The Project Gutenberg eBook of Pyynikin ruoho
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Pyynikin ruoho
Runoelmia
Author: Ain'Elisabet Pennanen
Release date: September 28, 2024 [eBook #74492]
Language: Finnish
Original publication: Vaasa: Pohjalaisen kirjapaino
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYYNIKIN RUOHO ***
PYYNIKIN RUOHO
Runoelmia
Kirj.
AIN' ELISABET PENNANEN
Vaasassa,
Pohjalaisen kirjapaino,
1911.
SISÄLLYS:
PYYNIKIN RUOHO.
MERELLÄ JA ETELÄSSÄ.
Merellä
Siena
Fiesole
Piazza Michelangelo
Oriveto
Lemmenvuoteella
Puutarhassa
Valmuja
Sisar-veri
Casentino
Häätön
Taatto
Lapiolla
Pohjalaiselle pojalle
Kevät
Juhannus
Mustasukkainen
Muistatko minua
Kesä-ilta
Poroporvari
TAKAISIN PALANNUT LEMPI.
Sota
Ruusutarha
Joulu-yössä
Kuva
Pieni äidin laulu
Sydäntäsi mustempi
Crysanthemum
Takaisin palannut lempi
Tammikuun aamu
Musta tikka
Kohta on yö
Sinä
Vieraan naisen
Siellä kaukana
San Marcon aallot
Minua muistele
Lupaus
PYYNIKIN RUOHO.
Ulen Pyynikin ruoho nuorin,
kevätkukkanen kirkkahin.
On silmäni kirkkain illoin,
kun päivä on matalin.
Kun Viikinsaari piirtyy
tulijuovaan taivahan
ja vetten usvat verhoo
hämyhuntuina rantaman.
Minä painan pääni piiloon,
ohi kaupunki alhainen käy.
Minä kukin ja tuoksun yksin,
ei poimijaani näy —
MERELLÄ JA ETELÄSSÄ.
MERELLÄ.
Hytin lamppu hiljaa sammuu.
Kaksi vierasta taas vaikenee.
Jäiden alla tuimat ammuu,[1]
vanha sydän tuskin sykkäilee.
Hyvin nukkuu kuumat kaihot —
hieno iva huulta kaarruttaa.
Varas sotki rikkaat laihot,
uusi tuskin tyhjää kortta saa.
Näen _käden_ ojentuvan
mua kohti nurkasta.
Kysy ei se, saako luvan?
Tainnut on niin tottua.
Luukusta ma katson kuuta,
toinen käsi vieraan hallussa.
Toisella mä tukin suuta,
etten päästäs hornan naurua.
Kuulen hyttiin huutoja:
meri, meri vapaa!
Riennän ylös kannelle,
vettä katse tapaa.
Meri selvä, sininen,
ääretön on eessä.
Värjyin juhlii rintani,
seison silmät veessä.
Syvyys alla auringon
sinuun tuskat nukkuu.
Konnat, pikkukaupungit
sinun syliis hukkuu!
Eessä taivaan rannalla
läikkeet hopeaiset
niinkuin iki-ihanat
kylpis nuorukaiset.
Taaksi jäiset ruusut jää,
köyhäin vuodet nuivat.
Papit salaperäisen
edelläni uivat.
Hämyssä meri aava
niin syvänä vapisee.
Ja vanha sydänhaava
nyt umpeen paranee.
Sun viskaan pohjaan meren,
unelma kultainen!
Olet imenyt sydänveren
ja vienyt nuoruuden.
Oi, suuret tuulet tuulkaa,
jo kaikki puhdistuu.
Sanani, aallot kuulkaa
ja taivas, tähdet, kuu.
Niin viekas mies voi olla
kuin nainen konsanaan.
Valheilla huumaa noilla
tosilemmen sukkelaan.
Nyt runot tekee nainen
ja lapset elättää.
Hyvä, jos miesi vainen
ne pystyy siittämään.
SIENA.
Sienan valleilla yksin kuljen,
päivä vihdoin hämärtyy.
Romanzeron hiljaa suljen,
kuolin-haavat syventyy.
Hyvin pulppuu parhain haava!
Armas tääll' on uinua,
viini-pelto ruskee, aava
avaa pehmeen helmansa.
Petos, petos elämääni
taaskin vaanii, saastuttaa.
Turhaan sentään viekas ääni
tällä kertaa houkuttaa.
Viime hehku sydämeni,
sammu hiljaa, tuskitta!
Hukkaan elo nuori meni
kauniimpi on kuolema.
Illoin linnan ikkunalla
sotamiesi soittelee.
Sienan lapset palmuin alla
kuuntelee ja vaikenee.
Sini-auer tarumainen
seudun verhoo vaippaansa.
Lienee kaikki, unta vainen,
runoutta hienointa.
FIESOLE.
Minä seisoin puutarhassa
niin hiljaa värjyen.
Valoa, ilmaa, ruusuja
tuli ylleni tuoksuten.
Minä seisoin aivan hiljaa,
minun sieluni aavisti.
Kuin Jumalan valkea sormi
sen kieliä kosketti.
Minä painoin käteni rintaan,
minä tuskin hengitin.
Näin pianko tuli autuus
näin pian korkeinkin?
Minä seisoin jälleen siellä,
kun kukkia putoili.
Ja pakana taivaaseen katsoi
ja kätensä ristisi.
Minä katsoin kauan ylös,
minä uskoin Jumalaan.
Se ihmeen korkee, kaunis
mua lupasi rakastaa.
PIAZZA MICHELANGELO.
Lähdemme ulos yöhön
niin hiljaisin askelin.
Kirkkaaseen kultavyöhön
on puettu taivaskin.
Kirkkainta kuuta kohtaan
puun oksat ojentuu
kukat niinkuin helmet hohtaa
ja hehkuu auki suu.
Firenze laaksossa välkkyy
timantit vaipallaan.
Säveltulva kaukaa helkkyy,
Arnolla soitetaan.
On elämä ihmeellistä!
Nyt täällä astelen!
Ei enää piinat pistä,
olen ovilla autuuden.
Hän vieressäni astuu
kuva kultaunelman.
Jo silmäni solea kastuu,[2]
— oi, Suuri! huudahdan.
Käy rintaani riemu syvä
ja ääretön pulppuamaan.
— Olet, lapsi, liian hyvä,
hän hellästi lausuu vaan.
ORVIETO.
Rauhaa sielussani kummeksuin
olivien siimeksessä yksin kuljen.
Unelmissa avoin onnin uinun,[3]
tuhattuoksuin tulviessa silmät suljen.
Kun ne jälleen hiljaa aukasen,
todellisuus samaa on jo unta.
Orvieto valkoutujen
vöistä nousee tarun kuni valtakunta.
Ilman aallot tänne kannattaa
iltasoiton uomasta niin hartaan, vienon.[4]
Kohta polku tummat varjot saa,
kuun jo näen tuolla, kalvaan, hienon.
Varjoin takaa silloin sukeltaa
unelmani täynnä lihaa, verta.
Kerran tuska täyden mitan saa
lempii kaksi onnellista kerta.
LEMMENVUOTEELLA.
Säteet kuun jo niin lempeästi
puiston ruusuja suuteli,
kun ma tohdin hellimmästi
kädet kietoa vyöllesi.
Sisään aaltoili ihanasti
kukkain hekkuma-leyhkiä,
kun ma uinuin armaimmasti
oma onneni sylissä.
Liikahti tuuli sypressissä
kuoleman puu kuin huoahti,
kun jo armas väsyksissä
unen helmoihin upposi.
PUUTARHASSA.
Oi ruusu, lilja, lemmikki,
ja satakieli pieni,
te ette koskaan käsitä
kuin synkkä elontieni.
Vain aina varmaan uskokaa
sain heti armahani,
kun ensikerran rakastin
ja kärsin kaihostani.
Sen löysin, jolle viimeisen
rintani hehkun annoin,
sen, jolle murskatun sydämen
lääkittäväksi kannoin.
Uskokaa, olin autuas,
kun join hänen suutelonsa!
Uskokaa, katos taivas, maa
kuin uneksinkaan konsa.
Päivämme suuren aurinko
niin laski loistavasti,
ja ihmeyömme juuret sai
ain' iäisyyteen asti.
VALMUJA.
Jo tumma varjo puusta lankee,
käyn yksin vuoripolkua.
En ole ilonen, en ole ankee,
on yksin käydä niin hiljaista.
Niin ilma kirkas ympärillä,
ui vihreä virta kullassa.
Oliivi-tarhan vieremillä
punaisna loistaa valmuja.
En koske varisevaan kukkaan,
se tietää lemmen-petosta.
Sain niiltä, joita lemmin hukkaan
muistoksi aina valmuja.
SISAR-VERI.
Minä aamupuolella yötä
näin unta niin tuskaisaa,
en rukoillut, tehnyt työtä,
vaan nautin hekkumaa.
Kun lintu kastanjassa
ei vielä viserrä,
on kasvot ikkunassa
niin kalvaat äkkiä.
Mua sairas rakas veli
on tullut katsomaan.
Kovin kärsien kotona eli,
enin rakasti siskoaan.
Hän katsoo mua niin kummaan
kuin silmänsä särkyisi,
Kuin murheittensa summaan
yks'syy minun syntini.
Hän ottanut orjan vaivan,
kevytmielin kun nautin vaan.
Pian nääntyy taakkaan aivan
ja kaatuu kuolemaan.
En unhoita tuota yötä,
en unta tuskaista.
Taas rukoilen, teen työtä, —
sain rahtusen onnea!
CASENTINO.
Casentino loistaa kuutamossa,
Casentinon koski hiljaa laulaa.
Illan yö jo verkkoihinsa paulaa,
kuiskii, nauraa ruusustossa.
Puiston puissa, teillä, penkereillä
tulikärpäs-parvi loistaa, liitää.
Nekin jälkeen armaittensa kiitää,
yksin joku harhateillä.
Casentino taivoon asti piirtyy,
tähdet hymyilevät avaruuteen.
Kuuhut-ukko suhteeseen taas uuteen
lempeen himoo, vitkaan siirtyy.[5]
Jotain himoo munkin sydämeni,
maa jo vankka altani mun vaipuu.
Uhkaa mua öinen musta kaipuu, —
rakkauteen usko meni!
Niinkuin hullu raivota ja palaa
tahdon! Kuolla tahdon syleilyysi,
outo armas! Sinun eikö syysi,
muuta etten enää halaa?
HÄÄTÖN.
Häitä en mä koskaan saanut,
morsian en ollut milloinkaan.
Tuskaa täynnä olen maannut
lemmenvuoteellani ainiaan.
Yöstä näin mä kerran unta,
häitäni mun tutut tanssivat.
Vaatteet mulla valkeat kuin lunta,
päässä huntu, myrttikiehkurat.
Niinkuin isä kuiski mulle
sulho sanoja niin helliä.
Lapsellensa piinatulle
ikuisesta puhui lemmestä.
— — —
— — —
Kera kalman herran kulen
kohta tuonen lehtoon lempeään.
Armas, armas silloin tulen
häitäni mä sulta pyytämään.
Tulethan sä silloin mukaan
täytäthän sä viimein pyyntöni!
Pahaa ei tee meille kukaan —
sua piru vie, mua enkeli!
TAATTO.
Toisemme tunsimme, — unta näin,
ja löimme käden käteen.
Oli yötä, vain yötä takana,
jo näimme kirkkaan säteen.
Hän kertoi minulle itsestään
niin surullisen sadun.
Mut minä salasin viimeiseen; —
mitä murhein muistan ja kadun.
— Mitä voihkit niin, mitä oihkit niin,
ei eroita meitä mikään?
Tätä onnea tuskin tavataan
tuhanteen ihmisikään.
— Sitä voihkin niin, sitä oihkin niin
on minulla viime koitos.
Jos et mua käsitä, ymmärrä,
niin lähden täältä loitos.
— Sinut käsitän ja ymmärrän,
olet unteni ihmelapsi.
Puhu minulle niinkuin itselles,
tule syliini, silkkihapsi.
— Olen äiti ja mulla on lapsonen,
Sen alkuna vieras miesi.
Kuka, mikä ja mistä, miksi niin?
sen yksin taivas tiesi.
Pois käännän kurjat kasvoni
rinnassa tuska ärjyy.
Kun uskallan sua katsoa,
niin huules hiljaa värjyy.
— Tule tänne luokseni, rakkaani,
tule kotiin turvaan taaton,
Jo tarvitsette äiti ja laps'
hyvän, oikean miehen saaton.
LAPIOLLA.
Kirkkomaalla mustat hongat
murhevirttä huminoi.
Taivaan harmaat pilvenlongat,
kelle tulta tuomaroi?
Yksin hautaa papin kanssa
äiti lemmenlapsensa.
Pappi lukee loihtujansa, —
äiti tuhkan harmaana.
— Joutuisammin pappi kurja,
pitkine sun metkuillesi
Luonnon suuri tuska hurja
huutaa alla valheittes.
— Suru suuri ongelmoinen
viepi ajun aivoista.
Keppikerjäläinen, loinen
lienen elon vaakassa.
— Et, et lapsi tautiin kuollut,
Herra ei sua kutsunut.
Joku vaan ei tähtes huollut,
joku sua ei halunnut.
— Joku vaan, — ah, antaa olla!
Unohdetaan joku pois!
Jonkun Herran tuomiolla
unohtavat Herrat pois!
— Syytä äitiäsi, lapsi,
vedä mukaan äitisi!
Kiedo kaunein kultahapsi
äidin kaulaan nuoraksi!
— Ollaan, kulta, syypäät yksin,
unohdetaan kaikki pois.
Nukkuissamme sylityksin
äiti rauhan saada vois.
Kirkkomaalla kuolleen hongat
hätävirttä huutaa, soi.
Myrskyn mustat pilvenlongat
murhaajata tuomaroi.
POHJALAISELLE POJALLE.
En sua tahtois lempiä,
en tuskin ketään nyt.
Mut tutkimaton katseessas
on minut vietellyt.
Kuin kuultais sinun silmissäs
meri teräsharmaja,
niin syvä, kylmä, ankara,
— myrskyssä ihana!
Olet mulle vieras vihanen
mä pyydän: ohi käy!
Ei onnea sun salamas
juur' ennustavan näy.
Ja kuitenkin jos pääsisin
tietäisin vaaratta,
olisi hurjin riemuni
tuo nähdä salama!
Sun, nähdä suuren olentos
raivosta kuohuvan,
mua lempivän ja himoovan,
mua — turhaan himoovan!
KEVÄT.
Kevät-illassa sävel helää
niin hieno, kaihoisa.
Kuvasi kumma elää
poveni pohjassa.
Yö Alppilan pian vaippaan
jo verhoo tummimpaan.
Jos tietäisit kuin kaipaan
sun luokses, outo vaan.
Kevät täyteen käy kohta kukkaan,
ohi hennoin sulous.
Taas menee sydän hukkaan
sinun kaunein kaihoilus.
Ja kuitenkin, jos, armas
sua saisin lempiä,
niin mulle lemmen parma
vain antais myrkkynsä.
Jos lemmit tai et lemmi
on samat tuskasi.
En voimaani viel' emmi,
— ei tullut omani.
JUHANNUS.
Tänä iltana on juhannus
ja kansan kokot palaa.
Tänä iltana itken itseksein
minun kohtalooni salaa.
Nyt heillä on juhlainjuhlansa,
punaruskonsa aurinko antaa.
Vain mulle tuuli silmiini
ilotulien sauhun kantaa.
Tänä iltana on niin haikeaa
tänä iltana tahdon sua.
Tänä iltana tahtoisi syliisi
joku kokonaan unhottua.
En autuudesta hengittäis
jos sanoisit: minäkin lemmin!
Tänä iltana rakastan sinua,
jos kuinka muuten emmin.
Ja illalla tanssisit kanssani
tulen ympärillä, tuolla.
Tänä iltana vielä tahtoisit
minun kanssani lemmestä kuolla
MUSTASUKKAINEN.
Istut toisen naisen luona,
ehkä sylityksin;
Minä kurja yksin.
Rinnassani kuohuu kulta, kuona!
Raivoon!
Nostan nyrkin taivoon!
Ja ma vannon ja ma lupaan,
suljen itseni jo tummaan tupaan!
Mull' on voimaa vielä!
Kivenmukuloita mieluisemmin
tuolla kylätiellä lemmin,
kiihkeästi hemmin,
kuin sua kulta, tunnoton,
vanha, viekas, onneton!
Sydän, ällös pakahdu
hullu rauhoitu!
Seinän takaa soitto soi,
kannel uskovaisten.
Tavat heidän laisten
lohduttaa ei mua voi.
Vielä heidän laulunsa
pikku neeker pojasta
mua harmittaa...
MUISTATKO MINUA.
Muistatko koskaan minua,
kun istut yksinäsi?
Muistatko, kuinka sinua
hyväili pieni käsi.
Muistatko, hyvä, minua,
kun uunissa tuli palaa,
kuinka ma hiivin portaita
luoksesi illalla salaa.
Linnulla on niin ikävä
matkata maailmalla.
Siipi saa tuskin levätä
aavalla ulapalla.
Turhalla on niin ikävä
jonnekin pieneen kotiin.
Helppo ei yksin elämä
totu en miesten sotiin.
Jos mua oisit sa lempinyt
ja minä sinunlaista,
etsiä ei ois täytynyt
mun armasta kaukomaista.
Lasta jo hiukan uuvuttaa
nukkuisi ainiaaksi.
Sano, armas, saako uinahtaa
uupunut ovesi taaksi?
KESÄ-ILTA.
Kesä-ilta tumma, hiljainen.
Yksin istun ikkunassa.
Ammoin melu lakannut
kaduilla on kauppalassa.
Koski kiitää, musta, lauhtunut
ohi kotipihan puiston,
vanha luotettava, ystävä,
hauta monen muiston.
Hiipii mieleen viime tuskani:
rakastitko koskaan mua?
Miksen jäänyt luoksesi, —
enkö rakastanut sua?
Rakastitko koskaan minua
vaikka pidit sylissäsi?
Hellään sua aina hyväili
pieni tuhma käsi.
Mitä tunsit kohtaan minua,
kun ma kanneltani soitin?
Hengen siivin kohota
vielä korkealle koitin.
Kärsinetkö nyt sä hiukan ees,
lähtenyt kun kauaks' olen.
Kun en enää tahdo sinua,
teitä toisten polen.
Siitä viis, mä mitä tumienkaan!
Sulle tahdon tuskan tuottaa!
Ettet vois mua unhoittaa,
myrkyn tahdon suoniis juottaa.
Ilta on niin tumma, hiljainen,
koski huokaa alla puiston.
Mun kai luulet sinuun kätkevän
murhaajan jo muiston!
POROPORVARI.
Ilta tummuu, synkkenee,
kukka silmän sulkee,
Yli kotirannan veen
jäinen viima kulkee.
Kipeänä vingahtaa
pihakoira parka.
Sisään vinnin akkunaan
lentää kyyhky arka.
Mieli minun pahenee,
ilta, ilta tullut!
Ovat haaveet haihtuneet
vähitellen, hullut.
Laskelmia täynnä on
pieni kananpääni.
käynyt kuuroks' entinen
omantunnon ääni.
Vielä voi mua inhoittaa,
parhain kuolla oisi!
Mutta — poroporvari,
kuinka kuolla voisi!
TAKAISIN PALANNUT LEMPI.
SOTA.
Näin unta, rimmit mulla, rytmit, säveleet
ol' niinkuin parvi kiharpäiden lasten.
Sua kukkassuitsin kiinni koittamaan
ne ryntäsivät tahtoani vasten!
Niin niiden kuului äänten kirkas kilahdus,
kuin kultakellon laidasta ne helkkyi,
ja nauru niinkuin aaltoin lekutus,
ja silmissänsä tähtituli välkkyi.
Ne saivat sinut kiinni, julma karkuri,
ja pienin heti polvellesi kiipi,
arvellen aina raukka seisahtui,[6]
mut rohkein suoraan sylihisi hiipi.
01' yksi niinkuin liekki, hellä hervas yks,
joku hullunhurja, toinen kuolonkalvas,
ken käissään kultapiiskaa heilutti,
ja kenen kielen lemmentuska halvas.
Sua ahdisteli kerikonsa tosissaan
ja kuumeisesti ympärilläs hyöri,
se sotaa kävi pyhää mielestään
kuin humalainen saaliinsa jo pyöri.
Ja sotatanner pilaa kuuli, naurua,
ja ilohuudot kaikui aivan huimat,
pakanajumaloitten muinoisin
niin pennut ulvoivat, ne turjat tuimat.
He sitoivat sun ruusuisilla köysillään.
Ja enää ettet turhiin lähtis sotiin,
sait maassa maaten pyhään vannoa.
Niin riemuiten luo emon sinut toivat kotiin!
RUUSUTARHA.
Suuttunut ystävä ikävissä mailla,
saarnailet sinäkin pappien lailla.
Tiedätkö, millä me leikimme vaan,
lemmen ylpeimmät immet?
Ruusuilla, ruusuilla, ruusuilla vaan.
Metsät ja maat, rinteet ja rimmet
ruusuja meidän kasvattaa.
Antaa, tuhlata, lahjoittaa,
repiä, sotkea, ryöstää pois
aina meillä ruusuja ois!
Omata ruusujen rannaton tarha
siellä ei merkitse joka harha.
Huumata kulkijan kurjankin mieltä.
Sitenkin helkkää monta kieltä.
Ruusujen yllä on tulta ja jäätä,
milloin hyvää tai huonoa säätä,
näkevät aamujen auringoita
elävät iltoja aukioita
Kuole ei ruusuni konsanaan,
huolivat itse hoitoaan.
Ruusuni, ruusuni
sydänverikukkani.
teitä en vaihtaisi kruunuihin pois!
JOULU-YÖSSÄ.
Missä mun on ystäväni,
oli niin lähellä sydäntäni?
Katson ulos matalasta
kalamökin ikkunasta.
Valtava on taivon kaari,
jäässä vanki meren lahti,
rantamalla hylky hahti,
kaukana luminen saari.
Missä kuljet, kysyn vainen?
Minut sait niin suruisaksi,
mua kutsuit rakkaimmaksi.
Ikävöitsen aina luokses,
aina itken sinun vuokses,
itken ihala nainen.
Tähdet kutoo rataa taajaa,
lohdutoinna mulle tuikkaa.
Lentotähti mennä suikkaa
taivon kenttää, ylhän laajaa
sinimaata huimaavaista,
jonka yli ihmis-silta
askelta ei johda maista.
Kaukana on ystäväni,
tulee niin pitkäksi ilta.
Jätit minut yksinäni,
jätit minut hädässäni
sydän-yöhön,
joulu-yöhön ystävättä.
Olen sua odottanut,
hivelevää suurta kättä.
Sua öisin rakastanut
paljon...
KUVA.
Ja on kuin vienoa surua
olis kauniissa silmissäsi,
kuin moittisivat ne minua,
sun tunne en sydäntäsi.
Ja on kuin olisi huulesi
niin hienotunteisen hyvät,
ja kätkis otsasi valkea
vain aatteet jalot ja syvät.
Kuin hiljaa mulle kuiskaisit
— Voi, lapsi, rakastan sua!
Tulen syli avoinna luoksesi,
jos kerrankin kutsut mua.
Ei, valokuva on valhetta!
Olen rakastunut roskaan!
Luonnossa tuota ilmettä
en nähnyt hällä koskaan.
PIENI ÄIDIN LAULU.
Missä on äidin ainoa aate,
äidin pieni kapalo-vaate?
Äiti niin kysyy, vastaa yö, —
tuuli vain ikkunoihin lyö.
Missä on äidin lemmenkukka,
Kaipaako äitiä koskaan rukka?
Äiti niin kysyy, vastaa yö,
murhe äidiltä sydämen syö.
Missä on lapsen lemmetön taatto,
äidin ja lapsensa seura ja saatto?
Äiti niin kysyy, vastaa yö, —
kuolema ikkunalautaan lyö.
SYDÄNTÄSI MUSTEMPI.
Oli taivaani musta ennenkin,
ja pilvestä tuiskusi tulta.
Mut purppura valkosiivessä
se loisteli kuten kulta.
Ja kun pilvestä iski salama,
niin minä iskin vastaan.
Ei aurinko, valonjumala
se pulaan jättänyt lastaan.
Nyt mustempi kuin milloinkaan,
mustempi tuonelata Turjan,
mustempi jumalan kuolemaa,
sydäntäs mustempi, sun kurjan.
CRYSANTHEMUM.
On pöydälläni kuolonsairas crysanthemum...
kun ruskoväri vaalee sai jo mätää[7]
verisilmä taivoon kääntyy huutain hätää,
kuin synnin syypään harras Gloria te Deum.
Sai salaa kuningatarkukkaan turmelus,
vain kieli kerrallansa perään antoi.
Päät kiemurteli kuten tuskan kouristus,
mut pitkä juuri terveen punaa kantoi.
Se taisteli kuin sankaritar onnestaan,
kun kuolinhaavoin ylivoimaan murtuu.
Vie!' elon pirstojakin pitää rakkaanaan,
pyhimmät tunteet taistossa vaan turtuu.
Sen veripuna silmä loisti ilkkuen,
kun venyi aika kovan kärsimyksen,
mut hymyi aina, jos koski sitä hoivaten.
Vaan armoton oi' käsi hävityksen.
Nyt kaunis kuollut... Kielet riippuu kuivina
täys tyhjyyttä ja olemattomuutta,
mut siemenissään iankaikkisuutta
kuin yksinkuolleen runoilijan aatteessa.
TAKAISIN PALANNUT LEMPI.
Sinä olet niin varma minusta
kuin aurinko taivaastansa.
Se julma tietää sen pysyvän
alati paikallansa.
Niin ylpeenä se viillettää
sen puhtaan sinistä pintaa.
Ei näytä lainkaan tietävän
miten polttaa taivaan rintaa.
Tulis kerran tuomio viimeinen
ja taivaskin tulessa kiehuis,
niin eiköhän korskea aurinko
myös hulluna kerran riehuis.
Olet liian varma uhristas
on keinoa kurjalla kaksi.
On sulhonsa toinen kalpea mies
ja käy yhä rakkaammaksi.
Sen tietää kaikki, kuka se on,
ja toinen apu on runo.
Mut hornan noituma ollut lien,
kun niitä en enää puno.
Tule takaisin laulu ja runous,
tule hurjaan kuoleman hätään.
Sinun tuoksuvan tuoreine tuulines,
puhu lempeni haavaan mätään.
Minä mykkänä seison edessäs
mut salaa rintani riehuu.
Näin sydän kurjan syntisen
kai helvetin tulessa kiehuu.
Sano, ymmärrätkö laisinkaan
on suurin lempi vaiti?
On lempivä kaunein peitteenään
tuo kuoleman valkea raiti.
Sinä hymyilet vain pilkkasuin,
kun runoni pöydällä makaa.
Ja hyvä on runo, syväkin,
ihan jumalattoman vakaa.
Sinä nyökkäät hieman auliimmin,
jos kunnian vois niistä niittää,
jos Otava ne kustantaa
ja Leino hyviksi kiittää.
Mut silloin saada myöskin voin
tuhannen kirkasta markkaa!
Mua huumaa mitä aikaan saa,
en lukua pidä tarkkaa.
Taas matkustan pikaa etelään,
Cashinein pääsen puistoon.
Mitä siellä nähdä kaikkea sain
jäi kaihoavaiseen muistoon.
Oi tulisi taaskin vastaani
tuo Mexikon poika tumma!
Oli Espanjan kuninkaan jälkeinen
ja minulle katse kumma.
Hänen kuulinkin mua kiittäneen
ja tukkaani kauneimmaksi
olen aina salaa toivonut
vain päästä prinssessaksi.
Mut mitähän silloin tuntisin,
voi sinua kohtaan, Maxi?
No, päästä voisit ainakin,
sinä — teatterin johtajaksi.
Voi aivan rajattomasti
nyt kaipaan luoksesi.
Ja rajattomasti kadun
jos, rikoin, armaani.
Minä lankeen polvilleni
lyön maahan otsani.
Minä rukoilen rukoukset,
mitä ihminen rukoili.
Jumala, jota en usko,
ja Jesus Kristuskin,
ja hyvä Pyhä Henki,
ja Pyhä Neitsytkin!
Ja kautta pyhimmän kaiken
mink' ihminen vannoa saa,
elämän, kuoleman kautta,
hän takasin antakaa!
* * *
Nyt kärsin taas niin kovasti,
minä olen kuin avoin haava.
On kotini kuilu hiljainen
tai erämaa autio, aava.
Jos kuinka huhuun ja huutelen
ei kukaan huuda vastaan.
Se, jota isäksi nimitin,
ei koskaan etsi lastaan.
* * *
Ah, vihdoinkin siis istun
mun rakkaani polvella.
Ja jos hän nyt vaan tahtoo
hän saa mua suudella.
Mua suudella mielin määrin
ja viskoa, kiskoa.
En sanaa, puolta hiiskuis
nyt väkivallasta.
Mut armas mua vain ilkkuu
ei liiku, hievahda.
Eh bien! Sill' aikaa vedän
ma pari sauhua
* * *
Nyt olen sua niin lähellä
kuin ilma huuliasi.
Sä ethän enää työnnä pois
sun arkaa armastasi.
En enää, ystävä, häiritse
en rakkaudesta riehu.
En vihaa edes vaimoas,
en muiden tähden kiehu.
En sano, että tunnen sun,
olet hyvä taikka paha,
olen pehmeämpi edessäs
kuin tulen päällä vaha.
Nyt olen sua niin lähellä
kuin ajatus aivojasi.
Sä ethän enää sammuta
sisintä aatostasi.
Lien, rakas, sua niin lähellä
kuin veri sydäntäsi.
Minut ohjas sinne kuitenkin
kuin tuntematon käsi.
* * *
Sinä tartut hiljaa käteeni
otsaani suutelet.
Ja katsot kauan, — hymyilet?
Voi, vanha ilmeesi!
Suudelma tyyni, pyhäkin,
mut ilme vaiheinen!
Oi, ilmeen pyhän tahtoisin
tulisuukon entisen!
* * *
Ja saanko polvellesi
taas käydä istumaan?
Niin kuulen sydämesi
sykkiikö ollenkaan?
Minä painaudun kiinni
sun jättirintaasi.
Voi, laimistunut viini
lie oma vereni.
Sinä iskit liian syvään
minä sinuun haavoja.
Iskimme huonoon hyvään
ihan yhtä armotta.
Ei ole enää verta
suonissa kummankaan.
Mua lohdutat: — On kerta
viel' yllin kyllin vaan!
Se kerta, rakas kulta,
ei tule milloinkaan.
Kun syttyyn saa en tulta,
tahdon vain nukkumaan.
* * *
Siis joko sua nyt pahottaa,
kun käyn sun luoksesi?
Viel' äsken mua kutsuithan,
sano, miksi, rakkaani?
Nyt sulla aina kiire on!
Voi, aika suloinen,
kun vankina voit istua
lempemme poloisen.
Mun silloin sykki sinulle
vain puoli sydäntä.
Nyt tiedät, että täysi lyö,
oi, julma ystävä.
Sun jalkojesi juuressa
yhä makaan rukoillen.
Jos vika oiskin minussa
niin toivon — epäilen.
Ja jos vain tunteen hartaimman
nyt soisit ehdoksi,
niin kuluttaisin mielellä
vaikk' kivet altani.
* * *
Vaan taaskin tässä suotta
lien riehunut, raivonnut.
Rakas viimein vain nektareita
oli Bachuksen maistellut.
Tosin ikävä, että hän silloin
tyly, epähieno on niin.
Minä tilassa siinä kohoon
huippuihin korkeimpiin.
Niin haikeasti haastan
kaikesta kauniista.
Ja usein haastanut vallan
olen kauniista ruusuista.
Mä niissä hekkumoitsen
kuin itse Strindbergi.
Mut kaikkein kauneimmasti
puhun ruusuista häissäni.
Rakas sydän, sä yksin tunnet
sen, seikan totuuden, —
millaiset verihäämme,
miten hurmeiset ruusut sen
Ovat tuskani ylen suuret
yö unta ei silmiin tuo.
Ei kaivosta enää mistään
sydän virvoitusta juo.
Oli lempeni liian suuri,
minut poltti se poroksi.
Ei tuhkaan tuli tartu, —
en jaksa, armaani.
En jaksa työtä tehdä,
en uskoa, rakastaa.
Vain syliisi ehkä jaksan
iäksi uinahtaa.
TAMMIKUUN AAMU.
Kosken yllä sumua vaan,[8]
aamun taivaalla vaalea kajo.
Pakkanen jäätää kyyneleen
raukee öisten kiihkojen ajo.
Kunne käännyn ja katselen,
lunta ja jäätä silmäni kohtaa.
Ikkunarivistä tehtaiden
niinkuin jäätynyt valo hohtaa.
Kuin ei elämää, onnea ois,
mikään syntiä, rikosta täällä.
Haipuu pois kuin unta ois —
totta on: vaellus ikijäällä.
Oi, sano kulta, etkö vois
mua viedä kauas pois?
Miss' aina ruusut kukkivat,
sypressit seisoo varjoisat,
oi, kaunis kultani, etkö vois
mua viedä sinne pois?
Ja sano, kulta, etkö vois,
mua siellä lempiä?
kun rypäleet hohtaa kultana,
tulikärpäset leijaa illalla,
oi, etkö, rakkaani, mulle sois
syysonnea myöhäistä?
Niin, jos mua rakastaisit vaan
vois siirtyä vuoretkin!
Kun on kuin auerta enkeli
tekis taivaasta maahan sillaksi,
jo helly, ainoa, rukoillaan,
vois muuttua kumpikin.
MUSTA TIKKA.
Musta Tikka on tumma tytti,
liekin synti jo silmään sytti.
Varsi niinkuin liljan kukan,
lunta povi, tyttö rukan.
Musta Tikka on huono nainen,
kulta kehnon myös kaikenlainen,
maantierosvo, synkkä miesi,
mistä tullut, herra tiesi.
Hurja näiden on hurjain lempi,
puukoin sulho jo neittä hempi.
Veri punaa valkoselkää,
Tikka vaan ei suotta pelkää.
Muista syistä jo viedään miesi
vankikoppiin. Jo Tikan liesi
taitais näyttää hauskemmalta,
Tikka itse armaimmalta.
Kuulee vanki nyt ruudun takaa
— viulun soivan! Ja Tikka vakaa
siellä seisoo! Heittää kohti
— makkaroita, jalo tohti!
KOHTA ON YÖ.
Kohta on yö ja viimeinen tähti
pilveen peittyy mustimpaan.
Maantie tyhjä. Viimeinen lähti
ihminen majaansa nukkumaan.
Maantie tyhjä. Minä yksin valvon
odotuksesta jo uupuen.
Kuinka ma rukoilen, pyydän ja palvon
ei tule ystävä entinen.
Kohta on yö ja aivoni sammuu
väsyneiseen hämärään.
Tuimaa, tuimaa mulle ammuu,
oudot enteet yhtenään.
Kohta mun piinatun ruumiini hennon
viimeinen kauneus haihtunut on.
Laudoilta löydätte linnun rennon
noustessa aamunne auringon.
Vielä on, vielä yhdestoista hetki,
vaatien sydämeni sykkii vaan!
Voimani kiihotan viimeisetki
kauniina hetken hehkumaan.
Yhdestoista hetki! Tule jo, tule,
— toisen mies, oma uskoton!
Sotke, revi, raasta, mutf syliisi sule
sun, sun kaikki, kaikki on.
Toisen mies, sun täytyy kerran tulla
— poikaamme meidän katsomaan!
Mun ole sitten, oikean vaimos! Mulla
järkeä enää ei laisinkaan!
SINÄ.
Sinä olet sydänyöni arvoitus,
veripunaisen päiväni palo.
Sinun tähtesi eloni pilkkopimeni,
tuli etäisten aamujen valo.
Olet outo hyvä kultani,
sydäntuskista, riemuista suurin,
olet vastakohta valheen ja totuuden,
ruman, kauniin ja perin juurin.
Tulit silloin neitsyen taivaaseen,
kuin hornan heittämä henki.
Kuin jumalanpoika kiehdoit mua
eessä pyhien henkienki.
Oli lempemme soittoa ihanaa,
se kaikui keväimen öissä,
kun tuliset orhit kiitivät,
oli taivaatkin päärlyvöissä.
Oli lempemme myrskyä raivoisaa
ja kuoleman veristä vihaa.
Petolinnut aavojen aarnioin
niin raastavat toistensa lihaa
Sinun kauttasi silmäni tuijottaa,
hämärhuomenen kaukaisuuksiin.
Olen elämän heimolles antanut,
itse uppoan avaruuksiin.
Minä olen kuin mies ja nainen sa
he lemmen vuoteella makaa,
kun nainen laps jo nukkuu pois,
niin mies yhä valvoo, vakaa.
Minä miltei mielisin kysyä,
onko sinulla sielu.[9]
Kun seison korkeella vuorella,
olet mulle pohjaton nielu
Ja vaikka et rauhaa, onnea,
et voi, et tahdokaan antaa,
niin kaiho, kaipuu sun luoksesi
ihan sanomaton kantaa.
VIERAAN NAISEN.
Makaan vieraan naisen vuoteessa
vieraan naisen pitsit yllä.
Kaikki vanhaa, hienoa,
taidetta on täällä kyllä.
Vieraan naisen ruusut tuoksuvat,
vieraan naisen onni loistaa.
Miehen rakkautta toistaa
kullat, hopeat hohtoisat.
Amor mahongilla härnäilee:
miehen, miehen lempi antaa!
Naisen käsillänsä kantaa!
Mieli minun haikenee.
Soisin, armas, täällä olisit, —
en mä mitään pyytäis suita,
(olen ehkä huono, kulta)
syliini vain vaipuisit.
SIELLÄ KAUKANA
Siellä kaukana kukkivat ruusut jo,
suvituulissa poppeli huiskuu,
satakielinen laulaa illalla
ja yöt niin kuumina kuiskuu.
Siellä kaukana kauniit ihmiset
ilo leikkiä lemmessä lyövät.
Väkivoimaksi nektarit, ambrosit
lailla jumalten juovat, syövät.
Siellä suurta kuin oisi sielukkuus,
sydämestä laulukin helkkyis,
ja ihmiset toistansa ymmärtäis,
nero, rakkaus silmistä välkkyis.
Sinne enää en jaksa ma tahtoa,
sinne lennä ei lintunen pieni.
Sinun jalkojes juureen kuolen pois,
minun päättyy kärsimystieni.
Kun ma kiidän kohti unten kaukorantaa,
kun vain kauneutta anoo avoin sieluni,
kuinka pelkään, kuinka pelkään, kauas kantaa
joka askel, kulta, pois sun luotasi.
Katseen nostan ikitähtein sarjaan suureen,
vaivun, nöyrä, jumaluuden jalkain juureen,
kulta, kulta, kuinka murehdin, kun maisias
et sä heitä pyyteitäsi, himojas.
Kaikkeuden sähkö syttyy luona salaa
sielu sekä ruumis luomisvoimin palaa
silloin jäykkenen jo minä jääksi kauhusta:
sinussa on paljon kylmää valhetta!
Mitä nainen raukasta, oi rakas kulta!
Sisintään hän etsii miehen sielusta,
Ellei peili olis kirkkaampi kuin multa,
nähdä sais ei nainen koskaan kuvaansa
SAN MARCON AALLOT.
Kuuletko, San Marcon aallot loiskuavat,
patjoilla Lethen meidät tuudittavat.
On yö, gondoli hiljallensa vie.
Oi, kun ei päättyis tenhotie!
Ah. mitä hourinkaan! Ei kulta seiso tuolla!
Vain tumma gondolien keulan puolla,
solakka välkkyveteen soutelee.
Mua katsoo, kumma, vaikenee.
Ah, mitä hourinkaan! On San Marcon laineet,
tumma poika unta vain! Vedet saineet
vieri, — ypö-yksin seison lumessa
vanhan Tammerkosken rannalla.
Ja kulta kulkee liki pohjois-napaa,
Ja on niin äärimmäisen reipas, vapaa;
mua pettää irjuvin ikenin
kera Lapin naisten kiikkerin.
MINUA MUISTELE.
Jos sa joskus suvi-illoin
kuljet kylän kisateitä,
kuulet keinun luota säveleitä,
kun on taivahalla punahattaroita,
saunan sauhu vierii kultavainioita,
viipyy kotilahden yllä auer hieno,
ilman täyttää metsäruusun tuoksu vieno,
valtimosi täysinäisnä lyö,
odottaa sua armas tanssi-yö, —
satut rientäissäsi silloin
kukan päälle polkemaan,
päälle kukan poljetun,
kuulet kuten alta maan
hiljaisen vain huokailun —
minua muistele!
Istut joskus elokuussa
etelässä Campagnalla
roomattaren kanssa tähtein alla,
trattorian puisto eessäs hehkuu, huokuu,
luostar'- muurin takaa sadat ruusut nuokkuu,
pensas-aita tulvii viinirypäliä,
penkereillä tanssii tulikärpäsiä,
musta silmä palaa, lumoaa,
marmor'pöydän viinit punottaa,
uni-viini naisen suussa, —
satut silloin kuulemaan
vankilinnun sokean
yhden sävelensä vaan
ihanimman laulavan, —
minua muistele!
Harhaat talvipakkasessa
Suomen tylyimmillä mailla,
lienet kodin kontuakin vailla,
korven korppilinnut ilkein entein rääkyy,
metsän lempeimmätkin typerinä määkyy,
pilven päässä tähtituli pirun-tulta,
olet kerran armottoman yksin, kulta,
sun on vilu, nälkä, itkettää,
tuntematon routa-polun pää,
eksyt valon paetessa, —
satut silloin löytämään
lapsen hankeen haudatun,
kasvot vääntyi irviin tään
äidin käsin surmatun, —
minua muistele!
LUPAUS.
Sinä lupasit tulla.
Minä odotan sua.
On koetellulla
kyky unhottua.
Sill'aikaa pesen käteni,
rukoilen sielun puhtaaksi.
Vielä kerran nostan katseen taivoon,
astun alas syvimpähän kaivoon.
Menen meren poikki, vuoriteitä,
erämaita, mahtavia kaupungeita.
Etsin vielä kerran...
Rakas, rakas,
kuka kuolon kielissä jo makas,
edes hädän lailla laukatkoon,
vielä aikaa on sen verran,
Herra minua auttakoon!
Ah, en enää ole lapsi,
viaton en kultahapsi.
Pahempaa en tehnytkään
vain maltiton olin lempimään
Nyt olen rikkonut kuten muutkin,
langennut kuten muut himosuutkin, —
rypenyt liejuja likasia
käyttänyt keinoja halvimpia,
Rakas, rakas,
niin tehnyt olen.
Nyt seurauksen polkuja polen.
Niin tehnyt olen, tiedätkö miksi?
Minä luulen, luulen, että vain siksi,
epätoivoni tähtes oli niin suuri,
hätäni eessä ylipääsemätön muuri.
Olin kuin synnissä sieluas lähempänä,
pahan kautta toivoin päivänä päätyvänä
vielä kerran päästä sun luokses.
Rakas,
niin kaihosin sun vuokses.
En enää tahdo tehdä niin...
Saan jälleen nousta aatemaihin kirkkaimpiin.
Et mua hemme-haaveiluista soimaa,
uskot jo, on hyvän kauniissani voimaa.
Sen tiedän ei polkuni edessä yksi vuori,
ei sisimmän verhona yksi kuori,
ei ravinto maaemon yksi nisä,
ei rikka liemessä lisä!
Tuhannen tuhatta nimetöntä lie,
ah, viittoilkaa tuo jumalien tie.
Rakas,
tiedätkö sinä elon määrän tään
korkeimman ihmisen määrän pään?
Jos maaliin — naisen maaliin — saavun
saan ylle verinpoimitun jalokivikaavun,
alkaisi kerran paluun voittoretki,
on toivoni vain elää yksi hetki.
Lie tuo pientä, lie tuo suurta,
on siinä sanomattomani ikijuurta,
oi suuri, rakas.
Sinä selittämätön rakas,
Sinä takasin kutsumaton tunne,
Sinä minun: mistä, miksi ja kunne?
Sano mulle silloin, mitä tehdä saan.
Mikä on lempivän suurinta kuollessaan.
* * * * *
Teokseen käsin tehdyt muutokset ja lisäykset: Kannessa omistus: Herra
Olaf Homénille aina kiitollisena kalleimmasta muistosta t.
[1] MERELLÄ
Jäiden alla turmat ammuu.
[2] PIAZZA MICHELANGELO
Jo silmäni xxx kastuu. (Epäselvä lisäys.)
[3] ORVIETO
Unelmissa aroin onnin uinun.
[4] Iltasoiton Duomosta niin hartaan, vienon.
[5] CASENTINO
lampeen himoo, vitkaan siirtyy.
[6] SOTA
arvellen orhi raukka seisahtui,
[7] CRYSANTHEMUM
Kun ruskoväri vaalee sai jo mätää
[8] TAMMIKUUN AAMU
Kosken yllä sumua veen,
[9] SINÄ
onko sinulla sielu?
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PYYNIKIN RUOHO ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
of derivative works, reports, performances and research. Project
Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may
do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person
or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg™ License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work
on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the
phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this eBook or online
at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the laws
of the country where you are located before using this eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format
other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain
Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™
works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right
of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread
public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state
visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
