Nimettömiä lauluja

By Aaro Hellaakoski

The Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Nimettömiä lauluja

Author: Aaro Hellaakoski

Release Date: September 10, 2004 [EBook #13429]

Language: Finnish


*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***




Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders







NIMETTÖMIÄ LAULUJA

Kirj.

AARO HELLAAKOSKI


1918


_Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.

Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
alkuun liitetyt._




SISÄLLYS:


Huhtikuun yö
Runo kaatuneille


I

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14


II

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17


III

Rococo
Syyskuva
Sisäjärven höyrylaiva
Kesäinen mieliala


IV

1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12


V

Vanha kallio
Fariseus
Raittiuslaulu
Helkavirsi
Lastu





HUHTIKUUN YÖ

(TAMPEREELLA.)


Yön hetki on, mut yhtenänsä
vain tykkein raskas laulu soi.
Taas taivaankannen purppuroi
yötulipalot valtavat
ja korkealle heittäin liekkiänsä
käy tykkein suusta salamat.

Ma hiljaa akkunani avaan.--
Nyt kaiken vasta kuulenkin!
Kuin meren kuohu rantoihin
niin pauhu siel' on loputon,
kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
taas kilvan yhtynehet on.

Mut ihanaa se nähdä, kuulla
on kuitenkin kun kautta sen
tie kulkee vapautehen.--
Mun lävitsein käy vavistus
kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
nyt opettelen sanaa--vapaus.




RUNO KAATUNEILLE

(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)


Ei työ lie suuri näitten vainajain
--he vapauden eestä kuoli vain.
Ken tuntee heidät kaikki!--Jokaiselle meistä
lie sentään kallis ollut joku heistä.

Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
ei tietty kuinka meistä moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.

He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elämä luo unhon kattehen.
Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
mut elon kutsut jälkeenjäänehille.

Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
ne astua myös Suomen kamaraa--
maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
tie vapauteen on verin lunastettu.

Ja siitä kiitos teille, toverit,
te verin seppelöidyt sankarit!--
Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
hän jatkakohon elontoimianne.





I




1

(SFINKSI)


Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
äänettömään, kuolleeseen ja autioon.

Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
kohtalotar ihmislasta johdattaa.

Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.

Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.

Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.




2


Tee työsi, iske iskusi,
käy tyynnä kuolemaan.
Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.

Ei koita koskaan aamut ne,
jos kuinka kaivannet.
On palkkasi vain pettymys
ja tuskat tuliset.

Mut olkoon niinkin. Elää se
viel käsky rinnassas.
Sen eestä elo juhlas on
ja kuolo kunnias.

Työs kerran kesken katketen
sun kynäs putoaa.
Sua maasta syntynyttä taas
suur syleileepi maa.

Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.
Tee työsi, iske iskusi.
Käy tyynnä kuolemaan.




3


Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
mun vasten sydäntäni palavaa.
Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.

Sun antis tuskako vai riemu on,
se yhtä kallis mulle olkohon.
Mun sydänvereni se vuotakohon
ja kultamaljas partaat punatkohon.




4

(KUVANVEISTÄJÄ)


Kaikki ruma, kaikki kaunis
hakattakoon marmoriin.
Yhtyköhöt viha, lempi
saman patsaan jäseniin.

Kaikki, mit on ihmissydän
pienen pieni tuntenut,
käyköön esiin, antakohon
aartehensa salatut.

Kaikki esiin. Taltan kärkeen
sydänveri vuotakoon.
Ihmiselon kirjavuuden
kivi kylmä puhukoon.

Lämmin ihmisveri tuokoon
sanat huuliin kivisiin.
--Minä elän, minä elän--
marmorpatsas, lausu niin!




5


Nyt kirja kiinni, loukkoon
se päiviks joutanee.
On vieras tullut mulle.
Jo tiuvut helisee.

Nyt ylle juhlavaate.
Ja tulta akkunaan.
Nyt jokahinen lamppu
kuin juhlaan palamaan.

Ne palakohot loppuun
kuin tyhmäin neitsyein.
Jo kyllikseni taasen
ma arkityötä tein.

Hei tuleen joka lamppu.
Auk' ovet raskahat.
Se jumalainen vieras
sa harvoin poikkeat.




6

(INSPIRATIO)


Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
Näin vaihtuvat rytmit.

Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
värikylläisinä
ja luomistuoreina,
liittyen toinen toisehen
pitkän hopeisen ketjun lailla.




7


Lämpimästi, kaikin vaistoin,
suo mun elää aikani.
Enhän tahdo tutkistella
mitä tuosta seurasi.

Tämä päivä kallihimpi
mulle on kuin huominen.
Yksi täyteläinen hetki!
Huomen vaikka kontaten.




8


Tyhmät neitseet, oli heillä
öljy kallehin lampuissaan.
Tyhmät neitseet, laittoivat he
lamppunsa täytenä palamaan.

Tyhmät neitseet rikkahiksi
tunsivat itsensä jokainen,
tulisimmalla liekillänsä
antoivat loistaa lamppujen.

Tyhmät neitseet, polttivat he
lamppunsa aikaisin loppuhun.
Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet,
teidän laulunne on mun.




9


Oli liian kuumat ne päivät.
Nyt on kaikki kuin palanut ois.
Vain muistot armahat jäivät.
Muu kaikki on ijäksi pois.

Meni kaikki, jota ma äsken
yli itseni rakastin.
Erojuhlaan muistot ma käsken
ja teen _In memoriam'in_.




10


Huh, saakelin löntys,
mene helvettiin!
Home kasvanut sulle
on hyppysiin.

Sun nyrkkisi nahka
on naarmuton.
Ja oudot sulle
ne hurmat on

kun kiveä kaksi
lyö vastakkain
ja säkene yöhön
käy leimahtain.

Ah säkene pienin
ja lyhkäisin
on kylliksi mulle
tulenjuhlihin.

Kivi kiveä vastaan!
Tult' iskekää!
Vihamiestä ma kaipaan,
en ystävää.




11


Pois veritahrat sormistani!
Ma avutonta miestä löin.
Mun kurjan veljein ovilaudat
ma pilkallani sinetöin.

Löin häntä, joka meitä itki
ja itki omaa itseään.
Nyt säikähtyneet lapsensilmät
ma edessäni aina nään.




12


En halua velkaa sulta
mun niskani painajaks.
Sua halveksin liioin. Ja maksan,
tuo maksoipa mitä maks.

Ma vaikka jalkani sahaan.
Sen lihana torilla myön.
Mut kilahtavan kullan
sun kouraasi rentona lyön.




13


Vain yksi, yksi ainut
nyt tulkoon, lukekoon.
Se yksi, jonka kutsun,
se minä itse oon.

Luen rampaa runoani,
puujaloin kyykkivää.
Sen tuleen heitän. Silloin
se laulaa, visertää.




14


Erehdytte. En ole koskaan
teille lauluja laitellut.
--Joskus kylläkin pilkat lienen
vasten kasvoja viskannut.

Etäällä teistä mun sydämeni
vilunsa, helteensä tuntenee.
Portit sen ovat umpeen lyödyt.
Siitä en teille tiliä tee.

Teille en mitään, en mitään anna.
Teiltä en kaipaa mitäkään.
Lauluni teen kun sydän on täysi.
--Kelle?--En tiedä itsekkään.

Tiedän vain, minä siksi laulan
kun on osani sellainen.
Tiedän, missä mun lauluni asuu,
siellä teitä ma nähnyt en.

Sun tekijäs ken lienee ollutkin,
pien asumus, mun on kuin kuulisin
ma hänen puhelunsa viereltäni,
sun viivojesi rytmin nähdessäni.

Hän sielunsa on sinuun jättänyt.
Sun piirtehistäsi ma tavaan nyt
sen laulun, joka ihmisessä soittaa,
ken kerran itsensä on voinut voittaa.

Lie ollut levottomin merimies.
Hän tulen voiman rinnassansa ties.
Mut yksin kuunnellessaan valtamerta
niin kaiken turhuuden hän huomas kerta.

Hän otti rinnastansa sydämen
ja siihenkin hän katsoi epäillen.
Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä
hän tunsi suuren onnen pitävänsä.

Ja taloaan kun rakenteli hän,
taas tunsi sydämensä sykinnän.
Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan
hän veisti unelmaansa kallehintaan.

Niin oppimaan hän tuli vähittäin
mi riemu elämää on luoda näin
kun kädenliikkehellä harkitulla
voi kuumat tunnesarjat ilmi tulla.

Hän eli huomaamattaan uudestaan
koko elämänsä kirjavuudessaan.
Niin rauhallisten viivain rytmiin jäänyt
on ihmissielua ja elämää nyt.





II




1


Sama autio taivas vain
yli kalliomaisemain.

Et puuta, et pensasta nää.
Kuloruohoa kellertävää.

Ei elämän merkkiä näy.
Yks ainoa pilvi käy

yli taivaan purjehtien
kuin laiva valkoinen.

Sen varjo verkalleen
käy kunnaasta kunnaaseen.

Niin pilvi häipyy pois
kuin täältä sen kiire ois.

Ja sitte ei mitään taas
sun kolkkoon maisemaas.




2


Sinne missä kesä kuluu nopeasti.
Sinne, pajujen ja lepikoitten taa,
missä ruostehiset rannat aukeaa
alastonna aina mereen asti.

Sinne, sinne missä luodon hieta antaa
vaivoin pajupensahalle ravinnon.
Sinne missä yllä yksin pilvet on,
ympärillä meri vailla rantaa.

Sinne kuuntelemaan aallon kohinata,
katselemaan sinimustaa ulappaa.
Saatat uhkas, katkeruutes unohtaa
kuullen, katsoin merta aukeata.

Saatat kaiken unohtaa kuin unen pahan.
Tunnet levollisen voiman suonissas.
Tuntuu niinkuin oisi pieneen rintahas
meri laaja käynyt laulamahan.




3


Valkeanaan pellot kaikki ovat jo.
Lakkaamatta uutta lunta sataa.
Musta, puolijäykistynyt laine lyö
sihinällä rannan lumisohjuun.

Istuu lumisella vesikivellään
yksinäinen, kookas merimetso.
Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.--
Ainut elonmerkki kuolleen seudun.

Merimetso, mistä elonvoimas saat
kesken monen tylyn talvipäivän?
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,
riittää sulle, ihmeellinen lintu!




4


Kimppu kukkia akkunalla.
Lunta ulkona kaikkialla,
lunta nuorta ja valkeaa.--
Valkea, luminen maa.

Punaiset kukkani akkunalla,
nurmi on kaikki jo hangen alla.
Rannasta rantaan aukeaa
valkea luminen maa.




5


Iltahämärässä vasta
latu järvenrantaan vie.
Aavan selän poikki kulkee
luotisuora viittatie.

Kurjat kuusennäreet, siinä
vakavina, vaijeten.
Niinkuin tietäisivät jotain,
jota minä tiedä en.

Kuusennäreet, kuinka monta
heitä siinä lieneekään,
oksat alas painuneina,
jokainen kuin yksinään.

Tuolla rannan musta viiva.
Tälläpuolla aava jää.
Yö ei ole vielä tullut.
Viel' on hetki hämärää.




6


Tuuli liehtoo lounahalta.
Pilvet taivaalla sinertää.
Uhkuvesi kosken alta
jäälle leviää.

Pauhaa synkän uhkaavasti
rannalla kuusikko luminen.
Selvään kuuluu tänne asti
ryske oksien.

Lentää raskaan ilman puhki
joutsenet näkymättömät.
Kuule! Viereltäsi suhki
siivet ylpeät.

Rantaa pitkin vielä ajaa
laukaten hätäinen hevosmies.
Ei oo yli uskaltajaa
raukassa, sen ties.

Uhkuvesi kosken alta
jäälle mustana leviää.
Tuuli liehtoo lounahalta.
Pilvet sinertää.




7


Kohoo jossain sinitaivahalla
kevään ensi kiuru, kuulen sen.
Kohoo yli kattoin mustan ryhmän,
yli rapakkoisten kivikatujen.

Lienee kyllä täällä maailmassa
kiuruselle laulut tehtynä,
useampi laulu kuin on kiuru
koskaan uinut taivaan sinimeressä.

Mutta tulkoon vielä lisää yksi
vaikka tuhat entisiä lie.
Pieni laulu, neljän säkeen mitta,
pienen palasen vain paperia vie.--

Sydän antoi käskyn kielelleni:
Lausu kiitos kiurun helinään.
--Sydän, niin se tietää ehkä jonkun
houkan vielä epäilevän kevättään.




8


Kuin lyöty, seisomahan jäin.
--Jo pihakoivut lehti!--
Näin äkkiäkö, yllättäin
taas uusi kevät ehti?

Jos jäänyt, kevät, oisit ees
sun päivääs eiliseesi.
En valmis oo sun suuruutees,
sun kylmään kirkkauteesi.




9


Sydän tyhjä niinkuin
huone köyhän miehen,
jolta velkojat on
kaiken vieneet tiehen.

Joku orpo riimi
siellä täällä helää
voimatonna kuolla,
voimatonna elää.

Lienee ollut jotain.
Lienee jotain mennyt.
Mitä lienee ollut,
muistaa jaksa en nyt.




10


Pois pakoon, pakohon kaupungista,
luo metsäin, seutuhun syrjäiseen.
Siel' on kuin unessa hyvä olla
taas mielen kivuista säikkyneen.

Enskerran kerjään ma tähdiltäni--
Pois kalkki katkera ottakaa.
Maan mato pienin mun olla suokaa
ja kaikki ollehet unohtaa.

Niin kivensiruhun kaivertaisin
sen laulun, joka nyt tehty on,
ja multaan kaivaisin syvään, syvään,
pois itseltänikin piilohon.




11


Sua kipu tervehdin.

Oh, tiesi vanhat hyvin
jo tuntevankin näyt.
Taas nahkahani laihaan
kuin kotiasi käyt.

Sa puoliks tervetullut,
sun puoliks soisin pois.
Sua kirota en saata.
Se raskas rikos ois.

Sa lahja elämältä
liet muuan sinäkin
ja löisin antajaasi
jos sinut kiroisin.

Sain lahjaa monta muuta.
Ja kukkuraksi sun.
Sun antajasi eteen
ma kiittäin polvistun.

Jos katoat sa keltä,
ei enään mitään jää.
Niin kauvan kun on kipu,
on myöskin elämää.

Sua kipu tervehdin.




12


Sinikallio rannassa taivaan.
Sen latvalla nuori puu.
Kuin holvina pilvet raskahat
sen ylitse kaareutuu.

Niin pilvet peittävät seudun.
Sade rankkana käy yli maan.
Kuin harmaja verkko on laskeunut
sun majasi akkunaan.

Mut aamuna muuanna eikös:
sinikallio kangastuu.
Ja välkkyy päivän kullassa
sen latvalla nuori puu.




13


Ahon kivet, koko pitkän päivän
punaisina hehkuneet,
sinertyvät vähitellen.
Puitten varjot pitenee.

Kaksi turilasta yhä kiertää
koivunlatvaa korkeaa,
samaa iltalauluansa
yhtämittaa suristen.

Koko maailma nyt tuntuu uneen
sinisehen vaipuneen.
Taivahalle vähitellen
iltatähdet syttyvät.




14


Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
Nyt usmassa hopeankuultavassa
     kuuluu lähenevän vähitellen
     rämisevä rattahitten ääni.
Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
     Ja maisema valkenee.

Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
     Tulimereen hevonen ja miesi
     ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
     ne astuvat aurinkoon.




15


Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.

Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.

Mut punaisina paistaa pihlajat
ja oksat ovat hedelmistä raskaat.

Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
Niin savu pullahtelee valkeana.
Ja häärää työssä miehet nokiset.

Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.

On sato korjattu ja turvaan viety.
On touot tehty uutta kesää varten.

Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.




16


Päivä painuu vitkaan
lännen puoleen.
Hetkeks vielä
puitten latvaan jääpi
omaa maailmatansa katsomaan.

Pitkän kotvan
lämmitteli taasen
multaa harmajata,
suurta metsää,
kylkeä kovan granitikallion.

Niinkuin kuului käsky
ylähältä,
niin on taasen
yhtä rakkahasti
roiston ja hurskaan peltoa vaalinut.

Pieni yrtti,
koppiainen maassa
ei oo unohdettu.
Kaikki saakoot
elää ja kiittää elämän antajaa.




17


Tuli lokakuun utuiset päivät
ja tihusatehet.
Ja loppumattomat pilvet
kuin rievut kosteat
niin matalalla ja verkalleen
puunlatvasta toiseen kulkee.

Sadat märjät kynnökset välkkyy.
Ja oja on vettä täys.--
Ei ihmistä näy ei kuulu.
--Kaik' veräjät puretut on.
Vain aitojen aukot tyhjinä
kuin katkenneina katsoo.

Lato harmaja yksin valvoo
yhä keskellä niittyjen
kuin vartija ankarin, lempein
ja lahjomattomin.
Ja metsiköt hopeassa ui.
Ja sadepisarat soivat.





III




ROCOCO


Näin näyttämö--kukkiva nurmi.
Sen eessä on aita kaunis
puuveistoksin, kiemuroin.
Ja katsojat tälläpuolla
ois heinäväkeä, jotka
nyt on ruokalevolla noin.

Ja toiminta alkaa sillä
kun niittäjän pieni tyttö
luo aidan käy taapertaen
sekä huutaa: "Katsokaahan
kuin kaunis valkea lammas,
punaröyhelö kaulassa sen."

Niin, totta, jo aidan rakoon
pien' karitsa päänsä tunkee
ja katsoa keikistää.
"Kuin pehmeä sen on villa!"
"Lie silkkiä kaulanauha!"
Pien' karitsa lausuu: "bää".

Mut silloin perältä hyppii
kaks herraa, he pitsihin hienoon
ylt'yleensä puetut on.
He sormissa hattua kantaa
kuin kukkaa. Ja niskassa heillä
voi huomata palmikon.

He tarttuvat hyppysillään
nyt karitsan kaulanauhaan
ja röyhyyn silkkiseen.
Kaks askelta kerrallansa
he käyvät ja nykivät sitten
taas kumpikin haaralleen.

Mut lopulta herroista toinen
kuin lyötynä vaikeneepi
ja, äkkiä, kiskaisten
helohelmisen hansikkaansa,
sen heittää ylpeästi
tuon toisen etehen.

Tietysti nyt tartutahan
florettiin, mi auringossa
ui kultana kimaltain.
Noin alkavat kultapuikot
tutun, hilpeän karkelonsa,
noin kilisten vastakkain.

Se leikki ei vaarallista
ole ensinkään, mut onhan
se välttämätöntä nyt.
Suu supussa liikehtivät
jalot herrat, ja ranteet pyörii.
(Käret säiläin on tylpistetyt.)

Pian kuitenkin tarttuvat taasen
he karitsan silkkinauhaan.
Taas sovussa taluttavat.
--Kas kolme daamia somaa
on esihin purjehtinut
kuin joutsenet valkeat.

Kavaljeerit he kumartavat
ja painavat sydäntänsä
ja käyvät niin hempehiks.
Ah daamit päätänsä nyökkää
ja kätösensä pienet
nyt antavat suudeltaviks.

Oi onnellinen seura,
näin luonnonhelmassa kauvan
se paimenta leikkinyt ois.
Ja kreivinlinnan, mi tuolla
yli kerityn puistikon hohtaa,
he, ah, unohtaisivat pois...

Mut äkin yks daameista huutaa
ja kaatuu sen kaunehimman
kavaljeerin sylihin.
Kas, karitsa hädissänsä
teki jotakin somaa, ja sillä
etikettiä rikkoikin.

Ah, ah, mikä kauhea hetki!
Myös toinen daami jo tuolla,
on nurmella seljällään.
Mut se kolmas, se lihavin, hitain
kavaljeeritta jäi. Ja hänpä
ei pyörtynyt ensinkään.

Tosin pahoinvoinnin tunteen
sai hänkin, mut kyynelsilmin
hänen nähtävä on vision:
kavaljeerit onnelliset
jo virvoituspuuhissa liehuu,
ja tuoksuu Eau de Colon.

Se yksin jäänyt daami
monologin pienen lausuu.
Hän huokaa: "J'ai mal au coeur!
Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy?
Hän karitsan hakuhun läksi.
Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!

Ois hän nyt lähellä tässä,
niin tottapa daamia kolme
myös pyörtyä taitaisi.
Kavaljeerit hempein kuiskein
pois pitkään heinikkohon
ah meidät kantaisi.

He virvoittaisivat meitä
kuin taitaa miehiset miehet
ja niinkuin me kaivattais.
Oi ihana pyörtymishetki,
sun verhojes turvissa paljon
etikettiä rikkoa sais.

Te katsojat, silloin tällöin
sukan, seljän saisitte nähdä
yli nurmikon kukkaisen.
Ja tyydytettyinä kaikki
me lopuksi lausuisimme:
esirippu nyt etehen!"




SYYSKUVA


Hehkuu värikylläisinä puistot.
Lämmin tuoksurikas iltatuuli
huokuu pitkin puistokadun vartta
täyttäin kepeästi keuhkot,
tuoksullansa melkein huumaten.

Istun penkillä ja katson kuinka
häärää pienet pojantenavat
puitten kimpussa, kuin ammatikseen
pettäin polisia pyylevätä.
Nytkin suuren tuomen latvassa!
Entä eikös tuossa pihlajassa
vilku marjaterttuin välitse
kintut ruskeat ja pörrötukat.

Missä liekkin koko polisi.
Lemunaatin juontiin lienee mennyt
taikka jospa aivan kotiansa
kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.

Eipäs ole häirimässä näitä
iloisia jätkämiehiä,
hulikaaneja ja kuulingeita,
jotka käsikaulaa astelee
pitkin puistotietä julkista,
laulaa jollotellen harvakseltaan.

Kauvas näkyy naamat punaset.
Mutta kauniin naaman keskellä
kiiltää pikimusta suu.
--Niinkuin neekereitä, joille Luoja
oisi erehtynyt naaman värin
huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.

Mutta oikeastaan nämä ovat
noita Suomen jätkämiehiä,
joitten veressä on kutsumus
palvelukseen pyhään Bakkuksen.

Ja nyt, totellakseen veren ääntä,
ovat juhlimaan he ryhtyneet
ainoalla nektarilla, minkä
pahansuopa porvaryhteiskunta
heille jätti, kenkämusteella.
Siitä väri huuliin, peukaloihin.

Mutta nyt he unohtaneet on
kaiken kaunansa ja kapinansa
porvareita, riistäjiä kohtaan.
Anteeks antoivat he typerille
raittiusmiehille ja -naisille.
Jumalia palvelee he nyt.

Niinpä istuu jätkät ruohikkoon,
puutarhurin kukkapenkkiin aivan.
Kuuluu kotva porinata, jonka
katkaseepi silloin tällöin joku
laulunpätkä, riemunhihkasu
taikka läiskäys kun vahva käsi
iskee kaveria olalle.

Vähitellen väsähtävät rentut,
keikahtavat kukin pitkäkseen
keskeen annansilmäin, iristen,
pelargonioitten heleäin,
varjoon suuren marjapihlajan,
jonka terttuin välitse ma nään
monta pörröpäätä kurkistavan
alas autuvihin nukkujiin.

Yksi istumaan on jäänyt vain.
Muistamatta tovereitansa,
huomaamatta mitään ympärillään
tuijottaa hän kengänrippeisiinsä
raskain humalaisen katsein.
Hänellä on silminnähtävästi
taipumusta filosofiaan,
elonkysymysten pohtimiseen.
Ja hän itseksensä mutisee.

Ympärillä kuuluu kuorsausta.
Pojat pihlajata puistelee
jotta marjat satehena käyvät
päälle onnellisten hulikaanein.

Filosofi yksinänsä vain
mutisee. Ja nyökähtelee pää.
Sitte pyyhkäsee hän pitkän tukan
silmiltänsä pois ja taivaalle
jääpi sumein silmin katsomaan.
Sumein aukirevähtänein silmin,
jotka eivät mitään silti näe.--
Enempää me nähnemmekö kukaan?




SISÄJÄRVEN HÖYRYLAIVA


Pieni sisäjärven höyrylaiva
käydä nytkyttelee hiljallensa.
Selän reunaan tulee silloin tällöin,
mutta niinkuin säikähtänyt oisi
omaa suuremmoista rohkeuttaan,
painuu saarten suojiin uuestansa.
Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin
kiertäin varovasti niemenkärjet.

Niin se käypi hiljallensa yhä
purren kulku, niinkuin monta vuotta
on jo käynyt. Yhtä ainoata
reittiänsä kiertäin joka päivä.
Aina samat rannat nähden, samat
pienet laineet lipatellen kylkiin.
Laiska kuohu keulan eessä, laulain
vanhat laulut yhä toistamiseen.

Samat maitopänikät ne yhä
aamupuolla yksi kerrallansa
laitureilta poimitaan ja illoin
tyhjenneinä paikallensa tuodaan,
tänä vuonna useampi kuhmu
kyljissänsä vain kuin viime vuonna.
Samat matkustajatkin, vain vuotten
mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.

Ämmät tuossa käykkäleukojansa
loukuttavat. Taas on heillä murhe
apupapin vaimosta. Tää onhan
aivan liiaks' kiinni maailmassa.
Eikä näytä edes ymmärtävän
hävetäkkään tämä papin vaimo.
Annastiinakin tuon oli kuullut
lemmenlaulujansa lurittavan.

Harvakseltaan miesten äänet kuuluu:
"...Jokos kuohitutit orivarsas?...
johan tuota ... talonpojan töihin
heilumulkku sovi ... syöpi paljon ...

temuaa ... ei pysy pojan käissä ...
tekee tuhot ... ei se sovi orit
vetohevoseksi ... ruuna siivo ...
tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..."

Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi
yhä samaan verkkaisehen tahtiin.
Poiketaanpa joskus laitureihin.
Joku tulee, useampi menee.
Laiva tyhjeneepi vähitellen.
Matkamiehen, kaupungeista tulleen
nyökähtelee pää. Ja istualleen
siihen nukahtaa hän tyhjään laivaan.




KESÄINEN MIELIALA


Pois täältä. Täällä liikkuvat
jo inhat kesävierahat,
nuo, jotka kosketuksellaan
saa koko seudun saastumaan.

Tään kiroan puolherrasnäyn.
Pois jalkapatikassa käyn,
pois salotorppiin viimeisiin.
Käyn koirain luota ihmisiin.

Ja mustimman kun mökin nään,
ma siihen totisesti jään.
Käyn kalaa. Heinää poikki lyön.
Ja torakoineen leivän syön.

Ma ukkoin kera juttuan.
Ma syljen päälle lattian.
Ja käverästä piipustain
veän vennäänlehtein sauhut vain.

Mut emäntä kun iltasin
taas kertoo äänin kimein
kuin leviääpi riettaus
ja kuin on Herran rangaistus,

niin silloin kera tyttären
käyn suojaan neitsytaittasen.
Ah kauniin hetken rakastaa
saan torpan piikaa pulleaa.





IV




1


Kultainen, kultainen tähti
sinisen pilven päällä.
Ah, sinä katsot meihin
Murheen Laaksossa täällä.

Ah, olet nähnyt kaiken
ihmislapsien luvun
hamasta kun isä Aadam
alotti apinan suvun.

Ah, olet nähnyt monen
sydämen aivoitukset.
Ah, olet kuullut monen
kielen jaaritukset.

Herrasta luomakunnan
paljo on muistissa sulla.
--Paljo kaunista mahtaa
vielä lisäksi tulla.

Mitähän täytyneekään
vielä sun nähdä ja kuulla
ennenkuin enkeli saapuu
tuomiopasuna suulla?

Ah, sinä kultainen tähti
sinisen pilven päällä,
suuresti sinua säälii
Homo-hitunen täällä.

Ah, minkä aikanas tehnyt
lienet sa rikkomuksen
kun noin saanut olet
raskahan rangaistuksen?

Ennenpä Juudaksen paikan
ottaisin Helvetissä
kuin sinun kultatuolis
pilvissä sinisissä.




2


Puu uljain kankahalla
se kaatuu maahan. Lahoaa.
Syö kissa pääskyn. Kaikki
on siihen hetkeen loppuvaa.

Se heidän kohtalonsa.
On toisin määrä sun ja mun.
Jos ihminen nyt kuolee,
ei kuole silti loppuhun!

Oi ihme luonnon suurin.--
Vain tomumajan jättää hän.
Ja jossain kaukomailla
saa loputtoman elämän.

Sen uskon.--Mikäs auttaa
kun Raamattukin sanoo niin.
Mut tyytyisinpä silti
ma päiviin kotvaa lyhempiin.

Ma haluaisin elää
elämän rikkaan, oikean
ja pitää palkkanani
myös loppukuolon oikean.

Vain tyhjä reikä ilmaan
jäis muistokseni miekkoisen.
Ja senkin vähitellen
löis ajan aallot umpehen.

Ma haluaisin kerta
pois kadotaksein nukahtaa.
Oi miks en porsas, pässi
tai kurja hiiri olla saa!




3


Niin katson lauluuni entiseen
kuin puolioutohon ihmiseen.
Kuin jossain luulisin nähneheni
nuo kasvot ja äänen kuulleheni.

Mut milloin ja missä?--En muistakkaan.
Jään nolona tuotakin tuumimaan
mitä varten laittelen laulunpäitä,
parin vuoden päästä kun tunne en näitä.

Lie sydän sykkinyt ennenkin.--
Kun tuhrasin tuonkin paperin,
sain paljon vertani lämmintä käyttää.
Ja paperiksi se jääneen näyttää.

Mut eipähän auta. On pakko niin.
Olen kahlittu kynään ja paperiin.
Oi taivas, kurjuutta kaikellaista
sinä Aatamin lapsi aikanas maista.




4


Hei terve mieheen Don Quixote.
Nyt käsi kätehen.
Ja sitte kulkuhun, tappiot
ja voitot jakaen.

Sun veljiis, töitteni tähden, ma
kai lukeutua voin.--
Monet kerrat tiukkana taistella
kera tuulimyllyn koin.

Ja kirjoista jos alun sai
sun miekkasi heilutus
niin kirjallistapa laatua kai
myös mun oli turnaus.

Minut, surullisen hahmon mies,
lyö ritarikuntahas.
Mihin vienee viiripäinen ties,
minä marssin matkassas.

Eron pienen meissä jos huomaiskin,
se ei kuulu asiaan--
kas kertapa viisaan, tuhmankin
syö mato kirkkomaan.

Yks vain on määränä: taivaltaa
kuin miesi kunnian,
hyvän, oikean puolesta uskaltaa
vaik' selkäsaunahan.

Siis terve, veljeni Don Quixote,
nyt käsi kätehen.
Hei riemukulkuhun, tappiot
ja voitot jakaen.

Minä kynälläin! Sinä miekallas!
Hepo allamme molempain:
Sinä lasketat Rocinantellas,
minä runoratsullain.




5


Bakkus, istu pöytähämme,
viivy hetki vierellämme.
Oishan meillä kutsumus
ottaa oiva heilaus.

Bakkus, tartu niskaan meitä,
pienen pilven päälle heitä!
Siellä maaten mahallaan
katsoisimme maailmaan.

Puoliks hymyisimme tälle
muurahaisenelämälle,
puoliks kaipaisimmekin
pallollemme takaisin.

Mut jos oikein onnestaisi
ehkä sihtihinsä saisi
personan sen pikkuisen
Minä Itse nimisen.

Siellä pilven paltehella
saisi hetken naureskella
armahalle itselleen
tärkehine puuhineen.

Useasti touhutessa
hengessä ja totuudessa
ollaan aika narreja
vaikkei itse arvata.

Niinpä hetken hymyämme.
Bakkus, istu pöytähämme,
niskatukkaan tarttuen
heitä päälle pilvien.




6


Aamu kultaa oksat viinapuun.
Veljet, saamme lukkoon panna suun.
Sammuu taivaan lamput tuhannet.
Pohjaan pikarimme viimeiset.

Herää tuuli. Usvat hajoaa.
Kastehesta kimmeltääpi maa.
Kaunis valhe yömme ollut on.
Aamun tultua se kuolkohon.

Rakkaat veljet, viinapuusta pois.
Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois
koskaan toisiamme päällä maan.
Kättä lyyen, veljet, erotaan.




7


On ikävätä kun sukulaiset
pois toisistansa noin vierautuu.
Ei villihanhi se enään tiedä
jos kesy ankkamme vilustuu.

Se villihanhi se siivin lentää,
se meren äärillä asustaa.
On meille outo sen elonjuoksu.
Ja siitä hyötyä emme saa.

Mut kotihanhi, se kunnon lintu,
sian kanssa jakaapi purtilon.
Se lihotetaan. Se pataan pannaan.
Oi hanhenmaksalla maku on!




8


Pois, pois rikkaruohot
puutarhasta tästä
kaunoisilta kukiltamme
voimaa imemästä.

Karun seudun kulttuurille
vaivoin raivasimme,
tunteelliset korukasvit
siihen istutimme.

Suomenmaa on aina ollut
arka kunniastaan.
Kulttuurkukkaa varjelemme
luontoakin vastaan.




9


Näätkös, sikaa ajetaan.
Possu karkas pahnoiltaan,
juoksee kohti metsänrantaa,
lyödä itseänsä antaa.

Kylläpä ne lyövätkin.--
Possu, possu, takaisin
älä kiusallakaan käänny,
ennen vaikka tielle näänny.

Ensikerran eläissäs
vapaus on edessäs.
Totta tuosta silloin jaksaa
jonkun seipääniskun maksaa.




10


Ah mikähän lienee mullakin
tään eloni tarkotus viimeisin?
Ma kuvitellut oon kirjaimeksi
vain itseni, pieneksi, vähäiseksi.

Olen pieni kirjasin tiedoton,
jolla Kohtalo kirjansa latova on.
Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla,
ei tietoa, aavistust' ole mulla.

Kova taivas yllä ja yksinään
saan käydä elämän vilinään.
Saan hetkisen hyppiä kartanolla.
Saan polkea muita, saan poljettu olla.

Jos osaton olen, niin itkeä saan.
Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa.
Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa.

Kuin näyttelijä, mi näyttelee,
mi hetken itkee ja hymyilee.
Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat
ijäks peittää tuskat ja laulut armaat.

Miks liikun, puhun ja uurastan?
Sitä tiedä en. Vain aavistan,
olen kirjain sanassa tärkeässä,
ties kuinka ankara valttiässä.

Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
Oi taivas, mun mieltäni hivelee.
Taas tunnen minäkin eläväni.
Piru päätään nostaa mun sisässäni.

En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.
Minä lankean maahan polvilleen.
Minä, kirjain, rukoilen latojalta:
mun pyyntöni täytä, sun onhan valta!

Paha painovirhe minusta tee,
joka sotkee ja haittaa ja häiritsee.
Ken kirjaasi sitten lukea saisi,
hän päätänsä puistais ja kiroaisi.




11


Kun saisin Aladin-lampun
niin tottapa tietäisin
mikä toivomus silloin mulle
ois sydäntä läheisin.

Heit' auttaa tahtoisin, jotka
vain varjossa elää saa
ja jotka nyt kurjuuttansa
ah, ääneen valittaa.

Siks tahtoisin itse olla
se suuri ja mahtava mies,
jonka loistosta, rikkaudesta,
joka lapsikin mainita ties.

Minä tahtoisin että ne riippuis
mun liepeissä ihmiset.
Minä tahtoisin olla se miesi,
jolta kerjää tuhannet.

Mun porttini avattaisi.
Ja ma istuisin tuolillain.
Ja mun saliini suureen tuotais
nyt lauma valittajain.

Ja ma kuuntelisin kun he kaikki
kuin kuorossa uikuttais.
Myös lomassa yksitellen
he tuskansa ulvoa sais.

Ja ma hymyten nyökkäisin heille:
"Hyvä on, teitä autetaan".
Ja he saisivat laulaa mulle
ylenpalttista kiitostaan.

Sata renkiä heidät sitten
pois yksitellen veis,
jotta jokainen sais edes kerran
mitä kukin he tarvitseis.

Niin nälkäiset pöytään vietäis.
Kipot myrkkyä kukkurat!
Ja viluiset ruoskaa saisi!
Ulos yöhön sairahat!

Mut sen, joka viimeiseksi
mun ruhtinassaliini jäis,
mun nähteni kieli kurja
sen suusta revästäis.




12


Taas ihanteet on tuotu esihin
ja määritellään oikeaa ja väärää.
Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.--
Oi ihmismieli, kaikkea se häärää.

Ne puhuvat, puun runko ylöspäin
noin kasvaa ilmamerten vapautehen
ja juurten janoissansa etsiväin
on matka salatuimpaan syvyytehen.

Mut mitä helvettiä sinuhun
tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,
jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun
ja ruoskis enkeleitä autuaita

ja runko, oksat maahan tunkien
ne vaikka niinkuin juna joutuisasti
ja puhki kallioitten, kivien
sais alimmaiseen helvettihin asti.

Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis
mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin
tai veljes jos pää maassa hyppelis
ja kirkas päivä paistais jalkapohjiin.

Syö mahas täyteen kun sen kerta saat.
Tai niinkuin eläin tuskissasi paru.--
Niin joskus kun on kesäisinä maat
sa nouse puuhun, taskussasi naru.

Sa katso, korkeus ja mataluus
jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:
on vaakasuora viiva avaruus
ja taivaan tähdet koskettavat rapaa.--

On yhtä sulle lintu pikkunen
sa missä livertelet laulujasi.
On yhtä sulle suuri ihminen
sa minne ripustelet nuoriasi.





V




VANHA KALLIO

(NUORELLE SUOMELLE.)


Yksinäinen kumpu soisen maan,
muistanetko merta milloinkaan?
Muistanetko kaukaa vuosituhansista
merta suolaista ja voimallista?

Vanha kallio, sa vapiset!
Muistat, muistat päiväs entiset:
Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
Latvahasi meriloue pesi.--

Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
Meri luotasi on väistynyt
vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
jää vesjättö lehmäin laitumeksi.

Huipultas kun katson etelään,
enään soukan sininauhan nään.
Varislaumat rintehilläs isännöivät,
joita ennen hyökyaallot löivät.

Vanha kallio, voi häpeääs!
Vedä sammalpeitto yli pääs.--
Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
Eikä latvaas meriloue pesi.




FARISEUS

(NUORELLE SUOMELLE.)


Lyö rintoihis fariseus!
--jos myöntänee sen laki.
Taas päivän pesut suoritit
ja rukoukses rummutit.
Liet jaellut almujaki.

Voit kerskata, oot elänyt
lain kirjaimien mukaan.
Ja siitä ethän epäile,
oot otollinen Herralle
jos ylimalkaan kukaan.

Sa koskaan kylvä mitään et,
et koskaan mitään niitä.
Et tunne miltä maistuukaan
se, jota synniks mainitaan.
Ja kiität Herraa siitä.

Niin tyynnä hurskaudessa
sun mataa elämäsi.
Jos milloin kättäs oikeaa
sa käytät, vapahasti saa
sen tietää vasen käsi!

Kuin kulku kuun tai auringon
niin varma on sun retkes.
Ei koskaan epäröintiä.
Fariseus!--jo määränä
kun löi sun synnyinhetkes.[1]

Nyt lihassasi kylmässä
ei intohimot soita.
Saat elää rauhaa matalaa.
Ei murhe, riemu kolkuttaa
sun sydäntäsi koita.

Sun sydäntäs!--No kieleni,
jo valehia puhut.--
Sun sydämesi paikalla
on lakikirja painava.
Niin haastelevat huhut.

Ja homeessa jos kirja on,
niin ethän liene sinä!
Sun kätesi, sun kasvosi
jo kaukaa silmä äkkäsi
niin ihmeen kiiltävinä.

Sa puleerattu pykälä,
sa loistat yli maasi,
Ja aikakirjat ankarat
ne kerta vielä kertovat
sun suurta kunniaasi.--

Lyö rintoihisi Israel!
voit huutaa malliin tähän:
--Me oomme mailman valkeus!
--On meillä suur fariseus!
--Jos muuta liekkin vähän.


[1] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
valaisemiseksi pieni selitys:

Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!--no kumpi tulee sieltä?




RAITTIUSLAULU


Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
symbooli nuorten kevättoiveitten
ja aatteen korkean kuin sini taivaan.
Nyt vapahdus lyö maailmoitten vaivaan.

Oi muistakaa, kuin lippuvaate tää,
niin juopon nenä saattaa sinertää,
niin kertoin julki rasvasydämestä
ja ijäks hukatusta terveydestä.

Oi muistakaa, tään lipun lailla myös
sun sinertävät raittiit järvivyös
oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme,
maa, jonka pintaa mekin käyskelemme.

Oi pystyyn lippu puhtaansininen,
symbooli Suomen tuhatjärvisen.
On isänmaamme vettä tulvillansa.
Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa.




HELKAVIRSI


Leimahti sininen sähkö
Turjan tunturin laella
Lapin yössä synkeässä.

Lapin lapset tuon näkivät.

Kävivät imehtimähän.
Pelko mielihin mateli.
--Kusta liekki Lapin yössä
Turjan tunturin laella?--
Kysyi nuoret, kysyi vanhat,
kummaa ei kukana tiennyt.

Kävit tuosta tietäjihin,
outojen osoajihin.
--Kusta liekki Lapin yössä
tuiman tunturin laella?--

Eipä tietty tietäjissä,
arvattu osoajissa.
Yksi luuli lemmon töiksi,
toinen taikavalkeiksi,
kolmas partaansa puhisi,
neljäs ei mitänä tiennyt.

Yks oli kuulu kuulematta,
tietoniekka tietämättä
Lapin suuren suon takana,
meren mahtavan tykönä,
mustapärskyn pärmehillä,
niemessä nimettömässä,
portahassa puuttomassa,
mainittu isomahiksi
kaikkitiioksi Revoksi.

Kävit tuota kuulemahan.

Ajoit päivän, ajoit toisen,
viikoin vierit viisin, kuusin.
Ajoit suuren suon nenitse,
virran valkean ylitse,
kosken kuuen kuulumitse.

Porot juoksi, sorkat paukkui,
tierat lenteli tuliset.
Hiiet nostatti näkyjä,
pahat pahoja kuvia.
Korpit koikkuivat perässä,
eellä lenti lemmottaret,
suolta kuului suuri huuto,
metsästä paha meteli.--

Tulit he ukon tuvalle
valkehina ja vapisten.
Haastoit ankaran asian,
lausuit ouon lausehensa.
Kysyit oppia ukolta.

Nousi ukko uunin päältä,
ikäloppu lautehilta,
jorahutti jouhistansa,
pamahutti parrastansa:
"Tuon isoni ennen tiesi,
vaarivainaja opetti,
asui ennen suku suuri,
suku suuri ja sotaisa
Pohjan raukoilla rajoilla,
laulut lauloi, tiiot tiesi.

Kukki silloin kuuset meillä,
omena kypsyä osasi.
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan ylpeä emäntä,
loipa kuun, taotti päivän
Ilmarisella sepolla.
Päivän telki kalliohon,
kuun on kahlitsi kivehen
Pohjan yöhön paistajaksi
viljapellon vaalijaksi.--
Nousi tuosta sota suuri.--
Katalat Kalevan miehet
päivän vohki, kuun varasti
itsellensä vain iloksi,
peltojensa paistajaksi.
Eipä saaneet särkymättä
kultatauluja kivestä.
Jälkeen jäi moni murunen
kovan kallion sisähän.
Tuost' on merkit kuun kylessä,
aukot mustat auringossa.

Tämän tiesin. Nytpä tiiän
tämän tietoni lisäksi,
Turjan on ollut tunturissa
emon auringon asunto
ennenkuin Kalevan miehet
päiväkultamme varasti.
Siellä tunturin sisässä
päivän kullat, kuun hopiat
monet on jälellä vielä.
Siitäpä sininen sähkö
tuiman tunturin laella."

Lausuit kurjat lappalaiset:
"Oi on ukko, kaunis ukko,
Repo, tietäjä tosien,
tule meille tuntijaksi,
pääy päivän päästäjäksi.
Pieni päivyen murunen,
kuun on välkettä vähäsen
laula Lapin taivahalle.
Tyhjään tyytyy kivi keolla,
laihempahan lappalainen."

Tuopa tietäjä tosien,
Repo tietäjä tosien,
valjasteli varsojansa.

Itse pulkkahan rupesi,
asetaikse ahkiohon,
ajoi päivässä yhessä
Turjan tunturin laelle.
Raksahutti rumpuansa
poronkoivella kovalla,
kalahutti kalliohon
miekalla tuliterällä.
Loihe tuosta laulamahan,
sanaköyttä suoltamahan.

Lauloi hetken, maa järähti,
lauloi toisen, vuori vonkui,
kalliot kaheksi lenti,
tähet keikkui taivahalla.
Tuli tuiski kalliosta,
sähkö vuoresta sihisi
talviselle taivoselle
Lapin yöhön loistajaksi
päivättömän paistajaksi,
iloksi ihalan illan
kansan kurjan kaitsijaksi.

Lapinmaassa mainittihin
tulia Revon tuliksi.




LASTU


Tuuli kävi selältäpäin ja rannan koivut huojuivat kovasti. Oli niitten
joukossa muuan, jonka latvus kohosi puolta ylemmäs toisia. Aina kun uusi
tuulenpuuska lennähti sähisten avoimelta seljältä, näytti se ikäänkuin
tarttuvan kiinni puun laajaan lehvistöön. Ja kun tuuli, jolla oli kiire,
koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä,
huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli.

Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina.

Mutta koivu piti puolensa.

Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja
tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen. Se heitti sen
korkealle ilmaan ja paiskeli sitä lennossa voimakkailla käpälillään
ikäänkuin kissa haavoitettua avutonta hiirenpoikasta.

Sinne katosi lehti, minne lie mennyt, metsikön taakse, kunnes tuuli,
tyydytettyään petomaisen kostonhimonsa, heitti sen johonkin lätäkköön ja
istahti itsekkin, väsyneenä ja kyllästyneenä, jonkun talon tuuliviirin
nenään tai kääkkyräpetäjän punaselle oksalle.








End of the Project Gutenberg EBook of Nimettömiä lauluja, by Aaro Hellaakoski

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***

***** This file should be named 13429-8.txt or 13429-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        https://www.gutenberg.org/1/3/4/2/13429/

Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders


Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
https://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected].  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at https://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     [email protected]


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit https://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     https://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.