Lauluja ja ballaadeja

By Aino Kallas

The Project Gutenberg eBook of Lauluja ja ballaadeja
    
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.

Title: Lauluja ja ballaadeja


Author: Aino Kallas

Release date: January 12, 2024 [eBook #72691]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1897

Credits: Tuula Temonen


*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULUJA JA BALLAADEJA ***




LAULUJA JA BALLAADEJA


Kirj.

Aino Suonio [Aino Kallas]





Porvoossa,
Werner Söderström
1897.




SISÄLLYS:

LAULUJA JA BALLAADEJA

Lauluni
Runotyttö
Juhannus-yön taika
Sadesäällä
Talven kukat
Sydän
Myrtin-oksa
Helminauha
Torpan tyttö kutoo kangasta
Nuor' Astri
Amor
Sydämeni haltia
Kevään lapset
Seitsentoistavuotias
Läpi verhojen
Elämä on ihana
Sinikello
Ilta tuntureilla
Lieden ääressä
Pikku Väinö
Linnoja laatiessa
Saaret
Laulajapoika
Kuutamolla
Kaunis Katri
Hyljätty
Onnea tavottaessa
Aune
Taivaan tie

EDVI JA ELGIIVA
Historiallinen ballaadi-sarja

1. Laulu: Edvi kuningas näkee Elgiivan
2. Laulu: Edvi Elgiivan luona
3. Laulu: Dunstan
4. Laulu: Tuomitut
5. Laulu: Elgiivan jäähyväiset ennen maanpakoa

BALLAADI-KÄÄNNÖKSIÄ:

Metsän haltia, W. Rydberg
Antinous, W. Rydberg
Taas tavataan, W. Rydberg
Tarina takkavalkealla, Z. Topelius
Toivioretki Kevlariin, H. Heine




LAULUNI


      Iloton mull' on mieli,
    Elämä murhetta,
    Mut sävel kanteloni
    Kajahtaa riemua.

      Ma kerron ystävästä,
    Jot' tuskin tunnenkaan,
    Keväästä, jost' en tiedä,
    Tuleeko konsanaan.

      Ihannemailma aukee
    Minulle lauluissain,
    Miks sinne päästäisinkään,
    Suruja, murheitain?

      Mut runohelmilöitä
    Vain suru synnyttää,
    Kun koittaa onnen päivä,
    Kai kannel unhoon jää.

      Elämä itse silloin
    On täynnä laulua,
    Ja mailma, murheen alho,
    Ihannemailma.




RUNOTYTTÖ


      »Ovi auki! Ken se kolkuttaa?»
    Soma keijunen sisähän sipsuttaa,
    Sinisilmät kirkkaina päilyy,
    Pään ympäri suortuvat häilyy.

      Hän luokseni käy siro askelin,
    Mua hyväilee käsin pehmoisin.
    »Sä minut tunnethan varmaan,
    Runotyttösi herttaisen, armaan?

      Voi, salli mun istua polvellen,
    Sadut kauniit korvahas kuiskailen.
    Ah, läksyjen antaos jäädä,
    Työtuumat mielestä häädä!»

      En estää häntä mä koitakkaan,
    Käy keijunen polvelle istumaan
    Ja kertoilee tarinoita,
    Surunhelliä unelmoita.

      En häiri häntä, vain kuuntelen,
    Unohdan mailman ja huolet sen.
    Ja keiju kun luona on milloin,
    Työt, toimet ne jäävät silloin.




JUHANNUS-YÖN TAIKA


      Hiljaa, tytöt, kuulkaa,
    Kerron jotakin!
    Taian aion tehdä
    Yönä Juhanin.
    Tulkaa, etsimähän
    Lähtään kukkia,
    Helmat täytyy nostaa;
    Maass' on kastetta!

      Taitan tuomen tertun,
    Ruusun, apilan,
    Uljaan kurjenmiekan,
    Kielon valkean,
    Kainon metsätähden,
    Hellän vanamon,
    Lemmikin ja liljan. —
    No, nyt tarpeeks' on!

      Yhdeksätä lajia
    Mull' on kukkia.
    Niistä sepel kaunis
    Täytyy solmita.
    Siin' on rakkautta,
    Lemmen riemua,
    Hiukan kateutta,
    Enin onnea.

      Se kun valmis ompi —
    Niin, nyt kerron sen,
    sepel pitää panna
    Alle pieluksen.
    Vielä yksi seikka
    Tarkoin muistakaa,
    Sitä solmitessa
    Puhua ei saa!

      Unissa jos sitten
    Näen sulhoni,
    Seuraavana — —. Vaiti,
    Joku naurahti?
    Tytöt, tytöt, juostaan
    Joutuin pakohon!
    Kuunnellut on meitä
    Vilho vallaton!




SADESÄÄLLÄ


      Sataa, sataa! Alla mielin
    Kuljen katua,
    Pilvet synkät, taivas harmaa,
    Tiekin lo'assa.

      Vaan ken tuolla? Näenkö oikein?
    Elnahan se on!
    Punaposki, vilkassilmä,
    käynti vallaton.

      Hameenhelmaa varovasti
    Käsi kannattaa,
    Siro jalka tanssitahdin
    Mukaan tepsuttaa.

      Rankkasateen, raju-ilman
    Aivan unhotan,
    Ihastuksissani riennän
    Hälle vastahan.

      »Terve, Elna neiti!» lausun,
    Nostan lakkia.
    »Minne matka? Kenties saanen
    Teitä seurata.» —

      »Vaikka niinkin! Sepä hauska!»
    Virkat hymyillen.
    Punastut ja minuun käännyt
    Kättä tarjoten.

      Sataa, sataa! Niinkö luulet?
    Erhetystä vaan!
    Minust on kuin päivän paiste
    Tulvis yli maan!




TALVEN KUKAT


      Kesäkö kukkain aika? —
    Vai niinkö arvelet?
    Erehdyt toki — löytyy
    Myös talven kukkaset.

      Ne sydämessä mulla
    Jo kukkii parhaillaan,
    Vast' ikään auenneina
    Ne nauttii nuoruuttaan.

      Säteenä päivän niillä
    On hymys hellä tuo,
    Ja suven sulo lämmön
    Ne katseestasi juo.

      Sydämen kukkasia
    Ei taita talvisää,
    Kun lempesi vain kestää,
    Ne aina vihertää.




SYDÄN


      »Kuule, sorja tyttöseni,
    Mulle lahjoita
    Sydämestäs puhtoisesta
    Pikku sopukka!
    Pyhäkköin se oisi,
    Lemmen onnen loisi.» —

      »Voi, sä poika vallaton,
    Turha pyyntös on!
    Sydäntäin en toki ryhdy
    Sinun tähtes pirstomaan. —
    Mut jos tahdot kokonaan,
    Ota vaan!»




MYRTIN-OKSA


      Kas tässä lemmen pantiksi
    Tää myrtin-oksa, tyttöni!
    Se laita multaan kasvamaan,
    Viel' on se hento taimi vaan.

      Jos kuihtuu myrtti, murehdi,
    On aallon alla poikasi.
    Jos kasvaa se, voit iloita,
    Hän kulkee myötätuulessa.

      Vaan kukkihin jos puhkeaa,
    Niin tiedät: sulhos palajaa!
    Ja kevään kauniin saapuen,
    Saat siitä vihkiseppelen.




HELMINAUHA


      Miks itket, impyeni?
    Vai ilostako itket
    Ja onnen suuruudesta? —
    Ah, itke sitten, itke,
    Niin joka kyyneleestä
    Heleä helmi syntyy,
    Ihana, hohtavainen.
    Ne koota tarkoin tahdon,
    Ja helminauhan niistä
    Hääpäivän huomeneksi
    Sun kaulahasi kiertää.
    Nuo ilon ihmehelmet,
    Suruista suojelevat.
    Ja iki-onnen luovat.




TORPAN TYTTÖ KUTOO KANGASTA


      On aatto-ilta
    Ja askarilta
    Jo äsken saapuivat äiti ja Tilta.
    Mut työtä tätä
    En vielä jätä,
    En väsymyst' tunne, en ikävätä.

      Niin komeoita
    Teen kapioita,
    Saan hursteja, valkolakanoita,
    Ja kutoissani
    Mun sormessani
    On sormus, antama armahani.

      Hän työss' on tuolla
    Sajaniemen puolla
    Mut siit ei tarvis mun surra, huolla,
    Joka sunnuntaina
    Hän saapuu aina
    Mun viereen istuu ja suukon painaa.

      Ja päästä vuoden,
    Jos Luoja suo sen,
    Hän saapuu tänne hääsanan tuoden.
    Mut siihen asti
    Mun ahkerasti
    Kutoa täytyvi joutuisasti.




NUOR' ASTRI


      Nuor' Astri astuvi nurmea,
    Käy tuuli vallaton lehdosta.
    »Ah terve, tyttöni herttainen!
    Suo suortuvillas mun leikkiä,
    Hajalleen hiuksesi viskellä,
    Kai sallit sen?
    Nyt olet soma,
    Kenen lietkään oma?»

      Nuor' Astri kulkevi hyräillen,
    Kedon kukkaset nyökkivät tuoksuen.
    »Hyv' iltaa, neitinen suloisin!
    Kai saavut seppelen solmintaan,
    Käy siskojas kainoja poimimaan!
    Voi kuitenkin,
    Kuin sorja, soma!
    Kenen lietkään oma?»

      Nuor' Astri kietovi kiehkuraa,
    Mies uljas metsästä ratsastaa.
    »Yks kukka suokaa — ma rukoilen
    Olette ruusunen itsekin,
    Sen poimisin kyllä, jos tohtisin,
    Ah neitinen!
    Sa armas, soma,
    Mun ollos oma!»




AMOR


      Keväällä herää Amor,
    Levittää kultasiivet,
    Olalle heittää jousen
    Ja selkään nuolilaukun.
    Näin lähtee maailmalle
    Sydänten pyydäntähän.

      Voi, väisty, tyttö kulta!
    Pakohon pian juokse,
    Kun Amor saapuu luokse!

      Vaan varotus on turha,
    Sä sokkosilmin kuljet,
    Et huomaakaan, kun Amor
    Jo jousen jännittääpi
    Ja hymyhuulin tähtää — —

      Nyt sattui jo. Sä huudat,
    Poveesi kättäs painat
    Ja pakoon joutuin juokset.
    Se myöhäistä vaan ompi,
    Sydämeen nuoli painui —
    Voi sua, kaunis kevät!
    Voi sua, häijy Amor!




SYDÄMENI HALTIA


      On sydämessäni mulla
    Pien' haltia herttainen.
    »Minut irti päästä jo, tyttö!»
    Hän pyytävi kolkuttaen.

      »Voi, Amor, kylmä on talvi,
    Lumen helmassa lepää maa.» —
    »Vähät siitä! Kun hankeen hengin,
    Kevät kerkeä taas palajaa.» —

      »En lempeä leikkiä taida,
    On synkeä mieleni mun.» —
    »Ah, unhota pois, ma onneen,
    Elon riemuhun kutsun sun.» —

      »Voi, Amor, jo kuihtui tyttös,
    Katos ruususet poskiltain.» —
    »Elä huoli, ne kukkivat jälleen,
    Minut irti päästähän vain!»




KEVÄÄN LAPSET


      Kaks lasta on kevähällä,
    Nuor poika ja neitonen.
    He yhdessä kulkevat mailmaa,
    Käsi kädessä astellen.

      Kuin kuohuva koski on poika,
    Raju, hurja ja vallaton,
    Joka jänne uhkuvi voimaa,
    Ja säihkyä silmissä on.

      Meren kahleet jäiset hän murtaa,
    Puron vilkkaan hyppiä suo,
    Kevätmyrskynä myllertääpi,
    Vapautta luontohon luo.

      Vaan tyttö on hentonen, hieno,
    Kuin henkäys läntisen,
    Siro, kaino ja hellämieli
    Kuin kukkiva kielonen.

      Hän veljensä jäljissä hiipii,
    Puut lehtihin suutelee,
    Kevätruohoa maasta nostaa
    Ja umpuja aukaisee.

      On voiton varmuutta heissä,
    Keväthenkeä lämmintä,
    Sitä talven jää ei kestä,
    Sen pakko on väistyä.




SEITSENTOISTAVUOTIAS


      Olet hento ruusunen keväimen,
    Viel' uinuva ummussaan,
    Säde päivän lehtiä suutelee
    Ja kutsuvi puhkeemaan.

      Olet lintunen viel' emon suojissa,
    Mut mieli on lentohon,
    Oma siipi jo taitaisi kannattaa,
    Pesä ahtahaks käynyt on.




LÄPI VERHOJEN


      Hän ikkunalaudalla istuu
    Mun tyttöni vallaton.
    Ja valkea ikkunaverho
    Hänet puoliks peittänyt on.
    Väliin sieltä vaan kurkistaapi
    Tuo pienonen kutripää,
    Hän veitikkamaisesti katsoo
    Ja nauraa ja hymyää.

      Voi, veitikka on hän suuri
    Ja viistoista vuotinen.
    Hän mailmaa vielä katsoo
    Kuin lävitse verhojen.
    On ruusunväriä verhot,
    Ja siksipä kaikki muu
    Myös hänelle ruusuiseksi
    Ja kaunihiks kuvastuu.

      Vaan kuulehan tyttiseni,
    Jos verhot nuo poistetaan
    Kenties ei jäljelle jääkään
    Kuin mustaa ja harmaata vaan?
    Hän nauraa ja päätään puistaa. —
    Kai turhaa väitellä on.
    Ei uskois hän sitä sentään,
    Tuo tyttönen vallaton!




ELÄMÄ ON IHANA


      Huoneessa ahkerasti
    Ompelet, neitinen,
    Poskilla kukkii ruusut
    Raittihit nuoruuden.

      Valoisa mieles ompi,
    Lämmin ja hehkuva,
    Elämä armas lienee,
    Ihanaa maailma.

      Hetkeksi heität työsi,
    Kadulle katsahdat, —
    Hautajaissaatto kulkee,
    Suruisna saattajat.

      Valkoinen, kaunis arkku,
    Vihreät seppeleet,
    Kellojen soitto kaikuu,
    Tulvivat kyyneleet.

      Hetkeksi hymy häipyy,
    Huuliltas, neitinen.
    Mutta jo kohta jälleen
    Ompelet hyräillen.

      Kuinkapa voiskaan nuorna
    Muistella kuolemaa?
    Lempeä sydän sykkii,
    Eloa aaltoaa.




SINIKELLO


      Sinikellonen kasvaa
    Lomassa louhikon,
    Louhia laine huuhtoo,
    Virta käy vallaton.

      Puhdasna, viatonna
    Taistelun telmeessä,
    Kohoat kuvastellen
    Taivahan sineä.

      Uneksit auringosta
    Kallion suojassa,
    Kuilu kuin lähell' ompi
    Sitä et aavista.




ILTA TUNTUREILLA


      On hehkua täynnä taivas,
    Kuin tulessa tunturit.
    Kun tietäis, tuoko se poudan,
    Vai vinheät vihurit?

      Myös mulla on hehkua mieli
    Ja tunnetta tulvillaan.
    Kun tietäis, viekö se onneen,
    Vai suruhun katkeraan?




LIEDEN ÄÄRESSÄ


      Takassa tuli palavi,
    Räiskyellen, riemuellen.
    Minä katson kaihomielin,
    Tuijotan tulen kisahan.
    Sydämessä lemmen liekki,
    Tuli polttava povessa.

      Kyselen tulelta tuolta,
    Arastellen, aavistellen:
    »Mitä tuonetkin minulle?»
    Viluiselle voinetkohan
    Luoda lämpöä, valoa,
    Surujen tytönkin tehdä
    Onnesta osalliseksi? —
    Vai tuli tuhosa lienet,
    Kalvava, kiduttavainen,
    Rauhan ryöstätkin minulta?

      Takassa tuli palavi,
    Räiskyellen, riemuellen.
    Sen voin kyllä sammutella,
    Mut en liekkiä sydämen,
    Polttoa oman poveni.




PIKKU VÄINÖ


      Pikku Väinö, hetkiseksi
    Lakkaa leikeistäsi,
    Tule tänne! Otsalleni
    Paina lämmin käsi.

      Sydän mulla sairas ompi,
    Päätä pakoittaapi,
    Mutta hellä hyväilysi
    Haihtumaan sen saapi.

      Kirkas, avoin, lapsellinen,
    Viel on katse sulla,
    Tylyn mailman monet murheet
    Ei voi luokses tulla.

      Pikku Väinö, kulta Väinö,
    Istu polvellani!
    Paljon, paljon parantuupi
    Sua katsoissani.




LINNOJA LAATIESSA


      Kivestä linnaa laadin
    Huviksi lapsosen,
    Korskana kohoo torni,
    Taivasta tavaten.

      Linna on hetken työtä,
    Kaatuvi piankin,
    Korkeat tornit, muurit,
    Sortuvat pirstoihin.

      Suretko, lapsi, sitä? —
    Elähän kuitenkaan.
    Linna jos särkyy, voihan
    Rakentaa uudestaan.

      Toista on sitten kerran
    Suureksi tultua,
    Linnoja laitellessa
    Haaveista, onnesta.

      Särkyvät nekin linnat,
    Mailmassa murtuvat,
    Vaan ovat ehjiks saada,
    Korjata vaikeat.




SAARET


      On ulappa aava ja myrskyinen
    Elo ihmisten,
    Mut muistot, unelmat, toivehet
    Ovat saaria sen.
    On niissä niin herttaista viivähtää,
    Kun sydän on synkkä ja polttavi pää,
    Niin unhottain, miten kaukana
    On onnen kaivattu valkama.




LAULAJAPOIKA


      Olin nuori laulajapoika
    Ja kiertelin maailmaa,
    Ei painanut huoli, ei köyhyys,
    Mun rintaani rohkeaa.

      Niin kulkiessani kerran
    Tulin loistavaan linnahan,
    Näin puistossa linnan neidin,
    Tytön viehkeän, hurmaavan.

      Yhä ristikkoportilla seisoin,
    Hänt' ääneti katsellen,
    Niin onnen autuas tunne
    Mun valtasi sydämen.

      »Jos kuningas korkea oisin,
    Ah, impeni armahin!
    Niin maan sekä taivaan aarteet
    Sun helmahas heittäisin!»

      »Mut valtakuntani mulla
    On laajoissa lauluissain,
    En muuta sulle voi antaa,
    Kuin lempeni lahjan vain!»

      Sydän sykkien soittimeen tartuin
    Ja kieliä kosketin,
    Niin tenhoavasti en koskaan
    Ole soittanut sittemmin.

      Kuin helminä helkytellen
    Sävel kumpusi rinnastain,
    Minä soitin, soitin ja lauloin — —
    Muun maailman unhottain.

      Käsiin neitonen päätään painoi,
    Ja kyynelin kuunteli,
    Mua silmäsi hehkumielin
    Ja viipymään viittasi.

      Sydän sinne jäämähän käski,
    Toki lähdinkin kulkemaan,
    Hän ol' ylhäinen linnan neiti,
    Minä köyhä laulaja vaan.

      Mut ijäksi unholle heitin,
    Ilokantelon entisen,
    Yhä soitan, kaihoa kerron,
    Maat, manteret kiertäen.




KUUTAMOLLA


      Rannalla yksin istun,
    Mieli on kaihoinen.
    Etäistä maata tuolla
    Yhäti silmäilen.

      Siellähän asut, armas,
    Kultani kallihin.
    Silta jos sinne veisi,
    Luoksesi rientäisin.

      Kirkasna kuuhut loistaa,
    Pilvistä pilkistää,
    Laineilla leikkii, tanssii,
    Vedessä väräjää.

      Valosta luotu silta,
    Siintävä, hohtoinen,
    Jospa mun viedä voisit
    Rannalle toiveitten!

      Vaan ei ne Kuuttaren sillat
    Kannata kulkijaa,
    Niihin ken luottaa, astuu,
    Aaltohon haudan saa.




KAUNIS KATRI


      Vaimo vanha tietä astuu. —
    Tuvan ikkunassa,
    Kaunis Katri, säihkysilmä,
    Istuu neulomassa.

      »Mitä neulot, Katri kaunis?» —
    »Valkopuvun laitan,
    Hohtoharsot; seppeleeksi
    Myrtin-oksan taitan.

      »Eilen orhillansa ohi
    Ritar' Arno kulki,
    Sisään poikkes, valat vannoi,
    Sylihinsä sulki.»

      Syksyn tullen vaimo vanha
    Taaskin tietä astuu.
    Katri neuloo, tumma silmä
    Kyynelistä kastuu.

      »Mitä neulot, Katri kalvas?» —
    »Murhepuvun laitan,
    Harsot mustat; seppeleeksi
    Tuonen liljan taitan.

      »Ritar' Arno valat rikkoi,
    Hylkäs tyttö-rukan.
    Talven lumi peittäköhön
    Kuihtunehen kukan.»




HYLJÄTTY


      Sä tieltäs kukan taitat
    Ja sitten heität pois.
    Se kohta unhoittuupi,
    Kuin ollutkaan ei ois.

      Tuo hiekka, jota poljet,
    Kuin sulle on arvoton!
    Maan halpa, musta multa —
    Sen huonompaako on?

      Mut mielelläin, voi armas,
    Tomu oisin jaloissas,
    Tai kuihtuva kukka, jonka
    Pois heität kulkeissas.

      Ei katkerammin konsaan
    Se koskea mua vois,
    Kuin nyt, kun lemmen poljet
    Ja tylysti työnnät pois.




ONNEA TAVOTTAESSA

Erään kuvan johdosta.


      Sun säihkyvi silmäs, poika,
    Puna polttavi poskillas,
    Eteenpäin kuin hurjana kiidät,
    Ja kannustat ratsuas.

      Mut eelläsi Onnetar liitää,
    Rusopilvenä väikkyilee,
    Hän kukkia tiellesi kylvää
    Ja luoksensa houkuttelee.

      Varo, poika! Taaksesi katso,
    On Kuolema kumppalinas!
    Teräviikate välkkyy, ja vaiti
    Hän vartovi vuoroas.

      Tuo kiehtova, kaunis Onni
    Petollista vain on unelmaa,
    On turhia ponnistukses,
    Et voi sitä saavuttaa.

      Mut kuulla et, poikanen, malta,
    On huumaus vallannut sun,
    Sa kaiken tahtoisit vaihtaa
    Vain yhtehen suuteluhun.

      Jo silmihis syttyy into,
    Kätes kutreja tavoittaa,
    Mut Onni kun lähinnä ompi,
    Sun Kuolema saavuttaa.

      Se rautaisin kourin painaa
    Sun syöntäsi sykkäilevää,
    Ja hyyks veren lämpimän muuttaa,
    Tulen rintasi jäähdyttää.

      Mut Onnetar eellehen liitää,
    Rusopilvenä väikkyilee,
    Hän kukkia tiellemme kylvää
    Ja luoksensa houkuttelee.




AUNE

Erään toverin muistoksi,


      Aamusella Aune, armas tyttö,
    Ilomielin lähti lähtehelle,
    Siellä kietoi kultakutreillensa
    Sinikaunokeista kiehkuraisen
    Sekä virkkoi hymy huulillansa:
    »Kuinka lienee kaikki ensi vuonna,
    Käynkö vielä kodin kukkasena,
    Vaiko veräjillä vierahilla?»

      Lauloi lintu lehdon liepeheltä:
    »Ensi vuonna, Aune, armas tyttö,
    Saapuu sulle luokses sulho suuri,
    Suutelon hän painaa otsahasi,
    Kätehesi kantaa kihlat kalliit,
    Ja sun kodistasi myötään viepi.»

      Kului vuosi, Aune, armas tyttö,
    Jälleen istuu lähteen partahalla,
    Kirkkahina nytkin loistaa silmät,
    Poskipäillä rusohohde leikkii.
    Mutta kuumeen tult' on silmän säihky,
    Taudin punaa posken helo hohde,
    Kalvenneina hymyhuulet hellät.

      Aune, armas, neiti nuorimpani!
    Jopa saapui sulle sulhos suuri,
    Mahtavin lie mailman valtiaista.
    Tuli Tuoni, kukan hennon taittoi,
    Kulki kuolo, kantoi kihlat kalliit,
    Suudelmalla morsioksi vihki,




TAIVAAN TIE


    On autio hieta-erämaa.
    Ypö yksin munkki taivaltaa.
    Vie sairaalle lohdutusta. —
    Yö synkeä on ja musta.

    »Jo käänny, kulkija, takaisin!
    Voit eksyä aavikon polkuihin.» —
    »Ah, Herra, johdata tiellä!
    Mua sairas vartovi siellä!» —

    »Jalopeuran kuuletko karjuntaa,
    Se öistä korpea kaiuttaa!» —
    »Ah Herra, huomahas peitä!
    Ma kuljen taivahan teitä!» —

    »Miks lähdit myrskyhyn alkavaan,
    Tuo hietavyöryn se helmassaan!» —
    »Tie taivaan ahdas on aina,
    Ah, Herra, armosi lainaa!»

    Hän maahan heittäy rukoillen,
    » Käy myrsky vinkuen, kohisten.
    Hän hiekkahan haudan saapi,
    Mut taivas se aukeaapi.





EDVI JA ELGIIVA

Historiallinen ballaadi-sarja Viidessä laulussa


Edvi, Englannin kuningas, Alfred suuren pojanpoika, oli rakastunut
nuoreen, kauneudestaan maan mainioon Elgiivaan, jonka hän sittemmin
myös koroitti kuningattareksensa. Mutta mahtava kirkollinen puolue,
apotti Dunstan etupäässä, ei suosinut tätä liittoa ja sen toimesta
lähetettiin Elgiiva ensin maanpakoon ja myöhemmin surmattiin, Edvikin
kuoli nuorena hallittuaan ainoastaan lyhyen ajan 956 — 959.




1. Laulu:

EDVI KUNINGAS NÄKEE ELGIIVAN


      Sadat hopealamput hohtaa,
    Ja valoa tulvivaa
    Salin korkeat kristalliseinät
    Tuhatkertaisna heijastaa.

      Käy kahina raskaan silkin,
    Puhe virtana vieriää,
    Timantteja säihkyy ja katseet
    Ne kilvan välkähtää.

      Vaan äkkiä vait'-olo valtaa
    Ja taukoovi kuiskeetkin.
    Kuningas, nuori Edvi,
    On astunut salihin.

      Hän ylväänä tervehtääpi,
    Salin ympäri katseen luo,
    Ja parvessa kaunotarten
    Sen hetken viipyä suo.

      Vaan tuolla ken — oven suussa? -—
    Noin silmätkö pettää vois!
    Ah, onhan kuin pyhä neitsyt
    Alas taivaast' astunut ois!

      Kukan vartena norjana kohoo
    Siro vyötärys hentoinen.
    Voi, välkettä kultakutrin
    Ja suloa silmien!

      »Ah, Dunstan, tuonne katso,
    Tuon impyen tunnetko?
    Hän muista eroittuupi
    Kuin tähdistä aurinko!

      »Vai etkö, — no, vähät siitä,
    Hän sentään, ma vannon sen,
    Vaikk' kerjäläinenkin oisi,
    On hengetär sulouden!

      »Sävel tulinen, tenhosa soios,
    Ja kantelo helkkykään!
    Kun kuningatartaan Edvi
    Käy tanssihin pyytämään»

      Ja kaikkien katsellessa
    Hän astuvi immen luo:
    »Sua, kaunis tuntematon,
    Mun tanssihin viedä suo!»

      Tytön poskella puhtahalla
    Puna polttava hehkuaa,
    Ja kainona, vitkastellen,
    Sinisilmät hän kohottaa.

      Sadat katsehet seuraa heitä,
    Ylt'-ympäri kuiskaillaan,
    Mut ääneti, lumottuina
    He toistaan katsovat vaan.

      Ja soiton soidessa kuuman
    Hänet Edvi tanssihin vie.
    Voi, sorja, hento Elgiiva,
    Kuin liukas on tuo tie!




2. Laulu:

EDVI ELGIIVAN LUONA


      Pois hatun heitän ja kauhtanan
    Ja purppuramanttelin.
    Kas noin! Nyt poissa on kuningas,
    Vain orjasi olenkin.
    Ah, raskasta olla, tyttöni,
    On valtias suuren maan,
    Ja hallitushuolia muistaa, kun
    Sydän lemmelle sykkii vaan.

      Tuo jakkara jalkaini juurehen!
    Pää painaos polvelle mun.
    Näin istua iltakaudet voin
    Ja katsoa silmiis sun.
    On suuressa mailmassa vihaa vain
    Ja juonia, valhetta.
    Mun mailmani sun on sydämes,
    Se on pieni ja valoisa.

      Tuo Dunstan — vaalenet tyttöni?
    Sanaa tuotako kauhistut?
    Elgiivanko korvihin ehtineet
    On joutavat juoruilut?
    Pyhä Dunstan korskea kyllä on,
    Kyyn kätkevi povessaan;
    Mut jälkeläistäkö Alfredin
    Masentaisi hän milloinkaan?

      Yhä pilvi on tyttöni otsalla,
    Kun poistaa voisin sen!
    Ota harppusi, lapsi, seinältä
    Suo sointua sävelen!
    Sitä kuullessa nukkuu pelko pois
    Ja uinuvi aavistus.
    Sydämessä vain lempi on valloillaan
    Ja riemujen runsaus.




3. Laulu:

DUNSTAN


      Yö saapunut on. Kellot Glastonbury'n [luostari Lontoossa]
    Jo kahdentoista lyönnin soittivat.
    On tulet sammuneet. Vain kirkossa
    Edessä kuvan pyhän neitsyen
    Ikuinen lamppu luopi valoa.

      Mut luota luostar'-muurin korkean
    Majasta matalasta, kurjasta
    Myös valo välkähtelee. Polvillaan
    Ääressä krusifiksin rautaisen
    Mies kumarassa ompi. Vartaloa
    Verhoopi munkkikaapu karkea,
    Rukousnauhaa sormet kiertelee,
    Ja kasvot kalvaat tuohus valaisee.

      Nuo kasvot muistaa kerran nähtyään.
    On niihin intohimot, kärsimykset,
    Salaiset pyyteet, itsekidutus
    Leimansa luoneet kulumattoman.
    Silmissä tuli palaa sisäinen,
    Niin tuima, sammumaton, kiihkeä,
    Kuin tuhaks vois se polttaa ihmisen.

      Vuoskymmen sitten — kuinka toisin Dunstan!
    Sai silloin silkkivaippa loistava
    Sun uljaan vartalosi verhota.
    Mies paras olit tanssin pyörtehissä,
    Pidoissa, juomingeissa ensimäinen.
    Saleissa hovin korskeana kuljit
    Sydämet sytytellen katseellas,
    Ja silmät kaunihit sait kyyneliin
    Sulavin sormin sitraa soittaissas.

      Ken muistais aikaa tuota? Ollut, mennyt
    Ja unohdettu on se kauvan sitte.
    Nyt »munkkein ruhtinas» vaan tunnetaan,
    Nyt olet »pyhä Dunstan». Hurskautes
    On kuulu kautta kaiken Brittein maan!

      Jo päättyi rukous. Hän kolmasti
    Hartaana ristinmerkin tekevi
    Ja sitten istuu pöydän äärehen,
    Kädessä kirja, johon himmeästi
    Seinältä sattuu valo tuohuksen.

      Mut tänä iltana ei luku luista,
    Niin levotonna ajatukset lentää,
    Ja katse rauhatonna harhailee.

      Paavilta äsken salaviesti saapui:
    »Nyt, Dunstan, toimeen tulee ryhtyä!
    On aika Rooman valtaa lujittaa.
    Kuningas nuor on, lapsi melkein vielä;
    Min kirkon hyväks teet, on oikeaa.»

      Yhäti himmeämmin tuohus hehkuu,
    Ja kirja huomaamatta putoaa,
    Mut silmiin munkin outo säihky saa.

      »Niin, nyt on aika! Toimeen viipymättä!
    Mun suunnitelmain, kauvan valmistettu
    Ei oikun vuoks saa tyhjiin raueta.
    Jo vähitellen, varovasti olin
    Käsiini koonnut vallan ohjakset,
    Ja nyt ne naisen tähden kadottaisin.
    Ei, kautta taivaan! Ensi työksi heti
    Elgiivan täytyy pois. Tuo sinisilmä,
    Kiharatukka noita kujeillaan
    Kuin verkkoon vanginnut on kuninkaan.
    Enemmän häntä kuunnellaan kuin mua.
    Ei sovi se. _Mun_ valta olkohon.
    Ken väisty ei, se turman oma on!»




4. Laulu:

TUOMITUT


      On koossa jo neuvoskunta. —
    Kuningas yhä viipyy vaan.
    Hän missä on? Mitä tehnee?
    Näin salissa kuiskaillaan.
    Etumaisena istuu Dunstan,
    Tuo munkkien ruhtinas.
    On uhkaava katse hällä. —
    Yhä viipyy vain kuningas.

      Olis istunto aikoja sitten
    Jo täytynyt aloittaa.
    Pyhä Dunstan vihdoin ei malta,
    Ylös seisaalle kavahtaa.
    »Hyvät herrat! Se liikoihin käypi,
    Kautt' taivaan vannon ja maan!
    Lopun saakoon leikki, ma itse
    Käyn puheilla kuninkaan!»

      Taas kuluu hetki, ja saliin
    Pyhä Dunstan jo palajaa.
    Vihan pilvi on otsallansa,
    Se myrskyä ennustaa.
    »Ma kuningast' etsimään lähdin,
    Kenen, luulette tapasin?
    Pojan velton, hekkuman orjan,
    En valtiast' Englannin!

      »Elgiivansa kanssa kaksin
    Taas näin hänen istuvan.
    Hän hallitustoimet heittää,
    On pauloissa lumoojan.
    Te semmoista sallitteko?
    Se häpeäks maallemme on.
    Elgiiva, tuo noita, jo ammoin
    Olis ansainnut rovion.»

      Melu salissa nousee, kiihtyy.
    Luo Dunstanin tunkeillaan.
    »Roviolle Elgiiva!» — »Alas,
    Alas kuningas!» huudetaan.
    Pyhän Dunstanin huulille hetkeks
    Hymy näyttävi hiipivän.
    Mut sitten äänensä jälleen
    Yli kaikuvi hälinän:

      »Hyvät herrat! Nyt kuunnelkaatte!
    Tää ehdotukseni on:
    On Edvin suostua pakko
    Maan, valtansa jakohon.
    Hän kanssahallitsijaksi
    Saa veljensä Edgarin,
    Elgiivan ensi laiva
    Vie rannoille Irlannin!»

      Sata-ääninen hyvähuuto
    Salin seiniä kaiuttaa.
    »Alas kuningas!» — »Eläköön Dunstan!» —
    »Pois velho karkoittakaa!» —
    »Nyt kuninkaan luo ja hältä
    Tili töistänsä vaaditaan!»
    Pyhä Dunstan joukkoa johtaa,
    Hymy voittosa katseessaan.




5. Laulu:

ELGIIVAN JÄÄHYVÄISET ENNEN MAANPAKOA


      Edvi, mun kuninkaani,
    Herra ja ruhtinas!
    Itkeä suo mun hetki
    Vasten sun poveas.

      Noin, nyt kyynelet pyyhin,
    Tyynenä hymyän,
    Kärsimään oppi Elgiiva
    Koulussa elämän.

      Lempiä, uhrautua,
    Nöyrtyä osani on.
    Kaikkihan naiset saimme
    Samaisen kohtalon.

      Edvi, mun kuninkaani,
    Herra ja ruhtinas!
    Jäähyväisiksi ma kiedon
    Käteni kaulahas.

      Edvi, vaikk' uhrina lemmen
    Varahin sorrunkin,
    _Lemmen voima_ se kestää
    Ajoista aikoihin.





BALLAADI-KÄÄNNÖKSIÄ:




METSÄN HALTIA

Kirj. W. Rydberg (1828-1895)


      Björn, mies nuor, uljas ja uhkea,
    Ol' leveä harteiltansa,
    Ja muita hoikempi varrelta.
    Sekös keijut sai suunniltansa!
    Syysiltana lähti hän pitoihin,
    Valoverhonsa kuu loi oksihin.
    Yön tuuli vaan
    Kävi vinkuen,
    Yli kangasmaan,
    Läpi metsien.
    Hänet ahdistus outo saartaa.
    Hän metsää kaihtaa, on rauhaton,
    Ja katse taivasta kaartaa. —
    Mut puut ne huojuen kuiskii,
    Ja tähdet ne kiiluen tuikkii.
    Käy, käy, käy helmaan huokaavan hongikon!

      Hän käy, hän tottelee käskyä,
    Hänen metsään mielensä palaa,
    Mut peikot yön, petos mielessä
    Läpi hongikon hiipivät salaa,
    Kuun säteistä, varjoista oksien,
    He verkon luo satasilmäisen.
    Risujoukossa
    Se väräjää,
    Joka puolelta
    Hänet piirittää.
    Jo he ilkkuvat uhriansa. —
    Heräs hukka ja ilves pesässään.
    Björn kuuntelee haaveissansa.
    Tuul' latvoissa honkain soittaa,
    Se kuiskivi, kiehtoa koittaa:
    Käy syvemmä, syvemmä metsään eksyttävään!

      Kohu myrskyn vaikenee äkkiä,
    Kesäntyyneksi luonto saapi,
    Suolammen päilyvän äärellä
    Kukat lehmuksen lemuaapi.
    Risut, oksat metsässä rasahtaa,
    Hame harsoinen kuutamoss' aaltoaa.
    Käden pehmoisen,
    Poven valkean,
    Läpi varjojen
    Näet kohoovan.
    Sinisilmiin katsehes vaipuu.
    Ne lempeä leikkivät ikuista,
    Ja muistot mennehet haipuu.
    Ne unhoa, lohtua tarjoo,
    Utu-unelmin mielesi varjoo,
    Yön rauhassa, tuutivan, unisen hongikon helmassa.

      Mut sydämen kerran kun haltia saa,
    Et konsa voi vapauttaida,
    Yön haaveihin sielusi halajaa,
    Et vaimoa lempiä taida.
    Nuo silmät öisessä lehdossa,
    Pois kutsuvat työstä ja toimesta.
    Ilon hymy ei näy
    Sun huulillas,
    Ja aika käy
    Yhä majassas,
    Mut lapsia löydä ei siellä.
    Sä vanhetut lietesi äärehen,
    Tupa autio vaan on vielä. —
    Muu ei sua lohduta, auta,
    Kuin kuolema varma ja hauta,
    Yhä kaiholla kuuntelet huminaa honkien.




ANTINOUS

Kirj. W. Rydberg


      Vuostuhannet jo katsellut hän on
    Mietteissään yhä ajan aaltohon,
    Se norjaa vartaloa kuvastaa,
    Suruista otsaa, lootuskiehkuraa.

      Ja nuori polvi, aina vaihtuva,
    Venehin kiitää ajan virralla.
    Soi soitto, laulu, nauru kajahtaa,
    Kukiss' on keula, liput liehahtaa.

      Mut pojan haaveksivan nähdessä,
    Sekoittuu riemuun kaiho hiipivä.
    On kannel vaiti; leikki, suudelmat
    Huulille hehkuville kuolevat.

      Ijäti kukkii hänen allaan maa,
    Katoomatonna kevät rehoittaa,
    Mut syksyn outoon, synkkään maailmaan
    Vie ajan virta purtta joutuisaan.

      Elämän arvoitusta himmeää
    Syvyyden sinestä hän tähystää,
    Tuot arvoitusta, joka kaikkia
    Kehdosta hautaan seuraa mailmassa.

      Min nähnetkään sä virtaan katsoissas?
    Miks väikkyy surun sumu otsallas?
    Vai kuvastuuko muotoos murheiseen
    Elämä itse salaisuuksineen?

      Sydämen valtaa tunne kaihoinen,
    Ja nuoret kääntyy rantaan rukoillen:
    »Oi herää, poika, herää haaveista!
    Min näet, kerro, ajan aalloissa!»

      »Selitys elon arvoitukseen suo,
    Ihanne kuolematon meille luo!»
    Mut ennenkuin hän herää unistaan,
    On virta vienyt venhon kerallaan.




TAAS TAVATAAN

Kirj. W. Rydberg


      Kevätaamu kirkasna valkeni,
    Ohi kylän kun kulki nuor' ritari.

      Majan luona, varjossa lehmusten,
    Näki tytön hän punaposkisen.

      »Ah terve sulle, pien' armahan!»
    Hän virkkoi suihkaen suudelman.

      Oli aamu vielä niin aikainen
    Ja niin aamuraitis se suukkonen.

      »Pois lähden mailmalle kulkemaan,
    Mut muista mua, taas tavataan!»

      Ja poika lähti, mut suudelmaa
    Ei voinut tyttönen unhoittaa.

      Voi tuota katsetta lämpöistä,
    Ijät päivät säilyy se mielessä!

      Ja voi, kuin sorjasti kutreillaan
    Hän kantoi junkkarihattuaan!

      Ja tyttö kasvoi, mut mielehen
    Sanat ritarin kätki hän syvällen.

      Hän varttui viehkeäks immeksi,
    Sai lemmenpyyntöjä laajalti.

      Mut tyynnä kaikille vastas hän:
    »En voi; olen saanut jo ystävän.»

      Ja aika kiiruhti kulkuaan,
    Yhä luottavaisna hän toivoi vaan.

      Kevätruusut poskilta raukeni.
    »Sinut löydän vielä!» hän riemuitsi.

      Yhä vielä vanhana, harmaana,
    »Sinut näen!» hän virkkoi, »oi onnea!»

      Ja hymy huulilla kuollessaan
    Hän hiljaa kuiski: »Taas tavataan!»




TARINA TAKKAVALKEALLA

Kirj. Z. Topelius (1818-1898)


      Hallitsi Pohjan maita
    Kuningas kerran,
    Niin vanha, harmaapäinen
    Kuin itse Odin.
    Yks ainoa häll oli tytär vaan.
    Niin, niin!
    Kuin valkea liedessä räiskyy!

      Yht' ihana ol' immyt
    Kuin päivän paiste.
    Sydämeen hälle varhain
    Sai surut lemmen.
    Hän asepoikaa halpaa rakasti.
    Niin, niin!
    Kuin valkea liedessä räiskyy!

      Kun kuningas sen kuulla
    Sai salissansa,
    Kalvaaksi kasvot muuttui
    Kuin talven lumi.
    Ja tytär elävältä haudattiin.
    Niin, niin!
    Kuin valkea liedessä räiskyy!

      Mut kevähällä maasta
    Nous raitis ruusu,
    Ja poika ruusun sorjan
    Povelle painoi.
    »Sua, armas, asti kuoloon suutelen!»
    Niin, niin!
    Kuin valkea liedessä räiskyy!




TOIVIORETKI KEVLARIIN

Kirj. H. Heine (1797-1856)


    I.

      Luon' ikkunan seisoo äiti,
    Vaan Vilho on vuoteessa.
    »Laps armas, tahdotko nousta,
    Pyhiinkulkua katsella?» —

      »Voi äiti, sairas on poikas,
    En mitään kuule, en nää,
    Vain kuollutta Kerttua muistan,
    Ja sydäntä: kirveltää.» —

      »Jo nouse, niin Kevlariin käydään!
    Ota kirjasi kätehen!
    Pyhä neitsyt terveheks tehdä
    Voi sairahan sydämen.»

      Soi veisuu valtava, kaunis,
    Liput kirjavat liehuvat,
    Kun toivioretkeläiset
    Läpi Cöllenin kulkevat.

      Ja äiti joukkoa seuraa,
    Tukee lastansa sairasta.
    He laulavat kuoron myötä:
    Ole kiitetty, Maaria!


    II.

      On Kevlarin pyhä neitsyt
    Nyt parhaissa koruissaan.
    Niin paljon sairaita saapuu
    Hält' armoa anomaan.

      Ja tullessansa he tuovat
    Kuin uhriksi hänellen
    Vahaan muovatun käden tai jalan,
    Mikä minkäkin jäsenen.

      Ja vahakäden ken uhraa,
    Kipu käsistä katoaa,
    Ja vahajalan ken uhraa,
    Jalan tervehen jälleen saa.

      Moni Kevlariin ontuen kulki,
    Nyt tanssivi nuoralla.
    Moni ennen sormeton raukka
    Voi viulua soitella.

      Vahakynttilän äiti otti,
    Sen sydämeks muodostaa.
    »Tää Jumalan äidille vie'ös,
    Hän huolesi huojentaa.»

      Vahasydämeen tarttui poika,
    »Kävi huo'aten kuvan luo,
    Sanat kumpusi sydämestä
    Ja silmistä kyynelvuo:

      »Oi, puhdas, armoitettu,
    Pyhä äiti Jumalan!
    Sinulle, taivaiselle,
    Ma vaivani valitan.

      »Ma Cöllenin kaupungissa
    Kera äitini asustin.
    Sadottain kirkkoja siellä
    Kohoo korkeina pilvihin.

      »Ja naapuriss' asui Kerttu, —
    Hän kuoli — — Ah Maaria!
    Vahasydämen sulle uhraan,
    Sydänhaavani paranna!

      »Tee terveheks sairas sydän,
    Niin varahin, myöhäin ma,
    Sua ylistää tahdon ja laulaa:
    Ole kiitetty Maaria!»


    III.

      Ovat äiti ja sairas poika
    Unen helmassa rauhaisan,
    Kun majahan hiljaa astuu
    Pyhä äiti Jumalan.

      Yli vuoteen hän kumartuupi,
    Käden keveän painaltaa
    Pojan sairasta sydäntä vasten
    Ja hymyää, katoaa.

      Unissansa sen näki äiti,
    Ei ehtinyt enempää,
    Kun ulkoa ulvonta koiran
    Hänet unesta herättää.

      Lepäs kuolleena sairas poika,
    Niin kylmänä, kalvaana.
    Ruso nousevan päivän väikkyi
    Lumivaaleilla poskilla.

      Kädet äidin ristihin käypi,
    Ja tuntehin sekavin,
    »Pyhä neitsyt!» hän hiljaa lausuu,
    »Ole kiitetty kuitenkin!»







        
            *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULUJA JA BALLAADEJA ***
        

    

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.


START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

    This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
    other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
    whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
    of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
    at www.gutenberg.org. If you
    are not located in the United States, you will have to check the laws
    of the country where you are located before using this eBook.
  
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

    • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
        the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
        you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
        to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
        agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
        within 60 days following each date on which you prepare (or are
        legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
        payments should be clearly marked as such and sent to the Project
        Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
        Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
        Literary Archive Foundation.”
    
    • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
        you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
        does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
        License. You must require such a user to return or destroy all
        copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
        all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
        works.
    
    • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
        any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
        electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
        receipt of the work.
    
    • You comply with all other terms of this agreement for free
        distribution of Project Gutenberg™ works.
    

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.