat
    siitä sumenevat, kunnes
    lopult' ovat loistottomat!"

    Silmäin kirkkaat kultahelmet
    aarre arvokas on aivan,
    satuprinssin kukkakulku --
    varjella ne maksaa vaivan!




Kuka löytää satuja?


    Uteli Muru mummolta kerran,
    mistä lie mummo löytänyt satuja?
    Vastasi vanha: "Sieltä ja täältä,
    kun minä kuljin elämän latuja!"

    "Eivätpä kaikki satuja löydä,
    joskin ne kulkevat johonkin asti!"
    -- "Eivät ne löydä, -- eivät ne löydä!"
    vastasi mummo niin varovasti.

    "Satuja täytyvi etsiä taidoin,
    sydämen tunnolla puhtahalla,
    vaalien valvoa, varansa pitää,
    muuten, ne hennot, sortavi halla."

    "Satuja kerran sinäkin etsit;
    kukapa tietää, löydätkö noita?
    Saat sadun yhden: elämänsadun --
    Helmiksi kulta sen helliä koita!"




Muru lääkärinä.


    Siinä valtakunnassa,
    jossa elää Muru,
    onpi joskus vallalla
    haikeakin suru. --

    Kerran siellä sairastui
    melkein koko suku --
    ja sen suvun, arvaathan,
    loputon on luku.

    Kuka tietää, mistä lie
    tullut tauti moinen?
    Yksi yhtä arvelee,
    toista sanoo toinen.

    Kaikki kanat kaakatti
    ihan itkusuulla,
    kukkokulta vapisi
    ometan yöpuulla.

    Loppui laulut lintujen,
    kuihtui nurmen kukat,
    lojui nuket nurkassaan,
    armaat lapsi rukat!

    Muru itse lääkärin
    toimihin jo tarttui --
    Kyllä poika paralle
    potilaita karttui!

    Ketä vitsoin virvottiin,
    kelle lääkkeet tuotiin,
    kenen ulkoilmassa
    oleskella suotiin.

    Kenen rieskamaidolla
    hyvitettiin mieltä,
    keltä taasen tarvittiin
    herkkupalat kieltää.

    Niin on laita lääkärin;
    taidoin toista tue,
    taudin synnyt tarkasta,
    lääkekirjat lue!

    Ylin oma itsesi
    pidä puhtahana,
    vasta sitten selviät,
    toisten auttajana!




Muru kirjottaa runoja.


    Usein Murun pöydän päässä
    näin mä lomahetkillänsä
    eessä pala paperia,
    lyijykynä kädessänsä.

    "Mitähän se siinä teki?"
    tuota joskus tuumaelin --
    Malttanut en, salaa Murun
    olan yli kurkistelin.

    Muru virkkoi: "Kurkistella
    toisen työhön ei saa salaa!
    Luvan jälkeen tulkoon luokse,
    jos sen teon tietää halaa!"

    Viikot vieri, tuli sitten
    perhejuhlain pyhäpäivä,
    niin sain salaisuuden ilmi,
    haihtui epäilyni häivä.

    Nuru oli muodostellut
    isälleen ja äidillensä
    suurin tuskin, tuumin, touhuin
    nämä runokirjehensä:

    Isälle:  Kun kasvan suureksi,
             niin autan sinua
             palkaksi siitä, kun
             opetit minua!

    Äidille: Sai isä runosen
             saakoon äiti myös.
             Niin suuri ollut on
             tähteni huoles, työs!

    Oi kiitos, äiti, sun
    monista vaivoistas!
    Aina olla tahtoisin
    sun lapses kelvokas!






SYKSY.




Syksyn tulo.


    Muru katseli kartanolla
    taivasta elokuun.
    Kuului korvahan sirkan laulut,
    kuisketta kuihtuvan puun.

    Raikui rannasta raskas soitto
    Vellamon kantelon,
    niemen nenässä säihkyi säteet
    laskevan auringon.

    Jossain korvessa koirat haukkui,
    mitä lie haukkuneet?...
    Murun silmihin näitä kuullen
    kirposi kyyneleet.

    Mikä se niin teki pahaksi mielen,
    oudoksi elämän?
    Jos olet syksyn tulon sä nähnyt,
    totta sen tiedäthän.




Pääskysten hyvästijättö.


    Valkorinnat, silkkisiivet pääskyt
    tuovat tullessansa kesän sulon
    Ne ne myöskin ehtii ensimäisnä
    meille ilmottamaan syksyn tulon.

    Ilmojen nuo silkkisiivet lapset
    rakentavat räystäisiimme pesän,
    siinä sitten mielihyvää meille
    laulaa livertävät läpi kesän...

    Vaan kun painuu päivä Pohjolamme,
    lopuilleen kun ehtii elokuu,
    herkee hyttyshyrinät ja metsän
    kupeet kultihinsa kietoutuu.

    Silloin pääskyt surussansa suihkaa
    ohi ovien ja ikkunain,
    lentävät niin liki ihmisiä --
    melkein siivillänsä koskettain.

    Kuules, kuin ne tuhatkielin lautaa
    lähtövirttä maalle Pohjolan:
    "Hyvästi ja muistakaatte meitä;
    pian tänne taasen tullahan!

    Niin on puhtaat täällä pihakoivut,
    lehdot lempeet, vaarat vihreät,
    yli muiden ystävämme hyvät
    Suomen lapset lauluin leikkivät,"

    Niin ne pääskyt laulaa syksyn tullen
    hyvästiksi meille mennessään. --
    Iloviestit viekööt ilman teitä,
    silkkisiivet, meiltä etelään!




Muru, mummo ja se kolmas.


    "Syksy jo tulee, syksy jo tulee,
    kukkulat kellastuu!
    Ihan on punainen pihlaja pihan,
    kirjava kirsikkapuu!"

    "Huusiko Muru mummolle mitä?"
    Murulta kysyttiin --
    Muusihan Muru huolensa ilmi,
    puhkesi kyyneliin.

    "Syksy jo tuli, syksy jo tuli,
    synkkeni ihanat yöt --
    Lennähti leikin heleät hetket,
    keikahti kesäiset työt."

    Syksy ja kevät oli niin liki:
    suuteli toisiaan.
    Vain oli välillä valkea seinä,
    tuoksut ja kukkaset maan.

    Muru oli kevät ja mummo syksy;
    tiedätkö kolmannen?
    Kyllä, kun kuljet ikähän mummon
    keväästä lapsuuden!

    Tiedät, etteivät kevät ja syksy
    rinnan ne istua saa --
    Leikkivän lapsen ja vaivaisen vanhan
    miehuus se erottaa!




"Hyvästi ja voikaa hyvin!"


    Ovat pikku pääskysiä
    meidän lapset armaat:
    syksyn tullen jättävät he
    kodin kultaparmaat.

    Kauas, kauas, hyvin kauas
    liitelevät pienot
    vanhemmilleen viserrellen
    lähtölaulut hienot:

    "Hyvästi ja voikaa hyvin,
    muistakaahan meidät!
    joka iltarukoukseen
    suljemme me teidät!"

    Jääpi koti kauaksi nyt,
    alkaa kouluretket,
    kirjotuksen, laskennon ja
    lukemisen hetket.

    Työssä siinä sujahtavi
    syksy, tulee joulu
    Taittuu talvi, koittaa kevät,
    taas jo loppuu koulu!




Vuorotellen työ ja huvi...


    Lailla muiden simasuiden
    meni Muru kouluun --
    Laski mennessään jo viikot
    Mikkelistä jouluun.

    Laski monet pyhäpäivät
    sekä luistinluvat --
    Näki näin jo edessänsä
    ihanaiset kuvat.

    Vuorotellen työ ja huvi
    odotteli lasta --
    Eipä ollut syytä surra
    syksyn saavunnasta!




Lentokoneen leikki jäällä --


    Luistimilla luikutteli
    kullan Muru muiden lailla,
    viisti viivana vain niemet,
    lensi kannot karjamailla...

    Kulkua se oli suurta!
    Syvyys alla, toinen yllä.
    Lentokoneen leikkiin tämän
    verrata jo voisi kyllä!

    Lentokoneen leikki jäällä:
    vaara alla sekä eellä,
    vauhdin varmennusta vaatii
    vihollinen kintereellä.

    Ohjaa oiva lentokone
    liukkahalla syksyjäällä!
    Muista, Muru: vaarallista
    kilpailu on kiistapäällä!




Jos mielit kilvata kiistoin.


    Muru, jos mielit kilvata kiistoin,
    koulussa saat sitä koittaa --
    koulussa saat sinä kirjojen kera
    tiedoissa toisia voittaa!

    Koeta koulussa toimesi tehdä
    parahan taitosi mukaan,
    ettei sinua sanoa saata
    hutilukseksi kukaan!




Kultainen kuvasarja kesästä.

(Murun ainevihosta.)


    Asuu armahana muistossain
    mennyt kesä kultakuvineen,
    minkä mummon luona viettää sain
    maalla toimineen ja huvineen.

    "Kultasirkku" minut maalle vei
    asemalta keltakärryillään.
    Mummon nähden huusin: "heipä hei!"
    Mummo iloissansa itkemään.

    Juotiin sitten kuumat kupposet
    kera kerman sekä sokerin,
    syötiin tulopullat pehmoiset;
    ah, kuin hyviä ne olikin!

    Sitten käytiin maata kaivamaan,
    luotiin ojat, penkit pehmeät.
    Väliin mummo huusi iloissaan:
    "Etkö väsy, kun noin myyrästät?"

    "Väsykö? Hoh, eipä ensinkään!
    Tätä jaksaa miten paljon vain.
    Rehkin vaikka iltahämärään,
    autan armasta mun mummoain".

    Sitten siemennettiin kasvimaa:
    juuret, mukulat ja maustehet.
    Mietin salaa: Luoja kasvattaa,
    nälkää näe, mummo kulta, et!

    Karjateillä kilvan kipaistiin,
    eväspussit tahtia vain löi --
    Juoksi lehmät lehdon siimeksiin,
    siellä hyvää ruohoa ne söi.

    Iltalypsy kaikkein ihanin:
    savu sakoi, mummo hyräili,
    minä kärpäsiä karkotin,
    maito kilvan kiuluun lorisi.

    Kalastaissa olin vasta mies!
    Vedin aimo hauen vonkaleen;
    kilon, pari painoi, kukaties
    meni ehkä puoleen kolmanteen.

    Siellä oli oivat apajat,
    järvi kalaisa, ett' ihme on,
    polski hauet, hyppi salakat,
    karttui kalaa iltakeittohon.

    Tuli heinäajat helteiset,
    heilui viitakkeet ja haravat.
    Tunsit: työssä tässä tarkenet,
    iltahämyyn kun näin uurastat!

    Mitäs tuosta! Työ toi iloa:
    Karja saapi talvirehuaan.
    Monta tuhatt' oli kiloa,
    kyllä "helunat" käy herumaan!

    Marjamatkat vasta mainiot!
    Ahot paistoi puolaa, mansikkaa,
    soilla vatut, lakat, karpalot;
    muistotkin jo veden suuhun saa.

    Kesä kului, ehti elokuu,
    ajatukset alkoi kangertaa:
    Pian tuolla lehdot kellastuu,
    käsiin kouluunlähdön hetki saa.

    Mutta vielä! Viljat leikattiin,
    puitiin uutisriihet tuoksuvat...
    Kera mummon kerran veikattiin,
    ken sais omenoista useimmat.

    Minä mies, -- no puuhun kiipesin,
    sieltä poimin, minkä ehdin vain.
    Mummo huusi nauruin makehin:
    "Ootpa orava mun rinnallain!"

    Viime työnä vielä perunat
    kaivettiin ja pantiin kuoppahan.
    Siitä sitten kohta alkoivat
    eron hetket hellän mummolan...

    Sirkan laulut loppumatta soi,
    kultavöissä lehdot kulisi...
    Itkin salaa: kunpa, kunpa, oi,
    ensi kesä pian tulisi!

    Pääsisin taas tänne mummolaan
    tositouhuun, leikin laskuhun --
    Mummon muisto sydänsopukkaan
    jätti jäljen: kalliin kaipuhun.

    Erosimme mitä hellimmin,
    lupasimme usein kirjoittaa.
    Mummo itki, itkin minäkin
    antaissani lähtösuudelmaa.

    Vielä ahtoi taskut täytehen
    mummo monenlaista makeaa.
    Kun nyt hyvyyttänsä muistelen,
    kaihon kyynel silmään kirpoaa.

    Antais Herra hyvän mummon vain
    elää kauan, olla voimissa,
    niin mä aina kesälomallain
    häntä autteleisin toimissa.




Murun kirje toverilleen.


    Kesällä, veikkonen, mies olin minä!
    Mitenpä olit, ystävä, sinä?

    Maalla ma asuin ja maatöissä toimin
    sen minkä jaksoin ma vähäisin voimiin.

    Äestin peltoa, möyhensin multaa,
    kantelin kiviä, kaivelin kultaa.

    Kulta nääs nousevi kivien alta.
    Mullassa Suomen on suoja ja valta!

    Sitten ma kalastin aamuin ja illoin,
    kastelin kasvit, jos pouta oli milloin.

    Enimmät aikani metsissä asuin,
    marjaa ja sientä sain kukkuravasuin.

    Väliinpä polskahdin aaltojen varaan
    tai otin auringonpaahtehen paraan.

    Lomassa loikkasin kuperikeikkaa,
    urheilun monta jo muistanhan seikkaa.

    Kysyt: No kuinka sä jaksoit ja jousit?
    Mitenkä varahin aamulla nousit?

    Voi, hyvä ystävä! Jo minä jousin:
    kukko kun kiekasi, silloinpa nousin!

    Jaksoin? Se jaksaa, ken nukkuvi hyvin,
    metisin mielin ja toivehin syvin,

    piirakat syöpi ja kokkelit tuoreet
    paistetut rieskat ja keitetyt kuoreet.

    Voi, jospa ainiaan maalapsi oisin,
    miehenä peltoja penkoa voisin!

    Saisipa Suomeni suojansa multa,
    heltyisi hopeat, kertyisi kulta!




Mikä on ihaninta syksyllä?


    Sanoppas, mikä on ihaninta syksyllä:
    kuutamoyötkö nuo kullan kirkkaat,
    vaiko korkeat taivahan kaaret,
    jossa tuikkivat tuhannet tähdet?

    Riemuja vielä on likempänä sua:
    kullassa kulisevat koivumetsät,
    aamun armahat punerrukset,
    koittaren kimmellys ikkunassa.

    Tai onpa tuolla koivikon takana
    pienoinen, peilikirkas kotilampi,
    jonka rannoilla helisevät heinät,
    kiertäen seppeleitä niemien neniin!

    Kiitelevät siellä laulellen lapset,
    liukuvat luistimilla kylän kassapäiset,
    raikuu naurut ja kalisee kartut,
    vaarain rintehet äänihin vastaa.

    Sanopas, mikä on ihaninta syksyllä,
    kuutamon välke vai tähtien palo,
    taikkapa kirjavat kotoiset koivut,
    tai niiden keskelle jäätynyt lampi?




Isän kotona syksyilloin.


    Niin kullankaunista kaikki on
    isän kotona syksyilloin!
    Saa sadut kauniitkin lentohon
    ja lysti lasten on silloin...

    Kas, liesi roihuvi rattoinen,
    äiti äärellä velliä keittää
    ja lamppu katossa riemuiten
    joka soppeen valoa heittää.

    On verkko isällä edessään,
    väliin lastensa lukua johtaa...
    Lyö luku pyörälle pienen pään,
    kun mont' on vaikeaa kohtaa.

    Soi suihke kartan ja sukkulan;
    näet naisilla hommansa ovat.
    On väki saatava sarkahan
    kun tulee pakkaset kovat!

    Mut peräpenkillä kyyrysin
    kuka istuvi ilona muille?
    Hän jakaa hopeat, kullatkin
    sinisilmille, supukkasuille.

    Sä tunnet satujen kertojan
    hyvän mummosen, hopeahapsen --
    Jo hälle ilolla annathan
    sydänlaulut ja kiitokset lapsen?




Syksyn satumailla.


    Syksy, sysimusta-silmä
    salvamien takaa urkkii,
    ikkunoista sisään kurkkii,
    kopeloipi pihtipieltä,
    vetää veräjiä tieltä --
    kellastuttaa kedon kukat,
    kutoo sadun silkkisukat..

    Syksy, sysimusta-silmä
    kerkee kepposenkin töihin:
    viskoo hallat harmaat öihin,
    kummitukset kaikenlaiset,
    joita pelkää pienokaiset --
    Niin, ei syksyn satumailla
    vaihetusta olla vailla!






TALVI.




Syksystä talveen.


    "Missä ollaan, missä ollaan?"
    Muru ihmetellen huusi,
    päänsä pellavaisen nostain
    peiton alta kello kuusi.

    Näkyi ikkunasta ihmeet:
    maata verhoi valkoliinat,
    oven suussa suhahteli
    talventapaiset jo viimat.

    "Yöllä taisi talvi tulla?"
    kysyi Muru mummoltansa --
    "Niin se taisi", vastas vanha;
    pidätellen nauruansa.

    Sitten vasta muisti Nuru
    nukkuneensa ehtoopuolen
    päälle kovain koulutöiden,
    lomaan lukemisenhuolen.

    Syksystä niin talveen nukkui
    piltti pieno sadun unta.
    Sillä aikaa sadun lapset
    kylvi maahan valkolunta.




Hei, sukset ja kelkat!


    Hei, kelkat ja sukset,
    nyt loppuvi loma!
    Taas alkavi armas
    mäensuihkina soma!

    Jo jaksatte varsin
    te liukua lunta,
    kesä armas kun teille
    soi viljalti unta!

    Siks' tuulien teitä
    nyt viekäätte pienot!
    On kukkulat alla
    niin valkeat, hienot...




Pohjola ja talvi.


    Kaunis on Pohjola talvella,
    kaunis, kun valkeat hanget hohtaa,
    välkkyvät vaaroilta kirkkahat koit
    tai tuhat-tähtöset katsetta kohtaa.

    Kaunis on Pohjola talvella,
    kaunis, kun syntyvät kuutamovalot,
    lepäävät huurteessa metsämme nuo,
    roihuvat punaiset Pohjanpalot.

    Kaunis on talvella Pohjola,
    ritvoissa koivun kun jäähelmet soipi --
    Mistäpä Suomemme vertainen
    maa iki-ihana löytyä voipi?




Lumilinna voittamaton.


    Räystähiltä tippuu vettä,
    päilyy päivyt kirkkahinna --
    Lumi on niin nuoskaa, että...
    sopii siitä tehdä linna!

    Yks ja kaks jo käytiin kaikin
    yritykseen yksin mielin;
    kelpo linnan siitä saikin,
    kehuskella suin ja kielin.

    Tornit valkomarmorista,
    juoksuhaudat joka puolla
    vartoilivat vihollista,
    joka tähysteli tuolla...

    Kuka kukistaa se taisi
    tämän lujan lumilinnan?
    Työssä siinä maksaa saisi
    saaliin satumaisen hinnan!

    Lumilinna voittamaton
    varmasti on siihen asti,
    kunnes kevät käsissä on,
    paahtaa päivä kirkkahasti!




Joulu on kuni ihana tähti!


    Kevät, kesä, syksy ja talvi --
    niinhän se aika luistaa --
    Alkavat lapset lukujen lomaan
    joulun tuloa muistaa.

    Hiipii salaa sieluhun aatos:
    jopas se joutuvi, kulta! --
    Kääröihin moniin lahjoja luomme
    sekä kuusihin tulta!

    Joulu niin kuni ihana tähti
    talven hämyssä hohtaa,
    säihkyvi sätein kullan-kirkkain
    jokaisen sielua kohtaan.

    Hyviksi mielet hymyvi joulu,
    ihmisten iloita suopi,
    lapset äidin ja isän luokse
    kotihin koulusta tuopi!




Ahdas aika tonttulassa.


    Taitaa tulla tonttulassa
    joulun tullen tuska paha:
    mistä saada lasten lahjat,
    kun on loppumassa raha?

    Mistä saada monet markat,
    joilla ostaa kalut, kilut?
    Aika ahdas tonttulankin
    kasvumaille viskoi vilut!

    Monet potrat punalakit
    pitkin vuotta nälkään kuoli,
    jälkeen jääneet hädissänsä
    leipään pettua jo vuoli.

    Etkö usko sitä sitten?
    Kuule, kysy isältäsi!
    Isä vastaa: niin on monen
    perheen tuen tyhjä käsi.

    Vainon aika vaivaa maata,
    näkee nälkää moni polo --
    Tapausten suurten tähden
    tukalaa on työssäolo...

    Niin se myöskin tonttulassa
    ajan hammas harmaa kävi --
    Siitä sydänsuru syvä
    tonttusarjaa itkettävi.

    Mietitään: nyt mitä tehdä?
    Lahjat tositarpeen oisi,
    kunpa kuka kelpo keinon
    tässä keksiä vain voisi.

    Joko myydä lakit, takit,
    tossut, silmälasit saisit,
    jotta joulurahastoa
    niin sä vähän varmentaisit.

    Mitäs sanoo Suomen lapset?
    Tyydyttekö tuumaan tähän?
    Muille antaa, jäädä itse
    puutteeseensa hirveähän!

    Ei, ei! Myydä itseltänsä
    mitään tontut eivät saakaan!
    Hyvyytenne ymmärrämme
    asetella ajan vaakaan.

    Olkoon lahjat pienet, -- taikka
    puuttukoot ne kokonansa.
    Silti Suomen lapset aina
    rakastavat tonttujansa!




Kullan Murujen marssi.


    Meitä on monta pellavatukkaa,
    joilla on huoleton huomen,
    "herran terttua", "kullan kukkaa"
    kodeissa suloisen Suomen.

    Meitä on monta "mairetta marjaa"
    ahoilla armahan maamme --
    Uida ja onkia, kaitsea karjaa,
    lehdoissa leikkiä saamme.

    Meitä on monta sorjaa ja somaa
    valona mummon ja vaarin,
    helkymme heille laulua omaa:
    hei, lala liirum ja laarim!

    Meitä on monta! Meissä on suku,
    jonka on nouseva huomen!
    Meidän ei turvissa tuskihin huku
    konnut ja kartanot Suomen!

    Meitä on monta! Näättehän meitä
    touhussa tuolla ja täällä?
    Leikimme, riennämme tietojen teitä
    mielellä miehekkäällä.

    Hetken on leikki ja sitten on koulu
    ja sitten on kotihin juoksu --
    Mielessä alati armahin joulu
    keväisten tuomien tuoksu!




Mikä on vaikeinta maailmassa?


    Kerranpa kysyi minulta Muru:
    "Mikä on vaikeinta maailmassa?"
    Vastasin minä kysymykseensä:
    "Pysyä todessa, oikeassa.

    Hillitä itsensä, himonsa voittaa
    vaikein on teko vaiheissa elon,
    mutta sa siitäkin selvitä saatat
    avulla uskon ja Herran pelon."

    Vaikeaan työhön sä tähän jo joudut
    kotona tahikka koulussa kerran,
    rukoile silloin voimia voiton,
    tukenas ett' olis enkeli Herran!




Koulusilla.


    "Lapset, lapset! Istuinrivit
    ihan suorat pitää olla,
    muuten koko koulutyö ja
    opetus on hunningolla!"

    Kullan Muru kultasuille
    tämän varotuksen antoi.
    Sitten isän kirjakasan
    kainalossaan pöytään kantoi.

    Alkoi aakkosien luku;
    arveltiin ja aprikoitiin,
    yritettiin yksin neuvoin
    tosityössä, minkä voitiin --

    Suomen maata suurimmaksi
    sanoi siinä joka miesi.
    Miten asia tuo oli,
    sen vain "opettaja" tiesi.

    Laskennossa laskettihin
    lukuja kuin virran vettä.
    Kas, ne pojat paljon tiesi!
    Muru ihmetteli, että:

    "Missähän ne oppineet on?"
    kysyi sitä huvin vuoksi.
    "Paimenessa", vastattihin,
    "siellä luvut leikin juoksi!"

    "Laulu kaiken kaunistavi"
    niinpä helkkyi sävel syvä.
    Kukin lauloi sydämestään,
    jokaisella ryhti hyvä.

    Somaa vielä oisi kuulla,
    kuinka kävi kirjotuksen --
    vaan en virka. Muistanet kai
    oman alkuaherruksen?

    "Hankala on aina alku",
    vaan kun ahkeroida koittaa,
    kelpo lapsen lailla kerran
    varmaan vaikeudet voittaa!




Rannalla rakkaan kotilammen.


    Rannalla rakkahan kotilammen
    kasvavat vihreät puut,
    laulavat laineissa hopeavöissä
    sorsat ja lintuset muut.

    Rannalla rakkahan kotilammen
    punaiset pihlajapuut,
    leikkivät oksalla Otavan silmät,
    satujen kultaiset kuut...

    Rannalla rauhaisen kotilammen
    karjojen kellotkin soi --
    Kaitsijat itse, nuo pellavapäiset,
    ruohossa piehtaroi.

    Rannalla rakkahan kotilammen
    elämän valtimot lyö;
    siellä on keväiset leikit ja laulut,
    heleäin hetkien työ!








End of the Project Gutenberg EBook of Kullan Muru, by Alfr. Saukkonen

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLAN MURU ***

***** This file should be named 60577-8.txt or 60577-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.org/6/0/5/7/60577/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.