Valkea morsian: Runoja

By Aarni Kouta

The Project Gutenberg eBook, Valkea morsian, by Aarni Kouta


This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.




Title: Valkea morsian
       Runoja


Author: Aarni Kouta



Release Date: November 30, 2019  [eBook #60818]

Language: Finnish


***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEA MORSIAN***


E-text prepared by Tapio Riikonen



VALKEA MORSIAN

Runoja

Kirj.

AARNI KOUTA





Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Ahjo,
1919.




SISÄLLYS:

I. VALKEA MORSIAN

1. Odotus.
2. Autuaille kentille.
3. Kirkastus.
4. Hymni.
Korkea veisu.
Kevätruusu.
Sinun muistosi.
Äänettömyys.

II. KOHTALON-LAULUJA

1. Sanokaa, Ikivallat.
2. Elon korkeimman kauneuden.
3. Kovin kohtalo löi.
4. Ma vavisten tunnen on tulossa turmani.
5. Epiloogi. Pyhäinpäivänä.

III. ELO-AIKANA

Elo-aikana.
Elämän laulu.

IV.

Kevät.
Kesä.
Syksy.
Talvi.
1. Luminen tienoo.
2. Kimaltavat hanget.
3. Talviseen korpeen.

V.

Äkseli Gallén-Kallela.
Kasimir Leino. In memoriam.

VI. KUOLEVA ARMEIJA

Tuomitut.
Kuoleva armeija.
Virolle.
Narva.

VII. JOULUSÄVELEITÄ

1. Kunnia korkeuden Jumalalle.
2. Maassa rauha.
Rauhan yö.




I

VALKEA MORSIAN


        "Ylistetty, ah muistelit sydämesi ylkää,
        tulit luokseni tuikkeessa tähtösien.
        En koskaan, ah koskaan ma sinua hylkää
        surun, syysyön morsian valkoinen."

                                  Uhriliekki.



1.

ODOTUS.


    Kangastaa kaukaa utuvalkeen kevään
    kirkastus, uneksien vihannoivat
    kasteiset viidat, hymnit heleet soivat
    kohoten korkeuteen säteilevään.

    Kaikk' kevätvirteen yhtyy helisevään,
    hartaammin tummat metsät huminoivat,
    riemuiten purot pulppuu, nousee loivat
    maat korkeemmiksi. Tähdet himmenevään

    vahvuuteen pisaroina hukkuu, haipuu.
    Nyt valtaa sielun ikuisuuden kaipuu.
    Oudoille ulapoille soluu pursi.

    Ahdasta tääll' on, polku liian kaita.
    Käy aatos kohti kirkastuksen maita,
    luo morsiamen, mi kaikki kahleet mursi.



2.

AUTUAILLE KENTILLE.


    Ulappaa heljää liitää hento haaksi
    veen-viileen, vitivalkeen morsiamen.
    Kuun säteet kuultaa puhki purjeitten,
    maa himmentyy kuin hopee-usvan taaksi.

    Avartuu öiset aavat autuaaksi
    kentäksi valtain ikivalkeiden,
    syvyydet seijastuvat tähtien
    siunaavain siintäväksi utu-maaksi.

    Nyt rajat raukee hengen sekä aineen,
    aurinko-taivaat aukee loistavat.
    Väristen kulkee pyhän, luovan laineen.

    Iäinen laulu maiden, merten yli.
    Yön ääret säveltulvaa toistavat,
    aarteensa avaa kaikkeuden syli.



3.

KIRKASTUS.


    Yö kuulas hopeevirit vetää vesiin,
    valkeina viidat, vaarat unelmoi.
    Siimeessä salon outo sävel soi,
    puhkeevat kukkain kultalehdet mesiin.

    Kuljemme niinkuin onnen ikikesiin,
    huikaisten päivän kilo karkeloi.
    Syleilee toistaan illan, aamun koi,
    tulvahtaa tuoksut suven suuren esiin.

    Kuin kulta-usvaan uppoo ääret taivaan,
    kentillä autuailla aatos harhaa,
    mi vangittu ol' outoon tuskaan, vaivaan.

    Yö valkene ei aamuruskon myötä,
    ei päivää näy, ei kuuta, tähtitarhaa,
    Kaikk' kirkastuksen korkeaa vain yötä.



4.

HYMNI.


    Tulit ääneti niinkuin kuoleman yö
    elon paahtavan päivän päästä,
    tulit niinkuin tuomion miekka, mi lyö,
    sydänverta ei syyllistä säästä.

    Tulit kuin ikitähtien valtava vyö,
    koru kiiluva kuurasta, jäästä,
    jumalan vapauttava, valkea työ,
    pois johtaen itsekkäästä

    elon kierrosta uupuneen, unhoitetun,
    Ylös yön avaruuksia kohti
    valoväyläsi välkkyvä ohjasi mun.

    Kadotettukin katsoa tohti
    iki-aamujen auringonleimuhun,
    yön tähdet miss' sammuen hohti.



KORKEA VEISU.


    Ma valtasi tunnen, ma voimasi tiedän,
    kovimmankin nurkumatta ma siedän.
    Tylymmin vain lyö, lyö säälimättä,
    ma siunaten suutelen valkeaa kättä,
    min iskut ovat
    niin kovat, ah kovat.
    Polo rintani tuskan taakkahan nääntyy,
    anoen sinun puoleesi silmäni kääntyy,
    sanat sitten kun ilmoille vihdoin ääntyy,
    ne kuiskivat vain, miten huumaat ja hurmaat,
    syyllisen surmaat,
    yläpuolella ain olet moitteen
    ja nuhteen.
    Näen huomenkoitteen
    ja pitkän puhteen
    sinun silmissäsi, mut kaiken suhteen
    niin korkean kuin ovat korkeimmat tähdet,
    iki-auringot yön, jost' tullut oot, lähdet
    ratojas vitivalkeita vaeltamaan.

    Ma sinuhun katson kuin katsotaan
    vavisten pyhimpään sekä korkeimpaan.
    Ylennän sydämein sinun luoksesi vaan
    kuin luo Isän kaikkivaltiaan.
    Ei alkua sulla, ei loppua lie,
    olet mulle iäisen elämän tie.
    Tie, totuus oot mulle ja elämän usko,
    säde illan ja alkavan aamun rusko.
    Elämän sekä kuoleman kangastusko
    olet? Et, elo oot sekä kuolema itse.
    Olet synti ja syntien Vapahtaja,
    Rajaton olemuksesi on sekä raja,
    min yli en astua tohdi, en saata.
    Sua lemmin, en lempimästä voi laata.

    Olen niinkuin lapseksi jälleen tullut,
    rukoukseen voin kädet yhtehen liittää,
    ylistää sua mielin
    heläjöivin, valtavin kanteleen kielin,
    ylistää sekä kiittää.
    Ah, lapsen korpehen eksyneen
    toit taasen päivän valkeuteen.
    Runot heljät sielussa synnytit soimaan,
    ma uskon rakkauden ikivoimaan.
    Ehyt itse oot. Kokonaista sa vaadit,
    lait järkähtämättömät, iäiset laadit.
    Sa miehuutta vaadit, sa tahdot tarmoa,
    tunne et armoa.
    Lakis syyn sekä seurauksen on lakia,
    kukin kärsiä saa sydän-syittensä takia.

    Olemuksessain ihanuutesi janoa
    herättää, mut voi sinult' en sitä anoa.
    Janotessani sua kuten aurinko merta
    ma juon, imen, hengitän heljintä verta.
    Joka soluni juo, juon aistein ja vaistoin.
    Sulouttasi huumaavaa kun maistoin,
    palavampi vain jano syttyi yhä,
    ikisammumaton, ylin, korkea, pyhä.
    Olemukseni sun olemustasi halaa,
    unelmissani luoksesi saavun salaa,
    sinuss' etsivät henkeni siivet alaa.
    Sydänpäiväsi päälleni paahteensa valaa,
    tulessas tulenpatsaana sieluni palaa,
    iankaikkinen lieska, sa valtavin, ylin,
    säde siintävien avaruuksien sylin.

                       7 p:nä maalisk. 1918.



KEVÄTRUUSU.


    Tulvii tuoksut, aukee ummut,
    tummumistas, ruusu, tummut.

    Puhkeet' kohta täyteen kukkaan,
    Elonmahlasi ei hukkaan

    mennyt. Heleänä heilit.
    Heijastavat hetteen peilit

    hopeaiset punertavaa
    ruusua, mi terän avaa

    kesken kevätkirttä, jäätä
    kantain, sorja, seppelpäätä.

    Viettää elon nuorta juhlaa.
    Elinnesteitänsä tuhlaa,

    tuoksuu syksyyn suven yli,
    kukka kuuma, sulo-syli.

    Lempeästi elo kantaa
    sitä, joka kaiken antaa

    elämälle. Turha säästää,
    pakoon hetket parhaat päästää!

    Rikas riemuaan ei salaa,
    hehkuu, syksyyn saakka palaa!



Sinun muistosi sieluni kallein on muisto.


    Sävel lakkasi lintujen, ah kesäpuisto
    kävi autioks, kaiu ei kuorot hartaat,
    mykistyi pyhän virran välkkyvät partaat.
    Kimaltaa kinos kylmä kuin käärinliina
    yli onnemme hautojen, riemu ja piina
    povest' on paennut, joka sointu pois kuoli,
    jäi jäljelle vain elon arki ja huoli.

    Hämärtyi pyhät temppeliholvit, ei kaiu
    sen korkea kellojen soitto, ei raiu
    runot valtavat, jotka vuodatti kerran
    mun henkeeni hehkuvaa henkeä Herran.
    Pyhä malmi on mykkänä, kanteleen kielet
    ei helky, ei puhkea ilmojen pielet
    kera päivän koittavan purppuraan, kultaan,
    viritä yön ylhäiset tähdet ei tultaan.
    Ah, katkesi Kuuttaren kultainen rihma,
    sada ei alas auringon välkkyvä vihma.

    Pimentyi avaruus, näen kuolemaa, yötä
    ylt' ympäri vain, valo valtava vyötä
    runon tannerta ei, pyhät puhkeevat myrtit
    vain murheen, yli hautojen hehkuvat yrtit
    ylenee, surun suurina loistoa valain,
    sädekehinä kentillä kuoleman palain.



ÄÄNETTÖMYYS.


    Oudompi olit arvoitusta elon,
    korkeempi kuolemaa, mi kutsuu pois
    keskeltä karkelon, mi ollut ois
    elosi kaunein. Hohtokiven helon

    heijastus sua saarti, oudon pelon
    herätti olentos. On niinkuin sois
    yhäti sointus sisin, siintäin lois
    säteensä sieluus, on kuin saisin selon

    salasta henkes nyt, kun mustaa, mykkää
    kaikk' ympärillä on, syän sammuin sykkää.
    Arvoitus sielusi ol' äänettyys.

    Yö yllä maailman sa olit lauha,
    ah, templin marmorisen valkee rauha,
    suur, syvä, seijastuva iäisyys.

                  28 p:n& huhtik. 1919.




II.

KOHTALON-LAULUJA



    1.

    Sanokaa, Ikivallat,
    sanokaa minun syyni.
    Mikä toi tuhohallat,
    miks tappava, tyyni
    tuli talvi, min kahleissa henkeni hyytyy?
    Pian tahtoni talttunut kaikkeen tyytyy.

    Sanokaa, elon Herrat,
    mitä tein minä väärin,
    lukemattomat kerrat
    kun mielinmäärin
    minut syösseet olette kuilusta kuiluun?
    Miks tarttua en elon saa ilohuiluun?

    Sanokaa, Ikivoimat,
    miten kauan kestää
    mun sieluni soimat?
    Ikipäivätkö estää
    mun tarttumasta ne toimeen ja työhön, --
    iäks vangittu oonko ma varjoon ja yöhön?

    Ovat kahleeni jäästä,
    olo ainaista yötä,
    en koskaan ma päästä
    voi muiden myötä
    elämään, mitä elämä muille antaa, --
    ei särkynyt siipi voi kauaksi kantaa.

    Muut eivätkö koskaan
    eloss' eksyneet ole?
    Pyrin korkeelle, joskaan
    ei alati pole
    jalat oikeeta polkua yössä, oi harhaan
    useasti ma kuljin, pois tuhlasin parhaan.

    Ei tullut armo
    osaksein, ei hyvyys.
    Minut pettikö tarmo,
    kun aukesi syvyys
    jalan alla, vailla äärtä ja pohjaa?
    Mua yksikään tähti ei oikeaan ohjaa.

    Kovan kohtalon arvan
    ma tunnen, mi lankee.
    Sydän silloin harvan
    sykähtää. Miel' ankee
    on miehen, mi eessä on oudon uksen.
    Tulevaisuuden kolkon kangastuksen,


    2.

    Elon korkeimman kauneuden ihanuutesi äänetön voittaa,
    sisin sielusi naisellisuus pyhempään yhä puhkeevi kukkaan.
    Syvin sallimus oot elämäin, sua huutaako henkeni hukkaan,
    sano armonko suot tahi tahdotko jo ikiretkelle sieluni soittaa?

    Pyhä mulle tahtosi on, sitä vastahan en kapinoi ma,
    elon mulle sa antaa voit, myös piilevi käissäsi surma,
    elo kanssasi autuas on, sua vailla kuolo kuin hurma.
    Ylin tähti tielläni ain ikirakkauden ylhäinen voima.

    Elon liekin sulta jos saan, sinun vuoksesi yksin se palaa,
    kipinää pane pienintä en oman itseni vuoksi ma säästöön.
    Minut täältä jos päästät sa pois, käyn niinkuin syntien päästöön.
    Iäks sieluni, armahin, nyt sinun sieluusi yhtyä halaa.


    3.

    Kovin kohtalo löi, -- iäks tiemmekö erille?
    Sydän, tuskien raastama, nääntyvi verille --
    mies eikö jo joudu matkansa perille?
    Lyhyt taival lie,
    mi tyhjään vie.
    Suur tyhjästä tyhjään ei matkan muutos,
    ei paina kaiken puutteessa puutos.
    Ylin henkesi hekkuma kun on poistunut,
    ei autuutes ainoa enää oo toistunut.

    Ken maistanut on elon suurimman sulon,
    kenen rinnassa jäljet on kuoleman kulon,
    hän tuntevi tappavan talvensa tulon.
    Ei aurinko paista,
    pyhät marjat ei maista,
    kimalaistenkin on mesi kultainen karvasta,
    simatuoppisi saat sinä paikasta harvasta.
    Osalles jos kohtalo ainoan sääsi,
    pian soi ikikellot päällä sun pääsi.

    Pyhin kulje ei, kussa on polku lokainen,
    tie puhtainta varten ei tehty oo jokainen --
    siks kruunus on orjantappuran-okainen.
    Elämälläsi maksa
    pyhin, ellet sa jaksa
    sinut maahan lyö tuhon, tuomion vallat,
    on eessäsi vain elon hyisimmät hallat.
    Olen valmis, ma kohtalon käskyhyn taivun --
    ma maahan sun jalkojes juureen vaivun.


    4.

    Ma vavisten tunnen, on tulossa turmani.
    Olen kärsinyt, nauttinut myös elon hurmani
    pyhän, korkeimman; kohta on saapuva surmani.
    En vaalinvaltaa, en armahdusta
    ole saanut milloinkaan, koputusta
    käden kolkon ma varron vain ovelleni.
    Pää painuvi sairaalle povelleni.

    Ypö-yksin ma istun ja aattelen kammoin,
    miten kärsin, ja kärsinyt olen jo ammoin,
    sydän raadeltuna ja jäsenin rammoin
    elon autiudessa. Niin kulkevat kuvat,
    ne kätköstä sieluni kangastuvat,
    ei rauhaan päästä ne päivällä, yöllä,
    en tappaa voi niitä laululla, työllä.

    Näen, kuinka ma astuin nuoruuden innoin
    elämään, miten lauloin ma rohkein rinnoin,
    lumos mun elo loistavin pilvilinnoin.
    Menemään kera pilvien linnani lakaisin,
    tule koskaan ei kultaiset kartanot takaisin.
    Totisinta ja parhainta konsa jos tarkoitin,
    heti luotani onnen ja ystävät karkoitin.

    Sitonut olen itseni silkkisin sitein,
    monen pauloin ma neidon polttavin nitein,
    tapas tappava talvi vain kiiluvin kitein,
    Ylt'ympäri henkäili hyinen halla,
    ikityhjyys yllä, ja autius alla.
    Suven, lempemme sulosta missään ei merkkiä,
    elämään lie olleet ne liiaksi herkkiä.

    En voi valittaa, en huojennusta
    saa mistään, ei pienintä pilkahdusta
    näy toivon, yö ympäri on sysimusta.
    Ei tuiki taivaalla yhtäkään tähteä,
    en paikaltani voi minnekään lähteä.
    On niinkuin oisin ma kuuro ja sokea,
    kovempaa joka hetkikö saan yhä kokea?

    Elo kaiken antoi ja otti, en kiitä,
    en kiittää voi elämää edes siitä,
    en kerjätäkään, murut mulle ei riitä.
    Typötyhjänä taivalla loppuun tiesi --
    vai lienet jo vainaja, valkea miesi?
    sukupolvia sitten kuollut ja kaatunut,
    kera muiden maaksi ja mullaksi maatunut?



5.

EPILOOGI.

Pyhäinpäivänä.


    Syys, äänetön matkamies,
    läpi luonnon on kulkenut tuima ties,
    Ylt'ympärilläsi henkii halla,
    verenpunaiset askelet kaikkialla
    näkyvät, miss' oot vain polkenut jalkaa.
    Nyt saatto raskain taas kulkea alkaa.

    Käy veretön, valju ja synkeä saatto --
    on koittanut kuoleman korkea aatto.
    Näen kulkueen, tuttuja kasvoja tapaan,
    monen ystävän nään, ajan kahleista vapaan,
    Mua viittovat he, miks en yli rajan
    käy? Oon elon orja, oon vankina ajan.

    Moni kutsun sai pois, monet itse lähti, --
    joka kiireellä sentään on siunaava tähti.
    Ei tunneta tuollapuolen eroa,
    ei ruhtinasta, ei maailman neroa,
    kukin maksoi vain elonsa kallista veroa.
    Kun auennut on pyhä, äänetön puisto,
    jää jäljelle pelkkä siunaava muisto.

    Jää jäljelle muisto hiljainen, hyvä.
    Pois pieni on kulunut, suuri, syvä
    vain kuultaa alta kadonneen kuoren;
    elon nään ikivehreän vain sekä nuoren.

    En katsele kukkia kuihtuvaisia,
    elon erheitä muista en pieniä, maisia,
    en hautoja aattele, hautajaisia.
    On kaikella leima nyt iäisempi,
    pois kaikki on, pois viha, katkeruus, lempi,

    Ikitähdet illan suurina palaa,
    valo niiden meille kuin lohtua valaa,
    iankaikkisuuteen mielemme halaa.
    Rajat kaikki siirtyy,
    tulikirjat tummat yöhön piirtyy.
    Nyt aika ja iäinen lähentyvät,
    nyt kaikki sitehet vähentyvät,
    ne, jotka meitä tänne sitoi,
    ajan orjiksi mielemme, sielumme nitoi.
    Käy tuulahdus hiljainen valkeilta mailta,
    ikikentiltä oudon autuailta.

                           Pyhäinpäivänä 1916.




III.

ELO-AIKANA



ELO-AIKANA.


    Elo-ajan täysikuu
    lahden pintaan kuvastuu.
    Lahden rannall' loiva töyry,
    josta ilmaan nousee höyry
    kylyn kylpy-valmihin.

    Kuudan kirkas hopeoita
    siroittelee salmihin,
    joissa uinuu ulpukoita.
    Liki rantaa valkolumpeen
    terät painuneet on umpeen,
    Vesitoukkain tanssi laannut.
    Uupuneena kauan maannut
    on jo aalto aukeen aavan.
    Vapisee vain lehdet haavan,
    kiiluu taivaan tähtivyö.
    Elää ympärillä yö.

    Heelmät maan nyt tuleentuvat.
    Ääni outo yössä soi,
    Pinnall' lahden tähtikuvat
    kipenöiden karkeloi.
    Viidassa soi virsi rastaan,
    huutaa jostain huuhkain vastaan.
    Maata hellii yö kuin lastaan
    emo. Tummuu varjot ehtoon,
    kuudan kurkistavi lehtoon.

    Aukee silloin kylyn ovi,
    ulos yöhön astuu miesi,
    iho höyryää, ja povi
    hehkuu vielä niinkuin liesi,
    jäähdyttelee, katsoo eteen
    kotvan, syöksyy sitten veteen,
    joka poreilee ja päilyy,
    keveästi kohta häilyy
    aallokossa valkoruumis.

    Lepää. Katse tähtiin kiintyy,
    on kuin aivot jotain tuumis,
    ajais aatosta tai kuvaa.
    Kaikki sinerväksi siintyy.
    Muistaa maata tuleentuvaa,
    katsoo tähtiä ja kuuta,
    miettii liekö mitään muuta
    elämää kuin elo täällä.

    Välkkyy vahvuus päänsä päällä,
    syttyy elämään ja elon
    siemeniä kantaa, loistaa.
    Kaikkialta kuolon pelon,
    kauhun sädehtien poistaa.

    Paistaa elon täysikuu,
    heelmät yössä tuleentuu,

            Hämeenlinna 10.1.1917.



ELÄMÄN LAULU.


    Rata jälleen kierretty on,
    rata valtava ympäri auringon
    myriaadien muiden pallojen saatossa,
    palavain sekä jääksi jäähmettyneiden
    läpi kirkkaiden, kylmien hiutaleiden.
    Elon, kuoleman aina me kuljemme aatossa:
    salamoiden uusia syttyy paloon,
    viriää epätoivossa toiset valoon
    vain tuokioks, säihkyen, sammuen pois,
    iankaiken jäätä kuin olleet ne ois.

    Iankaikkinen on avaruuksien yö,
    lopu yössä ei koskaan luomisen työ.
    Elo iäinen on,
    se kuolossakin on kuolematon.

    Elon siemenet sammumiseenkin liittyy,
    elo uusi ja ylväs taas siitä siittyy.
    Ei koskaan vajaa
    ole se, sill' ei ole äärtä, ei rajaa,
    läpi yön tulivaljakoin valkein se ajaa.
    Joka solun se täyttää,
    joka polun se näyttää
    pimeässäkin tuntevan. Haihtuen, vaihtuen
    se muotoa muuttaa,
    se juurensa jälleen uutehen juuttaa.
    Näin pallolta pallolle siemenet siirtyy,
    tulikirjat kirkkahat yöhön piirtyy.

    Kipenöiden kierretty on
    rata jälleen ympäri auringon.
    Täten kierrämme vuosmyriaadien mennen,
    kuten kierretty ammoin jo meitä on ennen.
    Näin syttyen, sammuen hehkumme lyhven hetken,
    iankaikkinen on ura elämän ainaisen retken.

                           Uudenvuodenyönä 1911.




IV.



KEVÄT.


    Taivasta öistä vasten oksin paljain
    kuin herkin hermosäikein kohoo puu.
    Aavistus outo mieless' uneksuu
    kaikk' olevainen, Aika riemun, naljain

    viel' lyönyt ei, ei aja tuli valjain
    vahvuuden vöissä päivä, punertuu
    vienosti koissa vasta. Kalvas kuu
    taivailla täyttyy lailla kultamaljain.

    Kuin kukka valkee kinoksien alta
    ilmoille kevään henki kerkiää.
    Puoleksi viel' on talven tyly valta,

    viel' aamuin maassa kiiluu kuura, jää,
    syänpäivä paahtava kun taivahalta
    siipensä kultalentoon levittää.



KESÄ.


    Katoo taivaan kulta-kiilut,
    himmentyvät hopeehiilut,
    Saloss' soivat salvospiilut,
    savuavat sysimiilut.

    Päivä huikaiseva, paista!
    Lämmitä maan karun kaista
    asunnoistas autuaista.
    Ihmislapsi, heelmät maista

    hyvät, pahat, konsa kerkee
    kesäs! Väleen virret herkee,
    lankee päivänsäteet vinoon.

    Kerää muistot kultapinoon,
    kohta Hallan maille lähdet,
    syttyy vilun valkeet tähdet.



SYKSY.


    Kultainen syksy yllä nummien,
    laskussa päivän lepää autius lakee,
    rannoilla rämeen leijuu sumu sakee.
    Kultaiset tähdet puiden tummien

    latvoissa, kiertää varjot kummien
    käärmeiden lailla maassa, marja makee
    mättäällä puuntaa, suojaa hirvi hakee
    peitosta soiden usvain summien.

    Kuu ypö-yksin kiertää kehiänsä,
    jokainen yksin elää elämänsä,
    Kimaltain kyynel kylmä puusta putoo.

    Kuin kohtalo yö mykkä maille lankee.
    Ahdistus hiipii rintaan outo, ankee,
    kuu korkeudessa kultarihmaa kutoo.



TALVI.


1.

Luminen tienoo.

    Pitkät, harmaat pilvet sataa
    valkeata vitilunta.
    Luonto nukkuu iki-unta,
    unisina aavaa rataa

    pitkät, raskaat pilvet mataa.
    Kohta uupuu ihmiskunta.
    Haihtuu lempi, halveksunta,
    jotka kiihko mieliin lataa.

    Valkeata hautuumaata,
    haudat ristejä vain vailla, --
    muut' ei silmä nähdä saata.

    Tähdet hyisen tienoon päällä.
    Kuolo elävitten mailla
    haudat hiljaa kattaa jäällä.


2.

Kimaltavat hanget.

    Välkehtii valkoisena hangen pinta,
    petäjät nukkuu lumipeitteen alla,
    syänpäivän kylmä kuulto taivahalla,
    timanttivöissä vuoren jäinen rinta.

    Väräjää metsä virttä salaisinta,
    sinervät varjot peittää tummemmalla
    hehkulla hanget. Väleen vaipuvalla
    päivällä silmässään kuin palavinta

    paahdetta. Syntyy aamuruskon myötä
    hämärä; kaikki hehkuu lyhven hetken.
    Kultaiset tähdet kuuluttavat yötä.

    Kuun sirppi uhkaavana yllä kiiltää,
    alottaa oudon, yöllisen jo retken.
    Ytimiin saakka vilun teräs viiltää.

3.

Talviseen korpeen.

    Kuin tarulinnaan äänettömään liukuin
    timanttipintaa teiden rientää reet,
    kuurassa kiiluu korkeet harjanteet,
    heleinä helkkyy hopeesoinnut tiukuin.

    Jalaksen alla vaikertaa kuin kiukuin
    viluinen lumi, Korpilammen veet
    hopealevyksi on hyytyneet,
    ruskossa ehtoon lailla kultariukuin

    puut kohoo. Ääretön on korven lepo,
    ei hiiskahdusta maassa eikä puussa,
    Keveesti, äänetönnä kiitää repo

    varjossa viitain, sappikehä kuussa
    karvaana kiiluu. Niinkuin siivin hepo
    kiirehtää kuurahelmi-suitset suussa,

                     1 p:nä huhtik. 1919.




V.



AKSELI GALLÉN-KALLELA.

26.4.1915.


    Suomen luonnon suuri satu.
    Yksinäisen suksen latu
    käyvä korpeen, vaara-maille,
    asunnoille autuaille;
    poikkee Pimentolan pihaan.
    Lietsoo lempeen, loihtii vihaan,
    lähtee jälleen, kulkee harhaan
    lieskoin valkein tähtitarhaan
    nousee, painuu Tuonen lehtoon,
    hiipii halki iki-ehtoon.

    Astuu urhot yöstä esiin.
    Hopeevirit piirtyy vesiin,
    herkkyy miesten mielet mesiin,
    kumpuu käen kullat kesiin,
    käyvät karhut korven pesiin.
    Purret puhuu, linnut laulaa,
    yö ja päivä toistaan kaulaa
    Pohjan pimeen tanterilla,
    kuun ja päivän paistamilla.

    Kuljet kankahilta Hämeen.
    Tiedät seudut suon ja rämeen.
    Tunnet Immet, Impivaarat,
    vedet suuret, seitsenhaarat,
    linnanherrat, vuorenpeikot,
    Kiven korvenkäyjä-veikot.
    Kaikki esille toit yöstä.
    Maine mahtajalle työstä!



KASIMIR LEINO.

In nemorian 8.3.1919.


    Vesiltä väljemmiltä, joilla kulta
    auringon kiiltää, myrskyt suuret soi,
    purjeesi vapauden laulut toi, --
    ei tartu niihin tahrat maan, ei multa.

    Säkeesi suitsi sarkasodan tulta,
    kalvastas kuulsi uuden aamun koi,
    kauneimmat muodot sointus kieleen loi,
    taiteeseen hengen taiat saimme sulta.

    Mestari olit sävelten ja sanan,
    suur oli taituruutes, muotos mahti.
    Ulappaan purtes piirsi kultavanan,

    säteili selkä, läikkyi, lauloi lahti.
    Ei suistu sointus koskaan yöhön Manan,
    se aamun-kultain ain on kuulas vahti.




VI.

KUOLEVA ARMEIJA



TUOMITUT.


    Kumarassa ei nähty oo kulkevan meitä.
    Karu polkumme on, kukat ei sitä peitä;
    pimentoon pyhä auringon kehrä ei heitä
    valoaan, ikihalla vain hyytävi teitä,
    joit' taivaltamaan kova kohtalo sääti
    iäks tuomitut. Ah, poven polttavan jääti
    tylyt lait elämän, min uhmaamme painoa,
    ylenkatsoen vuosien vaikeiden vainoa!

    On rotumme ylhäinen, ankara rotu,
    se tahtohon toisten ei taivu, ei totu.
    On heimomme heltymätön sekä ylväs,
    avaruuksihin pystyinä kuin pyhä pylväs
    kohoamme me kylminä. Hammasta purren
    me kätkemme tuskamme, -- itkien, surren
    karitsaa kadonnutta me emme voi kaivata,
    ratans' saa jokamies ypö-yksln vain raivata.
    Ei joukoksi liittyen, vaan kukin puolestaan
    mies miehenä vastata saa elon-huolestaan.
    Kukin yksin seisonut on tähän saakka,
    ole heltynyt ei elon paatinen taakka.

    Mitä voimme me antaa, se ottakaa vastaan,
    ei hellinyt lie emo liiaksi lastaan.
    Kova meillä on taisto, karu miehillä vaisto,
    ylen runsas ei myöskään lie leivän maisto.
    Me uhmaamme, muilta vain saaden uhkaa,
    tovin kamppailu käy, pivon täysi jää tuhkaa.



KUOLEVA ARMEIJA.

(Norjaa tuntureilla 1719).


    On iskut isketyt, jo raukee rauta,
    on suoritettu sodan sankartyö,
    Ylt'ympärillä saartaa jää ja yö
    armeijaa, aukee hyinen hankihauta.

    Ain auttoi kalpas ennen, nyt ei auta.
    Teit työsi, levon, palkan hetki lyö,
    nyt tuntureiden hyyn ja lumen vyö
    sun peittää. Sulkeutuu silmälauta.

    Kotoista ympärillä kaikki. Koti
    on sulle paikka, kussa voimas soti
    nälässä, tuiskussa ja kesken jään.

    Kuss' soitti kilpaa kera myrskyn luoti,
    hurmeesi kussa kuumimpana vuoti,
    siell' löysit kinoksissa suvisään,

                    Helsinki, tammik. 1919.



VIROLLE.


    On, veljeskansa, hetkes korkein lyönyt!
    Käy urhot yhden rodun käsi käissä
    nyt kalvan-karkeloon kuin ylkä häissä.
    Ei yllä, sua suuri, enää yö nyt.

    Yhdessä ensi kerran tehdään työ nyt.
    Näin kauan kohtaloiden rajusäissä
    seisoimme yksin, yhtyy tasapäissä
    taistoissa tiet. Maa kumpikaan ei myönyt

    vapauttansa. Suomenlahden laineet
    nyt laulain yhtyy, kiertää kansan maineet
    meriä, maita. Sorto suistukoon!

    Verinkin voimme vapauden ostaa,
    nyt hetki loi, mi pitkät pillat kostaa.
    Me emme Kullervon käy kohtaloon!



NARVA.

20.11.1700-18.1.1919.


    Säilämme toisen kerran salamoi
    jo täällä, idältä se riisti Narvan,
    kahdesti elämän ja kuolon arvan
    heitimme, kummatkin ne voiton soi.

    Aseemme aina orjuutuksen loi
    yltämme, kammottanut kalman karvan
    ei näkö meitä, iskut joukon harvan
    vapautuksen Pohjolalle toi.

    Kuninkaan kera kerran ottelimme,
    nyt veljeskansan, voittohon vei kalpa.
    Veremme ääntä aina tottelimme.

    Ei muutu määrä, vaikka muodot muuttuu;
    tasalle maan nyt joka sulku, salpa,
    min suojass' sorron juuret maahan juuttuu.




VII.

JOULUSÄVELEITÄ



JOULU.



1.

Kunnia korkeuden Jumalalle...


    Kultaiset kielet kunniata soivat
    maan, taivaan, korkeuden kuninkaan.
    Sävelet paisuu, vyöryy valkeaan
    sovinnon sointuun huolet, huolten hoivat.

    Kohoovat kukkuloiksi kunnaat loivat,
    yö synkkä syttyy valoon valtavaan.
    Ikuista juhlii henki vapauttaan, --
    taivaiset airuet sen alas toivat.

    Yön halki käymme kirkastusta kohti.
    Päivällä pilvi, tulenpatsas yöllä
    vaivamme korpivaellusta johti.

    Kädessä kannel, kirkas kalpa vyöllä
    seuraamme tähteä, mi säihkyin hohti,
    ylistäin Luojaa aatteella ja työllä.



2.

Maassa rauha.


    Soi kauhun sävelin ei enää sota,
    vallitsee maassa rauha, tahto hyvä,
    levenee leipä, tallaamatta jyvä
    saa maata maassa, murrettu on ota

    nyt kuoleman, niin palatsi kuin kota
    halvinkin seistä saa, on tyventyvä
    henkemme myrsky. Suuri, syventyvä
    lähestyy lepo öistä vartiota.

    Kristuksen yö, yö ihmeen, kirkastuksen
    poloa hellii raastettua maata.
    Aukaisee tähtisilmä lapsi uksen.

    Nyt aika ristiriitojen on laata,
    on täyttyvä nyt hetki kaipauksen
    -- iäiseen rauhaan, Luoja, lapses saata!

                          Jouluna 1918.



RAUHAN YÖ.


    Ylhäinen yö, ah äänetönnä tummut!
    Rakkauden, rauhan työhön henget herää,
    ei vaino, viha tahkoo tuhon terää,
    ei kalska kalvat, räiky sotarummut.

    Valkeiden, arkain kukkain aukee ummut.
    Joukkonsa hajonneet taas yhteen kerää
    jaloimmat henget, yhdellä nyt erää
    kangastaa yössä kirkastuksen kummut.

    Oi ihmishenki, kuljit kautta harhain,
    käy kasvattamaan iki-aatelias,
    on aineen tappiosi voittos parhain.

    Yö valkenee, taas aika uusi koittaa
    jälestä kärsimysten vakaa, vaatelias.
    Voi niitä, jotka vainon teillä voittaa!

                        13 p:nä marrask. 1913.



***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKEA MORSIAN***


******* This file should be named 60818-8.txt or 60818-8.zip *******


This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/1/60818


Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:

  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
  most other parts of the world at no cost and with almost no
  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
  United States, you'll have to check the laws of the country where you
  are located before using this ebook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that

* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
  within 60 days following each date on which you prepare (or are
  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
  Literary Archive Foundation."

* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
  License. You must require such a user to return or destroy all
  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
  works.

* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
  receipt of the work.

* You comply with all other terms of this agreement for free
  distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org 

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact

For additional contact information:

    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.