The Project Gutenberg eBook, Rakkauden temppeli, by Aarni Kouta
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Rakkauden temppeli
Runoja
Author: Aarni Kouta
Release Date: July 28, 2019 [eBook #60002]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN TEMPPELI***
E-text prepared by Tapio Riikonen
RAKKAUDEN TEMPPELI
Runoja
Kirj.
AARNI KOUTA
Helsingissä,
Edistysseurojen Kustannus-Oy,
1920.
"Luo mietiskelyllä hengessäsi
temppeli, niin Jumala ottaa
siihen asuntonsa."
Plotinos
SISÄLLYS:
Auringolle.
Itsenäinen Suomi:
Itsenäinen Suomi.
Ahvenanmaa Suursaari.
Suojeluskuntalaisten laulu.
Leirilaulu.
Helsingin vapauttajajoukoille I.
II kaatuneille.
Toukokuun 16 päivä.
Olympialaisten palatessa.
Takatalvi.
Vastaisuuden soihdut.
Rakkauden temppeli:
Kauneus.
Tulit, armahin, luokseni uudelleen.
Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa.
Syys sentään on sieluumme hiipinyt.
Yön tähdet yllemme korkeuteen.
Sielun puistot.
Luonnon temppeli:
Kevätukkonen.
Juhannus.
Elokuu.
Työ I.
II. Maa-emon antimet.
Elonkorjuulaulu.
Sydänkesän aurinko.
Lasten iltalaulu.
Sydäntalvella:
I. Tähti-yö.
II. Juhlakellot.
Hekla.
Hengen temppeli:
Hengen temppeli.
Seitsemän unikekoa.
Albert Gebhardille.
Hengen myrsky.
Kalevalan tietäjät.
Pääsiäiskellot.
Joulukellot.
Helkatuli.
Auringolle
Aurinko, ah iankaikkinen lietemme,
tiedotta, tietemme,
valveilla, nukkuissa, tehdessä työtä,
päivää ja yötä
kierrämme hehkuvan helmasi tulta.
Ah, elonantimet yksin on sulta!
Aavikon hiekka ja muokattu multa,
musta ja muhkee,
heelmien runsauteen joka puhkee.
Mieroa kiertävän kallehin kulta,
Valtiaan välkkyvä purppuravaate,
rintamme kaipuu ja aivomme aate,
elämän soihtu ja kuoleman ota,
rakkauden ikirauha ja sota,
valta, mi maass' idun pienimmän nostaa,
voima, mi murtaa ja ruhjoo ja kostaa.
Aurinko, ah elonliekkimme ainoa!
Kestimme kylmää ja nälkää ja vainoa
Vaipuen huoleemme,
silmäsi siunaavat käännä taas puoleemme.
Päivämme siunaa, mi säihkyen herää,
laihomme kultaisen tehdä suo terää,
käännä pois kato,
suo hyvä, suotuisa sää sekä sato.
Rakkauden syvä soinnuta kieli,
anna lämmin ja laupias mieli,
käännä katseemme koittavaan ruskoon,
voittavaan uskoon
kasvata uuteen, jonka vain tapaa
mies, mi on suuri ja voimakas, vapaa.
Ruotsinpyhtää, 4 p:nä lokak. 1919.
Itsenäinen Suomi
Itsenäinen Suomi
6.XII.1919.
Löi länsi meidät kerran,
puut pyhät, alttarimme kaatoi,
toi meille oudon herran,
poikamme ikeen alla raatoi,
silvottiin Suomi, kahleisihin lyötiin,
maa, muinoin vapaa, orjuutehen myötiin,
vallassa vieraan vaipui miesten mieli,
sai kaiun karun Kalevalan kieli.
Ei kannel Väinämöisen
vapaana, voimakkaana soinut,
se synkän, sydänöisen
sai soinnun, valtavana voinut
kaiuttaa ei se hengen-mahtiamme,
sous purret vieraat merten lahtiamme,
ei tapparamme lyöneet enää tulta,
himmentyi päivänkehrän kirkkain kulta.
Min sentään länsi säästi,
sen itä raastoi, surmaan syöksi,
valloille väen päästi,
mi päivän muutti Manan yöksi,
se hallaa henki, huokui hyhmää, hyytä,
valhetta haastoi, synkkää sydän-syytä,
se kulki hävitystä, turmaa kylväin,
sen eessä vaipui usko urhein, ylväin.
Mut silloin Suomi nousi,
se päältään vieraan ikeen puisti,
sen jälteen kaartui jousi,
se surmaan sortajansa suisti,
kohotti jälleen Kalevalan kielen,
nostatti maasta miesten menneen mielen,
se ääntä kuuli oman hengen Herran,
taas vapaa, voimakas se oli kerran.
Taas alttarisi tulta
suitsuta, kuule pyhää puutas!
Sun, Suomi, maas on multa,
ei tuki vieras enää suutas.
Virität, suuri, jälleen jousen jänteen,
luot katseen ylvään itään sekä länteen,
ei orjuuta sua asees eikä aika,
povessas palaa Väinämöisen taika!
Ahvenanmaa ja Suursaari
Nousette aalloista kuin rautaryntäin
hehkussa päivän, henkiessä hyyn,
kun hyökkää hyrskyt kupeitanne kyntäin,
ja vaipuu vaahdon valkeen helmeilyyn.
Kohootte kuohuista kuin ylhät, ylväät
kaikkeutta kannattavat valtapylväät,
rakeita ette säiky, rajusäätä,
mi tammet taittaa, kaataa karikot,
yön valtaa uhmaten ja kuolon jäätä
rantainne kasvaa karut kalliot.
Kovinta ootte maanne paasipintaa,
juroa, jäykkää, jos ei järkyttää
merikään voi, mi raivokkaasti rintaa
vuortenne ruoskii, jäytää aallot, jää
vuostuhansia turhaan perustaanne.
Te seisotte kuin seisoo vahdit maanne,
jotk' kamppailleet on kautta vuosisatain,
ja vainolaisen aina torjuneet.
Milloinkaan tääll' ei käyty maassa matain,
parhaimmat tääll' ei koskaan horjuneet.
Nousette niinkuin muurit itään, länteen,
teit' ei voi koskaan kenkään lannistaa.
Virittää täällä kukin jousen jänteen
vuoksenne, teit' ei vieras riistää saa.
Seisotte niinkuin seisoo vuoret Suomen!
Harteita toisen syleilevi huomen,
huipuilla toisen hehkuu illan rusko,
teit' ei saa saartaa toivottomuuden yö.
Maan olkaa vuorenvankka, vakaa usko,
min ympärille yhtyy toivo, työ.
Muut meit' ei auta, itse auttakaamme
vain itseämme, niinkuin kalliot
seiskäämme, kerran vielä voiton jaamme!
Rajamme ovat jäiset rannikot,
joit' eivät vieraat meiltä koskaan riistä,
me veriin, henkiin taistelemme niistä.
Me iskemme kuin iskee ukkospilvet,
jotk' kohtaa voiman vieraan radoillaan.
Kalpoihin, kalliomme ovat kilvet,
joit' ei voi pirstaks lyödä milloinkaan.
Suojeluskuntalaisten laulu
On pyhä, korkee maalimme,
suojaamme synnyinmaata,
Me lippuamme vaalimme,
sit' emme pettää saata,
puhtaana niinkuin tuntomme
se yllämme ain liehuu,
sit' aina suojaa kuntomme,
miss' sota suurin riehuu.
Olemme valmiit sotimaan,
se syöpyi vereen, vaistoon,
puolesta kansan, kotimaan,
jos tarvitaan vain taistoon
uroita, jotk' ei horjua
vakaumuksestaan saata.
Tahdomme turman torjua,
mi uhkaa kansaa, maata.
Pelvotta kerran ryhdyimme
vuoks vapautemme sotiin,
sen vartioiksi ryhdyimme,
sen toimme joka kotiin.
Se kerran maahan tallattiin;
ain urhojaan se kysyy.
Mi verellämme vallattiin,
se iäst' ikään pysyy.
Jos tarvitsee se kalpaamme,
me käymme teille taiston,
me väkivallan salpaamme,
työt harhaan vieneen vaiston.
Me oikeutta käytämme,
sen kimppuun ken jos karkaa.
Me tehtävämme täytämme,
ei joukossamme arkaa.
Leirilaulu
(Kenraali K. G. Mannerheimille omistettu)
Yö uhkaa, myrsky käy,
maa mahtajaansa, vartiaansa vailla.
Ei merkkitulta näy,
se sammui päivän pakenevan lailla.
Pimenee yhä yö,
vain synkät pilvet peittää maata, merta,
Salamat siintäin lyö,
ruskottaa idän ilmanääret verta.
Hetkekskään taipua
voi emme, taakkaan tottui hartiamme.
Ken väistyy, vaipua
iäksi voi ja pettää vartiamme.
Vasamat välkähtää,
nyt lyömme kuoleman ja elon arvan,
ei aatosaikaa jää,
nyt rynnättävä ees on joukon harvan.
Uljaasti eteenpäin,
käy myötä mahtajamme, vartiamme!
Maan rakennamme näin,
kohottaa korkeuteen sen hartiamme.
18.IX.1919.
Helsingin vapauttajajoukoille
12-13.IV.1918
I
Kalpanne konsa kohos, katkes siteet,
-- koi kevään kuulsi miekkain terissä.
Maa voipunut, mi makas verissä,
heräsi eloon, kirpos kahleet, niteet
vainoojan, väkivallan. Kylmän kiteet
pois päivä poltti, kävi merissä
kohina kevään, pohjan perissä
avartui mielet, muuttui mielipiteet.
Sisäinen, ulkonainen vallattu
ol' vapaus, maa lyöty, tallattu
kohonnut oli orjan kohtalosta.
Maailmaan muuhun meidät vapaus liittää.
Teit', urhot, tästä aina saamme kiittää.
Maan Päivän pelastitte pimennosta.
II
Kaatuneille
Kaaduitte, mutta niinkuin syksy kaataa
vain taimen, josta kasvaa kukkain sato
tulevan kevään, jos ei uhkaa kato,
jot' ei voi myrskyn käsi raastaa, raataa,
Kaaduitte, mutta noustaksenne jälleen,
kun päivään uuteen kohoo korkeet korret,
kun suojaamme on saatu uudet orret,
maa kiitostaan kun laulaa kylväjälleen.
Maan kylvitte, on vapaus sen sato.
Kylvitte urheutta, uskallusta
ylt' ympäri, kun yö ol' synkkä, musta,
kalleinta, korkeinta kun uhkas kato.
Näytitte miehuutta ja miehen mieltä,
kadonnut kaikkialta kun ol' kunto,
poljettu kun ol' oikeus, omatunto,
kun avoin, suora väistyi valheen tieltä.
Kaaduitte, mutta totuus, oikeus nousi,
voittonne oli ihmisyyden voitto,
kuolonne vapauden aamunkoitto.
Teill' oli Tellin, Winkelriedin jousi,
min jänne vastaisuuteen sinkoo nuolen,
jaoittaa maahan väkivallan pylväät,
sen jäljess' astuu urhot suuret, ylväät,
maan kohtalosta jotka kantaa huolen.
Kaaduitte, muttei kaadu maa ja kansa,
mi rakentaa voi työnne perustalle,
ne eivät vaivu väkivallan alle,
vaikk' aina väijyis niitä vilpin ansa.
Ken kerran uhrannut on parhaimpansa,
se panssariks sen ylleen iäks pukee,
maa, jota muisto parhaimpien tukee,
ain tieltään suistava on sortajansa.
Toukokuun 16 päivä
Katkenneet kaikki kahleet vihdoin ovat,
jotk' ennen suuruuttasi, Suomi esti.
Vaikk' oli kamppailut karut, kovat,
ne nurkumatta poikas sentään kesti.
Vaikk' kenttiäsi veljesveri kasti,
kamppailtiin sentään voitonhetkeen asti,
sodittiin silmäin eessä kuolon uhka,
takana kodin rauniot ja tuhka.
Taisteltiin vapaudesta viime veriin,
maksettiin kaikkein kallein voiton hinta,
katsottiin pelkäämättä peitsen teriin,
avartui alttiudesta joka rinta.
Uhrattiin, mutta uhria jos maamme
taas uutta vaatii, uhri uhratkaamme,
ei riitä yksin pelkkä miekan-retki,
on vapaus vallattava joka hetki.
Uhrinsa vapaus joka hetki vaatii,
se vaatii enemmän kuin sydänverta.
Vapaus uudet hengen lait laatii,
on sille uhrattava joka kerta,
kun kansa askelenkin eespäin astuu.
Meill' lisänä on Hengen edesvastuu,
sen Hengen, joka heimoamme johtaa,
korvessa tulenpatsaanamme hohtaa.
Olympialaisten palatessa
2.IX.1920
Maa, min parmas paistoi jäässä,
teidät kantoi.
Karaistuitte myrskyjäässä,
ponnen antoi
povehenne työn ja tarmon
täysi taisto.
Taipunut ei alle armon
miehen vaisto.
Kohositte kesken hyytä,
jäätä, yötä.
Tutkimatta tuimaa syytä
teitte työtä.
Kamppailitte karun taiston
taipumatta.
Varjelitte heimon vaiston
vaipumatta.
Kansastanne kirkastetun
kuvan loitte,
kuvan maasta hyyn ja petun
nähdä soitte
mahtajien, jotka johtaa
kansain teitä,
kunnianne siellä kohtaa
myöskin meitä.
Vahti maamme kuulun maineen
teitä kiittää,
yhteen Hengen sekä aineen
voimas liittää.
Kasvaa niistä kaunis sato
keskeen yömme.
Uhkaa meit' ei perikato,
teimme työmme!
Takatalvi
Suvi saapunut ei,
kevät toivehet vei,
yhä kylmä jäi Pohjolan puoleen.
Sula kirren ei jää,
tyly, talvinen sää,
vilu kenttämme kietovi huoleen.
Ilo ilmass' ei soi,
läpi yön pisaroi
sade raskas ja räntäinen multaan.
Säde siunaavako
meni maillensa jo,
viritäkkö ei taivahat tultaan?
Yhä yö hämärtäy.
sulokukkiinko käy
polo tanner ei, hallako ehti?
Kävi kuoloko näin,
joko peittyvi jäin
kotipuuhumme puhkeeva lehti?
Joko kantelehet
ovat viimeiset
sävellohtunsa helkkyneet hukkaan?
Taru kaunisko tuo,
unen välkkyvän vuo
tyrehtyikö, ei puhjennut kukkaan?
Sävel särkynyt ei.
Taru täyttyi ja vei
monet lyödytkin taas elon uskoon,
kova isku vain lie
korotuksemme tie,
säde uusien aamujen ruskoon.
Tulet tehkäämme vaan
yli vetten ja maan,
tulet toivon, ei valkeita vainon.
Täten kestämme yön.
Avull' alkavan työn
muserramme me pilvien painon.
Iät kasva ei jää,
pian lämmittää
suvi taas takatalvemme lunta.
Mitä kestä ei mies!
Pala, toivomme lies,
iäks sorru ei ihmiskunta!
Rautalampi, juhannuksena 1915.
Vastaisuuden soihdut
Vain korkeempina ajan aallot käy,
kuin tuhotulva kasvaa valta vihan.
Yö uhkaa, pelastust' ei missään näy,
nyt hukkuako täytyy kaiken lihan?
Inehmo pedon lailla toistaan raastaa,
Salamoin taivaat päänsä päällä
jumalten äänet sille puhuu turhaan,
ken kasvanut on väkivaltaan, murhaan.
Viel' ummessa ei haavat meilläkään,
ei kedot kuki, joita hurme kasti.
Povessa meill' on jäljet roudan, jään,
silmämme säteile ei valoisasti.
Mieltämme jäytää kirveltävä oka,
ei unhon lumi kentillä, vaan loka,
pimeys seutuamme yhä saartaa,
saalista sielussamme kalma kaartaa.
Muualla vaikk' ois kuinka tumma yö,
sytytä, Suomi, tulet päivän uuden,
ja ylles kaarra tähtikirkas vyö,
väkevät soihdut valon, vastaisuuden.
Ei sopu ole merkki miehen heikon,
väkevä rinnallensa nostaa veikon,
mi eksyi tieltä velvoituksen, vaiston,
ml omaa kansaa vastaan alkoi taiston.
On aika auroiks säilät takoa,
kädestä hellitä sa miekan kahva.
Laajoiksi vainiosi vakoa,
rauhassa niinkuin taistoss' ole vahva!
Luo uusi usko inehmojen kotiin,
parhaamme sortuu surman teille, sotiin.
Hulmutkoon päämme päällä rauhan viiri;
näin kirkastetaan maailmoiden piiri!
Vuoden vaihteessa 1920.
Vapauden temppeli
Kauneus
Lepo kaikkeuden kuvastuksessa lähteen,
säde ylhäisin, siintävä tähdestä tähteen.
Kajastus pyhin kentiltä korkean taivaan,
kuva autuuden, annettu ihmisen vaivaan.
Iki-auringon airut, yön valkehin valta,
sädehdys pyhän, paistavan pilven alta.
Kehä kirkkauden, avaruuksihin saartuva,
sädeseppele, ihmisen kulmille kaartuva.
Säen, singonnut ahjosta ikuisuuden,
inehmon radan rastiva luo jumaluuden.
Tulit, armahin, luokseni uudelleen
Tulit, armahin, luokseni uudelleen,
tulit vuosien pitkien takaa.
Tulit kuin säde syksyn synkeyteen,
elonantimiaan joka jakaa,
tulit luo epätoivoisen, eksyneen,
valon airut äänetön, vakaa.
Tulit luo, käden laskit sa käteeni,
poven painoit sa povea vasten.
Ylistetty! ah yöss' olit säteeni!
sanansaattaja autuasten
ikivaltojen, jotka taas yhdisti
polut harhaan käyneiden lasten.
Tulit luokseni, ainut, ah kalleimpain,
kädestäin en kättäsi päästä.
Ah viesti, min ikivalloilta sain,
säde yön, jok' ei siintoaan säästä.
Olit päivän koi, sen lasku ma vain.
-- Vapahdit minut yöstä ja jäästä!
Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa
Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa
suven sorjimman seppeleillä,
sirottaa kedon kukkien purppuraa
polulles, kun käyt kesän teillä,
pukea sinut tahtoisin pehmeitten
yön pilvien riutuvaan ruskoon,
sytyttää sinun sielusi rakkauden
ylimaailmalliseen uskoon.
Minä soisin sun aistisi avaavan
elon päivälle paahtavalle,
sinun talvesta soisin ma havaavan
suven siintävän auringon alle,
olemukseesi soisin sun heräävän
kesän tuoksun, herkän ja hempeen,
sinun soisin ma jälleen heräävän
elon-aamumme ensi lempeen.
Syys sentään on sieluumme hiipinyt
Syys sentään on sieluumme hiipinyt, --
ei viileä, ei väsynyt.
Se kukkasiamme ei riipinyt,
ei painanut päätämme oo kumaraan.
Se henkemme täyttäen hehkullaan
kuten tähdet on säteillyt.
Valanut verehen se on outoa tulta,
niin korkeeta, kirkasta kuin on kulta
pyhän, paistavan Luojan auringon.
Se ohjannut on ylös tähtien teille,
korut, kalleudet se on antanut meille
avaruuksien, kaikkeuden, joka vapaa
sitehistä on maan, sen äärtä ei tapaa
tomun, aineen ken vankina alhaalla on.
Ah syys, tules polttanut aineen on harhan,
asukkaaksi tähtien ylhäisen tarhan
olet nostanut henkemme, siunattu syys,
syvä, ääretön kuin elon iäisyys!
Yön tähdet yllemme korkeuteen
Yön tähdet yllemme korkeuteen
pyhät, paistavat kirjansa piirtää,
lähestyy sydänyö, näkymättömästi
ajan kello vlisarins' siirtää.
On kuin rajat maiset rauenneet ois,
tomun, aineen kahleet kirpoaa pois,
on niinkuin ois täyttynyt henkemme kaipuu,
valon kaikkeuteen olemuksemme vaipuu.
Salamoi sydänyön iki-auringot,
erottaa ei meitä voi elon harhat,
vaikk' ois välillämme kuolo ja yö,
sadat tähtien siintävät, tuikkivat tarhat.
Läpi aurinkokuntien liekehtiväin
eross' ollenkin rinnan kuljemme näin,
yli yön, läpi kuoleman tähtien kiteet
välillemme solmivat säihkyvät siteet.
Sielun puistot
Salass' sielumme on ikikukkivat puistot,
Elämäin edellisten ne kätkevi muistot,
ajan vastaisen vaiheiden vaihtuvat kuvat
kuten heteiden helmaan heijastuvat,
ikiläikkyväin lähteiden, joiden pinta
kuvastaa nyky-aikaa ja kaukaisinta
tulevaa sekä mennyttä vaihetta elon,
kuten heijastaa hete tähtien helon.
Salass' sielumme kukkivain, tuoksuvain tarhain
olennoituu elomme puhtain ja parhain
pyhin kaipuu, sen aatokset käyvät kukkaan,
vivahdus vähinkään mene meiltä ei hukkaan.
Kuva, minkä vain henkemme herkkänä piirtää,
näkymättömät voimat sen heti siirtää
salass' sielumme tarhoihin vihannoiviin,
siell' yhtyen kuin sävelaaltoihin soiviin
se säihkyy ja kasvaa ja suurentuu
kuten virran kalvossa päilyvä puu.
Kimaltaa sen virtojen välkkyvä parras,
siell' aukeaa joka aatos harras
kuin kukkanen umpussaan, joka aukee
elon armauteen, sylinantihin raukee
ikirakkauden, joka auringon lailla
sädehtii sen kentillä autuailla.
Sen aurinko rakkaus on: joka työmme,
min rakkaudessa vain teemme, se yömme
valonantajaks ainaiseksi muuttuu,
ikitaimeksi henkemme tarhaan juuttuu.
Joka siunaava aatos, mi syämestä nousi,
kuin valkea joutsen sen virtoja sousi;
joka myötätunnon ja säälin sana
teoks puhjeten ain yhä loistavampana
kohos siimeestä sen kuten aurinko aamun
ylenee hävittäin yön hyytävän haamun;
joka aatos ja työ, joka lemmestä lähti,
sen taivaille syttyy kuin siintävä tähti.
Salass' sielumme on pyhät paistavat tarhat,
todemmat kuin on elon häipyvät harhat,
siell' aatteemme, työmme ain puhkeevat kukkaan,
vivahdus vähinkään mene meiltä ei hukkaan:
vihan tunne vilpillinen kuten kyynä
kähisee, sydänjuuria jäytää syynä,
min rakkauden teko yksin voi poistaa,
joka tähtenä tyynnä sen taivaalla loistaa.
28.IX.1920.
Luonnon temppeli
Kevätukkonen
Kevätsalama lyö!
Välähtää lomi valkeiden koivunvarsien
kultainen vyö.
Sähisten sinikäärmeet
kohoaa avaruuksihin, pilvien päärmeet
tulenlieskoissa hohtaa.
Jylisee, ukonvaaja
välähtää, kipinöi, jalon hongan kohtaa,
tyvehen alas kiireestä asti sen karsien.
pilvien lauma
leviää yli taivahan, tumma ja taaja
kude kulkevi ilmojen ääristä ääriin.
Tihenee, hajallaan
pian jälleen on, sauma
kutehen repeää tulivirtoja syytäin
jylistään. Ajallaan
taas yhtyen yksihin määriin
kohisten avaruuksien kenttiä kiitää.
jäless' siivin raudan-raskain liitää
raekuuro, mi lyö kedot härmäksi hyytäin.
Kohisee purot, virrat, jääkahlehet katkee,
vedet kuohuen käy, side viimeinen ratkee,
tylyn talven on murtunut valta.
Ujo kukkanen turpeesta tirkistää,
sade lauhkea lankee ja virkistää
elohon joka silmun pälvien alta.
Nyt päivän on valta!
Tulisoihdut auringon pilvistä puhkee
ylväs ja uhkee
sädevaljakko Päivän Herran ajaa
laell' laajan, selkeän, siintävän taivaan.
Ilovirret kajaa,
pimeään sekä vaivaan
ei tuomittu maa ole, kirvoittaa
tuli kahlehet, särkee ja virvoittaa,
alas lohtua valaa.
Avaruuksissa soihdut auringon palaa.
Juhannus
Nyt tulvii tuoksut, kesä kukkein on,
elämään joka solu, hermo herää,
kiireesti kimalaiset mettä kerää
aittaansa paahtehessa auringon.
Nyt koittanut on hetki inehmon;
hän touot teki, kylvi, kävi erää.
Nyt Luojan päivä paistaa täyttä terää,
-- löi hetki lyhyt levon, nautinnon.
Kauniille kaikelle nyt aistit avaa,
ei hehku kauan päivä päällä pääsi,
samassa saapuu syys, kun suvi havaa.
Hän palkan saa, ken työtä tekee, raataa,
ikuinen viisaus niin kerran sääsi,
-- ken kylvänyt on, hän myös korren kaataa.
Elokuu
Kuun käyrä sirppi taivaan laell' loistaa
kuin kultaa kipenöivä tulenkieli,
hopeisin päärmein hohtaa pilven pieli.
Veet tummat öisen tuikkeen tyynnä toistaa.
Maa, metsä mykkä on. Yön hopeehuntu
vahvuutta vyöttää, kiiluu tähtikuvat:
Syys saapuu, heelmät, tähkät tuleentuvat.
Helmassa yön kuin hallan ensi tuntu.
Ylt' ympärillä tyyntä, täyteläistä,
kuu hetkeks peittyy hopeepilven alle.
Maan parmailta nyt nousee taivahalle
kultainen uhrisauhu tähkäpäistä.
Työ
I
Alussa oli aate, joka työksi
myöhemmin muuttui, muovas maailman
mielensä mukaan. Päivän paahtavan
toisille soi se, toisille taas yöksi
sen muutti, syvyyksihin heidät syöksi.
Se aarteet esiin toi, soi armahan
elämän juoksun, huolen harmahan
taas toiset sai. Se kietoi oksavyöksi
jään, hallan helmet, jokamiestä käytti
mieltänsä myöten, ruhjoi sekä nosti.
Lakinsa oudot lahjomatta täytti.
Se elämälle antoi määrän, muodon.
Se vuoroin palkitsi ja vuoroin kosti,
soi matkan tyynen, taikka venheen vuodon.
Maa-emon antimet
II
Valmistuu vilja, kypsyy hedelmät,
lainehtii kentät kullan-kellervät.
Maan parmaat paisuu, uhkuu utareet,
jotk' ovat mettä, rieskaa vuotaneet.
Ja aina vuotavat, ah loputon
maa-emon luova ikivoima on.
Kuin sädevirrat päivän parmaista
niin valuu voima rinnoilt' armailta
ehtoisan emon, kaikille hän suo,
Jokainen hältä elon mahlan juo.
Ei välill' lasten tee hän eroa,
kallista kukin maksoi veroa
elolle, ilmaiseks ei kenkään syö
sen pöydästä, sen lunnaina on työ.
Pidoista työtön pian häädetään,
hän pettäjä on, petti äitiään.
Työn tehnyt tyynnä vartoo satoaan
mut pettäjä -- vain perikatoaan.
Elonkorjuulaulu
Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
On kasvanut korkeeksi peltosi laiho,
maan kaipuu on täyttynyt, maa-emon kaiho
hedelmäin on puhjennut kellervään kultaan,
ei säästänyt siunaustaan, ikitultaan
pyhä aurinko oo, maan muhkeaan multaan
putos siemen, mi kasvatti kaunista tähkää.
Ihanat emon ehtoisan antimet nähkää!
Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
Kuin valtias pellolle käyt, sen sarkain
elonanteja ei väkivalloin, ei varkain
sinult' ykskään vie, käsivartes ja kuokkas
itämään oman peltosi kerran muokkas.
Lyhyt sarkas jos lie, se on sittenkin laaja,
sen tähkät on täydet, sen kasvu on taaja,
sinä itse sen siunauksen olet saaja.
Ei kurkihirttäsi ukkosen vaaja
ole murtava, ah ilomielin sa kylväin
orahalle saat peltosi, valtias ylväin!
Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
Suvituulessa soutavat tähkäpäät,
ovat alkaneet luonnon laupiaan häät.
Ylin ylkä sen pyhä aurinko on.
Käy liittoon sa myös kera auringon.
Sydänkesän aurinko
Aurinko suur, elonantaja ainut,
öin joka nouset, ja hetkeksi painut
vain hämyn kuulahan varjojen kultaan!
Suot iki-antisi, uottavaan multaan
voiman oot kätkenyt, jok' idun antaa
varttua, versoa, puhjeta kukkaan,
hehkua, heiliä, heelmänsä kantaa.
Voimista ei vähinkään mene hukkaan,
pakko on pinnalle kaikkien nousta,
jännität koin puna-purppurajousta,
yö-unestaan heti linnut ne havaa,
kukkaset kaikk' terälehtensä avaa.
Täytät sa, ah, elon lämpimin lainein
puut, kukat, yrtit, kuin elpyvin ainein
maass' ylennät joka kasvin ja korren.
Nostatat kuin pyhän, kultaisen orren
temppelin korkeuteen, joka alleen
maailman sulkee; se hellitsijälleen,
Aurinko-Luojalle, uhrinsa parhaan
suitsuta suo ylös tähtien tarhaan.
Suitsuttaa pyhint' uhrien tulta:
Aurinko-Luoja, kaikk', kaikki on sulta,
yö, joka valkeuteen valon haihtuu,
ah, elontuska, mi riemuksi vaihtuu.
Luot pedon, mut kesyks taltutat hurjan,
murrat ja lyöt alas, mutta ain kurjan
nousta sa suot. Ylin ihmisyys sulle.
Eedenist' ain olet karkoitetulle
lempeä, orjantappurat poistat
tieltä, min päässä sa siunaten loistat.
Juhannuksena 1920.
Lasten iltalaulu
Ehtoon helmaan uupuu maa,
lankee hieno hämy,
kaikkoo kaukometsän taa
päivän räikee rämy.
Ilta voimat virkistää,
helle liika lähti,
ikkunasta tirkistää
tupaan tuttu tähti.
Saapuu saatot satujen
tietä tumman säteen,
lumolinnan avaimen
antaa pieneen käteen.
Helkkyy oudot sävelet
takaa taivon tarhain,
tähtiteitä kävelet
yllä maisten harhain.
Askeleittes alla kuu
hopeisena hohtaa,
kaikki kasvaa, kirkastuu,
korkeemmalle johtaa.
Kaikki kasvaa, kohoaa
talviteillä taivaan.
Hämärihin häipyy maa, --
astu tähtilaivaan!
Sydäntalvella
I
Tähti-yö
Hiljainen, pyhä, äänetön on yö,
korkeelta kaartuu taivaan tähtivyö.
Maat, metsät, vaarat valkovaipoissaan
on unta pitkää käyneet uinumaan.
Tuhansin tähdin lumi leimuaa,
kuin manan mailla varjot vaeltaa
kinosten yli, käärinliinojen,
jotk' kattaa luonnon kylmän, kuollehen.
Kuun sirppi halki ilman loistavan
käy viiltäen kuin rauta kuoleman.
Puut mykkinä kuin aaveet kohoovat,
ei hnokaa metsät, äännä avarat
ei lakeudet, kuisketta ei käy,
viel' elonmerkkiä ei missään näy.
Mut on kuin täyttäis outo odotus
maan kuitenkin, ah kumma kuiskaus
kuin aavistuksen siivin leviää
maan äärest' ääreen. Välkkyy, helkkyy jää
kuin soinnut heljät hopeetiukujen.
Värisee ilmat, kaiku kultaisten
sävelten tulvan kantaa korkeuteen,
yön taivaan tähtisaliin iäiseen.
II
Juhlakellot
Sävelet paisuu, kellot suuret soi,
idästä koittaa aamun kultain koi.
Hopeiset, suuret kellot kumisee,
maat, metsät, avaruudet humisee
taivaista juhlavirttä, elohon
kaikk' elpyy, siintäin säteet auringon
valuvat maille niinkuin siunaus.
Yön, talven kesken koitti vapahdus
valloista kuoleman ja yön ja jään,
taas päivään käymme, valoon, elämään.
Syämistä viha sulaa, katkeruus,
ylhäinen sielun täyttää sävel uus.
Me työhön käymme valtain valkeitten,
iäisen rauhan, riemun, rakkauden.
Valjennut mieltemme on synkin yö,
meit' uottaa kesän kylvöt, taisto, työ.
Kamppailu vastaan valtaa kuoleman.
Soi yössä kellot Vapauttajan.
Hekla
Ei kesän nuori nurmi peitä pintaani,
luo lämpöään ei tunteet herkät rintaani.
Korista kukkakentät eivät juurtain,
jäät vyöryvät vain paasiani uurtain.
Ei tulvi tuoksut, käy ei tuuli lauha,
ei lepää liepeilläni kevään rauha.
Ikuiset hanget harteitani peittää,
rautaiset rakeet pilvet päällein heittää.
On olemuksein synkkä alku-yö,
kuiluissain ainainen käy luova työ.
Rintaani lämpöä ei hyvyys luo,
siell' leimuaa vain tulivirtain vuo.
Jään halki sinkoon sinisalamoita,
ei niiden voimaa aurinkokaan voita.
Pimeimpään yöhön sytytän ma soihtuni,
kuin halki kuoleman ma laulan loihtuni.
Mun voimallain ei äärtä eikä rajaa,
maan syämen lieskat kuumentaa sen pajaa.
Maan uumenet se ristiin rastiin vakoo.
Sen syvyyksissä jumalvoimat takoo.
Sen tulta ihminen ei koskaan ryöstä,
kuin valkeus luomisen se puhkee yöstä.
Hengen temppeli
Hengen temppeli
(Pekka Ervastille 26.XII.1919 hänen täyttäessään 44 vuotta)
Sen herkin hengessämme luo,
pystyttää sielun pyhin kaipuu,
ylhäisin usko pohjan suo,
maan uumeniin mi alas vaipuu,
vahvuuteen nousee välkkyvään
sen kimmeltävä kurkihirsi,
öin, päivin pyhään hämärään
kohoaa hengen korkein virsi.
Ylhäällä säteet auringon
kutovat liekehtivän katon,
sen seinät tähtitulta on,
sen loisto syvä, sammumaton,
sen alttarilla kuultava
ylhäinen ikiliekki palaa,
kajastus valon taivaista,
mi alas hengen hehkun valaa.
Keskellä aineen säteilee
se niinkuin öinen linnunrata,
siell' laulut hengen
kuin tiima kiitää vuosisata,
nykyinen, mennyt, tuleva
siell' liittyy yhteen joka hetki,
siell' yht' on suuri, korkea
niin kuoleman kuin elon retki.
Ei aika sitä hajota,
ei koske siihen kalma, kato,
ken hengessänsä vajota
voi siihen, hälle kypsyy sato,
mi kautta aikakausien
vain korkeampaa heelmää kantaa,
mi kautta luomismyrskyjen
ikuista etsii elon rantaa.
Loi henkesi tään temppelin,
sen tulta pyhää vartioit sa,
yö missä oli synkehin,
säkenen sinne aina toit sa
sen sytyttäen valtavaan
puhtaaseen, pyhään hengen paloon,
näin valaisten sa ihmismaan
taivaiseen nostit ikivaloon.
Tietäjä hangen temppelin,
palakoon aina sielus soihtu,
säkenin suurin, siintävin
kohotkoon niinkuin luote, loihtu,
levitköön yli päivein, yön
laill' loistavaisten tähtitarhain,
teit, suuri tietäjämme, työn,
mi seisoo kautta maisten harhain!
Seitsemän unikekoa
(Isälleni omistettu 21.VII.1920, hänen täyttäessään 63 vuotta)
Taru tietää: aikahan muinaiseen
pyhän uskon urhoa seitsemän
sylihin syvän luolan suljettiin.
Mut luolan aukko kun ummessa, niin
valo voimakas syttyi pimeyteen,
nous nurmi nuori, ja välkehtivän
puron kirkkahan siimeessä puistikon
näkivät pyhät miehet nuo. Varjon loi
ihanan ikipuut, sävel lintujen soi,
valo lempee kuin Luojan auringon
pimeässä paistoi päivin ja öin.
Jumalaa urohot siell' aattein ja töin
monet vuossadat hartaina palvoivat;
rukouksissa milloin he valvoivat,
lepäs toisinaan lehvien alla he taas.
Hedelmät pyhän tarhan soi ravinnon
nälän tullessa heille, mut kerran paas
jylisten ovi-aukolta vieritettiin.
Sätehet Jumalan iki-auringon
levis luolahan, pois katos kukkaset, puut,
puro kuivi, ja vaikeni lintujen suut.
Urohot ulos luolasta astuivat niin,
ylös katseensa nostaen taivaisiin
he Luojan ihmettä ilmoittivat:
"Syvät hengen ihmehet on ihanat.
Vaikk' alhaalla vangiks' sen sulkea voi,
iät sentään sen vapausvirret soi,
vaikk' yöhön se syöstään ja kahleisiin,
kohoaa avaruuksiin se siintäviin.
purot raikkahat puhkeevat hetteistä sen,
sen laulu on voimakas, voitollinen.
Se vaikka ainehen vankina on,
yhä yhtyy se tähtien karkelohon,
pyhät, valkeat puistot maan päälle se luo,
Elävän Jumalan tulimaljasta juo.
Olemusta se auringon heijastaa,
pyhän liiton kaarena seijastaa,
välisiltana kulkee se taivaan ja maan,
kohottaa tomun: ihmisen ain Jumalaan.
Sadat vuodet se toivioretkeään käy,
mut sittenkään ei tomun jälkeä näy
sädevaatteissa sen. Salass' suurta se luo,
ja luomansa Luojan jalkoihin tuo
tuhatvuosien kätköstä aurinkohon,
sitehet kun vankilan särjetyt on."
Albert Gebhardille
20.IV.1919 hänen täyttäessään 50 vuotta
Liiankin usein elon orvoiks jäämme,
sen tiedät hyvin, -- ken ei tietäis meistä.
Vioitti salavihan kivi veistä
useimman. Vilpitöntä ystäväämme
tapaamme harvoin, aniharvoin näämme
paistetta päivän, yössä saamme seistä.
Useimmat elon eksyttävän teistä
vieraaseen tupaan vie. On halla jäämme.
Sen tiedät Sinä, joka syämen uskon
sait suuren, hyvän, kauko-aamun ruskon
näit yössä, kärsit kera kärsiväin.
Orvompi ois Sua vailla polku elon.
Koit paljon -- paljosta sait myöskin selon,
ei tultas tukahuta talvi jäin.
Hengen myrsky
(Eino Leinon 30-vuotis-runoilijajuhlan johdosta)
Se kansakunnan keskehen lyö,
kun tiet ovat ummessa, uhkaa yö,
kun tuiki tähdet ei taivahan,
kun ihmiset vaipuvat vaivahan.
Yli maan urat uudet auki se luo,
sumu väistyy, ja välkkyy virtojen vuo.
Suhinassa sen siipien säihkyy koi,
sävel leivosien sini-ilmoissa soi.
Kukat puhkee, ah täyttyvi luomisen työ,
kevätkeijut lehdoissa leikkiä lyö,
sinikellot ne seppeleiks sitelee,
kisaten simapillejään pitelee.
Yhä myrsky vain käy, kylät, maat vavahtaa,
kunis ihmisetkin unestaan havahtaa.
Havahtaa näkyhyn kevät-luomisen työn,
niin oudosti, kuumasti sykkivi syön
säveliin kevätvirsien yhtyen,
kisahan kera keijujen ryhtyen.
Ylennyt kevätmyrskyssä päivän on koi,
yli maan sävel vapausvirsien soi.
Kalevalan tietäjät
Mahtajamme muinaisaikain,
taitajamme tietoin, taikain!
Teidän oli loitsut, luotteet,
virren valta, laulun tuotteet.
Hallitsitte hengen alat,
taidon tarhat, sielun salat,
jumaltiedon julki toitte,
maailmoiden synnyn soitte
nähdä kansan kuolevaisen.
Jumaljuhlat, elon maisen
autuaaksi lauluin loitte.
Vierititte virttä luovaa,
joka määriin, muotoon muovaa
muodottoman alku-aineen,
elon, lämmön laajan laineen.
Vahvistitte runon vallan,
kamppailitte harmaan hallan
hyistä henkäilyä vastaan.
Osoititte, kuinka lastaan
luonto vaalii, nostaa laihon,
kasvattavi mannun kaihon,
joka heelmää hyvää kantaa,
siemenestä sadon antaa.
Korkeamman vielä laihon
kohotitte, hengen kaihon
kasvatitte kunkin poveen.
Lankesitte laulain loveen,
tajuun Yli-Taaton yhtyi
tajuntanne, kasvoi, ryhtyi
käymään tietä kuun ja päivän
ohi Maan maiden häivän.
Vastaan Pohjan pimeen taikaa
valmistitte valon aikaa.
Valtikaksi valon säteen
ojensitte ihmiskäteen.
Tuvilt' ilman tulen toitte,
soiton suuren soimaan loitte,
rakensitte vasken, raudan,
haahden hyvän, satalaudan.
Seppo suurin Sammon takoi,
Hengen käärmepellon vakoi,
suitsin Tuomen sudet suitsi,
Manan mahtivirret muisti.
Luottain valon vahvaan väkeen
ryntäs Pohjan paasimäkeen,
josta Päivän pyhän nosti,
Pimentolan kohlut kosti.
Pääsiäiskellot
Avaruuksissa soi sävel pääsiäiskelloin,
heläjöi pyhin, valtavin malmirinnoin,
purot kahleensa luo, vedet ouruvat velloin
kohisee kiloss' auringon kimmelpinnoin,
yöt, päivät laulaen lakkaamattaan
kevätlaulua talven tappavan takaa,
ylemmäs yhä noustessa päivän rattaan,
elonviestin, mi auliina antejaan jakaa.
Valon kellot soi, avaruuksihin kiitää
sävelet maan parmailta kiurujen tavoin.
kevähän pyhä henki kentillä liitää,
ota kuoleman katkesi, hauta on avoin,
elon Herraa ei sido käärinliina,
mi hankien laill' lunastuksemme peitti.
Ah loppunut on pimeys sekä piina,
pois valtias orjanvaatteensa heitti!
Puvun paistavan päällensä jälleen hän pukee,
kevyen kuin kukkien, yrttien tuoksu,
kimallus jota kasteen ja auringon tukee,
jota vyöttävi virtojen välkkyväin juoksu,
puvun kimmeltävän, keveän kuin huntu,
mi yllä on karkelevain kevätkeijuin,
puvun aineettoman kuin on arin tuntu,
min aavistaen kevätyössä näät leijuin.
Pyhät kellot soi ylösnousemuksen,
kohoaa avaruuksihin henki kevään
ylös kentille korkean kirkastuksen,
sylihin elon auringon säteilevään.
Sido ei sitä kahlehet maan eikä aineen,
povehensa ei kätke se kuoleman kirttä,
se ilmoissa lailla laulavan laineen
heläjöi elon voittavan pääsiäisvirttä.
Joulukellot
Soi kellot suuret, ihanat,
sanomakellot soi,
synnyssä sielun kertovat,
mi maahan rauhan toi.
Soi maahan rauhan, rakkauden
suloisen sanoman,
muinaisten sukupolvien
jo ammoin anoman.
Inehmon suvun mennehen,
mi kulki helmast' yön
tiet' erheiden, tiet' taistojen
sairaana sielu, syön.
Tuhannet murheen murtamat
katseensa valoon loi,
ah yössä suuret, ihanat
nyt synnyinkellot soi.
Ne kunkin sydämessä soi
Rakkauden syntymää,
vain siellä seimen saada voi
Jumalan Poika tää.
Hän asunnokseen kokonaan
nyt vaatii ihmisen,
Hän käy ei yöhön, kuolemaan,
vaan täyttää sydämen
lämmöllä, ikivoimallaan,
tien näyttää elämään.
Hän sydämihin syntyy vaan
sulattain kuolon jään.
Helkatuli
Ikiliekki ihmisen henki on,
se on syttynyt säteistä auringon,
ja päivän puoleen se halaa.
Vaikk' kuiluiss' se kulkee, ja helmassa yön,
tuvat sille on tuttuja tähtien vyön,
ja tähtiin se takaisin palaa.
Koti henkemme aurinko ainainen on,
vain hetkeksi vaivumme varjohon,
ja kahleihin maan sekä aineen.
Lyhyt täällä on toivioretkemme vain,
tääll' liekkiä henkemme kirkastain
me kestämme kahleiden paineen.
Rajat ainehen meitä vaikk' kammitsoi,
ne hekekskään meitä ei kytkeä voi,
tulen lailla on sielumme vapaa.
Maan uumeniin vaikka se vangitaan,
pian kahleet se pirstoo ja pinnalta maan
kohoten pihat pilvien tapaa.
Pyhä liekki henkemme iäinen on,
se Poika ainut on auringon,
vaikk' kahleissa maisten harhoin.
Mut harhoin kun tuskat sen kirkastaa,
kotihin ylös jälleen se kohoaa
yli tähtien siintäväin tarhain.
Helluntaina 1920.
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN TEMPPELI***
******* This file should be named 60002-8.txt or 60002-8.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/0/0/60002
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
